Turvaproto

Tässä ensin vähän tietoa suomen paikallissijoista
Suomen kielen paikallissijajärjestelmä ilmentää suomen kielelle ominaista dynaamisuutta. Ero- (elatiivi, ablatiivi) ja tulosijoja (illatiivi, allatiivi) tarvitaan lähes kaikkien verbien kanssa ilmaisemaan joko liikkeen lähtökohtaa tai sen päämäärää. Ns. staattisia sijoja eli olosijoja käytetään vain joidenkin staattisten verbien kanssa. Tällaisia verbejä ovat esim. seisoa, istua, olla, maata jne. eli verbit, jotka kuvaavat liikkumattomuutta.
      Erosijat eli lähtökohtasijat ilmaisevat lähtökohtaa, josta liike tai toiminta alkaa (Tulen torilta. Aloitamme kappaleesta 5. Lähdemme tästä oletuksesta.) Lähtökohtasijoja käytetään myös ilmaisemaan toteutumatonta tapahtumaa (Kieltäydyin tehtävästä.) tai aihetta/syytä (Puhutko minusta? Itkin ilosta.)
      Tulosijat eli päämääräsijat ilmaisevat päämäärää, johon liike tai toiminta päättyy (Tulen kotiin. Lopetimme kappaleeseen 5. Eksyin katujen sokkeloihin. Jouduin väärälle tielle. Pääsimme yhteisymmärrykseen.) Päämääräsija voi ilmaista myös toteutunutta tapahtumaa (Ryhdyimme työhön välittömästi.) tai seurausta/lopputulosta (Päädyin toiseen johtopäätökseen.).
      Olosijat eli staattiset sijat ilmaisevat liikkumattomuutta (Istuin sohvalla. Seisoin olohuoneessa.) tai muuttumattomuutta (Elämä pysyi hyvällä tolalla.) Staattisia sijoja käytetään ilmaisemaan myös, minkä avulla (väline) tai millä tavalla (keino) jotakin tehdään.
      Dynaamisuutta ja staattisuutta voidaan lisäksi ilmaista translatiivilla (Hän opiskeli lääkäriksi.), partitiivilla (Kenen luota olet tulossa?) ja essiivillä (Kala ei säily tuoreena monta päivää.)

Tehtävä 1: Poimi seuraavan tekstin kuudesta ensimmäisestä kappaleesta (*) kaikki paikallissijat ja yritä lyhyesti analysoida niiden merkitystä. Jos löydät muita samoja seikkoja ilmaisevia sijoja, yritä analysoida myös niitä.
Malli: Harvinaiseen koeautoon on koottu …
→ Illatiivi - Auto on ratkaisujen lopullinen paikka, paikka johon uudet ratkaisut on kerätty.

Artikkeliin on laadittu sanasto, jonka löydät tekstin lopusta.

Turvaproto aistii, missä vaara vaanii.
Harvinaiseen koeautoon on koottu uusimmat turvallisuutta parantavat ratkaisut.
(Ilpo Mattila, HS 27.1.2001 - lyhennetty)

Kokeellinen turva-auto tutkii liikenneympäristöään kameroin ja tunnistimin. Ne kertovat kuljettajalle, jos tien pinta on muuttumassa liukkaaksi tai jos auto on ajautumassa pois kaistalta.

Keulan muotoilussa on otettu huomioon jalankulkijain turvallisuus. Konepelti antaa myöden, jos jalankulkija tai pyöräilijä törmää siihen taajamanopeudella ajettaessa. Jalankulkijaa törmäyksessä vammauttavat kovat osat on sijoitettu mahdollisimman kauas konepellistä. SCC-autossa (Safety Concept Car) on keulatyyny, jonka tarkoitus on suojata jalankulkijan päätä tuulilasiin ja sen kehyksiin kohdistuvilta iskuilta.

Valot säätyvät ajotilanteen mukaan. Tunnistimet lukevat tienpintaa, tarkkailevat auton vauhtia ja kuljettajan tekemiä ohjauspyörän liikkeitä ja sovittavat valonsäteiden muodon auton vauhtiin ja tieoloihin parhaimman näkyvyyden takaamiseksi. Perinteiset lamput on korvattu valokaapeleilla, ja valo johdetaan auton keulaan valoa tuottavasta erillisestä laitteesta.

Liukkaudentunnistin varoittaa kuljettajaa varoitusvaloilla ja -äänillä vähentyvästä pidosta jo ennen kuin kuljettaja voi päätellä sitä auton käyttäytymisestä.

Peräänajovaroitin mittaa tutkalla etäisyyttä edellä ajaviin autoihin. Se hälyttää äänimerkillä tai sytyttää virtuaalisen jarruvalon kuljettajan eteen tuulilasille, jos auto ajautuu liian lähelle edessä ajavaa. Keskinopeudensäätimellä ajettaessa peräänajovaroitin vähentää auton nopeutta ja käyttää tarvittaessa jarrua hidastamiseen peräänajon estämiseksi. Kun edessä ajava auto lisää nopeuttaan, järjestelmä palauttaa alkuperäisen nopeuden.

Pimeällä kuljettaja voi parantaa näkyvyyttä eteenpäin käyttämällä infrapunatekniikkaan perustuvaa yönäyttöä, tuulilasiin ilmestyvää suorakaiteen muotoista ruutua. Yönäytön näkökenttä ulottuu ajovaloja pitemmälle, ja se voittaa vastaantulevan auton ajovalojen häikäisyn. Kuljettaja saa pöllön pimeänäkökyvyn ja kykenee huomaamaan ilman heijastinta kulkevan kävelijän. (*)

Kaistavaroitin tarkkailee auton asemaa tiellä. Eteen suuntautuva kamera tutkii tien keski- ja sivumerkintöjä. Kaistavaroitin ilmoittaa äänimerkillä, jos auto alkaa ylittää kaistaviivoja ilman, että kuljettaja on kytkenyt suuntamerkkiä.

Sivupeileihin ja takapuskuriin sijoitetut taakse suuntautuvat kamerat välittävät kojetauluun kuvan siitä, mitä tapahtuu takana. Jos takaa on tulossa auto kuolleessa kulmassa, tunnistin varoittaa kuljettajaa valoilmaisimella sivupeilissä. Jos kuljettaja siitä huolimatta kytkee vilkun vaihtaakseen kaistaa, järjestelmä varoittaa äänimerkillä ja punaisilla valoilla sivupeilissä. Kuljettaja saa myös automaattisesti kuvan kojetauluun kuolleen kulman katvealueelta.

Turvavyö muistuttaa kilpa-autojen turvavyötä, jossa vyöt ulottuvat olkapäiden yli samalla tavalla kuin repun hihnat. Lantion kohdalla oleva solki yhdistää lantiovyön ja olkapäähihnat. Vyö pitää matkustajan lujasti paikallaan, vaikka auto kierähtäisi ympäri. Vyötä on mukava käyttää, koska sen kiinnittämiseksi ei tarvitse kurkottaa sivulle. Solkien varoittimet hälyttävät, jos vyö on huonosti kiinnitetty. Kuljettajan istuin ja hallintalaitteet mukautuvat tarkasti eri kuljettajien yksilöllisiin mittoihin.

Tehtävä 2: Mitä erilaisia johdostyyppejä sanastossa esiintyy? Mikä on johdin, jolla johdos on tehty? Mikä johdin näyttää olevan produktiivisin?

Tehtävien vastaukset
Takaisin hakemistoon

Sanasto: