Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Kuukauden humanisti

11–12/2014 - Lotta Jalava: Siperia opetti tundranenetsiä

Lotta Jalava. Kuva: Mika Federley

Lotta Jalava viimeistelee väitöskirjaansa tundranenetsin kielen rakenteista. Sitä varten oli matkustettava kielen puhuma-alueelle Siperiaan ja kohdattava sen uhanalainen asema.


Nenetsin kieli hurmasi Lotta Jalavan jo ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä.

– Nenetsin rakenne on todella kiehtova. Esimerkiksi verbipäätteillä voidaan ilmaista monimutkaisia kieliopillisia suhteita ja vivahteita, ja jopa kokonainen lause voi koostua yhdestä ainoasta verbimuodosta.

Jalava keskittyy väitöskirjassaan tundranenetsin predikaattirakenteisiin. Tundranenetsi kuuluu uralilaisen kielikunnan samojedikieliin. Se on hyvin kaukaista sukua suomelle.

Väitöskirja tulee koostumaan neljästä artikkelista, joista kaksi on julkaistu ja kaksi kirjoitettu. Jalava ryhtyy pian koostamaan tutkimuksen johdanto-osaa ja toivoo saavansa väitöskirjansa esitarkastukseen alkuvuodesta.

Vuoden alussa Jalava aloittaa post doc -tutkijana Seppo Kittilän johtamassa EVIDEGO-tutkimushankkeessa. Hän ryhtyy tutkimaan tietolähteen ilmaisemista uralilaisissa kielissä. Esimerkiksi sen ilmaisemista, että ihminen on nähnyt, kuullut, haistanut tai maistanut ilmiön, josta kertoo. Suomen kielessä vastaavia ilmauksia ovat ”näköjään” ja ”kuulemma”. Nenetsin kielessä tällaisen asian ilmaus hoituu kieliopillisen rakenteen kautta.


Kentällä

Syksyllä 2011 Lotta Jalava matkusti kokeneen lingvistikollegansa Florian Sieglin kanssa kenttämatkalle nenetsin kielen puhuma-alueelle pohjois-Siperiaan, Dudinkan kaupunkiin. Dudinka on parinkymmenen tuhannen asukkaan kaupunkikeskittymä tundran keskellä, Jenisei-joen alajuoksulla.

Kaupunkikeskuksessa Jalavan ja Sieglin oli mahdollista tavata paitsi kaupungin asukkaita myös kaupungissa vierailulla olleita tundralla ja läheisissä kylissä asuvia kieltentaitajia. Kaupunkien ulkopuolella Jalavan ja Sieglin tutkimia kieliä puhutaan vielä nykyäänkin lapsille enemmän kuin kaupungissa. Jalava haastatteli nenetsin puhujia, ja Sieglin keskittyi enetsin ja dolgaanin puhujiin.

Jalavan tavoitteena oli saada mahdollisimman paljon vapaata puhetta nauhalle. Verkostojen ja tuttavien kautta löytyi mukavia ihmisiä, jotka olivat valmiita kertomaan muun muassa omasta elämästään ja paikallishistoriasta. Iltaisin Jalava purki haastattelunauhoja apunaan nenetsin kielen taitaja. Oma kielitaito kasvoi kohisten.

– Aloin ymmärtää nenetsiä puhuttuna kielenä, vaikka en kyllä vieläkään osaa sitä niin hyvin, että pystyisin osallistumaan täydellisesti keskusteluihin.


Uhanalaiset kielet

Kenttämatkan aikana Lotta Jalava joutui kohtamaan sen todellisuuden, kun kielet uhkaavat kadota.

Dudinkan ympäristö kaupungistuu. Kun elinkeino vaihtuu porotundrilta urbaaniin ympäristöön, vaihtuu monen kohdalla myös oma alkuperäiskieli venäjäksi.

Jalavan haastatteluissa teini-ikäiset tytöt kertoivat käyttävänsä nenetsiä lähinnä keskinäisenä salakielenään ja soitellessaan vanhemmilleen, mutta kaupungin sisäoppilaitoksessa arjen kielenä käytettiin venäjää.

Maailman kaikkien kielien joukossa 25 000 puhujan nenetsi ei kuulu aivan pienimpiin. Uhanalainen se onkin erityisesti siksi, että sillä ei ole varmaa tulevaisuutta seuraavien sukupolvien käyttökielenä. Esimerkiksi Suomessa inarinsaamella on huomattavasti vähemmän puhujia, mutta kieliyhteisö on viriilimpi.

Jalavan haastatteluissa kävi ilmi, että osa alueen ihmisistä vierastaa kaksikielisyyttä. He ajattelevat, että työllistymisen kannalta on tärkeämpää osata venäjää ja englantia ja että oman alkuperäiskielen opetteleminen olisi näiden kielten osaamisesta pois.

Venäjällä on satoja vähemmistökieliä, mutta kaksikielisyyttä ei juuri tueta. Jalava toteaa, että vähemmistökielet ja -kulttuurit nähdään enemmän eksoottisina matkailuvaltteina.


Pienet piirit

Tundranenetsin tutkijana Lotta Jalava on harvinaisuus maailmanlaajuisesti. Muualta Euroopasta ja Venäjältä löytyy vain kourallinen kollegoita.

Helsingin yliopistossa nenetsiä ovat Jalavan lisäksi tutkineet dosentti Tapani Salminen ja professori Juha Janhunen, joka on sittemmin siirtynyt muiden kielten pariin. Tämä kolmikko riittää siihen, että maailmanlaajuisesti katsoen voidaan puhua nenetsin kielen tutkijoiden keskittymästä Helsingin yliopistossa.

Lotta Jalava toteaa, että harvinaisen tutkimuskohteen valinnassa näkyy hänen halunsa parantaa maailmaa.

– On hienoa, että saan tutkia kieliä, joista maailmassa tiedetään toistaiseksi hyvin vähän. Kun haluan tietää, miten jokin asia tundranenetsin puhutussa kielessä imaistaan, minun on mentävä hankkimaan tieto itse.


Yhdistävä tekijä

Tutkimustyön lisäksi Lotta Jalava on opettanut ja työskennellyt hallinnon tehtävissä.

– Tutkimuksen tekemisen opettaminen proseminaareissa on ollut ihanaa. Siinä olen ollut samojen asioiden äärellä, jotka ovat olleet omassa väitöskirjatyössäni keskeisiä. Esimerkiksi millaisia kysymyksiä aineistolle voi esittää ja miten argumentoidaan selkeästi.

Jalava on opettanut myös kirjoittamista Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa ja pitänyt oman erikoisalansa luentoja Helsingin yliopiston opiskelijoille.

Jalavan uralla tutkimus- ja opetustyö on kulkenut käsi kädessä hallinnon töiden kanssa. Hän on työskennellyt kolme vuotta kotilaitoksensa amanuenssina, toiminut tutkimushankkeen projektikoordinaattorina ja Teatterikorkeakoulussa yleishallinnon suunnittelijana.

– Vastakkainasettelu yliopiston eri työtehtävien välillä on kummallisen suuri. Itse näen roolini tutkimuksen, opetuksen ja niitä tukevien hallinnon tehtävien välissä toimivana humanistina. Ihannetyössäni saisin toimia näillä kaikilla kolmella alueella.

>> EVIDEGO-tutkimushanke


Teksti: Suvi Uotinen
Kuva: Mika Federley