Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Kuukauden humanisti

5–6/2012 - Valtteri Vainikka: Pikaista pikakaistaa maisteriksi

Valtteri Vainikka. Kuva: Mika Federley

Toukokuun publiikissa filosofian maisteriksi valmistui Valtteri Vainikka, ensimmäisenä maisterina taidehistorian ”Pikakaista maisteriksi” -pilottihankkeesta. Pilottihanke käynnistyi viime syksynä, ja siihen hyväksyttyjen opiskelijoiden on tarkoitus valmistua maisteriksi 12 kuukaudessa. Mutta maisteri Vainikka teki sen vieläkin nopeammin, 7 kuukaudessa. Samalla hän työskenteli Keskustakampuksen kirjastossa kirjastosihteerinä.


– Sain täysipäiväisen sijaisuuden pari kuukautta pilottihankkeen käynnistymisen jälkeen. Alun perin suunnittelin, että kirjoitan gradun ensimmäisen version työn ohessa jouluun mennessä. Mutta eihän siitä mitään tullut. Joulun aikaan huomasin, että en ollut saanut mitään aikaiseksi ja muut pilottiryhmäläiset olivat edistyneet minua paljon paremmin, kertoo Valtteri.

– Otin kuukauden loman töistä ja kirjoitin kolme viikkoa yötä päivää. Ei syntynyt vain gradun varhainen luonnostelma, vaan syntyi gradun esitarkastusversio.


Töitä ja teoriaa

Valtteri Vainikka tuli vuonna 2005 yliopistoon opiskelemaan teoreettista filosofiaa, ja oikeastaan silloin mielessä väikkyivät historian opinnot ja tutkijan ura. Filosofia alkoi muutaman vuoden jälkeen kyllästyttää, ja niin hän vaihtoi pääaineen taidehistoriaan.

– Historia kiinnosti vielä silloinkin, mutta päädyin kuitenkin taidehistoriaan. Ja huomasin tehneeni oikean valinnan. Pääaineen vaihdosta ei ollut mitään haittaa opinnoilleni, päinvastoin. Teoreettisen filosofian opinnoista on ollut muissa opinnoissa pelkästään hyötyä, mikä näkyi erityisesti syventävien opintojen teoria- ja metodiopinnoissa sekä gradun teoreettispainotteisessa aiheessa, sanoo Valtteri.

– Opintojen kulkuun on vaikuttanut se, että olen ollut koko ajan töissä. Suoritin Opiskelijakirjastossa siviilipalveluksen ja sinne jäin. Viihdyin kirjastossa ja mitä pidempään siellä työskentelin, sitä kiinnostavammalta se tuntui. Vaikka en haavettani tutkijan urasta hylännytkään missään vaiheessa, niin kirjastoalakin houkutti ja suoritin JOO-opintoina Tampereen yliopistossa informaatiotutkimuksen perus- ja aineopinnot.

Muina sivuaineina Valtterilla on teoreettinen filosofia ja sosiaalipsykologia sekä johtamisen opintokokonaisuus. Opinnot ovat sujuneet pitkälti työn ohessa tenttimällä.

– Opintopisteitä olen tehnyt hyvinkin vaihtelevasti: joinain vuosina sadan paikkeilla, toisina lähempänä kymmentä. Parasta oppia sain kahdessa pakollisessa taidehistorian praktikumissa, joissa opiskelijat totutettiin kirjoittamaan säännöllisesti esseitä. Hienoa oli se, että nämä kurssit sijoittuivat opintojen alkuvaiheeseen. Kynnys kandintutkielman kirjoittamiseen ei näiden kurssien jälkeen ollut korkea.


Pikakaistalle

– Olin asettanut itselleni tavoitteeksi että gradun ja syventävien opintojen on oltava valmiina viimeistään vuodessa pitkäksi venyneen kandivaiheen jälkeen. Halusin jatkaa samasta teoreettisesta aiheesta, josta olin kirjoittanut kandin tutkielman. Pikakaistaa maisteriksi -pilottihanke tuli juuri minulle sopivaan aikaan. Kiinnostuin myös siksi, että hankkeen vetäjä oli professori Kirsi Saarikangas. Olin lukenut hänen väitöskirjansa ja tiesin hänet teoriasuuntauneeksi.

