Päärakennuksen edessä
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta Palaute Arkisto
Humanistihässäkkä
      ISSN 1459-0468  
 
  ISSN 1458-9281  
 

12.12.2014

Kuolevia kieliä pelastamassa

Nivhien kylä Nekrasovkassa (Sahalin). Kuva: Andrew Logie
Nivhien kylä Nekrasovkassa (Sahalin).


Kielitieteellisten aineiden yhteisten kenttämatkojen tarkoituksena on tutustua vähemmistökansoihin sekä keksiä keinoja, miten paikallisia kieliä voisi elvyyttää.


Elokuussa yksitoista kielitieteellisten aineiden opiskelijaa ja viisi opettajaa vietti kolme viikkoa Japanin Hokkaidōlla ja sen pohjoisella naapurisaarella, Venäjälle kuuluvalla Sahalinilla.

– Sahalinilla vietimme kaksi viikkoa, jonka aikana matkasimme etelästä aivan pohjoiskärkeen asti, yleisen kielitieteen yliopistonlehtori Ekaterina Gruzdeva selittää ja näyttää reitin kartalta. Bussissa istumista riitti, sillä saari on noin tuhat kilometriä pitkä.

Gruzdeva oli yksi matkan järjestäjistä yhdessä Itä-Aasian kielten ja kulttuurien professorin Juha Janhusen ja japanin kielen yliopistonlehtori Riikka Länsisalmen kanssa.

Gruzdeva tutkii nivhin kieltä. Sitä ja muitakin häviäviä kieliä, kuten orokia, nanaita ja evenkiä, puhutaan edelleen Sahalinin saarella.

Jotta paikallisia voi haastatella ja kieliä tutkia, niitä on osattava. Gruzdeva piti nivhin intensiivikurssin ryhmälle ennen lähtöä. Lisäksi piti osata alueen metakieliä. Opiskelijoista noin puolet puhui venäjää ja toinen puoli japania.

Opiskelijat keräsivät tietoa paikallisista kansoista ja haastattelivat niitä, jotka puhuivat edelleen paikallisia kieliä. He kartoittivat perheen kielellistä historiaa kysymällä esimerkiksi, milloin perheessä on siirrytty puhumaan venäjää.

– Ideana oli tutkia, missä tilanteessa nivhin kieli tällä hetkellä on. Tiesimme, että se on häviämässä, mutta halusimme nähdä, mitä epätäydellisesti nivhiä puhuvien puheessa tapahtuu, miten he unohtavat kieltä, Gruzdeva kertoo.

Kenttäretken osallistujat haastattelevat nivhin kielen puhujaa (Nogliki, Sahalin). Kuva: Andrew Logie
Kenttäretken osallistujat haastattelevat nivhin kielen puhujaa (Nogliki, Sahalin).


Lobbausta Sahalinilla

Ryhmän tarkoitus oli myös selvittää, mitä voitaisiin tehdä kielen elvyttämiseksi.

Nivhit ovat asuneet 1950-luvulle asti eristyksissä alueilla, jonne ei kulkenut kunnon teitä. Heidän kulttuurinsa ja kielensä säilyi siksi vahvana.

Tilanne muuttui, kun nivhi-lapsia laitettiin sisäoppilaitoksiin 1960-luvulla. Matka kotiin oli niin pitkä, että he kävivät siellä vain harvoin, ja kieli alkoi unohtua. 1960- ja 70-luvuilla ihmiset alkoivat muuttaa eristyksistä asutummille alueille, jolloin oma kieli ja kulttuuri jäi paitsioon.

– Nuorimmat nivhin-puhujat ovat nyt nelikymppisiä. Jos kieli halutaan säilyttää, jotain on tehtävä heti. Kymmenen vuoden päästä on liian myöhäistä, toteaa matkalle osallistunut suomalais-ugrilaisten kielten tutkija ja kielten säilyttämiseen erikoistunut Janne Saarikivi.

Saarikivi keskusteli viranomaisten ja paikallisten kanssa nivhin kielen virvottamisen tärkeydestä.

– Kiitos hänen, ihmiset kiinnostuivat asiasta, iloitsee Gruzdeva.

