Päärakennuksen edessä
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta Palaute Arkisto
Humanistihässäkkä
      ISSN 1459-0468  
 
  ISSN 1458-9281  
 

21.8.2013

Englanti kansainvälistyvässä yliopistomaailmassa

Kuva: Mika Federley

Keväällä temperamentit kuohahtivat Ranskan yliopistomaailmassa, kun maan parlamentin alahuone päätti, että ranskalaisissa yliopistoissa tulisi tarjota yhä enemmän kursseja englanniksi. Samanlainen kohu syntyi helmikuussa Suomessa Aalto-yliopiston ilmaistessa halunsa järjestää kauppatieteen maisterinohjelmansa pelkästään englanninkielisinä.


Molemmissa tapauksissa englannin lisääntyvää käyttöä perusteltiin yliopiston halulla kansainvälistyä, mikä usein automaattisesti tarkoittaa englannin käyttöönottoa opetuskielenä korkeakouluissa. Kansainvälistymisestä puhuttaessa unohdetaan kuitenkin usein, että englannin kielelläkin on monia eri muotoja.

Englanti on paitsi maailman laajimmin puhuttu kieli myös yksi monimuotoisimmista. Sen lisäksi, että useilla mailla on omat, britti- tai amerikanenglannin standardista tavalla tai toisella poikkeavat englannin variaationsa, on englanti myös maailman lingua franca, eli eri kieliä äidinkielinään puhuvien ihmisten yhteinen yleiskieli. Englantia äidinkielenään puhuvat ovatkin jo englannin käyttäjinä reilu vähemmistö.

Englanti lingua francana (ELF) oli myös yksi Helsingissä 10.–12. kesäkuuta järjestetyn Changing English: Contacts and Variation -konferenssin aiheista. Tapahtuma toi Helsingin yliopistolle näyttävän joukon englannin monimuotoisuuteen perehtyneitä tutkijoita, joukossaan globaalien englannin variaatioiden asiantuntija, professori Jennifer Jenkins Southamptonin yliopistosta.

Jennifer Jenkins Changing English: Contacts and Variation -konferenssissa 10.–12.6.2013. Kuva: Iina Haikka
Jennifer Jenkins Changing English: Contacts and Variation -konferenssissa 10.–12.6.2013.


Maailman yleiskieli ei kelpaa yliopistoissa

Konferenssissa pitämässään esitelmässä “National Englishes for international universities. How paradoxical!” Jenkins käsitteli kolmiosaisen, akateemiseen lingua francaan perehtyneen tutkimuksensa tuloksia. Lähteinään eri puolilla maailmaa sijaitsevien yliopistojen nettisivut, yliopistojen henkilökunnalle suunnatun kyselyn vastaukset ja opiskelijoiden haastattelut Jenkins tarkasteli yliopistojen kielipoliitiikkaa, henkilökunnan asenteita akateemisen englannin variaatioita kohtaan sekä kielipolitiikan suoraa vaikutusta opiskelijoihin.

Yliopistojen nettisivuilta ja henkilökunnan mielipiteistä kävi ilmi, että kansainväliseksi itseään tituleeraavat yliopistot ja näiden henkilökunta vaativat englantia lingua francana käyttäviltä opiskelijoiltaan hälyttävän usein täysin äidinkielenään englantia puhuvien maiden, eli useimmiten Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen, kielen normeihin mukautuvaa kielenkäyttöä.

Jenkinsin mukaan tämä paitsi sotii yliopistojen kansainvälistymisaatetta vastaan myös aiheuttaa ylimääräistä päänvaivaa opiskelijoille esimerkiksi jo muutenkin stressaavissa tenttitilanteissa. Myös opiskelijoiden kirjallinen luovuus kärsii tiukoista ulkoa opeteltavista normeista. Kansainvälisyyttä pidetään kaiken kaikkiaan hyvänä ja tavoiteltavana asiana, mutta kielenkäytössä standardeista poikkeavaa lingua francaa ei suvaita.


