Päärakennuksen edessä
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta Palaute Arkisto
Humanistihässäkkä
      ISSN 1459-0468  
 
  ISSN 1458-9281  
 

9.3.2015

Kadonneen sivilisaation löytäjä

Tequinhossa sijaitsevan muinaisen nelikulmaisen maavallin läpäisee vastarakennettu tie. Kuva: Martti Pärssinen

Tequinhossa sijaitsevan muinaisen nelikulmaisen maavallin läpäisee vastarakennettu tie. Kuva: Martti Pärssinen

Latinalaisen Amerikan tutkimuksen professori Martti Pärssinen on urallaan löytänyt tieteelle ennestään tuntemattomia kaupunkeja, mutta nyt ensimmäistä kertaa hän on ollut mukana löytämässä kokonaisen sivilisaation.


Martti Pärssinen oli hiljattain ollut inka-linnoituksen kaivauksilla Boliviassa, kun puhelin soi. Soittaja oli brasilialainen paleontologi Alceu Ranzi. Hän otti yhteyttä kysyäkseen Pärssisen mielipidettä Amazonian sademetsässä ilmasta käsin näkemistään valtavista geometrisistä kuvioista.

Ranzi oli nähnyt ensimmäiset geometriset kuviot lentäessään oman kotitilansa yläpuolella Brasilian Acressa 1980-luvulla. Ranzi tajusi, että kuvioiden täytyi olla ihmisten tekemiä, joten hän matkusti Yhdysvaltoihin erään kuuluisan paleontologin luokse ja kysyi tältä mielipidettä löydöksistä. Kuullessaan, mistä kuviot olivat löytyneet paleontologi vastasi: ”Mahdotonta.” Se luultavasti kaduttaa häntä vieläkin.

Nyt Ranzi pyysi Pärssiseltä mielipidettä kuvioista.

– Vastasin, että jos kerran maailmankuulu paleontologi noin väittää, niin pakkohan häntä on uskoa, Pärssinen kertoo.

Mutta sen verran kuviot Pärssistä kiinnostivat, että hän sopi Ranzin kanssa tulevansa opiskelijoineen katsomaan niitä Bolivian kaivauksilta Brasilian puolelle, missä Ranzi työskenteli. 

– Ajattelin, että jotain siellä on, mutta en olisi voinut kuvitellakaan, mitä sieltä löytyi.

Kun Ranzi kuuli vieraiden saapuneen, hän keskeytti kokouksensa ja lähti saman tien johdattamaan näitä viidakkoon.

– Sellaista ei olisi voinut kuvitellakaan. Muualla olin nähnyt pyöreitä asuinpaikkoja, joissa oli aikanaan ollut muinaisia puolustusmuureja, mutta nämä maavallit olivat geometrisiä ja niitä oli paljon.

Pärssinen huomasi lisäksi jotain, mikä teki löydöstä niin poikkeuksellisen: viidakossa oli kulkenut teitä. Ei mitä tahansa teitä vaan paikoin 55 metrin levyisiä.

– Se varmisti minulle, että kyseessä oli sivilisaatio.


Inkatkin leveilivät teillä

Kesti kolme vuotta ennen kuin alueelle saatiin kaivauslupa. Kaivaukset alkoivat vuonna 2007 ja Suomen Akatemian rahoituksella niitä laajennettiin vuonna 2008 ja nyt uudelleen 2012–2014.

Suomalais-brasilialainen ryhmä on löytänyt tähän mennessä 550 geometristen maavallien sisällä sijaitsevaa seremoniakeskusta, joista lähtee usein teitä eri suuntiin. Leveät tiet olivat Pärssisen mukaan tapa tehdä vieraisiin vaikutus. Muutaman kilometrin jälkeen ne muuttuvat poluiksi. Jo parituhatta vuotta sitten, tuhat viisisataa vuotta ennen kuuluisia inkoja, Amazonin sademetsässä oli siis tiheä tieverkosto, josta ei ole tiedetty aiemmin.

