Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Kuukauden humanisti

9–10/2014 - Mikko-Olavi Seppälä: Laulava teatterintutkija

Mikko-Olavi Seppälä. Kuva: Mika Federley

Teatteritieteessä on tänä lukuvuonna professori, joka voi havainnollistaa graduseminaarin opetusta vetäisemällä vaikka kuplettilaulun.


– Harrastan laulua, sekä liediä että kupletteja. Ne eivät ole niin kaukana toisistaan kuin voisi kuvitella, sillä kummankin esittäminen vaatii läsnäoloa ja heittäytymistä, kertoo osa-aikainen teatteritieteen professorin sijainen Mikko-Olavi Seppälä.

Kuplettien maailma avautui Seppälälle, kun hän kirjoitti kirjan kuplettilaulaja J. Alfred Tannerista.

– Siinä tutkimuksessa lauluharrastuksestani oli todellista hyötyä, sillä saatoin laulaa läpi tutkimusaineiston. Kävin arkistoissa muun muassa Saksassa ja Ruotsissa, ja kävi ilmi, että monet sellaiset kuplettilaulut, joita oli pidetty supisuomalaisina, olivatkin lainatavaraa.


iPad-professoriksi

Vapaana tutkijana ja kustannustoimittajana aiemmin työskennellyt Mikko-Olavi Seppälä vaikuttaa olevan aidosti innostunut pätkätyöstään professorina. 

– Kokemukseni kustannustoimittajana on varmasti hyödyksi siinä, että osaan auttaa opiskelijoita viimeistelemään gradunsa, mutta kyllä tämä muuten on viisastumisen paikka. Olen opettanut vuosikausia teatterihistoriaa tuntiopettajana, mutta nyt pitää ottaa vastaan kirjatenttejäkin. Ennen ensi viikon tenttiä on perehdyttävä koko tuohon uuteen tenttikirjallisuuteen, hymähtää Seppälä ja osoittaa vaikuttavaa pinoa teatteritieteen teoriakirjoja.

Teatteritiede on mukana humanistisen tiedekunnan pilotissa, jossa kokeillaan iPad-tablettien käyttöä opetuksessa. Professori Seppälä pitää tätä hienona mahdollisuutena kehittää jotain uutta teatteritieteen opintoihin. Maisterivaiheen opiskelijat saavat käyttöönsä iPadit, ja tarkoitus on, että lukuvuoden aikana kehitetään tapoja, joilla opiskelijat voivat hyödyntää uutta teknologiaa opinnoissaan.  

– Tutkimuskohteittemme visuaalisuus vaikutti varmastikin siihen, että teatteritiede pääsi pilotiksi. Saimme juuri iPadit käyttöömme, ja nyt olisi tehtävänä saada niistä mahdollisimman paljon irti. Ensi keväänä meillä on varmastikin jo jotain sellaista kerrottavaa, mistä on toivon mukaan hyötyä myös muille oppiaineille.


Historiasta teatteritieteeseen

Mikko-Olavi Seppälä valmistui aikoinaan maisteriksi historiasta. Tutkinnossa teatteritiede oli sivuaineena. Tohtoriksi hän sitten jo väittelikin teatteritieteestä, aiheena suomalaisen työväenteatterin varhaisvaiheet.

– Pienessä teatteritieteen oppiaineessa oli mukavan yhteisöllinen ilmapiiri. Opettajat ja opiskelijat tunsivat toisensa, ja opiskelijat otettiin mukaan kaikenlaisiin projekteihin. Itsekin pääsin mukaan professori Pirkko Kosken Suomen teatterihistoriaa käsittelevään projektiin, ja sain tehdä näyttelynkin Ida Aalbergistä.

Tutkimustyössään Seppälä on perehtynyt laajasti kansan- ja työväenteatterin vaiheisiin, mutta hänen mukaansa suomalaisessa teatterihistoriassa on vielä paljon aukkoja, jotka perustutkimuksen olisi paikattava.  Itse hän haluaisi jatkaa kuplettitutkimusta 1920-luvulta 1940-luvulle. Seuraavaksi on kuitenkin edessä tieteidenvälinen hanke, jossa eri alojen tutkijat lähestyvät performanssin käsitettä eri näkökulmista. Tämän hankkeen pariin Seppälä pääsee professorin sijaisuuden päätyttyä.  

– Olen kyllä tutkinut myös muuta kuin teatterihistoriaa. Viimeisin julkaisuni käsittelee Helsingin työväen musiikkiharrastusta 1800-luvulta 1950-luvulle, ja olen myös kirjoittanut runoilija Aale Tynnin elämäkerran. Ehkä historioitsijan pohjakoulutus auttaa liikkumaan kulttuurin eri alueilla.


Teksti: Pia Purra
Kuva: Mika Federley