Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Kuukauden humanisti

7–8/2008 - Jarmo Korhonen: Sananen saksalaisuudesta

Jarmo Korhonen. Kuva: Mika Federley Professori Jarmo Korhonenkuuluu maailman johtaviin fraseologian tutkijoihin germanistiikan alalla. Perinpohjainen kiinnostus kieleen on kuljettanut professoria kaupungista ja projektista toiseen.


Jarmo Korhonen opiskeli kotikaupunkinsa Oulun yliopistossa vuosina 1965–1971 pääaineenaan pohjoismainen filologia ja sivuaineina germaaninen filologia, fonetiikka ja kasvatusoppi. Opintojen ohessa hän työskenteli germaanisen filologian laitoksella pitäen lisäksi ehtolaiskursseja ja laatien harjoituskursseja. Ensimmäisen tuntiassistentuurinsa hän sai vuonna 1968.

Lisensiaattivaiheessa Korhonen vaihtoi pääaineekseen germaanisen filologian, koska uskoi sillä työllistyvänsä paremmin yliopistovirkaan. ”Pohjoismaisen filologian virkoihin tuntui löytyvän riittävästi äidinkieleltään ruotsinkielisiä hakijoita”, hän perustelee. Filosofian tohtoriksi Korhonen väitteli vuonna 1978 ollen samalla ensimmäinen Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa opintonsa suorittanut väittelijä.

Vuosi väitöksen jälkeen Korhonen sai Oulusta germaanisen filologian professuurin. Oulussa hän viihtyi yhdeksän vuotta: ”Olin pienen tiedekunnan ainoa saksan kielen professori ja hoidin käytännössä kaiken yksin. Tuntui, ettei kehitys näillä resursseilla enää juurikaan voinut mennä eteenpäin, joten siirryin Turkuun.” Viidestä Turussa viettämästään vuodesta professorilla on hyviä muistoja. ”Tosin määrärahojen niukkuus johtaa helposti siihen, että jäädään muista jälkeen”, sanoo vuonna 1993 Helsingistä professuurin saanut Korhonen.


Kielten kamppailua

Germaanisen filologian hakijamäärät ovat jo pitkään olleet laskemaan päin. ”Osasyynä on varmasti se, ettei koulussa enää lueta saksaa niin paljon kuin ennen”, Korhonen epäilee. Vielä 60-luvun alussa vajaat 50 % ylioppilaista kirjoitti pitkän saksan, mutta nykyään valta on englannilla, jonka kirjoittaa jopa 95 % ylioppilaista.

Opiskelupaikan saaneiden lähtötaso on professorin harmiksi melko matala. Useimmilla on takanaan vasta kolmen vuoden lukio-opinnot. ”Kehotammekin opiskelijoitamme käymään Saksassa vaihdossa, jotta käytännön kielitaito karttuu ja paikallisen kulttuurin tuntemus syvenee”, professori sanoo. Opiskelijoiden motivaatio ei kuitenkaan aina riitä opintojen loppuunsaattamiseen: ”Helsingissä on niin paljon erilaisia vaihtoehtoja, että houkutus pääaineen vaihtoon on suuri.”

Saksalaisen laitoksen opiskelijat valmistuvat pääasiassa opettajiksi tai kääntäjiksi. Laitoksella on ollut kääntäjälinja vuodesta 1997 lähtien: ”Tilanne elää, sillä käännöstieteen laitosta ollaan nyt yhdistämässä kielten laitoksiin.” Valmistuneita on sijoittunut myös kaupan ja teollisuuden palvelukseen, onhan Saksa Suomelle tärkeä kauppakumppani. Työtä löytyy usein myös kulttuurielämän palveluksesta, ja onpa osa perustanut oman yrityksenkin. ”Laitokselta valmistuneiden urakirjo on runsas, eikä meillä oikeastaan ole tiedossa työttömiä saksan kielen maistereita”, Korhonen kehaisee.


