Humanistisen tiedekunnan opiskelijavalinnat

Taidehistoria

Taidehistoria on laaja alue, joka kattaa visuaalisen kulttuurin ja rakennetun ympäristön tutkimisen niin historiallisena kuin nykypäivän ilmiönä. Perinteisiä tutkimuskohteita ovat kuvataiteen eri lajit, arkkitehtuuri, kaupunkitila, taidekäsityö ja taideteollisuus. Niiden ohella taidehistorioitsijat analysoivat taideinstituutioiden rakennetta, taideteorioiden muutoksia, mainonnan ja median kuvakieltä, miljöösuojelun kysymyksiä. Taidemuodot muuttuvat jatkuvasti ja niiden väliset rajat siirtyvät, mikä asettaa tutkimukselle koko ajan uusia haasteita. Taidehistoria sovittaa metodejaan näihin muuttuviin tilanteisiin ja tarkastelee taidetta muun muassa historiallisesta, yhteiskunnallisesta, kulttuurisesta, semioottisesta, feministisestä, narratologisesta ja psykologisesta näkökulmasta - ja myös yhdistäen näkökulmia toisiinsa.

Opiskelu painottuu harjoituskurssityöskentelyyn, jossa tiedon hankkiminen ja tuottaminen liittyvät toisiinsa. Koti- ja ulkomaisilla opintoretkillä on tärkeä osuus opetuksessa. Opetuksessa hyödynnetään sijaintia lähellä pääkaupunkiseudun museoita ja kulttuurilaitoksia. Suomen taidehistorian kysymyksillä keskiajalta nykypäivään globaalista perspektiivistä tarkasteltuna on keskeinen asema opetuksessa.

Taidehistoriasta valmistuneet osaavat analysoida ja eritellä monenlaista visuaalista aineistoa ja kulttuuriperintöön liittyviä kysymyksiä. Museoala, rakennussuojelu, kulttuurihallinto, tiedonvälitys, erilaiset opetustehtävät sekä yliopistot ovat perinteisesti olleet keskeisiä työllistäjiä. Työtehtäviä tarjoutuu myös taidekritiikin alalta, gallerioista ja erilaisista taide- ja taitelijajärjestöistä. Osa on työllistynyt myös yrittäjinä.

Humanististen tieteiden kandidaatintutkinnossa taidehistoria kuuluu kulttuuriperintö-opiskelukokonaisuuteen. Perus- ja aineopinnot (25 + 45 opintopistettä) sisältävät kulttuuriperintö-opiskelukokonaisuuden yhteisiä opintoja 25 opintopistettä.

Tutkintovaatimukset lukuvuonna 2013-2014

Oppiaineen verkkosivut

Taidehistoriaa pääaineenaan opiskelevan Hanna Hannuksen haastattelu