Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan

Sukukansavaliokunta

 
på svenska | по русски

Šumbrat!

Mordvalaiskielet on yhteisnimitys kahdelle toisilleen läheiselle sukukielellemme ersälle ja mokšalle (myös ersämordva ja mokšamordva). Aiemmin puhuttiin mordvan kielen murteista, nykyisin kuitenkin kahdesta eri kielestä, koska ersä ja mokša eroavat toisistaan kohtalaisen paljon – lähes saman verran kuin suomi ja viro – eikä ersäläisillä ja mokšalaisilla ole yhteistä kansallisuusidentiteettiä. Yhteisnimitys "mordvalainen" on muiden kansojen antama; mordvalaiset itse käyttävät tarvittaessa yhdistelmäsanaa mokšerźań.

Ersän puhujia on nykyisin noin puoli miljoonaa ja mokšan puhujia neljännesmiljoona. Noin kolmasosa heistä asuu Keski-Venäjällä Volgan suuren mutkan kupeessa nimikkoalueellaan Mordvan tasavallassa eli Mordoviassa; asutussarakkeet jatkuvat pitkälle tasavallan etelä- ja itäpuolisille alueille. Mordvalaiset ovat kaikkialla vähemmistökansallisuutena, ja sulautuminen venäjänkieliseen enemmistöön on varsinkin 1900-luvulla ollut nopeaa. Kansallisuudeltaan mordvalaisistakin enää vain 2/3 puhuu kyseistä kieltä äidinkielenään (1989).

Mordvalaiskielet ovat itäisistä etäsukukielistä sekä kielellisesti että maantieteellisesti suomea lähimpänä. Etäisyys on silti melkoinen. Ensivaikutelmalta kieli muistuttaa runsaiden liudennettujen äänteiden takia ehkä enemmän venäjää, mutta tarkemmin perehtyessään suomalainen löytää hyvinkin tuttuja sanoja ja taivutuspäätteitä. Esimerkiksi ersänkielinen lause Tese l’embe, toso kel’me on suomeksi ’tässä on lämmin, tuossa kylmä’ tai Od seń venčsteń kandiń kemeń čapamo kalt ’uudesta sinisestä veneestäni kannoin kymmenen hapanta kalaa’. Toisaalta verbintaivutukseen mordvalaiskielet ovat kehittäneet omaperäisen systeemin, jossa verbin päätteet riippuvat yhtä aikaa sekä subjektin että objektin persoonasta. Esim. sodasamak ’tunnet minut’ sodatanzat ’hän tuntee sinut’ jne.