Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Kuukauden humanisti

1–2/2008 - Ritva Laury: Uuden keksiminen sykähdyttää

Ritva Laury: Kuva: Mika Federley Joulukuussa Helsingin yliopistossa astui virkaansa 19 uutta professoria. Yksi heistä oli Ritva Laury – ensimmäinen suomen kielen professorin virkaan nimitetty ulkomailla väitellyt fennisti, joka ei ole koskaan opiskellut suomea suomalaisessa yliopistossa.


Maunulan yhteiskoulun vuoden 1969 ylioppilas Ritva Vehkasalo haki opiskelupaikkaa Helsingin yliopistosta ja Kauppakorkeakoulusta. Ovet aukesivat molempiin, mutta pitkän harkinnan jälkeen hän päätyi jälkimmäiseen: ”Kauppakorkeassa oli mahdollista jatkaa kaikkia koulussa lukemiani kieliä eli ruotsia, englantia, saksaa ja ranskaa.” Liiketaloustieteet eivät opiskelijaneitoa erityisemmin kiinnostaneet. Hän teki seminaarityön sekä sosiologiasta että englannista, jatkoi kielipohjalla maisteriopintoja ja haaveili kansainvälisestä urasta jossain suuressa järjestössä.


Rapakon taakse

Ritva olisi jo lukioaikana halunnut lähteä Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi, mutta vanhempien mielestä ei kypsyyttä moiseen ollut vielä riittävästi. Kauppakorkeakoulussa haave kuitenkin realisoitui. Lukuvuoden 1971–72 hän opiskeli Bostonin lähellä sijaitsevassa Wellesley Collegessa sosiologiaa. ”Siellä minulle selvisi, miten ihanaa tutkimuksen teko ja uuden keksiminen on”, Ritva muistelee.

Suomeen palattuaan hän suoritti tutkintonsa loppuun, sai työpaikan Kauppakorkeasta englannin laitoksen assistentin sijaisena, ja siirtyi edelleen Kansallispankin ulkomaanosastolle kielenkääntäjäksi. Tuleva puoliso – amerikkalainen vaihto-oppilas – oli jo valmiiksi katsottuna. ”Muutaman vuoden miettimisen jälkeen menimme naimisiin ja muutin mieheni kotivaltioon Kaliforniaan.”


Opintojen pariin

Ensimmäiset pari vuotta Ritva toimi uudessa kotimaassaan matkatoimistovirkailijana, mutta kiinnostus kielitieteeseen vei voiton ja hän hakeutui Kalifornian valtion yliopistoon. Fresnon kampuksen kielitieteen laitoksella tutkittiin monia eri kieliä, ja opettajat rohkaisivat Ritvaa tutkimaan suomen kieltä. Hän suoritti kielitieteen maisterin tutkinnon vuonna 1983, sai töitä laitokselta ja opetti monenlaisia kursseja kielitieteen peruskurssista englanninkieliseen tieteelliseen kirjoittamiseen. Palo tutkimuksen tekemiseen oli kuitenkin jo syttynyt.

Fresnossa ei ole mahdollista suorittaa tohtorintutkintoa kielitieteestä. Kun perheen nuorempi tytär aloitti koulun vuonna 1989, äiti muutti tyttöjen kanssa Santa Barbaraan ja aloitti jatko-opinnot Kalifornian yliopistossa: ”Kolme vuotta sukkuloimme ahkerasti Santa Barbaran ja Fresnon väliä.” Professori Auli Hakulinen oli yksi Ritvan väitöskirjan ohjaajista. Apurahan turvin Ritva oli Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksella vierailevana tutkijana yhden lukukauden syksyllä 1991. Väitöskirja valmistui vuonna 1995 suomen se-sanan kehittymisestä määräiseksi artikkeliksi puhutussa suomessa.


Kaksi kotimaata

Kaipuu synnyinmaahan kasvoi kasvamistaan. Ritva huomasi kansainvälisellä Linguist-listalla ilmoituksen Helsingissä auki olevasta yliopistonlehtorin virasta. Syksyllä 2003 hän otti vuoden virkavapauden Fresnon Associate Professor -virastaan ja tuli yleisen kielitieteen laitokselle. ”Ensimmäisen vuoden olin aivan hurmiossa: sukulaiset, vanhat kaverit, oman kielen päivittäinen käyttö, ruisleipä, sienet ja marjat, liputuspäivät, ratikat, ruotsinlaivat, luistelu ja asuminen Helsingin keskustassa tuntuivat hienoilta”, lähes 30 vuotta amerikkalaisessa esikaupungissa asunut ulkosuomalainen kertoo.