Standardien kautta kansainvälisyyteen

Akateeminen yhteisö on yhä laajenevassa määrin kansainvälinen. Yliopistoissa järjestetään englanniksi kursseja, joille osallistuvat yhä useammat muita äidinkieliä puhuvat opiskelijat. Valtaosa akateemisia julkaisuja lukevista ei ole äidinkielenään englantia puhuvaa. Onko loppujen lopuksi mitään syytä vaatia yhteen standardiin sitoutumista, jos sillä ei ole mitään merkitystä kielen ymmärrettävyydelle?
Alemmilla kouluasteilla standardista luopuminen vieraan kielen opiskelussa olisi mutkikkaampaa, sillä jonkinlaisia suuntaviivoja kaivataan opetuksessa ja arvostelussa. Uuden kielen opetteleminen ilman tarkkoja sääntöjä lienee vaikeaa, eivätkä opettajat voisi arvostella kokeita lainkaan kieliopin osaamisen ja oikeinkirjoituksen perusteella ilman opetettavaa standardia. 

Akateemisten julkaisujen ja yliopistojen tenttien tarkoituksena on kuitenkin harvemmin arvostella kirjoittajan kielioppitaitoa ja oikeinkirjoitusta, vaan tärkeintä on kirjoituksen sisältö. Täydellinen britti- tai amerikanenglannin osaaminen tuskin on välttämätöntä tekstin ymmärrettävyydelle.

Kuva: Mika Federley


Vuorovaikutus ratkaisee – ei oikeakielisyys

Britti- ja amerikanenglannin ylivertaisuus akateemisena lingua francana saa yhä voimaa ongelmallisesta ajatusmallista, jonka mukaan englannin kielen muut variaatiot ovat jollain tapaa vajavaisia ja natiivienglanteja huonompia. Englanninkieliset maat voivat kuvitella omistavansa kielensä ja pelkäävät kielen rappeutumista vieraskielisten käsittelyssä.

Jenkins on kuitenkin toista mieltä. Useat ELF-tutkijat, mukaan lukien humanistisen tiedekunnan dekaani Anna Mauranen, ovat tutkimuksissaan havainneet, että ELF-puhujat ovat useimmiten hyvin taitavia kielenkäyttäjiä, monesti jopa kommunikatiivisesti taitavampia kuin äidinkielenään englantia puhuvat.

ELFissä korostuvat selkeys ja ymmärrettävyys – tärkeintä ei ole kieliopillisesti oikea, natiivinormeihin mukautuva kielenkäyttö, vaan yhteisymmärrykseen pääsy. Vaikka muodollisesti tarkkoja sääntöjä ei ole, ei väärinkäsityksiä juurikaan tapahdu.

Tämän puolesta puhuvat myös Jaana Suviniityn ja Niina Hynnisen tuoreet väitöstutkimukset englantilaisessa filologiassa. Suviniityn väitöksestä käy ilmi, että opiskelijat ymmärtävät paremmin englanninkielistä opetusta, kun opettaja ei puhu äidinkielenään englantia. Tämä pohjautuu siihen, että ELF-luennoitsijat pyrkivät luennoilla käyttämään enemmän vuorovaikutukseen perustuvia menetelmiä varmistaakseen viestinnän perillemenon. Hynnisen väitöksen tulokset tukevat Suviniityn havaintoja – kommunikaatiossa oikeakielisyys ei ole pääasia, vaan puhujat selvittelevät yhteisymmärryksessä kulloinkin käytettävät kielelliset pelisäännöt.

Anna Mauranen kirjoittaa, että akateemisessa englannissa tulisi pyrkiä ”selkeään kansainväliseen tieteelliseen retoriikkaan” natiivienglantien hienoimpien korulauseiden käytön sijaan. ELF-käyttäjistä olisikin koko akateemisen maailman hyvä ottaa oppia. Selkeyden ja ymmärrettävyyden tulee olla pääasia, ei se, että asiat sanotaan mahdollisimman vaikeasti ja monimutkaisesti.


