Humanistinen tiedekunta

Kuukauden humanisti

1–2/2012 - Rogier Nieuweboer [lausutaan: Rohiiri]

Hollannin kielen yliopistonlehtori Rogier Nieuweboer on päätynyt Helsinkiin monen maan kautta. Vain harva osaa lausua miehen nimeä oikein edes nykykielten laitoksella, jossa kielitieteilijä on työskennellyt vuodesta 2003. Hollantilaisyliopistosta hän pakeni Suomeen pätkätöitä.

Yhdeksässä vuodessa Rogier on oppinut suomen kielen hyvin. Ennen haastattelua käytävältä vinkataan, että kannattaa kysyä, kuinka montaa kieltä mies osaa. Tähän ei kuitenkaan saada vastausta, koska lingvistille kielen osaaminen on laaja kysymys.

– Sitä paitsi tällä laitoksellahan monet osaavat montaa kieltä tosi hyvin, Rogier sanoo.

Se selviää, että hän on saksan, englannin ja germanisteille opettamansa jiddišin lisäksi opiskellut muun muassa hepreaa, nykykreikkaa, ranskaa, viroa, ruotsia, espanjaa, ja venäjää.

– Ja ihan huvin vuoksi islantia, mutta sitä en siis puhu.

Rogierin englanninkielinen väitöskirja syntyi vuonna 1998 Länsi-Siperian mennoniittien puhumasta alasaksasta, joka on erkaantunut sisarkielestään perusteellisesti.

Amishien tapaan väkivallattomuuteen ja pasifismiin sitoutuneet mennoniitit saapuivat Venäjälle Katariina Suuren kutsumana 1700-luvun lopulla.

Vielä 1990-luvulla mennoniitteja asui Venäjällä noin 40 000. Luku on pudonnut tämän jälkeen roimasti, kun Saksa myönsi heille mahdollisuuden paluumuuttoon samaan tapaan kuin Suomi inkerinsuomalaisille. Myös kaikki Rogierin tutut ovat lähteneet.

Neuvostoliiton aikana Rogier asui muutaman vuoden Moskovassa, mutta Siperia oli hollantilaiselle jännittävä paikka.

– Moskova on suurkaupunki, mutta sen ulkopuolella maailma muuttuu. Siperian etäisimmät kolkat ovat niin kaukana kaikesta, että se vaikuttaa ihmisiin. Heidän käsityksensä ulkopuolisesta maailmasta olivat hurjan ehdottomia. Siellä ollaan todellakin susirajan takana.

Hollantilainen uskoo osaavansa

Suomalaisen korvaan hollanti kuulostaa vaikealta.

– Niin, hollannistahan sanotaan, että on vaikea tietää, onko kyseessä kieli vai sairaus. Vakavasti puhuen uskon, että kielen oppimiseen vaikuttaa ennen kaikkea motivaatio. Oppimista ei varmasti auta se, että kieltä pidetään vaikeana. Saksan pitäisi olla hollantilaiselle helppoa, mutta Hollannissa on aina sanottu, että oi, saksa on niin vaikeaa!

Hollantilaiset ovat joka tapauksessa kuuluisia hyvästä kielitaidostaan. Koulussa kielten opiskelua ei kuitenkaan aloiteta varhain, vaikka sitä pidetään nykytiedon valossa tärkeänä. Myös Rogier aloitti ensimmäisen vieraan kielen opiskelun vasta 12-vuotiaana, joka on Hollannissa yhä tavallinen ikä kielen opiskelun aloittamiselle.

Vieraita kieliä kuulee Hollannissa kuitenkin tv:stä, sillä ohjelmia ei ole dubattu kuten esimerkiksi Saksassa tehtiin etenkin aiemmin. Myös itseluottamuksella on osansa kielitaidon arvioinnissa.

– Useimmat hollantilaiset uskovat itse osaavansa englantia hyvin. Suomalaiset taas saattavat olla varmoja, että he eivät puhu kieltä hyvin, vaikka heidän tasonsa todellisuudessa olisi aivan sama.

Kun puhe kääntyy suomalaisiin opiskelijoihin, Rogier asettelee sanansa varovaisesti.

– He ovat erilaisia, kun heitä verrataan esimerkiksi saksalaisiin tai hollantilaisiin. Suomalaisten vastaukset ovat aina priimaa, mutta joskus on vaikea muistaa, että asioihin reagoidaan täällä hitaammin. Hollannissa olisin jo monesti tulkinnut tilanteen niin, että vastausta tai kysymystä ei tule, mutta täällä vasta pohditaan asiaa.

Nykykielten laitoksella pidetään kerran viikossa kielikahvilaa. Rogierin tehtävä on saada ihmisiä mukaan eri yksiköistä.  Ajatuksena on puhua joka viikko eri kieltä, mutta tähän on tehty pieniä myönnytyksiä esimerkiksi liettuan ja latvian kohdalla.

– Tällöin on puhuttu englantia, mutta tärkeintä onkin tutustua ihmisiin. Ennen olimme saksan oppiaineessa aika lailla omissa oloissamme.

Ja vielä yksi kysymys: mitä haluaisit kysyä seuraavalta kuukauden humanistilta?

– Miten opit vierasta kieltä ja onko sinulla siihen joku salaisuus? Minulla nimittäin ei ole.

Ja todella, tämäkin vastaus tulee nopeasti.

Teksti: Ville Korhonen
Kuva: Mika Federley

"Kuukauden humanisti" esittelee joka toinen kuukausi Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan henkilöstön jäsenen, opiskelijan tai tiedekunnasta valmistuneen.