Humanistisen tiedekunnan opiskelijavalinnat

Opiskelijoiden kokemuksia

Hanna Hannus Pääaine: taidehistoria Sivuaineet: yleinen kirjallisuustiede, yleinen historia Aloitusvuosi: 2007

Hain abivuonna juuri Helsingin yliopistoon, sillä se on historiallinen, monialainen ja laadukas yliopisto. Hain opiskelemaan sekä yleistä että poliittista historiaa, joiden valintakoekirjoja olin keväällä tankannut. Taidehistorian opiskelu oli aina ollut minulle jonkinlainen hullu haave, enkä ajatellut, että minulla olisi realistisia mahdollisuuksia tulla valituksi. Taidehistorian valintakokeeseen ei annettu valintakoekirjoja ollenkaan, vaan valintakoe mittasi lähinnä kuvanlukutaitoa. En siis ollut valmistautunut lukemalla mitään, ja äiti joutui vielä edellisenä iltana kannustamaan minua lähtemään valintakokeeseen. Yllätys olikin suuri, kun sain taidehistorian opiskelupaikan, ja olin siitä aivan innoissani. Nautin suuresti opiskelumiljööstäni: siitä, että saan opiskella historiallisella keskustakampuksella, kauniissa tiloissa.

Opintojen alussa kuvittelin taidehistorian olevan historiapainotteista. Sittemmin olen huomannut, että tutkimus voi keskittyä visuaalisen kulttuurin saralla melkein mihin vain keskiaikaisista maalauksista aina nykytaiteen sukupuolikäsitysten tutkimiseen. Taidehistorian – kuten kaiken muunkin taiteen – tutkimus etenee usein hyvinkin käsitteelliselle tasolle.

Varsinkin humanistisessa tiedekunnassa korostuu, ettei ylipisto ole koulu. Opiskelija ei ole koululainen tai oppilas, vaan alusta lähtien meitä kohdellaan tiedeyhteisön jäseninä. Opiskelija saa ja hänen pitää ottaa itse vastuu valinnoistaan. Työskentely on itsenäisempää kuin lukiossa, ja kontaktiopetusta on vähemmän. Akateeminen vapaus tehdä itse omat lukujärjestyksensä mahdollistaa hyvin opiskelun sovittamisen työvuorojen ja harrastusten mukaan.

Taidehistorian opiskeluun kuuluu paljon luennoilla käyntiä, esseitä ja kirjatenttejä. Opetus painottuu kirjoittamiseen, koska se on tärkein työvälineemme valmistumisen jälkeen. Taidehistorian opiskelussa ehdottomasti parasta ovat erilaiset tutustumiskäynnit eli ekskursiot alan asiantuntijoiden johdolla. Taidehistorian tutkimuksessa minua kiinnostaa eniten arkkitehtuuri, minkä tajusin vasta ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Olen tällä hetkellä erityisen kiinnostunut 1920- ja 1930-lukujen arkkitehtuurista.

Opintojen myötä käsitykseni työelämästä on muuttunut. Taidehistoriaa opiskelleet eivät välttämättä valmistu tiettyihin ilmiselviin työpaikkoihin, kuten vaikka lääkärit tai opettajat, mutta työpaikkoja on paljon. On omasta aktiivisuudesta kiinni, mihin työllistyy. Monet taidehistorioitsijat sijoittuvat esimerkiksi museoihin, kulttuurihallintoon, tiedotukseen tai rakennussuojeluun. Itse olen ollut fuksivuodesta lähtien osa-aikatyössä museossa, museo-oppaana ja valvojana.

Eilen minulla oli melko tyypillinen opiskelupäivä. Aamukymmeneltä kävin sosiologian johdantoluennolla kokeilemassa, miltä sosiologian opiskelu tuntuisi. Kävin lounaalla yliopiston ruokalassa ystäväni kanssa, minkä jälkeen oli taidehistorian proseminaariryhmän ensimmäinen tapaaminen. Iltapäivällä työskentelin kirjastossa ja illalla kävin osakunnalla. Opiskelijaelämääni kuuluu vahvasti ylioppilaskunta ja sen erilaiset järjestöt. Olen ollut mukana osakunnassa, ainejärjestössä, kulttuuri- ja järjestövaliokunnissa sekä ylioppilaskunnan edustajistossa. Järjestötoiminta vie usein suuren osan ajastani, mutta se on tietoinen valinta: järjestöissä tutustuu mukaviin, samanhenkisiin ihmisiin ja oppii mm. organisointia ja tapahtumien järjestämistä. Lisäksi pääsee juhlimaan paljon – esimerkiksi osakunnan vuosijuhlissa pääsee pukeutumaan iltapukuun, mikä on tietysti mahtavaa.