Fraseologiaa ja leksikografiaa

”Kiinnostuin fraseologiasta, koska se on kielen osa-alueista vaikein. Siihen kuuluu sekä rakenne että sisältö idiomeineen ja sananlaskuineen. Kun ne hallitsee, voi sanoa osaavansa kieltä”, Korhonen toteaa.

Saksalainen laitos ja European Society of Phraseology (EUROPHRAS) järjestävät kansainvälisen konferenssin fraseologian tutkimuksesta elokuussa Helsingissä. ”Järjestin vuonna 1986 Oulussa fraseologian symposiumin. Kahden vuoden kuluttua pidettiin ensimmäinen EUROPHRAS-konferenssi Strasbourgissa, ja siitä lähtien konferensseja on järjestetty kahden vuoden välein eri puolilla Eurooppaa”, professori valottaa konferenssin historiaa. Helsingin k onferenssi tulee olemaan suurin tähän asti järjestetyistä. ”Osallistujia on noin 230 henkilöä ja he tulevat Euroopan lisäksi kaikista muistakin maanosista”, järjestelyistä vastaava Korhonen iloitsee.

Tutkijan toinen intohimo on leksikografia. Hän on juuri saanut päätoimitettua uuden saksa–suomi-suursanakirjan, joka julkaistaan elokuussa. Alkuun sanakirjalla piti olla kolme päätoimittajaa. ”Muille tuli sitten tärkeämpää tekemistä”, professori huokaa. Edellinen suursanakirja ilmestyi 45 vuotta sitten. Uudessa sanakirjassa on täysin uusi sanastopohja. ”Lisäksi sanakirjassa on useita uutuuksia. Esimerkiksi adjektiivien lauseopilliselle käytölle on tarkat ohjeet, ja sanojen yhdistelystä paljon esimerkkejä”, päätoimittaja kertoo. Sanakirjahankkeen sivutuotteena Korhonen julkaisi 2000-luvun alussa saksalais-suomalaisen idiomisanakirjan Alles im Griff – Homma hanskassa. ”Nyt sekin kaipaisi jo päivittämistä”, Korhonen toteaa.


Jäähdyttelyn aika

Professori kertoo vetäneensä jo 20 vuotta toinen toistaan laajempia projekteja. Saksalais-suomalaiseen leksikografiaprojektiin liittyneen suursanakirjan koostamiseen meni 12 vuotta: ”Hanke vei lähes kaiken vapaa-ajan ja lomat. Takki on nyt ihan tyhjä.” Tutkimustyön vastapainoksi Korhonen harrastaa erilaista kuntoliikuntaa; sauvakävelyä, pyöräilyä ja hiihtämistä. Myös musiikki on lähellä sydäntä. ”Minulla on sekä Fenderin Stratocaster että elektroakustinen kitara. Lähistöllä asuvan ystävän kanssa yritämme säännöllisin väliajoin musisoida kimpassa”, professori paljastaa.

Korhonen vietti 80-luvulla viitisen vuotta Tübingenissä Humboldt-stipendiaattina ja saksalaisen filologian professorin viran hoitajana. Saksassa hän käy edelleen vuosittain – sinne vetävät paitsi ystävät myös nuoremman tyttären perhe. Kodin keittiössä näkyy saksalainen ruokakulttuuri, johon kuuluu muutakin kuin olutta ja makkaraa. Ruokahalun herättämiseen ovat omiaan saksalaiset slaagerit, itse esitettyinä tietenkin. Ja välipalaksi professorille maistuvat jalkapallon EM-kisat – varsinkin kun suosikkijoukkue on aina menestyvä Saksa.


Teksti: Marjo Mansikka
Kuva: Mika Federley



"Kuukauden humanisti" esittelee joka toinen kuukausi Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan henkilöstön jäsenen, opiskelijan tai tiedekunnasta valmistuneen.