Nivhin kirjoittaja Vladimir Sangi (keskellä) (Nogliki, Sahalin. Kuva: Andrew Logie

Nivhin kirjoittaja Vladimir Sangi (keskellä) (Nogliki,
Sahalin).


Kielipesiä nivhi-lapsille

Saarikivellä on kokemusta paikallisten taivuttelusta, sillä hän on vienyt Venäjälle jo aiemmin ajatuksen kielipesistä.

Kielipesällä tarkoitetaan alle kouluikäisten päivähoitoa, jossa käytetään vain elvytettävää kieltä. 

– Jos kielen oppii ennen kouluikää, se pysyy hallinnassa myöhemminkin, sanoo professori Juha Janhunen.

Yksi menestyksekkäimmistä kielipesäkokeiluista aloitettiin 1990-luvulla Inarissa. Silloin keski-ikäiset saamelaiset eivät enää osanneet inarinsaamea, mutta heitä vanhempi sukupolvi osasi. Kielipesään rekrytoitiin inarinsaamen taitajia, ja lapset innostuivat kielestä nopeasti.

Saarikivi vei kielipesäajatuksen Venäjällä samojedeille. Kokeilu on onnistunut hyvin.

Nyt tutkijat haaveilevat nivhin-kielisistä kielipesistä.

– Kielipesämenetelmään tarvitaan vähän rahaa, innostusta paikallisten keskuudessa sekä hallinnollista yhteistyötä, koska eri maissa on erilainen lainsäädäntö varhaiskasvatuksen suhteen, Janhunen selittää.

Venäjällä laki on tiukka, joten kielipesät on toteutettava siten, että ammatilliset päivähoitajat puhuvat venäjää, mutta lisäksi rekrytoidaan nivhin-taitoisia apuhoitajia.

– Sen lisäksi puhujia pitäisi saada lisää eri sukupolviin ja kouluun oppiaineeksi, sanoo Janhunen.

Nivhiä on opetettu Venäjällä kouluissa mutta varsin niukasti ja vapaaehtoisena. Saarikiven mukaan toivoa antaa se, että nivheihin suhtaudutaan melko positiivisesti ja nekin nivhit, jotka eivät hallitse kieltä, identifioituvat voimakkaasti taustaansa.

Kenttäretkeläiset Juzhno-Sakhalinskin museon pihalla (Sahalin). Kuva: Andrew Logie
Kenttäretkeläiset Juzhno-Sakhalinskin museon pihalla (Sahalin).


Ainun kieli miltei kadonnut

Sahalinilta ryhmä palasi Hokkaidōlle, jonka vähemmistökansaa ovat ainut. Ainun äidinkielen puhujia ei käytännössä enää ole, ja suuri osa kansasta on sulautunut valtaväestöön, eikä halua tulla identifioiduksi valtaväestöstä poikkeavasti.

Yliopistonlehtori Riikka Länsisalmen esittelemien viimeaikaisten kyselytutkimuksien mukaan ainuja, jotka pystyvät pitämään yllä keskustelua ainuksi, oli alle prosentti vastaajista.

– Yli puolet kyselyyn vastaajista oli kuitenkin halukkaita oppimaan kieltä, ja sitä pidetään tärkeänä osana ainujen kulttuuria, Länsisalmi sanoo.

Opiskelun esteenä ovat kuitenkin muun muassa opettajien ja oppimateriaalien puute ja koulutuksen rahoitus. Myös valtaväestön asenteilla on suuri merkitys.

Yksi etu ainuilla on kuitenkin puolellaan: ainuilla on perinteisesti suvaitsevainen suhtautumistapa siihen, kuka voi olla ainu.

Esimerkiksi ainujen kasvatettavakseen ottamia valtaväestöön kuuluvia lapsia ja heidän jälkeläisiään pidetään ainuina. Perimällä on ainuille vähemmän merkitystä, kertoo Suomessa vieraillut japanilainen ainu-asiantuntija, professori Hiroshi Nakagawa Chiban yliopistosta.

