Sukukansavaliokunta

Wus´a wuuLa! Pas´a ooløn!

Obinugrilaiset kielet hanti ja mansi muodostavat yhdessä unkarin kanssa ugrilaisen kielihaaran. Hantia ja mansia puhutaan Länsi-Siperian tasangolla, karkeasti jakaen hantia Ob-virran itärannalla ja mansia länsirannalla. Mansinpuhujien määräksi arvioidaan n. 3000 henkeä, hantinpuhujien määräksi n. 10 000. Etnisten hantien ja mansien määrät ovat suurempia. Hanti ja mansi jakautuvat useiksi eri murteiksi, jotka eroavat toisistaan niin paljon, että niitä voitaisiin syystä pitää itsenäisinä kielinä. Tärkeimpiä syitä siihen, että puhumme hantista ja mansista vain kahtena kielenä ovatkin kielenulkoiset seikat: kulttuurin ja folkloren yhtenäisyys. Obinugrilaisten kielten folklore karhu- ja sankarilauluineen on huomattavan rikasta. Näitä lauluja on käännetty suomeksikin. Kirjakieli on olemassa pohjoismansilla sekä hantin Obdorskin, Kazymin, Surgutin, Vahin ja Šuryškarin murteilla.

Verrattuna muihin suomalaisugrilaisiin kieliin hantissa ja mansissa on hyvin vähän sijamuotoja, murteesta riippuen 3–10. Verbintaivutuksen tekee monimutkaiseksi paitsi kolmen luvun (yksikkö, kaksikko, monikko) myös subjektiivisen ja objektiivisen verbintaivutuksen käyttö. Verbin finiittimuotoon merkitään siis sekä subjektin ja objektin lukumäärä että myös objektin määräisyys/epämääräisyys. Esimerkiksi mansin Sosvan murteella totite merkitsee ’hän tuo (sen)’ ja totiane ’hän tuo (ne)’. Passiivin käyttö on laajaa niin hantissa kuin mansissakin, ja myös agentti voidaan tuoda ilmi. Instrumentaalisijan mielenkiintoisen käytön avulla voidaan korostaa lauseessa esiintyvien inhimillisten toimijoiden roolia, nostaa heidät keskeisen lauseenjäsenen, objektin asemaan: minä annan sinut (OBJ) kalalla (Instr.) 'minä annan sinulle kalan'. Suomalaiselle tuttuja sanoja ovat esimerkiksi jø ’yö’ kooli ’kuolla, kuul ’kala’ løl ’henki’ (suomen löyly), mõõ ’maa’, õõw ’ovi’, n´õõl ’nuoli’, wooj ’rasva’. Esimerkit ovat itämansin Keski-Kondan murteesta.