Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta
Helsingfors universitet, humanistiska fakulteten

SAKSAN KÄÄNTÄMINEN JA TULKKAUS /
TYSK ÖVERSÄTTNING OCH TOLKNING


Valintakoetehtävät 2005 / Urvalsuppgifter 2005

Valintakokeen vaatimukset ja kokeen luonne:

Valintakoe on kaksivaiheinen: I kirjallinen koe ja II suullinen koe.
Kirjallisessa kokeessa on

  1. kaikille yhteinen moniosioinen valintakoekirjaan perustuva koe (arvostelu 0-3 pistettä) ja
  2. moniosioinen haetun kielen/aineen koe (arvostelu 0-4 pistettä).

Kirjallisen kokeen alin hyväksyttävä pistemäärä on 1/3 kokeen maksimipistemäärästä.
Suullinen koe on haastattelu (arvostelu 0-3 pistettä), ja siihen kutsutaan kirjallisessa kokeessa parhaiten menestyneitä enintään kolme kertaa oppiaineeseen otettavien määrä.

Kokeessa on kaksi reaalikoetyyppistä tehtävää (vastattava luettavan kirjallisuuden pohjalta), jotka molemmat arvostellaan pistein 0-3, sekä yksi tehtävä, jossa vaaditaan itsenäistä kykyä yhdistellä ja soveltaa koetta varten luettua kirjallisuutta kokeessa annettuun aineistoon. Tämä tehtävä arvostellaan pistein 0-4. Kokeen alin hyväksyttävä pistemäärä on 4.

I KIRJALLINEN KOE (0-7 pistettä)

  1. Valintakoekirjaan perustuva koe
    Valintakoekirjana on Inkeri Vehmas-Lehdon teos Kopiointia vai kommunikointia? Johdatus käännösteoriaan. Finn Lectura, Helsinki, josta tulee
    a) opitun tiedon hallintaa mittaavia suomenkielisiä tehtäviä (0-1,5 pistettä),
    b) esseetyyppistä vastausta edellyttävä kirjoitustehtävä, jolla tutkitaan ensisijaisesti hakijan suomen kielen käyttötaitoa (kykyä tuottaa rakenteeltaan johdonmukaista, sisällöltään loogista ja kieleltään korrektia tekstiä) (0-1,5 pistettä).

  2. Haetun kielen koe
    Koe koostuu kahdesta aukkotestistä, joihin voi valmistua kertaamalla kielioppia, esimerkiksi Piitulainen - Lehmus - Sarkola: Saksan kielioppi, ja kertaamalla sanastoa, esimerkiksi Vesalainen-Greiner, Saksan perussanasto, sekä lukemalla ajankohtaisia saksankielisiä asiatekstejä.
    a) saksan kieliopin hallintaa mittaava osio (0-2 pistettä),
    b) saksan sanaston hallintaa mittaava osio (0-2 pistettä).
    Molemmissa osioissa on valittava tekstiin jätettyihin aukkoihin asiayhteyteen sopivat täydennykset. Osio a:ssa painopiste on kieliopillisissa muodoissa ja osio b:ssä sanastossa.

II SUULLINEN KOE (arvostelu 0-3 pistettä)

Suulliseen kokeeseen lähetetään henkilökohtainen kutsu. Suullinen koe on haastattelu, jossa mitataan hakijan motivaatiota ja soveltuvuutta alalle. Haastattelu videoidaan arvioinnin tukemiseksi. Haastattelu suoritetaan pääosin hakijan äidinkielellä (suomeksi tai ruotsiksi), osin haettavan oppiaineen kielellä. Venäjään sekä kieliteoriaan ja käännösteknologiaan hakevia haastatellaan kuitenkin suomeksi. Jos hakijan äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi, hakijaa haastatellaan pääosin haettavan oppiaineen kielellä, osin suomen kielellä.


Fordringar och provtyp:

Urvalsprovet omfattar två delar: I ett skriftligt prov och II ett muntligt prov.
I det skriftliga provet ingår

  1. ett för alla gemensamt prov i flera delar baserat på urvalsboken (bedömning 0-3 poäng) och
  2. ett prov bestående av flera delar i det språk/ämne till vilket sökanden sökt (bedömning 0-4 poäng).

