Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Kuukauden humanisti

3–4/2008 - Frog: Kalevalaisen kerronnan kiemuroissa

Frog: Kuva: Mika Federley Amerikkalainen perinnetutkija viihtyy parhaiten kirjastossa, mutta on joutunut tiedonkeruumatkoillaan myös keskelle kivääritulta sekä uhrijuhlan pääosan esittäjäksi.


Frog on folkloristiikan laitoksen vieraileva jatko-opiskelija University College Londonista. Hän tekee väitöskirjaansa, jossa hän tutkii muinaisnorjalaista ja suomalaista suullista perimätietoa ja sen muutosta kieli- ja kulttuurirajat ylittäväksi kerronnalliseksi aineistoksi. Kalevalan koostamisen prosessi on tutkimuksessa tärkeässä roolissa ja tämän vuoden aikana tohtori-opiskelija keskittyy tutkimaan Lemminkäiseen liittyvää materiaalia. Väitöskirjan on tarkoitus olla valmis vuoden kuluttua.

Frog aloitti yliopisto-opintonsa Minnesotan yliopistossa vuonna 1990. Siellä hän suoritti BA-tutkinnon kirjallisuudessa ja uskomuksissa sekä pohjoismaiden tutkimuksessa. Opinnot kestivät kymmenisen vuotta. ”Opiskelu on Yhdysvalloissa kallista, joten kävin melkein koko ajan töissä”, Frog kertoo. Lisäksi hän vietti vuoden Suomessa Fullbright-stipendiaattina sekä vuoden Islannissa opiskellen islannin nykykieltä.

Suomeen Frog palasi jatko-opiskelijana vuoden 2007 alussa. Väitöskirjatyö edellytti kenttätyötä ja arkistotutkimusta tiedon lähteillä Suomessa ja Islannissa. Viime vuoden aikana hän matkusti suunnilleen kerran kuukaudessa Reykjavikiin Árni Magnússon Instituuttiin muinaisnorjalaisen materiaalin pariin. Menomatkalla hän kävi yleensä myös Upsalan yliopiston arkeologian laitoksen kokoelmia penkomassa. ”Aikaa kului paljon matkustamiseen, mutta hyödynsin sen lukemalla”, Frog hymyilee.


Aavan meren tuolta puolen

Frog on syntynyt Oregonissa Yhdysvaltain länsirannikolla. ”Synnyin ilman nimeä, koska vanhempieni mielestä lasta ei voi nimetä tutustumatta tähän ensin kunnolla. Ensimmäisten elinvuosieni aikana nimekseni muotoutui Frog, ja nimi vakiintui päädyttyään papereihin aloittaessani koulun,” hän selvittää erikoista nimeään. Jo ensimmäisen kouluvuotensa aikana Frog asui kolmessa eri osavaltiossa: Texasin autiomaassa, Missourin maaseudulla ja Minneapoliksen slummikortteleissa. ”Kävin kaikki kouluni Minneapoliksessa, mutta vietin lomat mummon luona Missourissa. Se oli elämää kahdessa täysin vastakohtaisessa maailmassa”, hän sanoo.

Yliopisto-opintojen aikana paikan vaihtumisesta tuli enemmän tapa kuin poikkeus. Akateemiset kiinnostuksen aiheet toivat elämään kylmän Pohjolan, mutta Frog on asunut jonkin aikaa myös hevostilalla Reininmaalla Saksassa sekä Englannissa.

Suomea Frog ryhtyi opiskelemaan, koska halusi oppia ajattelemaan jollain täysin erilaisella kielellä kuin englanti. Hän opiskeli kieltä Minnesotan yliopistossa kolmisen vuotta. ”Kun tulin ensimmäistä kertaa Suomeen osasin kirjakieltä tyyliin ´Minä en tiedä´, mutta täällä sanottiinkin että ´Em mä tiiä´”, Frog nauraa. Nykyään hän pystyy lukemaan suomea melko hyvin, mutta puhuminen on hankalampaa: ”Suomalaiset eivät jaksa keskittyä hitaaseen puheeseeni ja vaihtavat kielen nopeasti englantiin. Islannissa pääsen puhumaan enemmän suomea, sillä siellä olevat suomalaiset ovat kärsivällisiä – ja kyllästyneitä puhumaan englantia.”


Kokemuksia keräilemässä

Frog kertoo kiertäneensä sekä omatoimisesti että järjestetyillä matkoilla alueita, joilta suurin osa kalevalaisesta runoudesta on kerätty. Hän on tavannut mielenkiintoisia ihmisiä ja saanut mieleenpainuvia muistoja: ”Olen koputellut kuuluisan runonlaulaja Jussi Huovisen ovea Hietajärvellä ja viettänyt hänen kanssaan miellyttävän iltapäivän. Kalevala-seuran matkassa päädyin verisille uhrijuhlille.”

