Päärakennuksen edessä
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta Palaute Arkisto
Humanistihässäkkä
      ISSN 1459-0468  
 
  ISSN 1458-9281  
 

30.4.2013

Rokkari ja räppäri Runouden valtiossa

Juri Ševtšuk ja Paleface Helsingin yliopiston Porthaniassa. Kuva: Ville Korhonen

Nauru, runo ja räppi raikuivat, kun venäläisen rockin teräväkielisin legenda Juri Ševtšuk ja suomalaisen rap-musiikin tinkimätön ajattelija Paleface kohtasivat Helsingin yliopiston Porthaniassa perjantaina 26.4.


Kaksikielisessä tilaisuudessa julkaistiin Ševtšukin runokokoelma Joka kevät minä kuolen (Into 2013), jonka on alkuteoksesta Sol’nik valikoinut ja suomentanut venäläisen kirjallisuuden vt. professori Tomi Huttunen. Huttunen johti keskustelua, jonka jälkeen muusikot esittivät tuoreen kirjan tekstejä, kumpikin omalla jäljittelemättömällä tyylillään.

Ševtšuk (s.1957) perusti DDT-yhtyeensä 80-luvun alussa ja on sen jälkeen ehtinyt arvostella lauluillaan niin neuvostojohtoa kuin Putinia ja valtapuolue Yhtenäistä Venäjääkin. Valedemokratian lisäksi hän kritisoi lauluissaan koko kulutusyhteiskuntaa, jonka kaupallisuuden symboleiksi hänen kappaleissaan nousevat niin pop-musiikki kuin McDonald’skin. Ševtšukin vahvasti intertekstuaalinen tuotanto viittailee Puškinin, Dostojevskin sekä muiden suurten klassikoiden lisäksi mielellään myös marginaalisempiin runoilijoihin ja taiteilijoihin. Eräs tärkeimmistä teemoista on ehdottomasti myyttinen Pietari, rujon kaunis ikuinen kaupunki, jolle rokkari on omistanut monet väkevimmistä teksteistään.

Palefacen suomenkielinen debyytti-albumi Helsinki-Shangri-La ilmestyi 2010 ja sen jälkeen vahvoista yhteiskunnallisista kannanotoistaan tunnettu räppäri on ollut suosittu esiintyjä. Rap-musiikin tekemisen lisäksi Paleface, joka siviilissä on englantilaisen filologian opiskelija, on myös suomentanut englantilaista kirjallisuutta ja elokuvia.

Paleface Helsingin yliopiston Porthaniassa. Kuva: Ville Korhonen


Mielen kirkkaus ja terävyys

Kahden yhteiskunnallisen tekstintekijän kohdatessa aiheiksi nousivat sanan-, taiteen ja runouden vapaus. Ševtšuk aloitti oman puheenvuoronsa määrittelemällä itsensä ennemmin muusikoksi kuin runoilijaksi. Hän sanoi runoudesta puhumisen ”olevan hänelle vaikeaa”, koska hän kirjoittaa tekstinsä ennen kaikkea lauluiksi. Ševtšuk on tunnettu halustaan korostaa rocktekstin ja musiikin erottamattomuutta toisistaan, vaikka hänen tekstinsä ovat hiottua, vahvasti kirjallista runoutta ja hän on julkaissut kaksi runokokoelmaa.

Vapauden käsitettäkin Ševtšuk lähti määrittelemään runouden kautta. Hän siteerasi venäläistä kirjallisuusteoreetikkoa Juri Tynjanovia, joka on sanonut runouden olevan ”kielen korottamista”. ”Korkealla me kaikki olemme vapaita, mutta korkealta me voimme myös pudota”, Ševtšuk kehitteli Tynjanovin ajatusta.”Ulkoista vapautta ei ole, sillä me olemme valtioihin sidottuja”, hän pohti, ja jatkoi, että on vain sisäinen vapaus, joka ilmenee mielen kirkkautena ja terävyytenä, ja niistä syntyvänä taiteena. Venäläistä filosofi Nikolai Berdjajevia rokkari siteerasi sanoen, että ”ilman vapautta ei synny taideteoksia”. Saman asian Ševtšuk on tuoreessa runokokoelmassa ilmaissut lyyrisemmin säkeillä, joihin tiivistyy oikeastaan koko Porthaniassa järjestetyn tilaisuuden sanoma: ”runous on itsenäinen valtio/ uskollinen/ iloiselle murheelleen”.


On vain rakkaus

Erotiikka ja rakkaus toimivat Ševtšukilla myös vapauden metaforina, sillä hänen mukaansa ”vapauden seitsemännessä taivaassa runous ja vapaus elävät eroottisessa suhteessa”. Porthanian tilaisuuden kaltaista kulttuurivaihtoa, jossa venäläinen rokkari ja suomalainen räppäri yhdessä esittävät lyriikkaa, Ševtšuk kutsui ”vapauden tilaksi, jossa ei ole kieliä, on vain rakkaus”. Lausahdus väläytti kuulijoille rokkarin sisäisen hipin, joka Ševtšukissa yhdistyy saumattomasti intellektuelliin yhteiskuntakriitikkoon ja ironiseen runoilijaan.