Det lägsta godkännbara poängtalet för det skriftliga provet är 1/3 av provets maximipoängtal.
Det muntliga provet består av en intervju (bedömning 0-3 poäng), till vilken kallas de som har klarat sig bäst i det skriftliga provet till ett antal som motsvarar tre gånger ämnets kvot.

I SKRIFTLIGA PROVET (0-7 poäng)

  1. Ett prov baserat på följande bok:
    Vehmas-Lehto, Inkeri: Kopiointia vai kommunikointia? Johdatus käännösteoriaan. Finn Lectura, Helsinki och bestående av följande delar:
    a) uppgifter på finska som mäter hur väl sökanden behärskar det inlärda (0-1,5 poäng),
    b) en uppgift som förutsätter svar av essätyp och med vilken man undersöker förmågan att använda finska språket (förmåga att skapa strukturellt konsekvent, innehållsmässigt logisk och språkligt korrekt text) (0-1,5 poäng).

  2. Ett prov i det språk till vilket sökanden sökt.
    Provet består av två lucktest till vilka sökande kan förbereda sig t.ex. genom att repetera grammatik, t.ex. Piitulainen - Lehmus - Sarkola.: Saksan kielioppi, repetera vokabulär, t.ex. Vesalainen - Greiner, Saksan perussanasto, och läsa aktuella tyskspråkiga saktexter.
    a) ett delprov som mäter sökandens kunskaper rörande tysk grammatik (0-2 poäng),
    b) ett delprov som mäter sökandens kunskaper rörande tyskans ordförråd (0-2 poäng).
    I bägge delarna skall den sökande ange text som passar in i de luckor som lämnats i texten. I del (a) betonas grammatiska former och i del (b) ordförrådet.

II. MUNTLIGA PROVET (bedömning 0-3 poäng)

Det muntliga provet består av en intervju där sökandens motivation och lämplighet för området mäts. Intervjun spelas in på video för att säkerställa en rättvis bedömning. Intervjun förs på sökandens modersmål (finska eller svenska) och delvis på det språk som sökanden sökt till. De som har sökt till ryska eller språkteori och översättningsteknologi intervjuas emellertid på finska. Om sökandens modersmål är annat än finska eller svenska, sker intervjun huvudsakligen på det språk som han/hon sökt till och delvis på finska.


Koetehtävät / Provuppgifter

1. Kaikille yhteinen moniosioinen valintakoekirjaan perustuva koe (arvostelu 0-3 pistettä) /
Provet för alla i flera delar baserat på urvalsboken (bedömning 0-3 poäng)


A) OPITUN TIEDON HALLINTAA MITTAAVA TEHTÄVÄ / UPPGIFT PÅ FINSKA SOM MÄTER DET INLÄRDA

Vastatkaa jokaiseen väittämään 'oikein', 'väärin' tai 'en tiedä'. Merkitkää vastaukset oheistettuun ruudukkoon, jonka otsikkona on Vastauslomake: Osio A. Oikeasta vastauksesta saa pisteen, väärästä menettää yhden. 'En tiedä' -vaihtoehtoa käyttämällä ei saa eikä menetä pistettä. Vastaus on oikein tai väärin sen mukaan, mitä esitetään teoksessa Kopiointia vai kommunikointia (Vehmas-Lehto, Helsinki 1999).

