Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta
Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten

KLASSILLISET KIELET
(KREIKAN KIELI JA KIRJALLISUUS SEKÄ LATINAN KIELI JA ROOMAN KIRJALLISUUS) /

KLASSISKA SPRÅK
(GREKISKA OCH GREKISK LITTERATUR, LATIN OCH ROMERSK LITTERATUR)


Valintakoetehtävät 2005 / Urvalsuppgifter 2005

Valintakokeen vaatimukset ja kokeen luonne:

  1. Kaimio, M. - Oksala, T. - Riikonen, H.: Antiikin kirjallisuus ja sen perintö. Yliopistopaino, 1998 tai myöh. painos,
  2. Tammisto, A.: Antiikin maailma (s. 69-173) teoksesta Maailmanhistorian Pikkujättiläinen. WSOY.

Valintakokeessa on kolme osaa:
a) Luetuista teoksista on kaksi kysymystä, joista vastataan toiseen. Kysymyksillä kontrolloidaan asiasisällön jäsentynyttä hallintaa ja sen itsenäistä yhdistelykykyä. Vastauksen tulee olla esseetyyppinen. Arvostelu 0-4 pistettä.
b) Kielellistä päättelykykyä mittaava tehtävä (ei edellytä kreikan tai latinan kielen taitoa). Arvostelu 0-3 pistettä. Tämän osan korvaa vuosina 2003 - 2005 ylioppilastutkinnossa laudatur tai eximia cum laude approbatur -arvosanalla suoritettu latinan tai klassisen kreikan koe. Kyseinen koe vastaa 3 pisteen arvoista b-osan suoritusta.
c) Aineiston analyysikykyä mittaava tehtävä. Aineisto jaetaan koetilaisuudessa. Arvostelu 0-3 pistettä.

Esseetehtävästä a) on saatava vähintään 2 pistettä ja tehtävistä b ja c kummastakin vähintään 1 piste. Kokeen alin hyväksyttävä pistemäärä on 4.

Fordringar och provtyp:

  1. Kaimio, M. - Oksala, T. - Riikonen, H.: Antiikin kirjallisuus ja sen perintö. Yliopistopaino, 1998 eller senare upplaga,
  2. Tammisto, A.: Antiikin maailma (s. 69 – 173) ur verket Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY.

Urvalsprovet består av tre delar:
a) Två frågor ställs ur de lästa verken, av vilka en skall besvaras. Genom frågorna kontrolleras att sökanden kan behärska det sakliga innehållet på ett analytiskt sätt och självständigt kombinera det. Svaren skall ges i form av en essä. Bedömning 0-4 poäng.
b) En uppgift som mäter den verbala slutledningsförmågan (förutsätter inte kunskaper i grekiska eller latin). Bedömning 0-3 poäng. Denna del ersätts av prov i latin eller klassisk grekiska, som skrivits med vitsordet laudatur eller eximia cum laude approbatur i studentexamen åren 2003 - 2005. Prestationen motsvarar 3 poäng för del b.
c) En uppgift som mäter förmågan att analysera material. Materialet utdelas vid provet. Bedömning 0 - 3 poäng.

För essäuppgiften (a) måste sökanden få minst 2 poäng och för uppgifterna b och c vardera minst 1 poäng. Det lägsta godkännbara poängtalet för provet är 4.


Koetehtävät

OSA A: LUETTUIHIN TEOKSIIN PERUSTUVA TEHTÄVÄ

Seuraavat esseetehtävät ovat vaihtoehtoisia. Vastaa niistä vain toiseen (I tai II).

VAIHTOEHTO I:

Elegia muodosti antiikin Kreikassa oman runolajinsa, joka poikkesi monessa suhteessa eeppisestä heksametrirunoudesta. Pohjimmiltaan elegiaa on pidettävä epiikan taidekielenä, mutta se on muodoltaan vapaampaa ja aihepiiriltään huomattavasti vaihtelevampaa. Myös Rooman kirjallisuudessa elegia voidaan erottaa sel-västi omaksi lyriikan lajikseen. Kirjoita essee (enintään 300-350 sanaa) aiheesta Elegiarunous Kreikan ja Rooman kirjallisuudessa.

