Päärakennuksen edessä
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta Palaute Arkisto
Humanistihässäkkä
      ISSN 1459-0468  
 
  ISSN 1458-9281  
 

8.5.2014

Pelastamisen ja ryöväyksen rajamailla

Mikko Huhtamies, Katja Tikka ja Juha-Matti Granqvist Kansallisarkistossa. Kuva: Mika Federley
Mikko Huhtamies, Katja Tikka ja Juha-Matti Granqvist Kansallisarkistossa. Kuva: Mika Federley


Suomenlahdella tapahtuneet haaksirikot olivat 1700-luvulla huomattava piristysruiske Helsingin liike-elämälle.


1700-luvulla Ruotsin kruunun alaisuudessa toimineet yksityiset sukellus- ja pelastuskomppaniat tulivat apuun laivojen haaksirikkoutuessa, mutta ottivat samalla haltuunsa laivojen arvokasta lastia ja itse aluksiakin.

Pelastuskomppanioiden taloudellista merkitystä Suomessa tutkitaan vuoden alussa alkaneessa, Koneen säätiön rahoittamassa tutkimushankkeessa. Työryhmää vetää dosentti Mikko Huhtamies. Ryhmään kuuluvat lisäksi tohtorikoulutettava Juha-Matti Granqvist ja filosofian kandidaatti Katja Tikka, joka on pian jättämässä aiheesta tekemänsä pro gradu -työn.

– Pikaisesti katsoen toiminta on ollut kannattavampaa kuin esimerkiksi sahan pyörittäminen Helsingissä. Hyvinä vuosina pelastustoiminta tuotti tuhansia kuparitaalereita, kertoo Huhtamies.

Laivoissa oli usein erikoistavaraa, jota ei helposti muualta saanut.

– Helsinkiin on levinnyt joitakin esineistöjä vain sen takia, että niitä on saatu haaksirikkoutuneista laivoista. Esimerkiksi ensimmäiset lelutarvikkeet saattoivat tulla Suomeen tällä tavalla, jatkaa Tikka.


Helsingin sijainti otollinen

Helsingin ohitse alkoi kulkea runsaasti arvolastia, kun Pietarin kaupunki perustettiin vuonna 1703. Venäjän pääkaupunki siitä tuli 1712. Esimerkiksi Pietarin hoviin vietiin monenlaista luksustavaraa etenkin Hollannista: kultaa, hopeaa, maalauksia, nuuskarasioita, taskukelloja, posliinia ja hevoskärryjä.

Valtaosa haaksirikkoutuneiksi tiedetyistä laivoista oli kuitenkin matkalla Pietarista länteen paluulastissa, joka oli bulkkitavaraa, sekin usein hyvin hyödyllistä:

– Hamppua, jota tarvittiin köysiin, purjekangasta, puutavaraa, viljaa, Huhtamies luettelee.

Katja Tikka arvelee, että tavaraa on viety Pietariin yleensä kesällä, mutta paluulasti on saatu matkaan vasta loppusyksystä, jolloin haaksirikkoja sattuu helpommin. Poikkeuksiakin oli, kuten vuonna 1771 uponnut Vrouw Maria: se matkasi aarteineen Hollannista kohti Pietaria vasta loka-marraskuussa.

Haaksirikkoutuneista laivoista saatiin talteen lastin lisäksi usein laivan osia.

– Kun laiva ei uponnut kokonaan vaan jäi puolittain veden alle, saatiin talteen takila: mastot, köydet, purjeet ja lokit. Kaikki mahdollinen irrotettiin ja huutokaupattiin edelleen. Runko hajotettiin tehokkaasti. Jos muu ei auttanut, laiva poltettiin rautaosien saamiseksi, kertoo Huhtamies.

Porkkalassa vuonna 1754 uponnutta St Johannes alusta koskeva huutokauppa-asiakirja. Aluksesta pelastettiin takila, joka huutokaupattiin. Ulkomaisten alusten lastien, takiloiden tai jopa kokonaisten alusten huutokauppaaminen oli tuottaoisaa liiketoimintaa Helsingssä toiminelle Pohjoiselle sukellus- ja pelastuseuralle. Lähde: Helsingin kaupungkiarkisto. Kuva: Katja Tikka  

Porkkalassa vuonna 1754 uponnutta St Johannes alusta koskeva huutokauppa-asiakirja. Aluksesta pelastettiin takila, joka huutokaupattiin. Ulkomaisten alusten lastien, takiloiden tai jopa kokonaisten alusten huutokauppaaminen oli tuottaoisaa liiketoimintaa Helsingssä toiminelle Pohjoiselle sukellus- ja pelastuseuralle. Lähde: 
Helsingin kaupungkiarkisto. Kuva: Katja Tikka.


Saaristolaiset työvoimana

Käytännön työn lastin pelastamisessa tekivät komppanian työvoimana käyttämät saaristolaiset. Sukellusvälineitä ei ollut, ja työ oli lähinnä pintapelastusta.

– Saaristolaiset eivät välttämättä osanneet sukeltaa tai edes uida. Toiminta on vaatinut rohkeutta ja seikkailunhalua. Komppania on maksanut heille sukelluspalkkion. Työ on ollut vaarallista, kuolemantapauksiakin olen arkistoista löytänyt, Tikka kertoo.

Laivojen miehistön pelastamisesta asiakirjoissa ei juuri ole mainintoja.

