Päärakennuksen edessä
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta Palaute Arkisto
Humanistihässäkkä
      ISSN 1459-0468  
 
  ISSN 1458-9281  
 

11.4.2014

Hieroglyfien salat aukeavat hitaasti

Yksityiskohta Sulkakäärmeen pyramidista Xochicalcossa. Siihen on kirjattu lista soturiprinsseistä ja sotilasjohdosta ja kerrottu rakennuksen vihityn käyttöön päivämääränä “yhdeksän ruokoa”. Se on yksi kaikkein tärkeimmistä epiklassisen ajan monumenteista. Kuva: Christophe Helmke
Yksityiskohta Sulkakäärmeen pyramidista Xochicalcossa. Siihen on kirjattu lista soturiprinsseistä ja sotilasjohdosta ja kerrottu rakennuksen vihityn käyttöön päivämääränä “yhdeksän ruokoa”. Se on yksi kaikkein tärkeimmistä epiklassisen ajan monumenteista. Kuva: Christophe Helmke


Mayojen ja asteekkien kirjoitukset olivat pitkään arvoitus tutkijoille. Nykyisin mayojen hieroglyfejä osataan tulkita jo melko hyvin. Viime vuosina on alettu tutkia myös asteekkien ja muiden mesoamerikkalaisten kulttuurien kirjoitusjärjestelmiä.


Mayat ovat muinaisista mesoamerikkalaisista kulttuureista tunnetuimpia. Tieto mayoista on lisääntynyt muun muassa siksi, että heidän hieroglyfejään on osattu lukea jo muutama vuosikymmen. Etenkin Yhdysvalloissa ja Euroopassa maallikotkin ovat innostuneet opettelemaan mayahieroglyfejä isoissa vuosittaisissa konferensseissa.

Sen sijaan esimerkiksi asteekkien ja Teotihuacanin muinaisen sivilisaation kirjoitukset ovat alkaneet avautua tutkijoille vasta aivan viime aikoina. Helsingissä järjestetty kurssi onkin varsin ainutlaatuinen tapaus.

Varhaisen klassisen ajan (20–650 jkr.) suurkaupunki Teotihuacan ilmasta käsin. Kuva: Christophe Helmke
Varhaisen klassisen ajan (20–650 jKr.) suurkaupunki Teotihuacan ilmasta käsin. Kuva: Christophe Helmke

– Koko Mesoamerikan alueen kirjoitusjärjestelmistä on ennen tätä kurssia maailmalla pidetty vasta yksi luentojen ja työpajojen sarja, Meksikossa syksyllä 2013, joten Helsingin yliopisto on tieteen eturintamassa, kertoo Latinalaisen Amerikan tutkimuksen professori ja kurssin järjestäjä Harri Kettunen.


Mayoista epiklassisiin kulttuureihin

Christophe Helmke ja Jesper Nielsen ovat olleet maya-ihmisiä koko elämänsä ajan. Jopa siinä määrin, että molemmat ovat jo lapsena halunneet maya-tutkijoiksi – ja tutkijoita heistä tulikin.

Christophe Helmke. Kuva: Mika Federley
Christophe Helmke. Kuva: Mika Federley

Nykyisin he uurastavat mayojen lisäksi Mesoamerikan epiklassisten eli myöhäisklassisten kirjoitusjärjestelmien parissa Kööpenhaminan yliopistossa. Kyse on ryhmästä erilaisia kulttuureja, jotka kukoistivat nykyisen Keski-Meksikon alueella Teotihuacanin kulttuurin ja mayojen klassisen kauden romahduksen jälkeen. Niiden kirjoitusjärjestelmistä tiedetään paljon vähemmän kuin mayojen hieroglyfeistä siksi, että arkeologisia löytöjä teksteistä on tehty paljon vähemmän.

– Ajattelimme aluksi, että epiklassiset hieroglyfit olisivat vain lyhyt siirtymävaihe vielä vanhempiin kirjoituksiin, mutta olemme tutkineet niitä nyt jo seitsemän vuotta, emmekä ole vielä kovin pitkällä kirjoituksen ymmärtämisessä, naurahtaa Nielsen.

Jesper Nielsen. Kuva: Mika Federley
Jesper Nielsen. Kuva: Mika Federley


Palapelin tekoa

Kun tutkijat opettelevat tuntemattoman kulttuurin hieroglyfejä, he lähtevät liikkeelle tutusta ja yhdistävästä. Mayojen hieroglyfejä on paljon ja ne tunnetaan melko hyvin. Niinpä tutkijat etsivät yhteneväisyyksiä jo tuntemiensa kirjoitusten ja uusien merkkien välillä.

Yksityiskohta maalatusta hieroglyfikirjoituksesta Teotihuacanin muinaisessa kaupungissa. Tutkijat arvelevat, että kirjoitusta on käytetty osana parannusrituaalia, jolla on haluttu manata sateeseen ja ukkoseenliittyviä yliluonnollisia voimia. Kuva: Christophe Helmke   Yksityiskohta maalatusta hieroglyfikirjoituksesta Teotihuacanin muinaisessa kaupungissa. Tutkijat arvelevat, että kirjoitusta on käytetty osana parannusrituaalia, jolla on haluttu manata sateeseen ja ukkoseenliittyviä yliluonnollisia voimia. Kuva: Christophe Helmke

Tällä hetkellä Mesoamerikan epiklassisista kirjoituksista tunnistetaan lähinnä kalenterimerkintöjä, päivämääriä ja nimiä sekä mahdollisesti se, mistä lause alkaa ja mihin se loppuu. Lauseiden sisältöjä ei osata tulkita. Viestit ovat usein varsin niukkoja.

