(Fennougristiikan johdatuskurssin materiaalia.)
Vaikka unkarin kieli kiistatta kuuluu suomalais-ugrilaisiin kieliin, sen asema kielikunnassa on selvästi erilainen kuin muiden sgr. kielten. Unkari on ollut kontakteissa eri tahoille kuin sukukielensä, sen puhujat ovat kuuluneet aivan eri kulttuuri- ja poliittisiin valtapiireihin kuin kielisukulaisensa. Unkarin kielen omaleimaisuuden onkin synnyttänyt pitkä erilliskehitys ja maantieteellinen eristyneisyys muista suomalais-ugrilaisista. Toisin kuin useimmilla muilla sgr. kielillä, unkarilla ei ole kielisukulaisia naapureina eikä lähisukukieliä missään muuallakaan. Lähimmistäkin, obinugrilaisista sukukielistään unkarin katsotaan erinneen jo n. 3000 vuotta sitten, joten unkarin suhde hantiin ja mansiin on varsin kaukainen.
Unkari on poikkeuksellinen suomalais-ugrilainen kieli siinäkin suhteessa, että sen puhujat ovat jo varhain muodostaneet valtion, jonka puitteissa unkarilla on ollut jonkinlaista kirjallista käyttöä jo keskiajalla - tosin vallanpitäjät ja sivistyneistökin käyttivät ensin yleensä latinaa, sitten paljolti muitakin Euroopan valtakieliä, niin että todella täysimittaiseksi kulttuuri- ja hallintokieleksi unkari nousi vasta 1800-luvulla. Pitkän "eurooppalaisen" historian ansiosta unkarin kielestä on dokumentteja jo keskiajalta: sanoja ja nimiä asiakirjoissa 900-luvulta alkaen, ensimmäinen yhtenäinen teksti (Halotti Beszéd és Könyörgés alias “HB”, ruumissaarna ja rukous) 1200-luvulta.
Halotti Beszédin alkua
|
alkuperäisen tekstin mukaan |
kvasi-nykyunkarilaistettuna |
suomeksi |
|
Latiatuc feleym zumtuchel mic vogmuc ysa pur es chomuv uogmuc. Menyi milostben terumteve eleve miv isemucut adamut es odutta vola neki paradisumut hazoa... |
Látjátok, feleim, szemetekkel, mik vagyunk: ?, por és hamu vagyunk. Mennyi malasztban teremté ? mi õsünket Ádámot, és adta vala neki paradicsomot házul... |
Näette, lähimmäiseni, silmillänne, mit[k]ä olemme: ?totisesti, tomua ja tuhkaa olemme. Miten suuressa armossa [Jumala] loi meidän ensimmäisen esi-isämme Aadamin ja antoi hänelle paratiisin kodiksi... |
Kielikuntamme kielistä unkari on puhujamäärältään ylivoimaisesti suurin ja asemaltaan vähintään yhtä vankka kuin suomi ja viro - ainakin Unkarin valtion osalta; Unkarin ulkopuolisten alueiden suurten unkarilaisvähemmistöjen kielellisissä ihmisoikeuksissa on ollut toivomisen varaa.
Vertailevan fennougristiikan kannalta unkari on tavallaan ongelmallisessa asemassa. Kuten kielikuntamme keskimmäisten haarojen kielet yleensäkin, se on kuluttanut alkuperäisiä suffiksaalisia aineksiaan, ja vokaalijärjestelmäkin on melkoisesti mullistunut. Morfologiassa on runsaasti innovaatioita (mm. suuri osa unkarin tunnetusti runsaista sijamuodoista), ja sanastoon on virrannut muualla sgr. kielissä esiintymätöntä ainesta turkkilaiskielistä, länsi- ja eteläslaavilaisista sekä läntisemmän Euroopan kielistä. Toisaalta unkari hyvin tutkittuna, tunnettuna ja dokumentoituna kielenä on tärkeä ikkuna suomalais-ugrilaiseen kielikuntaan ja sen ominaispiirteisiin. Fennougristiikan historiassa Unkari ja unkarilaisuus on ollut tärkeässä osassa jo Sajnovicsista ja Gyarmathista alkaen: vertaileva fennougristiikka syntyi unkarin kielen vertailusta pohjoiseurooppalaisiin sukukieliinsä, erittäin huomattava osa merkittävistä fennougristeista on ollut ja on yhä (etnisiä) unkarilaisia, ja Unkarissa harjoitetaan fennougristiikkaa useissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa.