VAIHTOEHTO II:

Valtiomiehet ja sotapäälliköt nousevat usein keskeiseen asemaan valittaessa kansakuntien suurmiehiä. Myös antiikin historiassa erottuu henkilöitä, joiden toiminnalla on ollut poikkeuksellisen tärkeä merkitys Ateenan ja Rooman valtiollisen kehityksen kannalta. Kirjoita essee (enintään 300-350 sanaa) aiheesta Ateenan ja Rooman huomattavimmat valtiomiehet ja sotapäälliköt. Käsittele Ateenan osalta vain 400-lukua eKr. ja Rooman osalta tasavallan aikaa ennen Caesaria.


OSA B: KIELELLISTÄ PÄÄTTELYKYKYÄ MITTAAVAT TEHTÄVÄT

TEHTÄVÄ I

Antiikin kreikkalaisen ja latinalaisen runouden rytmi perustuu tavujen laajuuteen eli pitkien ja lyhyiden tavujen vaihteluun. Lyhyttä tavua kuvataan merkillä ) , pitkää tavua merkillä - . Erilaiset runomitat syntyvät säkeiden pienimpien rakenneosien eli metronien erilaisista yhdistelmistä.

Seuraavassa on Glyconeuksen ja Asklepiadeen säkeistä koostuva säepari (Horatius, carm. 4,3,1-2) ja sen suomennos (Teivas Oksala). Tahti-iskut on merkitty aksentilla (´ ), ja mukaan on liitetty myös latinankielisen säeparin metrinen analyysi:



Merkitse yllä olevan esimerkin tapaan aksentilla tahti-iskut seuraaviin säkeisiin (Horatius, carm.4,3,13-14) ja niiden suomennokseen (T. Oksala):

Romae, principis urbium
dignatur suboles inter amabiles

Rooman, ruhtinaskaupungin,
nuoret nostavat nyt lyyrani suosioon


OSA B: TEHTÄVÄ II. 1

Monet yleisesti tunnetut lainasanamme juontavat juurensa antiikin kreikasta (kr) tai latinasta (lat). Nämä sanat ovat kuitenkin äännekehityksen myötä jonkin verran muuttuneet, kuten käy ilmi seuraavista esimerkeistä: graph-ike (kr) > grafiikka; audi-entia (lat) > audienssi; communica-tio (lat) > kommunikaatio; therap-eia (kr) > terapia; sani-tas (lat) > saniteetti.

Tarkkaile yllä olevien esimerkkisanojen äännemuutoksia ja ilmaise kreikaksi / latinaksi seuraavat sanat:

a) kompetenssi (lat):
b) optiikka (kr):
c) pieteetti (lat):
d) profetia (kr):


OSA B: TEHTÄVÄ II. 2

Antiikin kreikan sanoihin liitetty suffiksi -ion oli deminutiivipääte, kun taas päät-teellä -os ilmaistiin abstraktisuutta. Suffiksi -tron merkitsi välinettä ja -eion paikkaa. Pääte -ma osoitti usein toiminnan tulosta, -sis toimintaa ja -tes toimijaa.

Seuraavassa on neljä suomenkielistä sanaa. Mainitse, mitä edellä mainituista suffikseista niiden kreikankielisissä vastineissa käytetään.

a) leveys:
b) lukko:
c) pentu:
d) tuomari:


OSA B: TEHTÄVÄ II. 3

Latinan verbin amare (rakastaa) aktiivin partisiipin preesens kuuluu amans (monikko: amantes), aktiivin partisiipin futuuri amaturus (monikko: amaturi) ja pas-siivin partisiipin perfekti amatus (monikko: amati). Muita partisiippeja ei ole.