Ryhmä on löytänyt myös ruoanlaittopaikkoja, jotka sijaitsivat maakuvioiden läheisyydessä. Eräältä tällaiselta paikalta keramiikkaa on kerätty 50 000 palaa. Sen perusteella näillä kansoilla on ollut yhteyksiä kulttuureihin, jotka elivät jopa 3000–4000 kilometrin päässä.

Tällä hetkellä maakuvioita sisältävä raivattu alue on 65 000 neliökilometrin kokoinen. Pärssisen mukaan on kuitenkin todennäköistä, että sivilisaation todellinen koko on vielä paljon laajempi. Pärssinen uskoo sen ulottuvan Amazonin pääuomalle asti, joka on tuhannen kilometrin päässä nykyiseltä kaivauspaikalta.

Kaivausalueen kartta. Kuva: Denise Schaan

Kaivausalueen kartta. Kuva: Denise Schaan

Löytö on mullistava, koska aiemmin tutkijat ovat olettaneet, että suuri osa Amazonian sademetsästä on neitseellistä. Paikalliset ovat toki tienneet raunioista, mutta eivät sitä, että ne olivat tutkijoilta hukassa.

Nyt tutkijat ovat löytäneet yhä uusia kasveja, jotka ovat ihmisten istuttamia. Esimerkiksi parapähkinäpuu on tuotu Amazoniaan 4000 vuotta sitten Atlantin rannikolta.

Geoglyfejä eli geometrisiä maakuvioita alettiin rakentaa noin 1000 eaa. Eniten niitä tehtiin noin 100 eaa.–900 jaa. Ne saattavat esittää tai liittyä jotenkin jumaliin.

– Eräs löytöretkeilijä kertoo, että hänet vietiin katsomaan jumalan kuvaa, joka olikin ihmispatsaan sijasta geometrinen kuvio. On siis hyvin mahdollista, että kuviot viittaavat uskontoon ja jumaliin, Pärssinen sanoo.

Maavallien ja niiden sisällä sijaitsevien vallihautojen kaivaminen pääosin puutyökaluilla on ollut valtava ponnistus, jota Pärssinen vertaa pyramidien rakentamiseen.


Banaani kielii mannerten välisestä matkasta

Tuoreimmat tulokset kaivauksilta saatiin helmikuussa. Radiohiiliajoituksen mukaan vanhimmat asutuksen merkit ovat ajalta 7 500 vuotta eaa. Asutus jatkui aina 1800-luvulle saakka, jonka jälkeen kuminkeräys ja siihen liittyvä orjuus tekvät siitä suurelta osin lopun.

Suuria katastrofeja oli tapahtunut kuitenkin jo paljon ennen. Kun löytöretkeilijät purjehtivat Amazon-joella 1540–1560-luvuilla, heidän kertomuksistaan löytyy viitteitä Amazoniassa kukoistaneesta sivilisaatiosta. Mutta kun eurooppalaiset palasivat 50 vuotta myöhemmin, merkit sivilisaatiosta olivat hävinneet. Niitä alettiin pitää taruna, vaikka todellisuudessa eurooppalaisten tuomat kulkutaudit olivat luultavasti tappaneet kokonaisia yhteisöjä.

Ensimmäinen romahdus väkiluvussa saattoi tapahtua kuitenkin Pärssisen mukaan jo 1300-luvulla ennen varsinaista eurooppalaisten valloitusta.

– Meillä ei ole mitään todisteita, mutta on mahdollista, että jo silloin kalastaja-alus Afrikasta tai Euroopasta on ajautunut Etelä-Amerikkaan virtojen mukana ja tuonut kulkutauteja mukanaan.

Yksi merkki tästä mahdollisuudesta on se, että löytöretkeilijät kertoivat nähneensä uudessa maassa banaaneja.