  1. Av-kääntäjän työ on lähinnä filmien tekstitystä. Jonkin verran tehdään myös suullisesti esitettäviä selostustekstejä ja lähinnä animaatiofilmeihin ns. dubbausta eli jälkiäänitystä.
  2. T. Savory (1957) on jäänyt käännöstieteen historiaan, koska hän ensimmäisenä muotoili listan väittämiä, joiden varaan voidaan rakentaa täsmällinen ja johdonmukainen kääntämisen teoria.
  3. Roomalaisten Ciceron ja Horatiuksen kirjoitukset omista käännösperiaatteistaan ovat säilyneet meidän päiviimme. Niinpä tunnetun käännösteorian historiaa pidetään yli 2000 vuoden mittaisena.
  4. Käännösinterferenssi on kielteinen ilmiö, joka johtuu siitä, ettei käännös perustu riittävässä määrin muodolliseen vastaavuuteen.
  5. Muodollinen vastaavuus, se että lähtötekstin kieliasua noudatetaan tarkasti ja sanasanaisuuteen pyrkien, hallitsee nykyaikaista käännösteoreettista ajattelua.
  6. Kielet eivät eroa toisistaan siinä, mitä ne kykenevät ilmaisemaan, vaan siinä, miten ne sen tekevät. Esimerkiksi suomen kielellä pystytään ilmaisemaan samat aspektierot kuin venäjän kielellä, vaikka suomessa ei ole kieliopillistunutta aspektijärjestelmää.
  7. Säännönmukaisten vastineiden teoriaa, jonka perustajiin kuuluu mm. A. Fedorov (1953), on nimitetty myös adekvaattisen kääntämisen teoriaksi. Adekvaatit korvikkeet ovat tämän teorian mukaan vakinaisia vastineita.
  8. Vakinaiset vastineet ovat säännönmukaisten vastineiden teorian näkökulmasta ekvivalentteja eli kahden eri kielen yksiköitä, jotka toimivat toistensa käännösvastineina säännöllisesti, kontekstista riippumatta.
  9. Säännönmukaisten vastineiden teoria ei ole käännöstieteessä enää ajankohtainen, koska se tarjoaa muihin teorioihin nähden vähän tietoa kääntäjän työstä ja niistä konkreettisista tekniikoista, joita käytetään kielten välisistä eroista johtuvien käännösongelmien ratkaisuun.
  10. J. Vinay ja J. Darbelnet (1958) korostavat teoriassaan, että kääntäminen on pohjimmiltaan intuitiivinen tiedonala ja että kääntämismenetelmien luokittelu johtaa mekanistisiin tuloksiin, jotka eivät vastaa todellisuutta.
  11. Vinay ja Darbelnet tarkoittavat transpositiolla sanaluokan muutosta, jossa ilmauksen merkitys ei muutu. Sen sijaan modulaatiossa, kun esimerkiksi lähtökielen sana korvataan tulokielen vastaavan sanan antonyymillä, kyse on näkökulman vaihtumisesta.
  12. J. Catfordilla (1965) on tärkeä asema käännöstieteen historiassa, koska hänen teoriansa ei rajoitu lähtötekstin ja käännöksen vertaamiseen. Hänen mukaansa kielten toisistaan poikkeavilla merkityskomponenteilla ei ole suurta merkitystä. Oleellisinta on lähtötekstin ja käännöksen kuvaamien tilanteiden samankaltaisuus.
  13. Catfordin teorian mukaiset käännösvaihdot (translation shifts) ovat keinoja, joiden avulla muodollisesta vastaavuudesta poiketaan joko ilmauksen tasoa (level) tai esimerkiksi rakenteellista kategoriaa (category) vaihtamalla.
  14. Catfordin situatiiviseen malliin perustuva tutkimusmenetelmä on deskriptiivinen. Se nojaa autenttisten käännösten todellisuuteen ja kuvaa niitä arvottamatta. Niinpä Catfordin teorian varassa voidaan tehdä aukottomia johtopäätöksiä siitä, millä tavalla asioita eri kielessä todella (luontevasti) ilmaistaan.
  15. J. Catfordin esittelemä situatiivisuuden käsite on käännöstieteilijöiden yleisesti hyväksymä, koska se erottaa toisistaan yhtäältä sen, mitä käännettävä teksti kuvaa (semantiikka), ja toisaalta sen, mitkä ovat käännettävän tekstin viestinnälliset olosuhteet (pragmatiikka).
  16. Kommunikatiivinen käännösteoria ei sisällä lingvistiikkaa.