Suomalais-karjalaisessa perinteessä tunnetaan eläinten uhraaminen uskonnollisten kokousten yhteydessä. Uhrieläimet teurastettiin juhlapaikalla ja syötiin juhla-ateriana. Yksi tunnetuimmista traditioista on Venehjärven Pokko-uhri, jossa teurastetaan pässi. Pokko-uhraus on viimeisimmät vuosisadat tapahtunut ortodoksi-kristillisen kirkonmenon yhteydessä, mutta Neuvostoliiton aikana kommunistit kielsivät perinteen harjoittamisen. Neuvostoliiton hajottua perinne elpyi uudestaan. Tapana on arpoa rituaaliin osallistuville miehille kullekin oma tehtävänsä. Arpa suosi amerikkalaista: ”Hetki piti miettiä, mitä lapussa lukenut sana teurastaja oikein tarkoittaa”, Frog muistelee kunniakasta hetkeään.

Muuallakin on seikkailuja koettu. Islantilaisen opiskelijaryhmän kanssa Frog pistäytyi pienessä inuiittikylässä Itä-Grönlannissa. Siellä hän pääsi osallistumaan valaanmetsästykseen: ”Kävelin islantilaisen ystäväni kanssa rannalle juuri kun valaanpyytäjät olivat lähdössä merelle, ja meidät kutsuttiin mukaan.” Valasta metsästettiin kivääreillä. Saalis piiritettiin pienillä moottoriveneillä, ja valasta tulitettiin joka suunnasta. ”Kun valas ui veneemme alta, muut vain jatkoivat ampumista”, Frog kertaa ainutlaatuista kalareissuaan. Retki päättyi tapojen mukaisesti siihen, että jokainen metsästykseen osallistunut söi palan juuri pyydetyn valaan raakaa lihaa.

Frogin matkoilla on aina jokin tarkoitus – tutkimus, seminaari tai esitelmä. Hän myöntää olleensa vain kerran varsinaisella lomamatkalla. Hän vietti kaksi viikkoa Kreetalla tutustuen alueen historiaan ja Minoan arkeologisiin paikkoihin. ”Oli hienoa kerrankin vain katsella paikkoja ja käydä missä halusi ilman mitään aikatauluja”.


Perinteiden psychopompus

Folkloristi uskoo erilaisten traditioiden olevan edelleen tärkeitä ryhmäidentiteettien muodostamisessa. ”Kansanrunot, joita kukaan ei enää laula sekä mytologiat, joihin kukaan ei enää usko, ovat osa perintöä, joka sitoo ihmiset yhteen. Perinteet antavat merkityksen sille, mitä esimerkiksi tarkoittaa olla suomalainen”, amerikkalainen pohtii. ”Monet traditiot muuttuvat ja uusia syntyy koko ajan. Nykyajan trendi on traditioiden kaupallistuminen, mutta identiteettien rakentuminen säilyy”.

Mutta millaisia traditioita perinteiden tutkijalla itsellään on? ”Lapsena Kiitospäivä oli erityisen tärkeä, koska se vietettiin perheen kanssa yhdessä”, Frog kertoo. Tällä hetkellä hän on perinteisestä yhteisöstään erillään, mutta välittää edelleen perheensä historiaa omissa tarinoissaan. Koska paikat vaihtuvat usein, hän osallistuu useimmiten muiden traditioihin – ja yrittää pitää matalaa profiilia tehdessään muistiinpanoja. ”Yritän myös antaa ihmisille mahdollisuuden tutustua kuolleisiin perinteisiin kertomalla ja kirjoittamalla niistä.”


”Pakkomielteisen tuottelias”

”Rakastan tutkimuksen tekemistä. Luen, kirjoitan, juttelen ihmisten kanssa ja pidän silmäni auki. Yritän saada kokoa ajan monia asioita aikaisiksi”, Frog selvittää. Ystävien kanssa hän voi lähteä viettämään iltaa, mutta vasta kun kirjastot ovat sulkeneet ovensa. ”Mutta silloinkin saattaa tulla huono omatunto siitä, etteivät asiat etene.”

Yleensä Frog lukee pelkästään mytologiaan tai perinteisiin liittyvää kirjallisuutta. Lisäksi hän harrastaa luovaa kirjoittamista ja kirjoittaa novelleja. Tulevaisuuden ammattinaan hän näkee tutkijan tai opettajan. Amerikkaan hän palaa, jos sieltä löytyy sopiva pesti yliopistosta, mutta Eurooppa on kuitenkin ykkösvaihtoehto: ”Viihdyn mainiosti Helsingissä ja voisin hyvinkin kuvitella jääväni tänne. Helsinki on sopiva sekoitus kaikista niistä paikoista, joissa olen asunut.”


Teksti: Marjo Mansikka
Kuva: Mika Federley



"Kuukauden humanisti" esittelee joka toinen kuukausi Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan henkilöstön jäsenen, opiskelijan tai tiedekunnasta valmistuneen.