Globalish?

On vaikeaa sanoa, millaisiin asenteisiin englannin käytön yleistyminen lopulta kielen suhteen johtaa. Akateemisessa yhteisössä muutoksia on kuitenkin jo havaittavissa, sillä parikin akateemista julkaisua on poistanut säännöistään kohdan, jonka mukaan jotain muuta kieltä kuin englantia äidinkielenään puhuvien kirjoittajien tulee tarkistuttaa englantinsa oikeellisuus natiivipuhujalla.

Tutkija Ulrich Ammon on myös ehdottanut, että kansainvälisessä käytössä olevalle englannille annettaisiin uusi nimi, ”Globalish”. Ehdotus ei ole aivan perusteeton, sillä äidinkielenään englantia puhuvien kieli eroaa globaalista, kansainvälisestä lingua francasta.

Varmaa on, että englannista on tullut pysyvä osa globaalia yliopistomaailmaa, halusivat suomalaiset ja ranskalaiset sitä tai eivät. Kansainvälistyvässä maailmassa tarvitaan englannin kaltaista, eri äidinkieliä puhuvia ihmisiä yhdistävää yleiskieltä. Britti- tai amerikanenglantia sen ei kuitenkaan tarvitse olla.

- Iina Haikka -

 

Kirjoittaja on englantilaisen filologian opiskelija Helsingin yliopiston nykykielten laitoksella.

Lähteet:
MAURANEN, Anna 2011. Englanti yliopiston kielenä. Tieteessä tapahtuu 29 (1) s. 1-2.
JENKINS, Jennifer 2011. Accommodating (to) ELF in the international university. Journal of Pragmatics 43 (4) s. 926-936.
JENKINS, Jennifer 2013. National Englishes for international universities. How paradoxical! Luento Changing English: Contacts and Variation -konferenssissa  11.06.2013.

 

 


Uusimmat:

> Äännä kuin ranskalainen

> Käännökset pelastavat ihmishenkiä

> Lukiolaiset kisasivat kielitieteen olympialaisissa

> Kadonneen sivilisaation löytäjä

> Kuolevia kieliä pelastamassa

> Roolipelin niekat ja aarnit kääntyivät englanniksi

> Kielitiede lääketieteen apuna

> Yritysvastuun historiaan mahtuu kauneusihanteita ja ympäristöhuolia

> Kuka tarvitsee käännöskirjallisuutta?

> Fonetiikka valmistautuu "big dataan"

> Pelastamisen ja ryöväyksen rajamailla

> Hieroglyfien salat aukeavat hitaasti

> Työelämätapahtuma "Latinalainen Amerikka ja Suomi – kansainvälisiä työmahdollisuuksia"

> Reviirin laajentajat

> Englanti kansainvälistyvässä yliopistomaailmassa

> Rokkari ja räppäri Runouden valtiossa

> Matka Siperian halki yhdistää suomalaisen ja ranskalaisen kirjailijan

> Taiteen tietopankkia rakentamassa

> Rakkaudesta surrealismiin ja postikortteihin

> Varieng vannoo avoimen julkaisemisen nimeen

> Afrikkalaiset käsitteet kertovat arkielämän historiasta

> Itä-Aasian tutkimuksen monet mahdollisuudet

> Venäjän kieli saamassa uuden ilmeen

> Yliopistosta työelämään: alumnit valmensivat toisiaan Coach Cafe
-illassa

> Kääntäjän tulee olla hyvä kirjailija

> Arvoituksellinen Levänluhdan kalmisto

> Baskimaan kielitaistelu ei kaipaa terroria

> Pojat loistavat englannissa tietokonepelien ansiosta

> Voiko aboriginaalitaidetta määritellä?

> Matti Klinge – tekijä ja vaikutus

> Tavaran tarkoitus on muistaa

>>> Arkisto