Länsisalmen mukaan vähemmistö- ja uhanalaisten kielten puhujien ja oppijoiden suhtautumista identiteettiin on kiinnostavaa vertailla erilaisissa kielellisissä konteksteissa, ja monet tutkijat pitävät yhteisön avoimuutta kielenoppijoita kohtaan tärkeänä kriteerinä kielen elvyttämisessä.

– Esimerkiksi saamelaisten parissa tehdyissä kyselyissä ilmeni tarvetta muun muassa kielenopetukseen, jossa opiskelijoita ei arvioitaisi tai kritisoitaisi. Kielen merkityksestä kysyttäessä jotkut vastaajat myös luokittelivat saamen-puhujia luokkiin kielitaidon perusteella tosi- tai perussaamelaisista aina super- ja ylisaamelaisiin.

Ainun kielen museo Nibutanissa (Hokkaido). Kuva: Andrew Logie
Ainun kielen museo Nibutanissa (Hokkaidō).


Ensi vuonna Balkanille

Retken on tarkoitus tuottaa jatkotutkimushankkeita. Esimerkiksi nivhin kielen tutkimukseen suuntautuneelle uudelle kenttämatkalle haetaan rahoitusta Koneen säätiöltä. Jos rahaa saadaan, tutkijat matkustavat Venäjän mantereen puolelle Amuriin, missä nivhiä myös puhutaan.

Retket järjestävä The Helsinki Area & Language Studies (HALS) -hanke yhdistää humanistisen tiedekunnan neljästä laitoksesta kolmea.

HALS-projektin taustalla on puolestaan kielitieteellisten aineiden yhteinen tutkimusryhmä LDHFTA (Linguistic Diversity: Historical, Functional and Typological Approaches). Se menestyi viimeisimmässä yliopiston tutkimuksen arvioinnissa, ja sille myönnettiin neljän vuoden hankerahoitus.

Palkintorahalla tehdään joka vuosi kenttätyöretki eri puolille maailmaa. Viime vuonna käytiin Venäjän Mordvassa suomalais-ugrilaisten kielten oppiaineen johdolla. Ensi vuonna taas lähdetään Balkanille ja viimeisenä vuonna suunnataan Afrikkaan.

- Heta Muurinen -
Kuvat: Andrew Logie

 

 


Uusimmat:

> Äännä kuin ranskalainen

> Käännökset pelastavat ihmishenkiä

> Lukiolaiset kisasivat kielitieteen olympialaisissa

> Kadonneen sivilisaation löytäjä

> Kuolevia kieliä pelastamassa

> Roolipelin niekat ja aarnit kääntyivät englanniksi

> Kielitiede lääketieteen apuna

> Yritysvastuun historiaan mahtuu kauneusihanteita ja ympäristöhuolia

> Kuka tarvitsee käännöskirjallisuutta?

> Fonetiikka valmistautuu "big dataan"

> Pelastamisen ja ryöväyksen rajamailla

> Hieroglyfien salat aukeavat hitaasti

> Työelämätapahtuma "Latinalainen Amerikka ja Suomi – kansainvälisiä työmahdollisuuksia"

> Reviirin laajentajat

> Englanti kansainvälistyvässä yliopistomaailmassa

> Rokkari ja räppäri Runouden valtiossa

> Matka Siperian halki yhdistää suomalaisen ja ranskalaisen kirjailijan

> Taiteen tietopankkia rakentamassa

> Rakkaudesta surrealismiin ja postikortteihin

> Varieng vannoo avoimen julkaisemisen nimeen

> Afrikkalaiset käsitteet kertovat arkielämän historiasta

> Itä-Aasian tutkimuksen monet mahdollisuudet

> Venäjän kieli saamassa uuden ilmeen

> Yliopistosta työelämään: alumnit valmensivat toisiaan Coach Cafe
-illassa

> Kääntäjän tulee olla hyvä kirjailija

> Arvoituksellinen Levänluhdan kalmisto

> Baskimaan kielitaistelu ei kaipaa terroria

> Pojat loistavat englannissa tietokonepelien ansiosta

> Voiko aboriginaalitaidetta määritellä?

> Matti Klinge – tekijä ja vaikutus

> Tavaran tarkoitus on muistaa

>>> Arkisto