– Jos meidän sivilisaatiotamme pitäisi tulkita pelkästään kivisten monumenttien avulla, saisi  kulttuuristamme melko omituisen kuvan. Patsaissa lukee vain nimi ja ehkä kaksi vuosilukua. Mitä olennaista se kertoisi meistä? Nielsen kysyy.

Pitkään luultiin, että mesoamerikkalaisten kulttuurien hieroglyfit ovat kuvia. Vieläkin joillekin tuottaa vaikeuksia hyväksyä, että ne ovatkin kirjoitusta, sanoo Nielsen. Muinaisten kansojen salaperäisestä maineesta ei haluta päästää irti.

Cacaxtlan kaupungin (680-830 jkr.) arkeologisilta kaivauksilta löydetty epiklassinen hieroglyfi, jossa kerrotaan tärkeän historiallisen hahmon nimi: Kolme Peuraa. Kuva: Christophe Helmke   Cacaxtlan kaupungin (680–830 jKr.) arkeologisilta kaivauksilta löydetty epiklassinen hieroglyfi, jossa kerrotaan tärkeän historiallisen hahmon nimi: Kolme Peuraa. Kuva: Christophe Helmke

Tutkijat ovat löytäneet esimerkkejä hieroglyfeistä, joiden ydin on pysynyt samana, vaikka ne ovat ajan kuluessa muuttuneet kirjoitusasultaan. Osa hieroglyfeistä on hyvin esittäviä, kuin reliefejä vaikkapa auringon jumalasta, kun taas toiset hieroglyfit viittaavat samaan jumalaan pelkästään symbolien kautta. Yhdistävät, tunnistettavat tekijät löytyvät kuitenkin molemmista ja tutkijat ovat päätelleet, että kyse on samasta merkityksestä.


Alkeet oppii helposti

Ehkä hämmästyttävintä mesoamerikkalaisten kirjoitusjärjestelmien kurssissa oli sen avoimuus vasta-alkajille, aiempaa tietämystä ei vaadittu.

– Alkeiden hahmottamisen oppiminen ei ole kovin vaikeaa, mutta sujuva lukutaito viekin sitten jo vuosia, toteaa Helmke.

Kurssi oli rakennettu pedagogisesti niin, että sen seuraaminen oli mahdollista ilman pohjatietoja. Harri Kettusen mukaan palaute on ollut positiivista:

– Vaikka vauhti oli kova, monille kurssi antoi paljon uutta tietoa alueen kulttuureista ja kirjoitusjärjestelmistä.

Kurssille osallistunut Maikki Järvi kokee oppineensa paljon. Järvi opiskelee pääaineenaan uskontotiedettä ja sivuaineena Latinalaisen Amerikan tutkimusta.

Hän näyttää muistiinpanoistaan suuren määrän hieroglyfejä, joita oli harjoitellut luentojen lomassa.

– Kurssissa vaikeinta on hieroglyfien kirjoittaminen. En usko, että kaikki mayatkaan osasivat kirjoittaa silloin aikanaan.

Järvi haluaisi oppia lisää hieroglyfeistä. Häntäkin mayat ovat kiehtoneet lapsesta asti.

Ote kirjoituksesta Cacaxtlanin kaupungin portaissa, jossa juhlitaan kaupungin voittoa paikasta, jonka nimi on Kalkkunavuori. Kuva: Christophe Helmke
Ote kirjoituksesta Cacaxtlanin kaupungin portaissa, jossa juhlitaan kaupungin voittoa paikasta, jonka nimi on Kalkkunavuori. Kuva: Christophe Helmke

- Heta Muurinen -

 

 


Uusimmat:

> Äännä kuin ranskalainen

> Käännökset pelastavat ihmishenkiä

> Lukiolaiset kisasivat kielitieteen olympialaisissa

> Kadonneen sivilisaation löytäjä

> Kuolevia kieliä pelastamassa

> Roolipelin niekat ja aarnit kääntyivät englanniksi

> Kielitiede lääketieteen apuna

> Yritysvastuun historiaan mahtuu kauneusihanteita ja ympäristöhuolia

> Kuka tarvitsee käännöskirjallisuutta?

> Fonetiikka valmistautuu "big dataan"

> Pelastamisen ja ryöväyksen rajamailla

> Hieroglyfien salat aukeavat hitaasti

> Työelämätapahtuma "Latinalainen Amerikka ja Suomi – kansainvälisiä työmahdollisuuksia"

> Reviirin laajentajat

> Englanti kansainvälistyvässä yliopistomaailmassa

> Rokkari ja räppäri Runouden valtiossa

> Matka Siperian halki yhdistää suomalaisen ja ranskalaisen kirjailijan

> Taiteen tietopankkia rakentamassa

> Rakkaudesta surrealismiin ja postikortteihin

> Varieng vannoo avoimen julkaisemisen nimeen

> Afrikkalaiset käsitteet kertovat arkielämän historiasta

> Itä-Aasian tutkimuksen monet mahdollisuudet

> Venäjän kieli saamassa uuden ilmeen

> Yliopistosta työelämään: alumnit valmensivat toisiaan Coach Cafe
-illassa

> Kääntäjän tulee olla hyvä kirjailija

> Arvoituksellinen Levänluhdan kalmisto

> Baskimaan kielitaistelu ei kaipaa terroria

> Pojat loistavat englannissa tietokonepelien ansiosta

> Voiko aboriginaalitaidetta määritellä?

> Matti Klinge – tekijä ja vaikutus

> Tavaran tarkoitus on muistaa

>>> Arkisto