Päärakennuksen edessä
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta Palaute Arkisto
Humanistihässäkkä
      ISSN 1459-0468  
 
  ISSN 1458-9281  
 

29.11.2013

Työelämätapahtuma "Latinalainen Amerikka ja Suomi – kansainvälisiä työmahdollisuuksia"

Brasilian suurlähettiläs Norton de Andrade Mello Rapesta avasi tapahtuman.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta järjesti lokakuussa kehitysyhteystyöviikon, jonka teemana oli työllisyys. Ainejärjestöt Setenta ja Macondo päättivät kehy-viikon puitteissa luoda iberoromaanisten kielten sekä Latinalaisen Amerikan tutkimuksen opiskelijoille oman työelämätapahtuman, joka sai nimekseen ”Latinalainen Amerikka ja Suomi – kansainvälisiä työmahdollisuuksia”. Opiskelijoille ja alumneille suunnattu tapahtuma järjestettiin opiskelijavoimin yhteistyössä Palmenian ja Humanistisen tiedekunnan kanssa.


Tapahtuma toi yhteen opiskelijat ja työelämän edustajat keskustelemaan kieli- ja kulttuuriosaamisen hyödyntämisestä Latinalaiseen Amerikkaan suuntautuvissa suomalaisissa organisaatioissa. Tarkoitus oli saada uusia ajatuksia erilaisista työllistymismahdollisuuksista, auttaa opiskelijoita ideoimaan oman osaamisensa markkinointia, tarjota vinkkejä sivuainevalintoihin uusille opiskelijoille sekä kertoa, mitä esimerkiksi ainejärjestöt voisivat tehdä edistääkseen opiskelijoiden työllistymistä koulutustaan vastaaviin töihin. Mitä muita töitä kielen- ja kulttuurin asiantuntijalle oikein on tarjolla kuin perinteiset opettajan ja kääntäjän tai tulkin ammatit?

Mukana oli puhujia työelämän eri sektoreilta: järjestöistä, tiedeyhteisöistä sekä pienistä ja suurista yrityksistä. Tapahtuman avasi Brasilian suurlähettiläs Norton de Andrade Mello Rapesta, minkä jälkeen siirryttiin FT Sarri Vuorisalo-Tiitisen johtamaan paneelikeskusteluun, johon osallistuivat Pöyryn Átila Ocanha, TeamFinlandin Henri Molander, CIMO:n Jaana Mutanen, FinCeal-tutkimushankkeen Kajsa Ekroos, Taksvärkin Leena Honkasalo sekä akateeminen yrittäjä Eila Isotalus Unidosista. Työtorilla esittäytyivät Centro Cultural Brasil-Finlândia, Helsingin Yliopiston Urapalvelut, Helsinki Think Company ja Helsinki Business and Science Park.

Brasilian suurlähettiläs Norton de Andrade Mello Rapesta avasi tapahtuman puheellaan Suomen ja Brasilian välisistä suhteista, yhteistyöstä ja liiketoiminnasta, jotka ovat kasvaneet huomattavasti viime vuosina. Tällä hetkellä Brasiliassa toimii jo 56 suomalaista yritystä, jotka työllistävät yhteensä 20 000 työntekijää. Perustan luomisesta tälle liiketoiminnalle lienee kiittäminen osaltaan Suomen ja Brasilian välistä laajaa opiskelu- ja tutkimusvaihtoa sekä kansainvälisiä työharjoitteluita, joita CIMO järjestää. Suurlähettiläs muistutti, että portugali on yksi maailman suurimmista kielistä eikä Brasiliassa puhuta englantia. Suurlähettilään puheen tulkkasi portugalilaisen filologian opiskelija Johannes Salmi.


Metataidot esiin

Seuraavaksi puheenvuoro annettiin panelisteille Sarri Vuorisalo-Tiitisen johdolla. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että kieli- ja kulttuuriasiantuntijoille on tilausta työelämässä järjestösektorista bisnesmaailmaan. Pöyryn Átila Ocanhan mukaan yrityssektorilla on iso kysyntä espanjaa ja portugalia puhuville kulttuurinosaajille muun muassa viestintä- ja kääntämispuolella, vaikka Pöyryn kaltaiset yritykset toimivatkin insinöörien ja talousosaajien johdolla.

Panelistit olivat yhtä mieltä: kielitaitoisille on kysyntää.

Kielitaidon, kulttuuriosaamisen, vuorovaikutus- ja viestintätaitojen sekä verkostojen luomisen ohella lähes kaikkien panelistien vastauksissa painottuivat opiskelijoiden metataidot: meidän on erittäin tärkeää tietää, mitä osaamme, mitä olemme oppineet yliopistossa ja sen ulkopuolella, ja missä ja miten näitä taitoja voisi hyödyntää. Omien taitojen tunnistaminen, nimeäminen ja niiden myyminen työnantajille ovat avaintekijöitä työpaikan saamisessa.

