Humanisti verkkolehti Päärakennuksen edessä
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta Palaute Arkisto
Humanistihässäkkä
 

 

Takaisin etusivulle

 

Lue lisää: 1 | 2 | 3 | 4

Eino Jutikkala – vuosisadan mittainen historioitsija

Päiviö Tommila, Eino Jutikkala ja Olli Lehto. Kuva: Eero Roine
Yliopiston entisiä herroja rivissä: rehtori Päiviö Tommila, Eino Jutikkala ja kansleri Olli Lehto humanistisen tiedekunnan ja matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan 150-vuotisjuhlassa vuonna 2002.

Akateemikko Eino Jutikkalaa (1907–2006) on kutsuttu suomalaisen historiatieteen Grand Old Maniksi ja vuosisadan historian-tutkijaksi. Hän oli elämänmittainen ennätysten rikkoja, joka väitteli tohtoriksi 24-vuotiaana ja teki kahdeksalle vuosikymmenelle ulottuneen tieteellisen uran. Viimeisen ennätyksen hän sai nimiinsä testamentillaan lahjoittamalla humanistiselle tutkimukselle 22 miljoonaa euroa.


Eino Jutikkala syntyi 1907 Sääksmäellä Etelä-Hämeessä kartanonherran poikana. Hänen vanhempansa viljelivät Jutikkalan kartanoa, pitäjän mahtavinta tilaa, jonka empiretyylistä päärakennusta ja kauneudestaan kuulua puistoa ympäröi seitsemänsataa hehtaaria maata. Vauraan kartanon molemmat pojat koulutettiin yliopistossa, mutta vanhempi palasi Sääksmäelle perintötilan viljelijäksi. Kuopus Eino, joka jo pikkupoikana herätti huomiota poikkeuksellisella muistillaan ja oppimiskyvyllään, päätyi sen sijaan tiedemiehen uralle.

Eino Jutikkala kirjoitti ylioppilaaksi Turun lyseosta 1926 ja kirjoittautui opiskelijaksi Helsingin yliopistoon. Kiinnostus tilastointia kohtaan sai hänet valitsemaan pääaineekseen kansantaloustieteen. Hän kuitenkin pettyi valintaansa nopeasti, sillä kansantaloustieteen professori J. H. Vennola keskittyi luomaan uraa valtakunnanpolitiikassa ja laiminlöi opetustehtäviään. Jutikkala vaihtoi pääaineekseen historian ja sai opettajakseen innostavan Suomen ja Skandinavian historian professorin Gunnar Suolahden.

Gunnar Suolahti oli opiskellut Leipzigin yliopistossa Saksassa Karl Lamprechtin oppilaana ja tuonut Suomeen lamprechtilaisen kollektiivisen historiatulkinnan, jonka mukaan historiaa eivät vie eteenpäin suurmiehet tai poliittiset päätökset vaan yhteiskunnan sosiaalisissa ja kulttuurillisissa rakenteissa tapahtuvat muutokset. Suolahden ympärille kerääntyneistä nuorista tutkijoista oli syntynyt niin sanottu kulttuurihistoriallinen koulukunta, johon myös Jutikkala liittyi ja omaksui Suolahden kollektiivisen historiakäsityksen tutkijanuransa perustaksi.

 

Lue lisää: 1 | 2 | 3 | 4

Takaisin etusivulle

 

ISSN 1459-0468
ISSN 1458-9281

Humaniseja työelämässä

Humanistilehti 9/2007:

> Monikieliseksi oppimassa

> Humanistit Euroopan ytimessä

> Brett engagemang – vidgat perspektiv

> Silta Kiinaan

> Kolme päivää yhtä juhlaa

> Kirjallisuudentutkijan muutosten vuosi

> Valtaa, vastuuta – ja vastustusta Uruguay-joen rannoilla

> I konsten fascinerar frågan utan svar

> Eino Jutikkala – vuosisadan mittainen historioitsija

> Eettiset kysymykset – tutkijan arkipäivää

> Sulka yliopiston hatussa

Humanistilehdet-pdf