Pilottihankkeen aikana olisi ollut mahdollista suorittaa myös taidehistorian syventävien opintojen teoria- ja metodijaksot, mutta ne Valtteri Vainikka oli tenttinyt jo ennen pilottihankkeen alkua

– Graduseminaarissa käsiteltiin kaikkien pilottihankkeen opiskelijoiden tutkimussuunnitelmat ja niiden käsittelyssä keskityttiin teoria- ja metodologiakysymyksiin. Minullakin gradun suunta oli selvillä, tiesin mitä kirjoja käyttäisin ja tärkeät rajaukset oli tehty, kun ryhdyin kirjoittamaan. Perehdyin myös joihinkin graduoppaisiin ja sain inspiraatiota Kimmo Svinhufvudin Gradutakuu-oppaasta, jonka mukaan gradun voi kirjoittaa hyvinkin nopeasti.

– Kolmen "lomaviikon" aikana poistuin kirjoittamisen äärestä vain kuntoilemaan. Söin hyvin ja liikuin hyvin. Kirjoitin usein aamukuuteen ja nukuin sitten aamupäivän. Vaikea aihe vaatii tällaista keskittymistä ja tauotonta kirjoittamisaikaa. Pääsin flow-tilaan, ja tekstiä syntyi 3–4 sivua päivässä. Teksti oli sellaisenaan aika valmista. Viimeistelyyn meni myöhemmin vain muutama päivä. Arvosana ei ollut mielessä. Näin jälkeenpäin voi sanoa, että se oli outo kokemus: olin ”loman” lopussa  yhtä aikaa burn outissa ja euforisessa tilassa, kuvailee Valtteri kirjoittamiskokemustaan.

Valtteri Vainikka pitää aivan selvänä, että ilman pilottiprojektin yhteisöllisyyttä ja positiivista ryhmäpainetta gradu ei olisi työn ohessa valmistunut. Pilottiprojektissa sai intensiivistä ohjausta ja kontakti ohjaajaan ja muihin opiskelijoihin oli tiivis.

– Kaiken kaikkiaan hyvin positiivinen kokemus, hän tiivistää.


Tutkijaksi ja kirjastoammattilaiseksi

Intensiivinen kirjoittaminen ja kirjoittamisen flow-tila tuottivat erinomaisen tuloksen: gradu hyväksyttiin eximian arvosanalla. Valtteri Vainikka hakeekin jatko-opiskelijaksi, mutta aikoo jatkaa myös kirjastoalalla. Tämänhetkisessä toimessaan kirjastosihteerinä hän on muun muassa päässyt pitämään englanninkielisiä informaatiolukutaidon kursseja ja on opettamisesta innoissaan. Jos kirjastotyö on jatkossakin yhtä mielekästä, voi olla että väitöskirjan kirjoittaminen jää harrastukseksi. Yhtä lailla mahdollista on kuitenkin, että tutkimus vie mennessään. Siinäkin tapauksessa hän jatkaisi  kirjastossa, mutta ei kokopäiväisesti.

– Juuri nyt on helpottunut olo. Sain gradun tehdyksi asettamassani aikataulussa ja sain siitä hyvän arvosanan. Nyt unohdan teoriat vähäksi aikaa. Lomakin tuli jo käytettyä. Kesä kuluu kirjaston muuttohommissa, mikä onkin mukavaa, ja taas ihan erilaista puuhaa, kertoo Valtteri tunnelmistaan.


Teksti: Pia Purra
Kuva: Mika Federley



"Kuukauden humanisti" esittelee joka toinen kuukausi Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan henkilöstön jäsenen, opiskelijan tai tiedekunnasta valmistuneen.