Tietoa valinnoistaYhteystiedot |
Opiskelijoiden kokemuksia
Selasin lukioaikana hakuopasta ja huomasin, että tällainenkin oppiaine on olemassa. Teatteri on kiinnostanut minua aina. Yläasteella olin TET-harjoittelussa Teatteri Jurkassa, mikä osaltaan antoi kipinän teatteritieteeseen. En koe itseäni taitelijaksi, mutta yliopisto-opiskelu ja teatterin tutkiminen kiinnosti, joten päätin kokeilla. Hain teatteritieteeseen kaksi kertaa, ja ensimmäisen kerran jälkeen kävin vastaanotolla saamassa palautetta valintakokeesta. Saamani palaute auttoi pääsykokeeseen lukemisessa ja valmistautumissa seuraavalla hakukerralla, jolloin pääsin sisään. Haaveenani on päästä töihin teatteriin, hallintoon tai tuotantopuolelle. Se tuntuu vielä kaukaiselta, mutta muun muassasille alalle teatteritieteilijöitä on sijoittunut. Teatterissa on jotain taikaa, ja minusta olisi mukavaa olla sen aikaansaamisessa mukana. Keväällä 2008 olin vapaaehtoistyössä Rautatientorilla järjestetyillä TeatteriTeltta-festivaaleilla. Minusta on ollut ihanaa päästä eroon koulumaisuudesta, ja on hienoa, että yliopistolla opiskelijoita kohdellaan aikuisina ihmisinä. Pidän myös opiskeluun liittyvästä itsenäisyydestä ja vastuunottamisesta omista tekemisistään. Yliopistossa ei voi syyttää ketään muuta, jos ei itse hoida omia asioitaan. Tosin kukaan ei myöskään kysele perään, jos ei ilmesty tenttiin tai jättää esseensä palauttamatta. Yliopisto-opiskeluun kuuluu valinnanvapaus. Jotkut perusasiat ovat pakollisia kaikille, mutta sen jälkeen opiskelu on hyvin vapaata. Opiskelussa on parasta se, kun tulee eteen joku kurssi tai esseen aihe, josta innostuu tosi paljon. Opiskelijana pääsen tekemään sellaista, mikä innostaa omaa ajattelua, ja saan aikaan jotain sellaista, mihin voin olla tyytyväinen. Mieleenpainuvia kursseja ovat olleet esimerkiksi näytelmien lukupiiri sekä kritiikkipraktikum, jossa keskusteltiin kritiikin kirjoittamisesta sekä kirjoitettiin ja luettiin omia ja toisten tekstejä. Minua kiinnostaa, miten proosateksti muuntuu draamaksi, ja siksi yleinen kirjallisuustiede on sivuaineeni. Teen kandintyötäni Kjell Westön romaanin Missä kuljimme kerran dramatisoinnista. Jos opinnoissa on ollut hieman taukoa, ja olen palannut jälkeen takaisin opintojen pariin, on ollut hauska huomata, että on kehittynyt opiskelijana. Huomaa, ettei tämä niin vaikeaa olekaan. Opintojen edetessä kokonaiskäsitys tieteellisestä tekstistä ja omasta alasta on selvästi kehittynyt. Arkeni on hyvin epäsäännöllistä. Ensimmäisten opiskeluvuosien jälkeen luentoja on vain 2–3 päivänä viikossa, ja opiskelu painottuu itseopiskeluun. Enimmäkseen luen tentteihin ja kirjoitan esseitä kotona. Vuorokausirytmini on aika hassunkurinen, kun ei ole pakko herätä luentoa varten. Elän opintotuen varassa, enkä käy töissä. Suurta roolia opiskelijaelämässäni näyttelee osakunta, jossa tulee usein vietettyä enemmän aikaa kuin luennoilla. Osakunta on poikkitieteellinen opiskelijayhteisö, jossa saa tutustua myös muiden alojen opiskelijoihin. On ilahduttavaa päästä laajentamaan omaa käsitystään ihmisistä ja heidän erilaisista ajattelutavoistaan. Olen toiminut osakunnassa emäntänä ja toimittajana. Vuonna 2009 olen hallituksessa kulttuurivastaavana. |