  17. Formaalinen ekvivalenssi tarkoittaa puhtaimmillaan sitä, että lähtökielen sana käännetään aina samalla tulokielen sanalla ja lähdekielen syntaksi kopioidaan käännökseen.
  18. Käännösteoreetikko Eugene A. Nidan mukaan käännösprosessissa erotetaan analyysi, siirto ja muotoilu. Analyysiin kuuluu kieliopillinen analyysi ja semanttinen analyysi. Denotaatioanalyysi ja konnotaatioanalyysi ovat semanttisen analyysin alalajeja.
  19. Generatiivinen kielioppi eli transformaatioteoria pyrkii selvittämään sitä mekanismia, jonka avulla kielenpuhuja pystyy rajallisin keinoin luomaan rajattoman määrän lauseita, tunnistamaan koskaan kuulemattomia lauseita sekä erottamaan kielenvastaiset konstruktiot kielenmukaisista.
  20. Protokollatutkimuksen avulla pyritään saamaan selville käännösten viestintäkuormitusta.
  21. Semanttiset komponentit eli seemit ovat käsitteen olennaispiirteitä.
  22. Karl Bühlerin mukaan kielellä on kolme perusfunktiota: esittäminen, ilmaiseminen ja vetoaminen.
  23. Think aloud -menetelmän avulla pyritään erottamaan Bühlerin kielen perusfunktiot toisistaan.
  24. Kielen funktio ja tekstifunktio ovat Katharina Reissin mukaan sama asia.
  25. Denotatiivinen merkitys tarkoittaa kielenulkoiseen maailmaan viittaavaa merkitystä.
  26. Gricen maksiimit ovat yleisiä periaatteita, joihin kielen tehokas käyttö ihmisten vuorovaikutuksessa perustuu. Maksiimit koskevat laatua, määrää, relevanssia ja tapaa.
  27. Skoposteoria tarkoittaa, että kääntämisessä on tärkeintä ottaa huomioon nimenomaan käännöksen tarkoitus eli funktio, eikä niinkään lähtötekstin funktio.
  28. Käsitteillä lojaalius, toimeksiantaja ja dynaaminen ekvivalenssi on tärkeä asema skoposteoriassa.
  29. Skoposteorian tärkein anti on se, että se korostaa ekvivalenssin merkitystä käännöksessä.
  30. Käsite desideratiivinen adekvaattisuus tarkoittaa sellaista käännöksen adekvaattisuutta, joka määräytyy vastaanottajan toimeksiannon perusteella ja joka ei ole riippuvainen lähtötekstin alkuperäisestä tekstuaalisesta adekvaattisuudesta.
  31. Pragmaattiset käännösongelmat liittyvät tekstin tilannetekijöihin, erityisesti käännöksen vastaanottajan huomioon ottamiseen.
  32. Pragmaattisiksi adaptaatioiksi kutsutaan niitä muutoksia, jotka tehdään pragmaattisten ongelmien ratkaisemiseksi.
  33. Pragmaattiset adaptaatiot ovat lisäyksiä, poistoja, korvauksia tai järjestyksen muutoksia.
  34. Pragmaattinen adaptaatio ei ole kääntämisen luonnollinen osa eikä liity kommunikatiivisiin käännösteorioihin.
  35. Alluusiot ovat peitettyjä viittauksia lähtökulttuurissa tunnettuihin kaunokirjallisiin teoksiin, historiallisiin tapahtumiin, politiikkaan ja kulttuurielämän hahmoihin jne.
  36. Kääntämisen yhteydessä kulttuuri ymmärretään kapeasti, sillä siihen luetaan vain tieteen ja taiteen piiriin kuuluvat elämän ilmiöt ja osa-alueet.
  37. Konventio tarkoittaa sitä, miten on tapana kirjoittaa tietyn tekstilajin tekstejä. Lähtö- ja tulokielisessä yhteiskunnassa on konventioeroja, ts. tiettyjen tekstilajien tekstejä on tapana kirjoittaa eri tavoin.
  38. Konventioeroihin eivät kuulu määrälliset erot, kuten frekvenssierot ja erot kielellisten keinojen distribuutiossa, jakaumassa.
  39. Käännöstutkimuksessa havainnointia ei voi aloittaa käännöksen analyysista. Havainnointi on aina aloitettava lähtötekstistä.
  40. Takaisinkäännös on kokeellista käännöstutkimusta. Kokeessa koehenkilö tai koehenkilöryhmä kääntää tekstin ja toinen koehenkilö tai koehenkilöryhmä kääntää käännöksen takaisin lähtökielelle.

