Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta
Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten

BALTTILAISET KIELET JA KULTTUURIT &
LÄNSI- JA ETELÄSLAAVILAISET KIELET JA KULTTUURIT /

BALTISKA SPRÅK OCH KULTURER &
VÄST- OCH SYDSLAVISKA SPRÅK OCH KULTURER


Valintakoetehtävät 2005 / Urvalsuppgifter 2005

Valintakokeen vaatimukset ja kokeen luonne:

  1. Virkkula & Liukkonen, Balttilaiset ja slaavilaiset kielet (moniste, ostettavissa Yliopistokirjakaupasta, Vuorikatu 6, 00100 Helsinki). Huom! Vain vuoden 2003 painos kelpaa.
  2. Korpela, Jukka, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700-luvulle. Gaudeamus 1999.

Kokeessa on neljä tehtävää, joilla mitataan kykyä soveltaa kyseisissä lähteissä esitettyjä tietoja ja yleistä kykyä kieliaineiston analyysiin. Kokeen alin hyväksyttävä pistemäärä on 4.

Fordringar och provtyp:

  1. Virkkula & Liukkonen, Balttilaiset ja slaavilaiset kielet (brochyr som finns till salu i Yliopistokirjakauppa, Berggatan 6, 00100 Helsingfors). Obs! Endast upplagan från år 2003 duger.
  2. Korpela, Jukka: Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700-luvulle. Gaudeamus 1999.

Provet omfattar fyra uppgifter som mäter förmågan att tillämpa innehållet i böckerna och den allmänna förmågan att analysera språkmaterial. Det lägsta godkännbara poängtalet för provet är 4.


Koetehtävät

1. Seuraavassa on joukko kieliä. Merkitse niiden joukosta balttilaiset ja slaavilaiset kielet (esim. baltt., slaav.) ja mainiste slaavilaisten kielten kohdalla mitä aakkostoa tai mitä aakkostoja kyseisessä kielessä käytetään.
(Virkkulan & Liukkosen monisteen "Balttilaiset ja slaavilaiset kielet" pohjalta; 2 pistettä.)

albania, englanti, kiina, kreikka, liettua, preussi, puola, serbia, sloveeni, suomi, tanska, tsekki, valkovenäjä

2. Turkkilaiskansat Euroopassa
(Korpelan teoksen pohjalta; 2 pistettä.)

3. Kristinusko ja balttilaiset ja slaavilaiset kielet ja kulttuurit
(Korpelan ja Virkkulan & Liukkosen pohjalta; 3 pistettä.)

4. (Kieliaineiston analyysitehtävä, joka ei perustu valintakoekirjoihin; 3 pistettä.)
Seuraavassa esitellään kuvitteellisen yhteisön kuvitteellista kieltä ja kielenkäyttöä:

me = äiti
tar = isä
se = tytär
kar = poika
le = sisko
rar = veli
mentar = äidinisä (isoisä)
karise = pojantytär

Tässä yhteisössä käytetään aina puhuteltaessa sekä nimeä että sukulaisuussuhdetta ilmaisevaa sanaa; tämä viestii toisen kunnioittamisesta, läheisyydestä ja on kohteliasta. Nimissä sukupuoli näkyy siten, että naisten nimet loppuvat –e ja miesten nimissä esiintyy -r-. Sisarusten nimet alkavat aina samalla kirjaimella. Tavallisia puhuttelumuotoja ovat esimerkiksi me Lie, tar Mir, kar Ert ja tarime Velle. Lisäksi erityistä hellyyttä ilmaistessa sukulaissanan ja nimen paikkaa vaihdetaan, ja sukulaissuhdetta korostetaan: äiti Lie kutsuisi poikaansa Ertiä seuraavasti: Ert menkar.

4 a) Miten kar Ert kutsuu enoaan? (huom., enon nimeä ei ole tehtävässä mainittu; keksi kuvitteellinen nimi tai käytä tuttua nimeä)

4 b) Miksi isänäiti Velle kutsuu poikaansa seuraavasti: menkar Mir; Mir menmenkar. Perustele esim. kertomalla tilanteista, joissa tällaiset nimitykset olisivat sopivia.

Provuppgifter

1. Nedan följer en lista på olika språk. Märk ut de baltiska och slaviska språken bland dem (t.ex. balt., slav.) och nämn för vart slaviskt språk vilket alfabet som används i det språket.
(På basis av Virkkulas & Liukkonens kompendium "Balttilaiset ja slaavilaiset kielet"; 2 poäng.)

albanska, engelska, kinesiska, grekiska, litauiska, preussiska, polska, serbiska, slovenska, finska, danska, tjeckiska, vitryska

2. Turkfolk i Europa
(På basis av Korpelas verk; 2 poäng.)

3. Kristendomen och baltiska och slaviska språk och kulturer
(På basis av Korpela samt Virkkula & Liukkonen; 3 poäng.)

4. (Språklig analysuppgift som inte baserar sig på urvalslitteraturen; 3 poäng.)
Nedan presenteras ett uppdiktad grupp och dess uppdiktade språk och språkbruk:

me = mor
tar = far
se = dotter
kar = son
le = syster
rar = bror
mentar = morfar
karise = sondotter

I denna grupp används alltid både namn och ett ord som beskriver släktskapsförhållande vid tilltal; detta vittnar om respekt och närhet till den aktuelle personen och är artigt. Namnen är könsspecifika så, att kvinnonamn slutar –e och mansnamn innehåller -r-. Syskon har alltid namn som börjar på samma bokstav. Vanliga tilltalsformer är exempelvis me Lie, tar Mir, kar Ert och tarime Velle. Då särskild tillgivenhet uttrycks byter dessutom släktskapsordet och namnet plats, och släktförhållandet betonas: mor Lie kallar alltså sin son Ert som följer: Ert menkar.

4 a) Vad kallar kar Ert sin morbror?(observera att morbroderna namn inte är nämnt i uppgiften; hitta på ett namn eller använd ett du känner till)

4 b) Varför kallar farmor Velle sin son så här: menkar Mir; Mir menmenkar. Motivera genom att t.ex. berätta om situationer, då det vore lämpligt att kalla honom så.


© Humanistinen tiedekunta, Helsingin yliopisto