Kysyttäessä kielitaidon merkityksestä panelistien organisaatioissa CIMO:n Jaana Mutanen korosti kielitaitoa eräänlaisena valttikorttina. Hän painotti sivuainevalintojen tärkeyttä, erikoistumista ja verkostojen luomista. Team Finlandin Molanderin mukaan kielitaito-osaajia palkataan ennen kaikkea yrityksen tarpeen mukaan, tuonti- ja vientisektoreilla tarvitaan vieraiden kielten taitajia. FinCealin Kajsa Ekroos nosti huomioon itse työn tekemisen tärkeyden ja korosti, että työ itsessään opettaa. Tosin omaa osaamistaan on humanistin hyvä kartoittaa jo opintojen alkutaipaleella. Leena Honkasalo Taksvärkistä korosti humanistien viestintä- ja metataitoja ja mainitsi omassa organisaatiossaan yhteistyön perustuvan ennen kaikkea horisontaalisiin suhteisiin: ollaan samalla tasolla ja tasa-arvoisia.

Lisäksi panelisteilta tiedusteltiin, kannattaako kansainvälisen organisaation palkata suomalainen vai mieluummin paikallinen työntekijä. Pöyryn Ocanha kannatti molempien palkkaamista, sillä suomalainen johto- ja yrityskulttuuri eroavat aika lailla Latinalaisen Amerikan yritys- ja toimintafilosofiasta. CIMO:n Mutasen mielestä palkkaus on tehtävä- ja organisaatiokohtaista. Molander (Team Finland) otti esiin yrityksen erilaiset tarpeet eri kehitysvaiheissa ja mainitsi, että ulkomaille lähetetään vain välttämättömät osaajat yrityksen tarpeiden mukaan. Taksvärkki pyrkii ennen kaikkea vahvistamaan yhteistyökumppaneittensa kanssa paikallista kansalaisyhteiskuntaa, ja näin ollen paikallinen osaaminen on ensisijaista. Kielitaidon lisäksi paikalla olevia opiskelijoita kehotettiin panostamaan tietotekniseen osaamiseen.


Markkinoi itseäsi, luo verkostoja ja korjaa potti työelämään!

Paikalle oli saapunut paljon iberoromaanisten kielten, Latinalaisen Amerikan tutkimuksen sekä valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoita sekä alumneja. Opiskelijat pitivät tapahtumaa onnistuneena ja mielenkiintoisena tilaisuutena kuulla eri näkökulmia omasta asiantuntijuudestaan työmarkkinoilla.

Kahvikupposten lomassa kuitenkin heräsi kysymyksiä: Kelpaako filologi sellaisenaan työnantajalle, vai onko työpaikan saaminen sivuaineista kiinni? Miten opiskelija ehtii kartuttaa tarpeeksi omaa osaamistaan – opiskella, käydä töissä, lähteä vaihtoon ulkomaille, verkostoitua kotimaassa ja tehdä kansainvälisen työharjoittelun – sinä lyhyenä viiden vuoden aikana, jotka hallituksen suosituksen mukaan riittävät maisterin tutkinnon suorittamiseen? Vaatimukset ovat kovat ja aikaa vähän.


Teksti:
Linda Nurmi, ranskalaisen, espanjalaisen ja portugalilaisen filologian opiskelija
Taru Adler, espanjalaisen ja portugalilaisen filologian opiskelija
Kuvat:
Erkki-Ilmari Rajakoski, espanjalaisen filologian opiskelija

 

 


Uusimmat:

> Äännä kuin ranskalainen

> Käännökset pelastavat ihmishenkiä

> Lukiolaiset kisasivat kielitieteen olympialaisissa

> Kadonneen sivilisaation löytäjä

> Kuolevia kieliä pelastamassa

> Roolipelin niekat ja aarnit kääntyivät englanniksi

> Kielitiede lääketieteen apuna

> Yritysvastuun historiaan mahtuu kauneusihanteita ja ympäristöhuolia

> Kuka tarvitsee käännöskirjallisuutta?

> Fonetiikka valmistautuu "big dataan"

> Pelastamisen ja ryöväyksen rajamailla

> Hieroglyfien salat aukeavat hitaasti

> Työelämätapahtuma "Latinalainen Amerikka ja Suomi – kansainvälisiä työmahdollisuuksia"

> Reviirin laajentajat

> Englanti kansainvälistyvässä yliopistomaailmassa

> Rokkari ja räppäri Runouden valtiossa

> Matka Siperian halki yhdistää suomalaisen ja ranskalaisen kirjailijan

> Taiteen tietopankkia rakentamassa

> Rakkaudesta surrealismiin ja postikortteihin

> Varieng vannoo avoimen julkaisemisen nimeen

> Afrikkalaiset käsitteet kertovat arkielämän historiasta

> Itä-Aasian tutkimuksen monet mahdollisuudet

> Venäjän kieli saamassa uuden ilmeen

> Yliopistosta työelämään: alumnit valmensivat toisiaan Coach Cafe
-illassa

> Kääntäjän tulee olla hyvä kirjailija

> Arvoituksellinen Levänluhdan kalmisto

> Baskimaan kielitaistelu ei kaipaa terroria

> Pojat loistavat englannissa tietokonepelien ansiosta

> Voiko aboriginaalitaidetta määritellä?

> Matti Klinge – tekijä ja vaikutus

> Tavaran tarkoitus on muistaa

>>> Arkisto