Mafun

Mafunin kotisivut

Mafunin venäjänkieliset sivut

Mafunin (vanhat) vironkieliset sivut

Mikä on Suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liitto ja mitä sen pitäisi olla

Suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liitto, venäläisen lyhenteen mukaan Mafun tai suomalaisittain SulKaNuoLi, kokoontuu joulukuussa 2000 Helsinkiin historiansa viidenteen kongressiin. Viime kesänä tuli täyteen kymmenen vuotta siitä, kun Mafunin perusti Joskar-Olassa joukko Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen nuorisojärjestöjä. Mafun on alusta pitäen ollut yhteistyö- ja koordinaatiojärjestö, jonka jäsenet ovat itsenäisiä kansalaisjärjestöjä: sillä ei siis ole henkilöjäseniä eikä myöskään alaosastoja tai -jaostoja missään toiminta-alueellaan. 

Mafunin sääntöjen mukaiset tavoitteet ovat uralilaisten (suomalais-ugrilaisten ja samojedi-) kansojen välisen yhteistyön luominen ja ylläpito, suomalais-ugrilaisten nuorten kansallisen itsetunnon nostaminen, osallistuminen Venäjän federaation uralilaisia kansoja koskevan lainsäädännön valmistelemiseen ja täytäntöönpanoon, uralilaisten kansojen poliittisten, sosiaalis-taloudellisten, kansallisten ym. oikeuksien ajaminen, uralilaisten kansojen henkisen ja kulttuuriperinnön suojelu osana maailmankulttuuria sekä uralilaisten kansojen assimilaatiokehityksen pysäyttäminen. 

Mafunin sääntöihin on edelleen kirjattu, että liitto pyrkii toteuttamaan päämääriään auttamalla jäsenjärjestöjään niiden työssä, tukemalla uusien uralilaisten nuortenjärjestöjen luomista, tekemällä yhteistyötä valtionhallinnon ja muiden järjestöjen kanssa, auttamalla lahjakkaita lapsia ja nuoria sekä luomalla tavoitteitaan tukevaa yritys- ja kustannustoimintaa. Jäsenjärjestöjä Mafunilla on nelisenkymmentä, Venäjän lisäksi Virossa, Suomessa ja Unkarissa. Puheenjohtajan valitsee kongressi yleensä järjestäjämaan edustajien joukosta: edellinen kongressi pidettiin Virossa Laulasmaalla 1997, siitä lähtien puheenjohtajana on toiminut virolainen Jaak Prozes

Mafunin toimintaa on alusta saakka varjostanut pula taloudellisista resursseista: järjestöllä ei käytännössä ole omaa budjettiaan. Kahden-kolmen vuoden välein kokoontuvat kongressit, vuosittaiset 2-4 hallituksen (neuvoston) kokousta sekä silloin tällöin kokoontuvat työryhmätapaamiset on aina järjestetty täysin kutsujan kustannuksella.  Etenkin syrjäisimpien ja köyhimpien alueiden edustajien poisjääminen hallituksen kokouksista ja kongresseistakin on ollut pysyvänä ongelmana, päätösvaltaakaan ei aina ole kyetty saavuttamaan. 

Järjestön tärkeimmäksi toiminnaksi onkin jäänyt keskinäinen tiedotus, joka on toiminut suhteellisen tehokkaasti: Venäjän eri suomalais-ugrilaisilla alueilla järjestettyihin yhteisiin kulttuuritapahtumiin on Mafunin kautta hankittu osallistujia ympäri suomalais-ugrilaisen maailman. Vuonna 1996 Mafuniin ensimmäisenä suomalaisjärjestönä mukaan tullut Helsingin yliopiston ylioppilaskunta on juuri Mafun-yhteyksiensä kautta löytänyt useita yhteistyökumppaneita sukukansakeräyshankkeilleen. 

Mafunin mahdollisuudet toimia tiedonvälittäjänä myös ulospäin ovat parantuneet vuoden 1999 syksystä ilmestyneen Kudo+Kodu -lehden myötä. Lehteä julkaisee Joskar-Olassa toimiva riippumaton V. Kolumbin keskus kahdesti kuussa: lehti on kyennyt verrattain hyvin pysymään ilmestymisaikataulussaan huolimatta jatkuvista taloudellisista vaikeuksista. Paitsi Mafunin jäsenlehti Kudo+Kodu on yleissuomalais-ugrilainen sanomalehti, jota ainakin Marinmaalla myydään myös kioskeissa. Lehteä saa nyt tilata myös Suomeen kymmenen euron puolivuotishinnalla, jonka on tarkoitus paikata puuttuvaa kassavajetta ja varmistaa lehden ilmestyminen myös tulevaisuudessa. 

Mafunia ei ole rekisteröity järjestönä missään sen toimintamaassa: ongelmana on ollut paitsi järjestön kansainvälisyys myös erimielisyys liiton säännöistä ja niiden soveltamisesta. Järjestöä yritettiin toistuvasti viedä rekisteriin Venäjällä, jossa esteenä kuitenkin oli aina Mafunin kansainvälinen luonne, ei niinkään itse järjestön toiminta, joka on aina pysynyt poliittisesti hyvin maltillisena. Lopulta Laulasmaan kongressissa 1997 päätettiin rekisteröidä Mafun Viroon, mikä kuitenkin törmäsi Mafunin säännöissä esiintyviin demokraattisten käytäntöjen vastaisuuksiin.1999 rekisteröity Suomen sukukansayhdistysten liitto ei myöskään ole Mafunin Suomen alajärjestö, vaan ainoastaan Mafuniin kuuluvien suomalaisjärjestöjen yhteydenpitoelin. 