– Taloudellisen hyödyn tavoittelu korostui. 1660-luvun merilaki vielä velvoittaa pelastamaan ensin ihmiset ja sen jälkeen laivan ja lastit, mutta 1700-luvulla ihmisistä ei enää mainita mitään. En tiedä, mitä se merkitsee – oliko itsestäänselvää, että ihmiset pelastetaan? Tikka aprikoi.

Esineistön ensisijaisuudesta kertoo pelastuskomppanian pääkonttorin valtiolle tekemä valitus siitä, että komppania joutuu hautaamaan kuolleita merimiehiä ilman korvausta.
Hyödynnettyjen alusten joukossa oli myös ilman miehistöä ajelehtineita aavelaivoja.

– Jos päästää mielikuvituksen valloilleen, joissain tapauksissa miehistö on voitu tappaakin lastin ja laivan saamiseksi. On joitakin hämäriä tapauksia, mutta näyttöä tällaisesta ei ole, sanoo Huhtamies.

Tätäkin enemmän legendoja on harhatulista. Niiden avulla kerrotaan ohjatun laivoja tarkoituksella karikkoisille vesille. Dokumentteja niistä on vaikea löytää, mutta niiden kieltäminen vuoden 1667 merilaissa viittaa siihen, että sellaisia olisi saattanut olla.

– Suomen saaristossa ei ehkä tarvittu harhatulia, kun laivat ajoivat muutenkin kiville riittävästi, Huhtamies arvelee.

Kansallisarkiston kirjoja. Kuva: Mika Federley


Auttajat tulivat pyytämättä

Tutkijoiden hypoteesina on, että Helsingin liike-elämä hyötyi sukelluskomppaniasta merkittävästi.

– Helsingin porvarit saivat itselleen lastia ja kokonaisia laivoja. Sitä ei vielä tiedetä, jakautuiko hyöty tasaisesti kaikkien Helsingin kauppiaiden kesken vai oliko muutamia kauppiaita, jotka erikoistuivat tekemään bisnestä haaksirikkotavaroilla. Tämä toivottavasti selviää, kun päästään penkomaan huutokauppapöytäkirjoja, kertoo Juha-Matti Granqvist.

Porvarit huutokauppasivat laivoista pelastamiaan lasteja ja laivan osia ja olivat usein itsekin ostajina.

Toisaalta komppanian toiminnasta hyötyivät monesti myös pelastettujen laivojen omistajat ja laivurit.

– He joutuivat maksamaan usein vain pienehkön prosentin pelastuspalkkioita. Erityisesti Ruotsin etelärannikolla Skoonessa oli niin matalat hiekkarannikot, että laivat eivät yleensä rasahtaneet rikki vaan pystyivät jatkamaan matkaa, huomauttaa Tikka.

Aina laivurit saati lastien vastaanottajat eivät olleet tyytyväisiä: Komppanian pyytämä provisio vaihteli, se saattoi olla jopa 40 prosenttia lastin arvosta. Apua tuli pyytämättä, ja se koettiin välillä merirosvouksena tai saalistuksena. Toimintaan liittyi ulkopoliittisiakin riskejä, koska venäläiset eivät pitäneet sukelluskomppanian toiminnasta.

Komppanian toiminta hiipui 1800-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Silloin tulivat höyrylaivat, jotka pysyivät purjelaivoja paremmin väylällä. Hiipumiseen vaikuttivat myös hallinnolliset muutokset, kun Suomesta tuli Venäjään kuuluva autonominen suuriruhtinaskunta.

- Elias Krohn -

 

 


Uusimmat:

> Äännä kuin ranskalainen

> Käännökset pelastavat ihmishenkiä

> Lukiolaiset kisasivat kielitieteen olympialaisissa

> Kadonneen sivilisaation löytäjä

> Kuolevia kieliä pelastamassa

> Roolipelin niekat ja aarnit kääntyivät englanniksi

> Kielitiede lääketieteen apuna

> Yritysvastuun historiaan mahtuu kauneusihanteita ja ympäristöhuolia

> Kuka tarvitsee käännöskirjallisuutta?

> Fonetiikka valmistautuu "big dataan"

> Pelastamisen ja ryöväyksen rajamailla

> Hieroglyfien salat aukeavat hitaasti

> Työelämätapahtuma "Latinalainen Amerikka ja Suomi – kansainvälisiä työmahdollisuuksia"

> Reviirin laajentajat

> Englanti kansainvälistyvässä yliopistomaailmassa

> Rokkari ja räppäri Runouden valtiossa

> Matka Siperian halki yhdistää suomalaisen ja ranskalaisen kirjailijan

> Taiteen tietopankkia rakentamassa

> Rakkaudesta surrealismiin ja postikortteihin

> Varieng vannoo avoimen julkaisemisen nimeen

> Afrikkalaiset käsitteet kertovat arkielämän historiasta

> Itä-Aasian tutkimuksen monet mahdollisuudet

> Venäjän kieli saamassa uuden ilmeen

> Yliopistosta työelämään: alumnit valmensivat toisiaan Coach Cafe
-illassa

> Kääntäjän tulee olla hyvä kirjailija

> Arvoituksellinen Levänluhdan kalmisto

> Baskimaan kielitaistelu ei kaipaa terroria

> Pojat loistavat englannissa tietokonepelien ansiosta

> Voiko aboriginaalitaidetta määritellä?

> Matti Klinge – tekijä ja vaikutus

> Tavaran tarkoitus on muistaa

>>> Arkisto