Yhdessä obinugrilaisten kielten hantin ("ostjakki") ja mansin ("voguli") kanssa unkari muodostaa sgr. kielikunnan ugrilaisen haaran. Koska unkari ja obinugr. kielet eivät ole kovinkaan läheistä sukua keskenään, on ugrilaisen haarankin (so. rekonstruoidun välikantakielen, kantaugrin) todellisuutta joskus pyritty kiistämään. Keskeisiä yhteisugrilaisia piirteitä kuitenkin löytyy, mm. seuraavat:
Ugrilaisen haaran sisällä on muutamia piirteitä, jotka yhdistävät unkaria läheisemmin mansiin kuin hantiin: ’3’-sanassa on näissä kielissä outo r (unk. három), ja unkarilla ja mansilla on yhteinen karitiivijohdin: unk. -tal(an)/-tel(en) (esim. névtelen ’nimetön’), mansi -tal.
Toisaalta unkarin ja permiläisten kieltenkin välillä on nähty joitain yhteyksiä, mm. soinnilliset klusiilit samantapaisine syntyhistorioineen (esim. unk. tud-, komi tõd- ’tietää’ ~ sm. tunte-) tai infinitiivin tunnus (unk. -ni, perm. -ny). Nämä selittynevät joko vanhoiksi areaali-ilmiöiksi tai sattumanvaraiseksi rinnakkaiskehitykseksi.
Kantaugri ei liene ollut olemassa kovin pitkää aikaa, kenties puolitoista vuosituhatta. Arkeologian kannalta sen voisi yhdistää Lounais-Siperian pronssikautiseen ns. Andronovon kulttuuriin, jonka piiriin on kuulunut luultavasti myös iranilaisia ja samojediheimoja. Iranilaisheimoja unkarilaiset kohtasivat myöhemminkin: eri-ikäisiä iranilaislainoja ovat unkarissa mm. ikivanhat lainat tíz ’10’, tehén ’lehmä’ ja tej ’maito’, uudemmat alaanilais- tai persialaislainat kuten asszony ’rouva’, híd ’silta’, vásár ’markkinat’ (sama sana kuin toisia teitä Euroopan kieliin kiertänyt "basaari").
Andronovon kulttuuripiiristä esiunkarilaisten arvellaan rautakauden alkaessa ja ilmaston lämmetessä siirtyneen paimentolaiselämään ja sen myötä läntisemmille aroille. Kosketuksista turkkilaissukuisiin kansoihin ensin Kaukasuksen pohjoispuolella Kasaarien kaanikunnassa, volganbolgaarien mailla ja sittemmin lännempänäkin, Tonavan ja Donin alajuoksuilla sijainneessa ns. Etelközissä, kertovat lukuisat turkkilaisperäiset lainat, joihin kuuluu tärkeää ja keskeistä sanastoa: mm. bika ’härkä’, alma ’omena’, eke ’aura’, bor ’viini’; kút ’kaivo’, szék ’tuoli’, gyöngy ’helmi’; törvény ’laki’, ír ’kirjoittaa’, szám ’luku, numero’; tenger ’meri’, szél ’tuuli’.
Etelközistä unkarilaiset saapuivat nykyisille sijoilleen Karpaattien altaaseen kenties sotaisien arabiheimojen ajamina. Tämä maahantulo (honfoglalás) tapahtui kronikoiden ja legendojen hyvinkin yksityiskohtaisten kertomusten mukaan v. 896 jKr. Yksi historian romanttisia arvoituksia on mahdollisesti idän aroille jääneiden esiunkarilaisten kohtalo. 1200-luvulla munkki Julianus toi vaelluksiltaan Unkariin tiedon suunnilleen nykyisessä Bashkiriassa sijaitsevasta Magna Ungariasta, missä unkarilaisten heimolaisia olisi vielä elänyt, mutta kohta sen jälkeen saapuivat idästä mongolivalloittajat ja ilmeisesti pyyhkäisivät itäiset unkarilaisheimot tietymättömiin.
Jo ennen maahantuloa unkarilaiset olivat tavanneet eri slaavilaiskansoja, ja slaavikontaktit ovat jatkuneet näihin päiviin saakka. Myös slaavilaiskielistä on saatu paljon keskeistä sanastoa eri elämänalueilta, mm. király ’kuningas’, pénz ’raha’, széna ’heinä’, kereszt ’risti’, szerda, csütörtök, péntek, szombat ’keskiviikko, torstai, perjantai, lauantai’, család ’perhe’, asztal ’pöytä’, bab ’papu’, szilva ’luumu’, ruha ’puku’, medve ’karhu’... Tämän lisäksi unkarin kieleen on tullut jonkin verran nuorempia vaikutteita turkkilaiskielistä (ensin Unkarin alueella eläneiltä, unkarilaisiin sulautuneilta turkkilaisheimoilta, sittemmin osmanivallan aikaan 1500-1600-luvulla). Läntisemmän Euroopan kielistä unkariin ovat ehkä eniten vaikuttaneet hallinnon ja vallanpitäjien käyttämät latina ja saksa, mutta lainoja on myös ranskasta, italiasta ym. Joitain lainoja on muidenkin naapuri- ja omien vähemmistökansojen kielistä (romania, romanikieli, jiddish).
