PAPYRUS-
TUTKIMUS

Helsingin yliopisto
Klassillinen filologia



Alkuun

Papyrologia

Suomalainen papyrologia

Työryhmä

Muumiokartongit

Hiiltyneet papyrukset

Julkaisut

Linkit

Kongrenssi

Papyrologia


Papyrologia on antiikintutkimuksen ala, joka julkaisee ja selittää papyrukselle tai vastaavalle kirjoitusmateriaalille, esimerkiksi ostrakoneille, puutauluille ja pergamentille, kirjoitettua lähdeaineistoa. Se on olennainen osa antiikkiin kohdistuvaa perustutkimusta. Muita vastaavia alkuperäislähteitä tutkivia tieteenaloja ovat esimerkiksi epigrafiikka ja kodikologia.

Suurin osa säilyneistä papyruksista on löydetty Egyptistä. Alueen kuivassa ilmastossa, erityisesti haudoissa, on säilynyt papyruksia jopa ajalta n. 3000 eKr. Pääasiassa niitä on kuitenkin kaivettu esiin muinaisten kaupunkien kaatopaikoilta. Haudoista on löytynyt kirjakääröjä, kierrätetystä papyruksesta valmistettuja muumiosuojuksia ja arkkuja. Egyptin ulkopuolella löytöjä on tehty vähemmän, koska kosteissa ilmasto-olosuhteissa orgaaninen papyrus on maatunut ja tuhoutunut. Poikkeuksen muodostavat tulipaloissa hiiltyneet papyrukset. Tunnetuimmat niistä ovat löytyneet Italian Herculaneumista. Siellä kokonainen kirjasto hautautui vulkaaniseen tuhkaan Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79 jKr.

Papyruksille kirjoitettiin useilla kielillä, joista vanhin on muinainen egypti. Vuoden 332 eKr. jälkeen hallinnon kieleksi tuli kreikka, jota voidaan pitää papyrologian kannalta vähintään yhtä tärkeänä kuin egyptiä. Näiden lisäksi papyruksella on säilynyt mm. latinaksi, arameaksi, arabiaksi ja muilla Välimeren alueen muinaisilla kielillä kirjoitettuja tekstejä. Tekstien sisältö kattaa kaikki inhimillisen toiminnan osa-alueet kirjallisuudesta yksityiskirjeisiin ja päivittäisen arkielämän muisti- ja kuittilapuista hallinnon eri tasojen asiakirja-arkistoihin.

Helsingin yliopiston Klassillisen filologian laitoksella toimiva papyrustyöryhmä on erikoistunut tutkimaan muumiokartonkien ja hiiltyneiden papyrusten kreikankielisiä tekstejä. Suomalaisella papyrustutkimuksella on pitkät perinteet.