B) ESSEETYYPPISTÄ VASTAUSTA EDELLYTTÄVÄ KIRJOITUSTEHTÄVÄ / UPPGIFT SOM FÖRUTSÄTTER SVAR AV ESSÄTYP

Tällä kirjoitustehtävällä tutkitaan hakijan suomen kielen käyttötaitoa. Tekstin tulee olla asiatyylinen, ja sen arvioinnissa otetaan huomioon paitsi sisällön loogisuus ja rakenteen johdonmukaisuus, myös ja ensisijaisesti tekstin norminmukaisuus (oikeakielisyys). Kirjoitelman tulee olla noin kaksi sivua.

Med denna uppgift som förutsätter svar av essätyp undersöker man sökandes förmåga att använda finska språket. Texten skall vara sakprosa, och vid bedömningen beaktas inte bara att innehållet är logiskt och textstrukturen konsekvent, utan också och i synnerhet att texten är normenligt (språkligt korrekt).

Tehtävä:
Selvitä, millaisia empiirisiä käännöstutkimusmenetelmiä esitellään teoksessa Kopiointia ja kommunikointia? Johdatus käännösteoriaan. (Vehmas-Lehto 1999).



Osio 2a: saksan kieliopin mittaava osio (0–2 pistettä) /
Delprov 2a: Ett delprov som mäter sökandens kunskaper i tysk grammatik (0–2 poäng)

Seuraavasta aukkotekstistä puuttuu pitkällä viivalla ______________ (0) merkityistä kohdista artikkeleita, pronomineja (esim. sie, mich, welcher), pronominaaliadverbejä (esim. darin) ja prepositioita (esim. in, an, auf) Lyhyellä viivalla ___ (0) merkityistä kohdista puuttuu päätteitä. Jokaisesta aukkokohdasta puuttuu vain yksi sana tai pääte. Kahta sanaa ei hyväksytä.

Kaikki kielellisesti oikeat ja kontekstiin sopivat ratkaisut hyväksytään. Jokaisesta oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen. Vääristä vastauksista ei vähennetä pisteitä.

[HUOM!Tehtävä on poistettu. HEIKE MAKATSCH http://www.goethe.de/z/jetzt/dejzus6/dejzus6.htm]

I följande lucktest innebär ett långt streck__________________(0) att det som saknas är en artikel, ett pronomen (t.ex. sie, mich, welcher), ett pronominaladverb (t.ex. darin) eller en preposition (t. ex. in, an, auf). Ett kort streck ___ (0) innebär att det är en ändelse som saknas. Bara ett ord eller en ändelse saknas i varje lucka. Två ord i luckan kan inte godkännas.

Alla språkligt och kontextuellt riktiga lösningar godkänns. Varje rätt svar ger ett poäng. Fel svar ger inte minuspoäng.

[OBS! Uppgiften har tagits bort. HEIKE MAKATSCH http://www.goethe.de/z/jetzt/dejzus6/dejzus6.htm]



Osio 2b: saksan sanaston mittaava osio (0-2 pistettä) /
Delprov 2b: Ett delprov som mäter sökandens kunskaper i tyskans ordförråd (0-2 poäng)

Seuraavasta aukkotekstistä puuttuu __________________ (0) merkityistä kohdista yksittäisiä sanoja. Jokaisesta aukkokohdasta puuttuu vain yksi sana tai pääte. Kahta sanaa ei hyväksytä.

Kaikki kielellisesti oikeat ja kontekstiin sopivat ratkaisut hyväksytään. Jokaisesta oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen. Vääristä vastauksista ei vähennetä pisteitä.

[HUOM! Tehtävä on poistettu. Pressemeldung der Gesellschaft für Konsumforschung vom 25.06.2004]

I följande lucktest innebär ett långt streck ______________ (0) att det är enskilda ord som saknas. Bara ett ord eller en ändelse saknas i varje lucka. Två ord i luckan kan inte godkännas.

Alla språkligt och kontextuellt riktiga lösningar godkänns. Varje rätt svar ger ett poäng. Fel svar ger inte minuspoäng.

[OBS! Uppgiften har tagits bort. Pressemeldung der Gesellschaft für Konsumforschung vom 25.06.2004]



© Humanistinen tiedekunta, Helsingin yliopisto