Unkarin kielen dokumentoitu historia alkaa 900-luvulta, mutta enemmän laajoja kielenmuistomerkkejä on vasta ns. keskiunkarin kaudelta (n. 1350 - n. 1600). 1600-luvulta alkaneen uusunkarin kauden tärkeitä tekijöitä olivat uskonpuhdistus ja vastauskonpuhdistus, jotka vauhdittivat unkarin kielen nousua kirjakieleksi, sekä 1800-luvun alussa käynnistynyt kielenuudistus, jonka tavoitteena oli kehittää unkarin kieli täysimittaiseksi eurooppalaiseksi kulttuurikieleksi ja estää sivistyneistön ja kulttuurin saksankielistyminen. Omaperäisiä uudissanoja muodostettiin aktiivisesti, ja monet niistä ovat jääneet käyttöönkin, mm. anyag ’aine’ (< anya ’äiti’, vrt. lat. materia), ábránd ’haave’, csomag ’paketti’, elv ’periaate’, mérnök ’insinööri’, zongora ’piano’.
Unkarin äännejärjestelmään kuuluu 7 tai 8 lyhyttä ja 7 pitkää vokaalia:
|
i |
ü |
u |
ii |
üü |
uu |
||
|
(e) |
ö |
o |
ee |
öö |
oo |
||
|
ä |
å |
aa |
Lyhyttä avointa ä-mäistä äännettä merkitään unkarin ortografiassa e:llä. Sen variantti, puolisuppea e (kielitieteellisissä teksteissä merkitään ë), kuuluu vain osaan unkarin murteita (ja yleiskieltä). Lyhyt a ääntyy labiaalisena, o-maisena. Pitkiä vokaaleja merkitään unkarin ortografiassa akuuttiaksentilla (esim. á = pitkä a), pitkää ü:tä ja ö:tä ":n näköisellä kaksoisaksentilla. Lopullisesti ei liene selvitetty, missä määrin unkarin vokaalien pituus heijastaa sgr. kantakielen edustusta. Vokaalijärjestelmään kuuluu vokaalisointu: sekä palataaliharmonia (etu- vs. takavokaalit: ház-ban ’talossa’ mutta kéz-ben ’kädessä’) että joissain tapauksissa labiaaliharmoniakin (ház-hoz ’talon luo’ - nép-hez ’kansan luo’ - kõ-höz ’kiven luo’).
Konsonanttijärjestelmä on melko laaja: klusiileja on soinnillisia ja soinnittomia, sibilantteja ja affrikaattoja kumpaakin neljää lajia (soinnittomat ja terävät sz c, soinnilliset ja terävät z dz, soinnittomat ja väljät s cs, soinnilliset ja väljät zs dzs), dentaaleista n:llä, t:llä ja d:llä liudentuneet vastineensa (ny ty gy).
Sanapaino on unkarissa ensimmäisellä tavulla. Koska pitkiä vokaaleja voi esiintyä myös jälkitavuissa, tavun paino ja pituus ovat toisistaan riippumattomat samaan tapaan kuin esim. suomessa.
"Tyypillisesti uralilaista" unkarin morfologiassa ja syntaksissa on runsas suffiksoiva morfologia ja selkeä agglutinoivuus typologisine liitännäisineen: postpositioiden suosinta, possessiivisuffiksien käyttö (myös omistuksen ilmaisemiseen puuttuvan genetiivin sijasta: a fiú könyv-e ’pojan kirja’, "poika kirja-nsa"), attribuuttikongruenssin puute (nagy ház-ban "iso talo-ssa" - vrt. suom. iso-ssa talo-ssa). (Typologiselta luonteeltaan nämä ilmiöt muistuttavat usein myös turkkilaiskieliä!) Yksiköiden tasolla on kuitenkin paljon innovaatioita, kuten suuri osa unkarin lukuisista (eri kriteerien mukaan laskien n. 16-26) sijamuodoista. Joillakin ilmiöillä, kuten objektikonjugaatiolla tai verbinprefikseillä (elmegy ’mennä pois’, kimegy ’mennä ulos’, bemegy ’mennä sisään’;takarít ’siivota’, kitakarít ’siivota puhtaaksi’, megtakarít ’säästää’, betakarít ’korjata satoa’), on uralilaiset juuret, vaikka ne varsinaisesti ovatkin muotoutuneet ugrilaisten kielten tai unkarin erilliskehityksen aikana, eikä muitakaan kontakti- tai areaalivaikutuksia voida täysin sulkea pois.
Päivitetty 12.11.1998.
Johanna.Laakso@Helsinki.FI