Tarkkaile yllä oleven partisiippien muodostustapaa ja käännä niiden avulla latinaksi seuraavien ilmaisujen alleviivattu osa. Jos tarvittavaa partisiippia ei latinassa ole, merkitse vastaukseksi viiva:

a) monistettava teksti (monistaa = multiplicare):
b) taivaalla lentävät linnut (lentää = volare):
c) Ruotsista muuttanut perhe (muuttaa = migrare):
d) vankeudesta vapautetut miehet (vapauttaa = liberare):

OSA B: TEHTÄVÄ III. 1

Latinan refleksiivipronomini viittaa saman lauseen subjektiin (suora refleksiivi), mutta niissä sivulauseissa, joiden sisältö esitetään hallitsevan lauseen subjektin lausumana tai ajattelemana, se viittaa myös hallitsevan lauseen subjektiin (välillinen refleksiivi). Muuten kolmas persoona ilmaistaan omistajaksi demonstratiivi-pronominilla.

Seuraavassa on neljä suomenkielistä lausetta. Mainitse, kumpaa pronominia alleviivattujen sanojen yhteydessä latinassa käytetään, Vastaa käyttämällä merkintää D (= demonstratiivipronomini) tai R (= refleksiivipronomini):

a) Caesar vetäytyi takaisin leiriinsä:
b) Rikkaat pelkäävät alati, että heidän omaisuutensa ryöstetään:
c) Paullus oli pitänyt kotonaan kahta perillistä, joilla oli hänen nimensä:
d) Tiberius Gracchuksen jälkeen hänen nuorempi veljensä Gaius tuli kansantribuuniksi:

OSA B: TEHTÄVÄ III. 2

Seuraava ote on teoksesta A. Henriksson, Antiikin tarinoita (suom. Maija Westerlund, Juva 1991), s. 401:
[Huom! Liite on poistettu.]

Kääntäminen suomesta latinaan edellyttää sanaston ja kieliopin tuntemusta. Siteeraa edellä olevasta tekstistä (osa B: Tehtävä III.2) se kohta, johon seuraavat kielelliset selitykset kulloinkin sopivat:

a) dum = sillä aikaa kun:
b) instar = jonkin veroinen:
c) runotyylin sana:
d) qui = relatiivipronomini:
e) Akkusatiivi vastaa kysymykseen kuinka kauan?:
f) Genetiivi liittyy adjektiiveihin, jotka ilmaisevat taitoa:
g) Dativus possessoris ilmaisee omistajan
h) Ablativus respectus vastaa kysymykseen minkä puolesta?:
i) Ablativus temporis vastaa aikaa ilmaisevien substantiivien yhteydessä kysymykseen milloin?:
j) Accusativus cum infinitivo liittyy objektina sanomista, ajattelemista, tms. ilmaiseviin verbeihin:


OSA C: AINEISTON ANALYYSIKYKYÄ MITTAAVA TEHTÄVÄ:

Kuluvana vuonna 2005 Suomessa vietetään kristinuskon tulon 850-vuotisjuhlaa lähtökohtana kuningas Eerikin ja piispa Henrikin tekemä ristiretki Lounais-Suomeen n. 1155. Kirkkomme varhaisvaiheisiin liittyvät myös ensimmäiset maa-tamme koskevat kirjalliset dokumentit, jotka ovat latinankielisiä ja peräisin 1100-luvun lopulta ja 1200-luvun alusta.

Oheiseen tekstivalikoimaan on suomennettu neljä latinankielistä paavin kirjettä, joista ensimmäinen on kaikkein varhaisin Suomea koskeva asiakirjalähde. Tekstit on otettu kokoomateoksista Finlands medeltidsurkunder (= FMU) ja Registrum ecclesiae Aboensis (= REA) (Käännös: Reijo Pitkäranta).

Vastaa tämän aineiston perusteella seuraaviin kysymyksiin (vältä luettelomaista vastaustapaa):

  1. Mitä vaikeuksia kristinuskon leviämisellä Suomessa oli?
  2. Miten paavi käytti valtaansa ja mitä eri puolia siinä oli?
  3. Millaisia tyylillisiä erikoispiirteita teksteissä voi erottaa?

