Päärakennuksen edessä
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta Palaute Arkisto
Humanistihässäkkä
      ISSN 1459-0468  
 
  ISSN 1458-9281  
 

5.12..2012

Rakkaudesta surrealismiin ja postikortteihin

 

Taidehistorian ja sukupuolentutkimuksen dosentin Harri Kalhan uusin julkaisu Ihme ja kumma valottaa postikorttien kulttuurihistoriaa ja merkitystä modernin taiteen kehitykselle.

Nykyisenä tekstiviestien ja reaaliaikaisten verkkokeskustelujen aikakautena postikortti voi tuntua kommunikaatiomuotona antiikinaikaiselta – ja esineenä huokua menneen ajan charmia ja historian havinaa. Sata vuotta sitten postikortti kuitenkin edusti uusinta uutta kommunikaation saralla, ja ajanjaksoa 1900–1930 onkin nimitetty postikorttien kultakaudeksi. Tuolloin tämä arkisen käyttökuvan muoto toimi myös esteettisten kokeilujen alustana, ja innoitti muun muassa surrealistitaiteilijoita.

Uusimmassa julkaisussaan Ihme ja kumma Harri Kalha johdattelee lukijaa sadan vuoden takaisten fantasiapostikorttien ihmeelliseen maailmaan, joka on taide- ja valokuvahistoriallisessa tutkimuksessa jäänyt vähälle huomiolle. Samalla hän tulee työntäneensä lusikkansa kansainvälisen surrealismitutkimuksen soppaan kartoittamalla sellaisten surrealismin mestareiden kuin André Bretonin, Paul Éluardin, Hans Bellmerin, Hannah Höchin, Salvador Dalìn ja Man Rayn kiinnostusta postikortteihin sekä tämän käyttökuvan muodon vaikutusta heidän tuotantoonsa ja taidekäsitykseensä.

Aiemmissa tutkimuksissaan Kalha on perehtynyt visuaalisen kulttuurin eri osa-alueisiin muotoiluhistoriasta modernin taiteen neromyytteihin. Väiteltyään Helsingin yliopistosta vuonna 1997 suomalaisen muotoilun merkitystuotantoa diskurssianalyyttisesti tarkastelevalla tutkimuksellaan Muotopuolen merenneidon pauloissa Kalha on tutkinut taidepuhetta, taideskandaaleja ja arjen käyttökuvan puolella esimerkiksi pornografiaa Suomen Akatemian rahoittamassa Pornoakatemia! -tutkimusprojektissa. Tänä vuonna Kalhalta on ilmestynyt kaksi arjen käyttökuviin keskittyvää kirjaa: alkuvuodesta julkaistiin tutkimus Tom of Finlandin homoeroottisista piirroksista, ja marraskuun alussa uusin julkaisu postikorttien fantasiakuvastosta.


Pääosassa postikortit

Muotonsa puolesta uusin julkaisu Ihme ja kumma poikkeaa Kalhan aiemmista tiukan akateemisista tutkimuksista hiukan populaarimpaan suuntaan. Teos on rakenteeltaan lähinnä kahvipöytäkirja, joka jakaantuu ”Kuvakabinettiin” ja aihepiiriä kartoittavaan tutkimukselliseen tekstiin. Muoto tuo mieleen myös näyttelykatalogin, ja Kalhalta onkin tulossa kirjan pohjalta näyttely ja luentosarja Suomen valokuvataiteen museoon vuonna 2013.

Näkyvimpään osaan kirjassa nousee teemoittain järjestetty kuva-aineisto, joka koostuu kokonaan sadan vuoden takaisista fantasiapostikorteista. Mukaan on mahtunut niinkin erilaisia aiheita kuin muodikas rantaelämä, romanttiset kohtaukset, kukkaisihmiset,  korttien värimaailma, eläinaiheet, alastomuuden esittäminen ja sotapropaganda. Huolimatta siitä, että hersyvä kuva-aineisto on itsessään nautittavaa ja asetettu kirjassa näkyvästi esille, taide- ja kulttuurihistoriasta kiinnostuneelle lukijalle kirjan tärkeintä antia on teksti. Vaikka kaupallisen kustantajan julkaisema teksti ei muotonsa puolesta noudata akateemisen tekstin konventioita lähdeviitteineen, siinä kuuluu paitsi tekijän vilpitön haltioituminen aiheesta myös varttuneen tutkijan ja konnossöörin vankka asiantuntemus.


Surrealismia ennen aikojaan

Kalha johdattelee lukijan kädestä pitäen postikorttien kehityshistoriaan ja sadan vuoden takaisen postikorttikulttuurin pääpiirteisiin. Samalla tulevat yleistajuisesti esitellyksi erilaiset postikorttien tekniseen ja esteettiseen kehitykseen liittyvät innovaatiot – esimerkiksi fotomontaasi, jonka keksimisen taidehistoria on laittanut dadaistien nimiin. Taidehistorian näkökulmasta kirjan tärkein havainto onkin postikorttien yhteys dadaismin ja surrealismin kehitykseen. Kalha jäljittää sellaisten surrealismin keskushenkilöiden kuin Paul Éluardin, André Bretonin, Hannah Höchin ja Hans Bellmerin postikortteja kohtaan tuntemaa vetoa ja postikorttien yhteyttä surrealistien kauneuskäsityksiin taiteilijoiden kirjeiden, heidän myöhemmin museoihin päätyneiden korttikokoelmiensa sekä heidän julkaisemiensa tekstien perusteella. Teosesimerkein Kalha puolestaan avaa postikorttien yhteyttä sellaisten tunnettujen taiteilijoiden kuin Man Rayn tai Philip Halsmanin tuotantoon. Postikorttien ja tunnettujen teosten vertailu kuitenkin edellyttää lukijalta hieman vaivannäköä, sillä kirjan kuvitus koostuu pelkistä postikorteista. Taidehistoriallisista vaikutussuhteista kiinnostunut lukija joutuu etsimään kuvat niiden innoittamista teoksista muualta apunaan Kalhan mainitsemat teostiedot.