Juri Ševtšuk Helsingin yliopiston Porthaniassa. Kuva: Ville Korhonen

Väkevästä elämänhalusta kertoi rokkarin ja räppärin kahdella kielellä lukema Ševtšukin Rotta-runo, jonka syntyhistoriaksi kirjoittaja kertoi, miten oli nähnyt myrkytetyn rotan houreissaan tanssivan kuolintanssiaan, elämää rakastaen. Hieno runo sai hienon tulkinnan rokkarin räpätessä taustaa ja räppärin lukiessa rocktekstiä. Roolien vaihtuminen oli demonstraatio Ševtšukin väitteestä, että taide on vapauden tila, jossa kielet lakkaavat, jossa rokkari voi räpätä ja räppäri rokata.

Itseironia on osa sekä Ševtšukin että Palefacekin imagoa (tai persoonaa?). Runoilijan roolin ironisoinnista hienona esimerkkinä toimii muusikoiden esittämä Ševtšukin runo, joka päättyy säkeisiin ”öisin olen Stalin/ aamuisin Jesenin”.


Laulu vapaudesta

Tilaisuus päättyi odottavissa tunnelmissa, sillä lauantaina Ševtšuk esiintyi yhtyeensä DDT:n kanssa Kulttuuritalolla. Bändi oli Suomessa viimeksi vuosi sitten, uuden albuminsa Inatšen (”Toisin”) kiertueen merkeissä. Tuolloin julkaistiin Huttusen venäläisen rockin historiaa kartoittava Pietari on rock (Into 2012).Nyt kun julkaistaan Ševtšukin runokokoelman Joka kevät minä kuolen suomennos, DDT on Suomessa jälleen. Täytynee toivoa, että Huttunen julkaisee tulevaisuudessa vielä jonkin venäläiseen rockiin liittyvän kirjan, jos hänen kirjojensa julkkareissa musiikista kerran vastaa venäläisen rockin megatähti DDT.

Keikalla Ševtšuk yhtyeineen esitti yhden kappaleen tulevalta albumiltaan. Ehkä uuden albumin kiertue siis tuo DDT:n Suomeen.

Juri Ševtšuk Kulttuuritalolla 27.4.2013. Kuva: Mika Perkiömäki

Juri Ševtšuk Kulttuuritalon konsertissa 27.4.2013.

Kulttuuritalo tanssi ja lauloi DDT:n esittäessä Inatšen kappaleiden lisäksi myös ikivihreiksi muodostuneita hittejään, kuten kappaleet ”Laulu vapaudesta” ja ”Isänmaa”. Keikan aikana lyriikat heijastettiin suomeksi kummallekin puolen lavaa. Ševtšukin sanoitukset kun vilisevät metaforia, jotka eivät välttämättä aukea venäjänkielisellekään kuulijalle, saati sitten venäjän opiskelijalle tai harrastajalle. Suomennoksista oli paljon iloa, ja ne rakensivat myös konsertin visuaalista ilmettä. Kun Ševtšuk laulaa tekstin ”EI, ME EI OLLA ORJIA!” alla, tilanteesta ei välity julistus tai paatos, vaan vilpittömyys, jonka hänen persoonansa hetkeen luo.

Hetket, joina näytöillä hehkui vain Ševtšukin useiden kappaleiden avainsana ”KEVÄT” jäivät myös väkevinä mieleen huhtikuisessa illassa. Kevät ei tänä vuonna alkanut vapusta, vaan DDT:stä, sillä ”sinuun ja minuun/ se tuikkaa/ kevään…/kevään…/kevään…”.

- Anni Lappela -

 

 


Uusimmat:

> Äännä kuin ranskalainen

> Käännökset pelastavat ihmishenkiä

> Lukiolaiset kisasivat kielitieteen olympialaisissa

> Kadonneen sivilisaation löytäjä

> Kuolevia kieliä pelastamassa

> Roolipelin niekat ja aarnit kääntyivät englanniksi

> Kielitiede lääketieteen apuna

> Yritysvastuun historiaan mahtuu kauneusihanteita ja ympäristöhuolia

> Kuka tarvitsee käännöskirjallisuutta?

> Fonetiikka valmistautuu "big dataan"

> Pelastamisen ja ryöväyksen rajamailla

> Hieroglyfien salat aukeavat hitaasti

> Työelämätapahtuma "Latinalainen Amerikka ja Suomi – kansainvälisiä työmahdollisuuksia"

> Reviirin laajentajat

> Englanti kansainvälistyvässä yliopistomaailmassa

> Rokkari ja räppäri Runouden valtiossa

> Matka Siperian halki yhdistää suomalaisen ja ranskalaisen kirjailijan

> Taiteen tietopankkia rakentamassa

> Rakkaudesta surrealismiin ja postikortteihin

> Varieng vannoo avoimen julkaisemisen nimeen

> Afrikkalaiset käsitteet kertovat arkielämän historiasta

> Itä-Aasian tutkimuksen monet mahdollisuudet

> Venäjän kieli saamassa uuden ilmeen

> Yliopistosta työelämään: alumnit valmensivat toisiaan Coach Cafe
-illassa

> Kääntäjän tulee olla hyvä kirjailija

> Arvoituksellinen Levänluhdan kalmisto

> Baskimaan kielitaistelu ei kaipaa terroria

> Pojat loistavat englannissa tietokonepelien ansiosta

> Voiko aboriginaalitaidetta määritellä?

> Matti Klinge – tekijä ja vaikutus

> Tavaran tarkoitus on muistaa

>>> Arkisto