[HUOM! Liitteet on poistettu.
Gravis admodum -bulla (paavi Aleksanteri III:n kirje Upsalan arkkipiispalle ja hänen alaisilleen piispoille v. 1171 tai v. 1172);
Ex tuarum –bulla (paavi Innocentius III:n kirje Lundin arkkipiispalle 30.10.1209);
Paavi Gregorius IX:n kirje Linköpingin piispalle 23.1.1229;
Paavi Gregorius IX:n kirje Suomen piispalle 31.1.1229]



Provuppgifter

DEL A: UPPGIFT BASERAD PÅ DE LÄSTA BÖCKERNA

De följande essäuppgifterna är alternativa. Besvara bara en av dem (I eller II).

ALTERNATIV I:

Elegin utgjorde i antikens Grekland sin egen litteraturgenre, som i många avseen-den avvek från den episka hexameterdiktningen. I sista hand måste elegin anses som epikens konstspråk, men den är friare till formen och avsevärt mera varieran-de till sina ämnen. Också i den romerska litteraturen kan elegin tydligt skiljas som sin egen genre inom lyriken. Skriv en essä (högst 300-350 ord) på temat Elegi-diktningen i den grekiska och romerska litteraturen.

ALTERNATIV II:

Statsmän och fältherrar tar ofta en central ställning, när man hos olika nationer väljer sina stormän Också i antikens historia kan urskiljas vissa personer, som genom sitt agerande har haft exceptionellt stor betydelse för Atens och Roms stat-liga utveckling. Skriv en essä (högst 300-350 ord) på temat De mest betydelseful-la statsmännen och fältherrarna i Aten och Rom. För Atens del beakta endast 400-talet f.Kr. och för Roms del endast republikens tid före Caesar.

DEL B: UPPGIFTER SOM TESTAR DEN SPRÅKLIGA SLUTLEDNINGSFÖRMÅGAN

UPPGIFT I

Rytmen i grekisk och latinsk vers är baserad på stavelsernas kvantitet, dvs. på växlandet av långa och korta stavelser. En kort stavelse betecknas med tecknet ? och en lång stavelse med tecknet ?. Versens minsta element kallas för meter, av vilkas olika kombinationer diverse versmått består.

Nedan ges ett verspar bestående av en glyconeisk respektive asklepiadisk vers (Horatius, carm. 4,3,1-2) och dess översättning (I. Harrie). Taktslagen betecknas med en accent (´), och de latinska verserna åtföljes också av en metrisk analys:



Observera det ovangivna exemplet och förse på motsvarande sätt taktslagen med accenttecken i följande verser (Horatius, carm.4,3,13-14) och deras över-sättning (I. Harrie).

Romae, principis urbium
dignatur suboles inter amabiles

Rom, kulturvärldens huvudstad,
värdes även åt mig unna ett fridlyst rum


DEL B: UPPGIFT II. 1

Många av våra välkända lånord kommer från den antika grekiskan (gr.) eller lati-net (lat). Med ljudutvecklingen har dessa ord emellertid något förändrats till sitt yttre, såsom det framgår av följande exempel: graph-ike (kr) > grafik; audi-entia (lat) > audiens; communica-tio (lat) > kommunikation; therap-eia (kr) > terapi; sani-tas (lat) > sanitet.

Observera ljudutvecklingen i de ovannämnda exemplen och skriv på grekis-ka / på latin följande ord:

a) kompetens (lat):
b) optik (kr):
c) pietet (lat):
d) profetia (kr):


DEL B: UPPGIFT II. 2

Suffixet -ion hos den antika grekiskans ord var en diminutivändelse, medan ändel-sen -os betecknade en abstrakt sak. Suffixet -tron betecknade medel och -eion plats. Ändelsen -ma betecknade ofta resultatet av handlingen, -sis handling och -tes handlande person.

Nedan anförs fyra ord på svenska. Ange vilket av ovangivna suffix som an-vänds i deras grekiska motsvarigheter i varje enskilt fall.

a) bredd:
b) lås:
c) valp:
d) domare:


DEL B: UPPGIFT II. 3

Presens particip aktivum av det latinska verbet amare (älska) lyder amans (plural: amantes), futurum particip aktivum amaturus (plural: amaturi) och perfekt parti-cip passivum amatus (plural: amati). Andra particip förekommer inte.

