Humanistisen tiedekunnan opiskelijavalinnat

Opiskelijoiden kokemuksia

Musiikki aina ensimmäisenä Mikko Koivumäki Pääaine: musiikkitiede Sivuaine: sosiologia Aloitusvuosi: 2004

Miten keksit hakea opiskelemaan omaa oppiainettasi?

Jo lukiossa halusin opiskelemaan korkeakouluun, mutten oikein tiennyt minne. Vahva musiikkiharrastus sai minut kiinnostumaan musiikkitieteestä, koska en harrastuspohjasta huolimatta halunnut ammattimuusikoksi. Musiikkitieteen oppiaineen löysin sukulaisen suosituksesta, jonka jälkeen otin selvää aineesta internetin kautta. Yliopiston ovet aukenivat kolmannella yrittämällä – tosin ensimmäiseen valintakokeeseen saavuin miltei suoraan armeijasta. Välivuosina ehdin opiskella hetken ammattikorkeakoulussa ja tehdä töitä. Ammattikorkea ei kuitenkaan tuntunut omalta, sillä se oli niin koulumaista, ja tiesin kuitenkin aina, etten tyydy yliopistoa vähempään.

Mikä on opiskelussa parasta?

Parasta yliopistossa opiskelussa on se, että tuntee kuuluvansa jonnekin. Myös kutsumus omaa alaa kohtaan on vahva, mikä onkin tyypillistä juuri meille humanisteille. Yhteisöllisyys yliopistolla auttaa myös sietämään epävarmuutta esimerkiksi työllistymisestä. Humanisteille oma ala on usein kutsumus, elämän punainen lanka. Tutkinnossani arvostan laajoja sivuainemahdollisuuksia, joita voi hakea yllättävistäkin paikoista. Omat sivuaineeni naapuritiedekunnasta tukevatkin pääaineeni, etnomusikologian, opiskelua erinomaisesti.

Millainen on tyypillinen opiskelupäiväsi?

Musiikkitieteilijän tavallinen opiskelupäivä keskittyy itsenäiseen työskentelyyn esimerkiksi kirjastossa. Tiedonhankintataidot ovat tärkeitä, samoin oma-aloitteisuus ja pyrkimys itsenäiseen ajatteluun. Meillä on myös luentoja, tosin hieman vähemmän kuin esimerkiksi kieliaineissa. Suuren osan ajasta vievät esseet ja muut kirjoitustehtävät sekä tenttiin lukeminen. Opiskelu on kohtuullisen vapaata, ja pidänkin siitä, että aamulla kotoa lähtiessä ei vielä tiedä, mitä päivän aikana tulee tapahtumaan.

Mitä aioit tehdä valmistuttuasi?

Haluaisin opintojeni jälkeen työllistyä oman alani asiantuntijatehtäviin, joissa saisin laajalti hyödyntää opintojani, mutta myös yleissivistystä ylipäätään. Opintojen myötä kuva oman alan työmarkkinoista on muuttunut hieman haasteelliseksi, mutta luotan verkostoitumiseen ja kontaktien luomiseen. Olenkin ollut aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa koko opiskeluaikani, enkä oikein osaa enää erottaa opiskelua ja järjestöelämää toisistaan. Toisaalta järjestäytyneisyys on niin syvällä yliopistoyhteisössä, että koen siihen osallistumisen miltei välttämättömäksi. Järjestötoiminnan kautta olen oppinut myös paljon sellaista, mitä itse tutkinto ei välttämättä tuo mukanaan. Sen tärkeintä antia ovat esimerkiksi organisointitaidot, kokonaisuuksien hallinta, työelämätietous ja ystävyyssuhteet.

Opiskelupaikkaa etsiessä kannattaa huolella tutustua tarjontaan ja siihen, mitä oppiaineet pitävät sisällään ja mihin niistä voi lopulta työllistyä. Tutustuminen omaan alaan kannattaa aloittaa esimerkiksi oppilaitoksen nettisivuilta ja oppiaineiden kirjastoihin ja kirjallisuuteen tutustumalla.