Sukukansavaliokunta

Nganyih torowa!

Samojedikielet ovat suomalaisugrilaisten (uralilaisten) kielten itäisin haara. Yhteensä kahdeksaa kieltä puhutaan laajalla alueella itäiseltä Kuolan niemimaalta aina Uralin itäpuolella sijaitsevaan Taimyriaan asti. Samojedikielten puhujia on yhteensä n. 29 000. Samojedikielet jakaantuvat eteläisiin ja pohjoisiin, eteläisistä kielistä jäljellä ovat vain pohjois-, keski- ja eteläselkuppi (ostjakkisamojedi), joilla puhujia on yhteensä n. 1700. Kamassi ja matori ovat jo sukupuuttoon kuolleita, viimeinen kamassin puhuja kuoli 1989. Matorin kieli sammui jo 1800-luvulla. Pohjoisia samojedikieliä on viisi; tundra- ja metsänenetsi (jurakki), tundra- ja metsäenetsi (jeniseinsamojedi) sekä Euraasian pohjoisimman kansan puhuma nganasaani (tavgi). Suluissa on mainittu kielten vanhat nimitykset. Lisäksi mainittakoon nenetsille läheinen sukulainen juratsi, joka kuoli sukupuuttoon 1800-luvulla. Selkeästi suurin samojedikieli on tundranenetsi, jota puhuu n. 25 000 ihmistä laajalle levittäytyvällä alueella.

Koska yhteydet suomalaisten ja samojedien kielellisten esi-isien välillä ovat katkenneet jo ainakin 5000 vuotta sitten, ovat kielet eriytyneet niin, että suomalaisen on mahdotonta ymmärtää samojedikieliä, esim. tundranenetsiä. Liudentuneine äänteineen ja laryngaaliklusiileineen se kuulostaa suomalaisen korvaan kovin eksoottiselta. Tyypillisiä piirteitä samojedikielille ovat mm. yksikön ja monikon lisäksi käytetty duaali eli kaksikko sekä persoonapäätteiden monimutkainen järjestelmä.

Nenetsillä ja selkupilla on kirjakieli ja niitä on myös tutkittu eniten mm. suomalaisten tutkijoiden toimesta, sen sijaan nganasaanin ja enetsin tutkimus on ollut hyvin vähäistä. Tundranenetsiä lukuun ottamatta samojedikielet ovat vakavasti uhanalaisia. 1900-luvulla erityisesti luonnonvarojen käyttöönotto on tuonut ongelmia monille alueille. Vakavimman sukupuuttouhan alla olevia tundra- ja metsäenetsiä puhuu enää n. 100 ihmistä lähinnä kahden kylän alueella.