Mafunin viime vuosien ongelmana onkin ollut sääntöjen uudistaminen. Lähinnä kysymys on siitä, että käytännössä Mafunin hallituksen jäsenet valitsevat kongressiin kansansa edustajat, jotka puolestaan valitsevat uuden hallituksen. Esitys sääntöjen korjaamisesta niin, että kongressin osallistujat edustavat vain omaa järjestöään, on herättänyt tunteikkaita vastareaktioita organisaatiossa, jonka perinteenä on toimintaan osallistuvien kohteleminen koko kansansa edustajina. Käytännössä ongelma ilmenee hallituksen jäsenten hitaana vaihtuvuutena, vääristyminä ikärakenteessa yli 40-vuotiaiden edustaessa nuorisoa, sekä toiminnan demokratia- ja avoimuusvajeena. 

Venäjällä kansalaisjärjestön kohtalona on valitettavan usein tulla kohdelluksi rikollisjärjestön tavoin ja saada osakseen ainoastaan kielteistä julkisuutta. Usein ainoa vaihtoehto on idealismista tinkimällä hankkiutua väleihin paikallishallinnon kanssa, tulla toimitilojensa ja taloutensa puolesta riippuvaiseksi vallanpitäjistä ja lopulta päätyä pelkäksi ministeriön vallan jatkeeksi. Jälkimmäiselle reitille on ajautunut suuri osa Mafunin jäsenjärjestöistäkin, etenkin alun perin suurimmat ja vaikutusvaltaisimmat. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävä myös positiivisena se, ettei Mafun ole saanut nauttia suoraa julkista tukea Venäjällä: huolimatta paikallistason kytköksistä järjestön riippumattomuus valtiollisesta vallasta on säilynyt. 

Positiivisena merkkinä Mafunin ja koko Venäjän uralilaisten vähemmistökansojen järjestöelämän kehityksessä ovat tämän vuoden aikana varsin riippumattomalta pohjalta perustetut uudet kansalliset järjestöt, joitten jäsenten enemmistö edustaa 70-luvulla syntynyttä sukupolvea. Nämä uudet järjestöt -Mordoviassa Vejse-Marso, Udmurtiassa Eryk ja Marinmaalla U nacij sekä Mari Usemin opiskelijajärjestö- ovat tuoneet mukanaan nuoria toimijoita myös Mafuniin. Näiden järjestöjen ote kansallisiin kysymyksiin, demokratiaan ja kansainväliseen  yhteistyöhön on erilainen kuin edeltäjiensä, mutta Mafunin vanhat järjestöaktiivit ovat ottaneet uudet toimijat varsin hyvin vastaan. Kaikki merkit tuntuvat osoittavan, että Mafunin hallitus uusiutuu perin pohjin tulevassa kongressissa. 

Tärkeänä haasteena nyt on työryhmien toiminnan käynnistäminen. Tällä kaudella toimineet kulttuuri-, opiskelija-, koululais- ja mediatyöryhmät ovat kokoontuneet resurssipulan vuoksi varsin epäsäännöllisesti: Helsingin kongressin tavoitteena on järjestää työryhmät uudelleen ja lisäksi perustaa uusi ekologiatyöryhmä. Tärkeintä olisi löytää kaikkiin työryhmiin alan kysymyksiin perehtyneitä ihmisiä. Jokaisen työryhmän tulisi perustaa oma avoin sähköpostilistansa pääasialliseksi yhteydenpidon muodoksi. 

Tiedotustyö kuitenkin säilynee Mafunin pääasiallisena toimintamuotona. Helsingin kongressissa keskeisenä tavoitteena on ottaa järjestölle käyttöön omat www-sivut ja sähköpostilista, jonka kautta enin osa yhteydenpidosta hoidettaisiin. Helsingissä järjestettäneen Venäjältä tuleville osallistujille opastusta sähköpostin käyttöön ja suunnitellaan tukihankkeita internetin käyttömahdollisuuksien avaamiseksi Venäjän suomalais-ugrilaisille nuorille. 

Venäjällä Mafunin haasteena on laskeutua lähemmäs ruohonjuuritasoa, jotta se voisi käytännössä, osana demokratiakehitystä, ajaa tavoitteitaan kansallisen itsetunnon nostamisesta, kulttuuriperinnön säilyttämisestä ja assimilaatiokehityksen pysäyttämisestä. Tehtävä merkitsee hankalaa tasapainoilua, koska samalla on pidettävä auki rakentava keskusteluyhteys vallanpitäjiin ja vältettävä leimautumista kansallisten äärimmäisyysliikkeiden joukkoon. 

Unkarissa Mafunin olisi päästävä irti kytkennästään sosialistipuolueeseen -puolueiden rooli maan yhteiskunnallisessa elämässä on huomattava- ja järjestäydyttävä uudelleen riippumattomalta pohjalta tulevan toiminnan turvaamiseksi ja sukukansayhteistyön avaamiseksi kaikille kiinnostuneille. Suomessa ja Virossa ongelma on päinvastainen: Mafunin toimintaa johtaa kourallinen innostuneita kansalaisaktiiveja.  Suomalaisina jäsenjärjestöinä ovat HYYn lisäksi A.J.Sjögrenin seura, Kalevalaisten naisten liitto, Tuglas-seura ja Uhanalaisten kansojen puolesta ry. Näillä järjestöillä on melkoinen tehtävä kantaa vastuunsa kansojensa edustajina Mafunissa ja tehdä sen toimintaa tunnetuksi myös laajemmille piireille. 

Santeri Junttila 
Mafunin Suomen koordinaattori