Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos

Ulla-Maija Kulonen

<-- takaisin

FT, suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori (virkavapaa) Humanistisen tiedekunnan dekaani kaudella 2007–2009. Esittely ja vastaanottoajat (linkki tiedekunnan verkkosivuille) Mansilaisia tekstejä käännöksineen

Lyhyt kertaus

Synnyin Helsingissä 1960

Tulin ylioppilaaksi Hykkylän lukiosta (ent. Helsingin kaksoisyhteislyseo) 1979

Aloitin fennougristiikan opinnot Helsingin yliopistossa 1979 (suoraan koulusta, kuten esivaltamme toivoo)

Valmistuin filosofian kandidaatiksi (joka vastaa nykyistä maisteria) 1984 (w5w, kuten esivaltamme myös toivoo)

Suoritin filosofian lisensiaatin tutkinnon, ja siihen täydennyksenä (vastaisi nykyisiä 60 op jatko-opintoja) myös suomen kielen ns. laudatur-arvosanan 1986

Väittelin filosofian tohtoriksi 16.9.1989 obinugrilaisista kielistä, vastaväittäjäni oli professori László Honti, kustoksena ohjaajani ja opettajani, professori Raija Bartens

Olen ollut myös suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen dosentti 1990–1998

Työskentelin Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa Suomen sanojen alkuperä -hankkeessa 1983–1997

Toimin suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen mvs. professorina 1992–1993 ja 1998 ja professorin virkaan nimitettynä (preesensissä) 1.10.1998 alkaen

Nyt virkapaana päätoimisen dekaanin tehtävässä humanistisessa tiedekunnassa 2007–2009

Luottamustoimista tärkeimmät

Olen Suomalais-Ugrilaisen Seuran esimies ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran valtuuskunnan jäsen; toimin Tieteellisten seurain valtuuskunnan hallituksessa, sen julkaisukeskuksen johtokunnassa ja tiedeakatemiajaostossa. Vuoden 2003 promootiossa olin juhlamenojen ohjaajana (kuvassa perässäni promoottori Sören Illman ja riemutohtori Yrjö Kilpi).

Tutkimusintressit

Lyhyesti: obinugrilaiset kielet, sanastontutkimus ja etymologia

Pidemmästi: Väittelin obinugrilaisten kielten passiivista ja siitä pitäen huomioni on yhä uudestaan kiintynyt hantin ja mansin syntaksin ilmiöihin. Lisäksi obinugrilaisten kielten ja unkarin suhde (ja sitä kautta unkarin kielen esihistoria) kiinnostaa. Aloitin mansista ja mansi on aina intresseistä päällimmäisenä, tällä hetkellä Konda (itämansi), kuollut kieli, josta vielä haaveilen saavani kokonaisvaltaisen käsityksen. Olen transkriboinut uudelleen ja kääntänyt suomeksi Artturi Kanniston keräämät Kondan tekstit, ja nyt kun kielioppi on valmis (ks. julkaisut) toivoisin pääseväni joskus sukeltamaan myös tarinoiden sisältöihin. Näyte korpuksesta on tässä (linkki).

Etymologian saralla tein kokopäivätöitä 15 vuotta. Siinä kiinnostavat tällä hetkellä eniten (suomen) affektisten sanojen alkuperä, mukaan lukien kiroilu ja rumat puheet, ja laajemmin ekspressiivisyys.

Tärkeimpiä julkaisuja

The Passive in Ob-Ugrian (väitöskirja), SUST 203, Helsinki 1989.

Johdatus unkarin kielen historiaan . SKS, Helsinki 1993.

Suomen sanojen alkuperä 1.–3. (päätoimittaja), SKS, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1992, 1995, 2000.

Itämansin kielioppi ja tekstejä . Apuneuvoja suomalais-ugrilaisten kielten opintoja varten 15, SUS Helsinki 2007.

Asiantuntija- ja julkaisutiedot (linkki asiantuntija- julkaisutietokantaan)