Ritva palasi Fresnoon vielä vuodeksi, mutta teki sitten miehensä ja tytärtensä tukemana lopullisen päätöksen palata Suomeen. Nyt Lauryn perheen isä asuu Fresnossa, tyttäret Bostonissa ja Washington DC:ssä ja äiti Helsingissä. Ritva toteaa kahdella mantereella asumisen olevan fyysisesti rankkaa pitkien lentomatkojen ja aikaeroon totuttelemisen takia. Myös yhteydenpito perheeseen on joskus aikaerojen takia hankalaa – ei voi soitella tai skypettää milloin vain. ”Mutta on ihanaa lähteä Suomen pimeästä keskitalvesta Kalifornian aurinkoon, ja tulla Suomen viileään kesään yli 40 asteen helteestä”, professori hymyilee.


Yliopistoelämän eroja

Yliopistomaailmassa on Suomen ja Yhdysvaltojen välillä useita eroavaisuuksia. ”Yhdysvalloissa on yliopistoissa ns. tenure track -malli. Valmistuttuaan uudet tohtorit alkavat heti hakea paikkaa: työmarkkinat ovat suuret ja useat opiskelijat alkavat jo väittelyvuonnaan lähettää hakemuksia eri yliopistoihin ympäri maata”, kielitieteen tohtori valottaa. Tavallisesti virkaan valittu uusi professori on viitisen vuotta koeajalla nimikkeellä Assistant Professor, ja jos hän menestyy hyvin, hänet saatetaan vakinaistaa Associate Professor -virkaan. Vuosien kuluttua hän voi hakea Professor -nimitystä. Yleisesti siirtymiseen portaalta toiselle liittyy professorin saavutusten tarkka tutkiminen komiteoissa laitos-, tiedekunta- ja yliopistotasolla.

Opiskelijoilla on professorin mielestä Suomessa enemmän vapautta kuin Yhdysvalloissa. ”Yhdysvalloissa kirjatentit ovat harvinaisempia, ja kursseilla kirjoitetaan yleensä tutkielmia. Kurssin päätyttyä on aina tentti, ja jos lopputentin reputtaa, kurssi on suoritettava uudelleen”, Ritva toteaa. Suomessa kiinnitetään äidinkielen opiskelussa enemmän huomiota kirjoitettuun kieleen, kun taas Yhdysvalloissa suullista esitystä opetellaan enemmän. ”Täällä opiskelijoiden luku- ja kirjoitustaidot ovat erinomaisia verrattuna amerikkalaisiin yliopisto-opiskelijoihin. Amerikkalaiset puolestaan ovat selvästi suomalaisia parempia esimerkiksi luennolla pidettävän suullisen esityksen valmistelussa ja toteuttamisessa”, suomen kielen professori vertaa.


Tyytyväinen fennisti
 

Professori hehkuu tyytyväisyyttä uuteen postiinsa: ”Suomen kielen tutkijalle Suomi on maailman napa, ja vanhin ja kunnianarvoisin fennistiikan tutkimuskeskus on juuri Helsingin yliopistossa. Tänne perustettiin ensimmäinen suomen kielen professuuri, ja täällä toimitetaan fennistiikan tärkeintä julkaisua, Virittäjää. Laitoksen käytävillä riippuvia muotokuvia katsellessa tuntuu aivan uskomattomalta, että olen näiden kunnianarvoisien tutkijoiden seuraaja ja perillinen. Lisäksi opiskelijat ovat erinomaisia, ja minulla on mukavia kollegoita.”

Parasta tieteellisessä työssä on vapaus ajatella sitä, mistä itse on eniten kiinnostunut ja mahdollisuus tehdä työtä, jota todella rakastaa. ”On hieno tunne, kun tajuaa huomanneensa jotakin, mitä kukaan muu ei ehkä aiemmin ole tullut ajatelleeksi”, tutkija miettii. Hän nauttii suuresti myös opettamisesta: ”On hauska saada toinen ymmärtämään jotain uutta, tai saada hänet kiinnostumaan jostain, mistä itsekin on kiinnostunut. Ihmiskieli on loputtoman mielenkiintoinen tutkimuskohde.”  

Vapaa-aikanaan professori lukee paljon: ”Viime vuoden parhaita lukuelämyksiä olivat amerikkalaisen Annie Dillardin The Maytrees ja intialaisen Kiran Desain The

Inheritance of Loss.” Suomalaisista nykykirjailijoista hänen suosikkejaan ovat esimerkiksi Saisio, Hotakainen ja Westö. Ritva on myös intohimoinen sienestäjä ja poimii mielellään marjoja sekä nauttii ruuanlaitosta. Hänen aviomiehensä on mehiläishoitaja ja hedelmätarhuri, joten kotoa löytyy aina hunajaa ja monenlaisia hedelmiä: ”Joulun alla nautiskelin oman tarhamme ihanista appelsiineista.” Seuraavan kerran professori menee Fresnon kotiinsa kesällä, ja silloin on kirsikoiden ja nektariinien aika.


Teksti: Marjo Mansikka
Kuva: Mika Federley



"Kuukauden humanisti" esittelee joka toinen kuukausi Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan henkilöstön jäsenen, opiskelijan tai tiedekunnasta valmistuneen.