Vaikka korostaa postikorttien edustavan jonkinlaista surrealismin esiastetta, Kalha tarkentaa, että niiden nimittäminen surrealistisiksi olisi sortumista anakronismiin. Sen sijaan kortit ammentavat Kalhan mukaan 1890-luvun symbolismin ja art nouveaun kuvamaailmasta, joiden kansanomaisia sovelluksia ne ovat. Surrealistinen vaikutelma syntyy valokuvan yhdistämisestä symbolistisen taiteen antikisoiviin ja unenomaisiin aiheisiin, myyttien ja mielikuvituksen maailmaan. Korttien yhteys symbolismin ja art nouveaun kuvastoon ei tule yhtä tarkkaan dokumentoiduksi kuin niiden vaikutus surrealismiin. Tämä jättää lukijalle paitsi avoimia kysymyksiä, myös löytämisen riemun, kun erottaa jostakin kirjan kortista Alphonse Muchan julisteista tutun taustan tai Odilon Redonin piirroksista muistuttavan ihmiskasvoisen hämähäkin.

Esimerkki postikorttikuvasta Ihme ja kumma -kirjassa. Alkuperäinen julkaisija: Neue Photographische Gesellschaft, Berliini, n. 1904.

Kirjan keskeinen ansio on, että se osoittaa postikorttien paikan kahden taidehistoriallisesti merkittävän ismin välittäjänä. Näin teos tulee avanneeksi kansainvälisestikin uuden näkökulman surrealismin tutkimukseen samalla, kun se kartoittaa vähän tutkittua aluetta valokuvan ja arjen kuvakulttuurin historiassa. Kirjan tiivis – ja Kalhan varsinaisiin tutkimuksiin verrattuna kevyempi – esitystapa kuitenkin jättää paljon avoimia kysymyksiä esimerkiksi kartofilian suhteesta surrealistien muuhun keräilyharrastukseen ja toisaalta esimerkiksi esinekoosteiden syntyyn. Lukija jää myös kaipaamaan lisätietoja kollaasin isäksi nimetyn Pablo Picasson keräilyharrastuksesta, johon Kalha viittaa, mutta joka jää huomattavasti vähemmälle käsittelylle kuin Éluardin intohimoinen suhde postikortteihin. Toisaalta taas Kalha tekee selväksi, että postikorttien tekijöitä ja julkaisijoita koskeva perustutkimus on pitkälti tekemättä. Kirja toimiikin ennen kaikkea avauksena, joka osoittaa suuntaa tulevalle perusteelliselle tutkimukselle aiheesta.

Sen lisäksi, että kirja on taidehistoriallisesti merkittävä keskustelunavaus, se on myös mukaansatempaavasti kirjoitettu. Kalhan kieli on elävää ja rikasta, ja vaikka tyylilajina on vakavasti otettava asiaproosa, tekstissä kuultavat läpi aito innostus ja lämpimän humoristinen suhde aiheeseen. Jonkin verran mukana on myös leikittelyä kuvan ja sanan suhteilla vanhojen postikorttien hengessä. Kirjan viimeiseltä sivulta, postikorteissa esiintyvien valokuvaajien nimimerkintöjen ja logojen esittelyn jälkeen löytyy vielä yksi postikorttikuva, jossa nainen yrittää niellä kokonaista kalaa. Kuvateksti "Senkin ahmatti!" soimaa ahnetta lukijaa.

- Petra Lehtoruusu -

 

 


Uusimmat:

> Äännä kuin ranskalainen

> Käännökset pelastavat ihmishenkiä

> Lukiolaiset kisasivat kielitieteen olympialaisissa

> Kadonneen sivilisaation löytäjä

> Kuolevia kieliä pelastamassa

> Roolipelin niekat ja aarnit kääntyivät englanniksi

> Kielitiede lääketieteen apuna

> Yritysvastuun historiaan mahtuu kauneusihanteita ja ympäristöhuolia

> Kuka tarvitsee käännöskirjallisuutta?

> Fonetiikka valmistautuu "big dataan"

> Pelastamisen ja ryöväyksen rajamailla

> Hieroglyfien salat aukeavat hitaasti

> Työelämätapahtuma "Latinalainen Amerikka ja Suomi – kansainvälisiä työmahdollisuuksia"

> Reviirin laajentajat

> Englanti kansainvälistyvässä yliopistomaailmassa

> Rokkari ja räppäri Runouden valtiossa

> Matka Siperian halki yhdistää suomalaisen ja ranskalaisen kirjailijan

> Taiteen tietopankkia rakentamassa

> Rakkaudesta surrealismiin ja postikortteihin

> Varieng vannoo avoimen julkaisemisen nimeen

> Afrikkalaiset käsitteet kertovat arkielämän historiasta

> Itä-Aasian tutkimuksen monet mahdollisuudet

> Venäjän kieli saamassa uuden ilmeen

> Yliopistosta työelämään: alumnit valmensivat toisiaan Coach Cafe
-illassa

> Kääntäjän tulee olla hyvä kirjailija

> Arvoituksellinen Levänluhdan kalmisto

> Baskimaan kielitaistelu ei kaipaa terroria

> Pojat loistavat englannissa tietokonepelien ansiosta

> Voiko aboriginaalitaidetta määritellä?

> Matti Klinge – tekijä ja vaikutus

> Tavaran tarkoitus on muistaa

>>> Arkisto