– Banaanit ovat peräisin Indonesiasta, josta ne kulkeutuivat Afrikkaan ja Iberian niemimaalle, niitä ei siis pitänyt olla Etelä-Amerikassa ennen löytöretkiä.

Martti Pärssinen. Kuva: Mika Federley

Martti Pärssinen. Kuva: Mika Federley


Esivanhempien perinnön kirous

Nykyisin Amazonian alueen maasta kilpaillaan. Se on paikoitellen hyvinkin hedelmällistä maata, jossa kasvaa hyvin ruokosokeria, vientituote bioetanolin raaka-ainetta.

Pärssisen teorian mukaan maa ei ole hyvää luonnostaan vaan nykyasukkaat saavat kiittää muinaisia kansoja maan rikkaudesta.

– Teoriani mukaan asukkaat polttivat kerroksittain maissin ja ehkä myös bambun lehtiä ja ruokoa. Siitä saatiin tuhkaa, joka on ravinnut maata.

Esivanhemmat ovat tehneet palveluksen jälkipolville mutta samalla karhunpalveluksen oman kulttuurinsa perinnölle: tällä hetkellä arkeologinen löydös on vaarassa tuhoutua.

Alueen maanomistajilla on paljon valtaa kaupunkien päättävissä elimissä. Vähän aikaa sitten laittomia hakkuita sademetsässä suorittaneita vapautettiin rangaistuksetta oikeudessa. Metsää myös poltetaan jatkuvasti muka vahingossa, koska metsää ei saa laillisesti kaataa.

Tuntuu uskomattomalta, että historiankirjoituksen mullistanut sivilisaatiolöytö voisi olla vaarassa siksi, että paikallinen maanomistaja haluaa rakentaa tien sen päälle. Niin kuitenkin tapahtuu koko ajan.

– Toivomme Naturan kaltaista vapaaehtoista suojelualuetta, josta maanomistajat saisivat korvauksen maan suojelukäytöstä. Vain yhteistyöllä heidän kanssaan kaivauksilla on toivoa tulevaisuudessa.

- Heta Muurinen -

 

 


Uusimmat:

> Äännä kuin ranskalainen

> Käännökset pelastavat ihmishenkiä

> Lukiolaiset kisasivat kielitieteen olympialaisissa

> Kadonneen sivilisaation löytäjä

> Kuolevia kieliä pelastamassa

> Roolipelin niekat ja aarnit kääntyivät englanniksi

> Kielitiede lääketieteen apuna

> Yritysvastuun historiaan mahtuu kauneusihanteita ja ympäristöhuolia

> Kuka tarvitsee käännöskirjallisuutta?

> Fonetiikka valmistautuu "big dataan"

> Pelastamisen ja ryöväyksen rajamailla

> Hieroglyfien salat aukeavat hitaasti

> Työelämätapahtuma "Latinalainen Amerikka ja Suomi – kansainvälisiä työmahdollisuuksia"

> Reviirin laajentajat

> Englanti kansainvälistyvässä yliopistomaailmassa

> Rokkari ja räppäri Runouden valtiossa

> Matka Siperian halki yhdistää suomalaisen ja ranskalaisen kirjailijan

> Taiteen tietopankkia rakentamassa

> Rakkaudesta surrealismiin ja postikortteihin

> Varieng vannoo avoimen julkaisemisen nimeen

> Afrikkalaiset käsitteet kertovat arkielämän historiasta

> Itä-Aasian tutkimuksen monet mahdollisuudet

> Venäjän kieli saamassa uuden ilmeen

> Yliopistosta työelämään: alumnit valmensivat toisiaan Coach Cafe
-illassa

> Kääntäjän tulee olla hyvä kirjailija

> Arvoituksellinen Levänluhdan kalmisto

> Baskimaan kielitaistelu ei kaipaa terroria

> Pojat loistavat englannissa tietokonepelien ansiosta

> Voiko aboriginaalitaidetta määritellä?

> Matti Klinge – tekijä ja vaikutus

> Tavaran tarkoitus on muistaa

>>> Arkisto