Observera bildningssättet i ovangivna participformer och översätt med hjälp av dem till latinet den understreckade delen av följande uttryck. Om det motsvarande participet saknas i latinet, markera detta med ett streck.

a) text, som multipiceras (multiplicera = multiplicare):
b) flygande fåglar på himmelen (flyga = volare):
c) en från Sverige inflyttad familj (inflytta = migrare):
d) de ur fängelset befriade männen (befria = liberare):

DEL B: UPPGIFT III. 1

Latinets reflexiva pronomen syftar på subjektet i samma sats (direkt reflexivum), men i sådana bisatser, vilkas innehåll framställs som yttrat eller tänkt av subjektet i den styrande satsen, syftar det också på subjektet i den styrande satsen (indirekt reflexivum). I övriga fall anges den tredje personen som ägare gonom att använda ett demonstrativpronomen.

Nedan anförs fyra svenskspråkiga satser. Ange, vilketdera av de ovannämn-da pronomina som används i latinet i samband med de understreckade orden i varje enskilt fall. Besvara genom att använda beteckningen D (= demon-stratiivipronomen) eller R (= refleksivpronomen):

a) Caesar retirerade till sitt läger:
b) De rika fruktar alltid, att deras egendom rövas:
c) Paullus hade hållit i sitt hem två arvingar, som hade hans namn:
d) Efter Tiberius Gracchus blev hans yngre bror Gaius folktribun:

DEL B: UPPGIFT III.2

[OBS! Följande bilaga har tagits bort: A. Henriksson, Antikens historier (Stockholm 1985), 317]

Översättandet från svenskan till latinet förutsätter kännedom om vokabulär och grammatik. Citera det ställe i den föregående texten (del B: Uppgift III.2), som överensstämmer med följande språkliga förklaringar i varje enskilt fall:

a) dum = under det att:
b) instar = jämförlig med ngt:
c) ett poetiskt ord:
d) qui = relativpronomen:
e) Ackusativen betecknar tidslängd:
f) Genitiv står som bestämning vid adjektiv som uttrycker kunskap:
g) Dativus possessoris uttrycker ägaren
h) Ablativus respectus uttrycker, i vilket avseende ett påstående gäller:
i) Ablativus temporis av egentliga tidsord uttrycker tid eller tidpunkt, vid vilken något sker:
j) Ackusativ med infinitiv står som objekt vid verb som betyder ’säga’, ’tänka’ el. dyl:


DEL C: UPPGIFT SOM MÄTER FÖRMÅGAN ATT ANALYSERA MATERIAL

År 2005 firas i Finland 850-årsjubileet med anledning av kristendomens ankomst utgående från det korståg som kung Erik och biskop Henrik företog till sydvästra Finland ca 1155. Också de första skriftliga dokumenten angående vårt land anknyter sig till vår kyrkas begynnelsestadium: de är avfattade på latin och här-stammar från slutet av 1100-talet och från början av 1200-talet.

Det bifogade texturvalet omfattar översättningar av fyra påvliga brev på latin, av vilka det första är det äldsta skriftliga dokument, som angår Finland. Texterna har hämtats ur samlingsverken Finlands medeltidsurkunder (= FMU) och Registrum ecclesiae Aboensis (= REA) (Översättning: Reijo Pitkäranta).

Besvara följande frågor på basen av materialet (undvik ett katalogartat svarssätt).

  1. Vilka svårigheter hade kristendomens utbredning i Finland?
  2. Hur använde påven sin makt och vilka olika sidor hade den?
  3. Vad för slags stilistiska särdrag kan man se i texterna?

[OBS! Följande bilagor har tagits bort:
Gravis admodum (påven Alexander den III:s brev till ärkebiskopen i Uppsala och hans underlydande biskopar år 1171 eller år 1172);
Bullen Ex tuarum (påven Innocentius den III:s brev till ärkebiskopen i Lund 30.10.1209);
Påven Gregorius den IX:s brev till biskopen i Linköping 23.1.1229;
Påven Gregorius den IX:s brev till biskopen i Finland 31.1.1229]


© Humanistinen tiedekunta, Helsingin yliopisto