Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Kuukauden humanisti

9–10/2006 - Tapio Nurminen: Veteraaneja ja verkottumista

Tapio Nurminen. Kuva: Mika Federley Nuorena Tapio Nurmisesta piti tulla Yngwie Malmsteen. Musiikki ja erityisesti hevi uppoaa edelleen, mutta nyttemmin on pitkä tukka lyhentynyt ja plektra vaihtunut hiireen.


Lukion jälkeen joutsalainen ylioppilas piti kaksi välivuotta ennen hakeutumistaan yliopistoon. Ensimmäinen vuosi kului armeijassa ja toinen ala-asteen opettajana Hartolassa. ”Molemmat kokemukset olivat erittäin antoisia”, Tapio Nurminen toteaa. Hän tutustui Hartolassa välivuotta viettäneeseen perheeseen, jonka isä oli kotoisin Katajanokalta. ”He olivat hauskoja tyyppejä, joten ajattelin, että minäkin voisin mennä Helsinkiin. Ja kaupunki oli jo valmiiksi tuttu, kun myös siskoni oli opiskellut täällä.”

Tapio oli kiinnostunut historiasta, mutta vuonna 1993 hän aloitti opinnot teologisessa tiedekunnassa. ”Historian pääsykoe pidettiin kesäkuussa ja teologisen heinäkuussa. Opettajana viettämäni vuoden jälkeen energiaa ei heti riittänyt kokeeseen valmistautumiseen, joten heinäkuu sopi paremmin”, selvittää Tapio motiivejaan.

Teologian opiskelu lopahti ensimmäiseen syksyyn: ”Tulevaisuuden uravaihtoehtoina siinsivät pappi, teologian tutkija tai uskonnon opettaja enkä halunnut niistä miksikään.” Seuraavana vuonna hän aloitti historian opinnot tasokokeen kautta. ”Ja jottei olisi ollut liian yksinkertaista, menin vuonna 1996 historian pääsykokeeseen saadakseni siihen täyden opinto-oikeuden”, sanoo vuonna 2001 valmistunut filosofian maisteri.

Nykyisin Tapio on historian jatko-opiskelija: ”Tarkastelen työssäni kahden itähämäläisen kunnan miesten sotakokemusta.” Toiveissa on väitöskirjan valmistuminen tämän vuosikymmenen aikana.

Toukokuussa ilmestyi Tapion toimittama Joutsan veteraanimatrikkeli. Taustatyö vaati 600 tuntia Sota-arkistossa istumista. ”Kävin läpi noin 2000 henkilön asiakirjat”, historioitsija sanoo. Työtä pitkitti se, että väitöskirjaa silmällä pitäen tuli kirjattua ylös kaikenlaista muutakin tietoa.


Verkkotoimittajasta tietokantaratkaisujen räätäliksi

Opiskeluaikana Tapio vietti viisi ikimuistoista kesää oppaana Seurasaaren ulkomuseossa. ”Se oli hienoa. Sai olla ulkona ja työkavereina oli kivoja humanistityttöjä”, kehuu Tapio. Lisäksi hän kirjoitti freelancerina lehtiin ja teki opettajan sijaisuuksia. Aktiivinen opiskelija oli myös tiedekunnan toiminnassa mukana: ”Olin historian ainejärjestö Kronoksen puheenjohtajana ja tiedekuntaneuvoston opiskelijajäsenenä.”

Vähitellen uusi teknologia alkoi kiinnostaa: ”Opettelin itsekseni koneen käyttöä ja kävin yhden www-kurssin.” Taitojen karttuminen mahdollisti pestin humanistisen tiedekunnan työllistymis- ja tietoteollisuushankkeessa www-toimittajana. ”Silloin ei varmaan ollut montakaan humanistia, jolla olisi ollut tiedekuntatietouden lisäksi myös kirjoittamiskokemusta ja www-teknologioiden tuntemusta”, sanoo Tapio ja myöntää omankin teknisen osaamisensa olleen melko vaatimatonta nykyiseen verrattuna. Paikan saatuaan hän kuitenkin ryhtyi opiskelemaan lisää.

Www-toimittajana Tapio teki – tasan kuusi vuotta sitten – ensimmäisen Kuukauden humanisti -haastattelun. ”Muistan kritisoineeni juttusarjan nimeä, koska se vaikutti joltain Mäkkärin kuukauden työntekijältä”, hymyilee sarjassa uuden aikakauden aloittava ’kahden kuukauden’ humanisti.

Työllistymis- ja tietoteollisuushankkeesta Tapio siirtyi yliopiston viestintäosastolle verkkotoimittajaksi. ”Yksi asia johti toiseen”, kertaa Tapio. TT-hankkeessa hän oli tehnyt tiedekunnalle yritys- ja harjoittelutietokannan: ”Silloin jo ajattelin, että tietokantaratkaisut ovat ihan älyttömän fiksuja.” Seuraava askel oli Alumniyhdistyksen jäsenrekisterin uusiminen. ”Mietittiin miten voisin laskuttaa heitä, jolloin alumnikoordinaattori ehdotti oman yrityksen perustamista.”

Toiminimi Tietokannat.fi rekisteröitiin heinäkuussa 2004. ”Loppuvuoden aikana lupauduin tekemään niin monta duunia, että totesin, etten pysty siihen kaikkeen leipätyön ohella”, Tapio kertoo. Alun perin verkkotoimittajan oli tarkoitus ottaa vain puoli vuotta virkavapaata, mutta virkavapausanomus muuttuikin irtisanoutumisilmoitukseksi.


Aika omissa käsissä

Nyt Tapio on ollut puolitoista vuotta yrittäjänä. Onko ratkaisu ollut oikea? ”Hyvinä päivinä on, huonoina ei”, hän nauraa ja toteaa, että leipä on kovemman työn takana. ”Toisen palveluksessa voi pari viikkoa olla tekemättä mitään ja palkka juoksee. Nyt jos lusmuilee, ei saa mitään.”

Yrittäjyyden hyviin puoliin iltavirkku laskee muun muassa sen, että voi itse määrätä vuorokausirytminsä. ”Heräilen niihin aikoihin kun muut aloittavat työnteon, mutta vastaavasti teen töitä myöhään iltaan.” Päivän rutiineihin kuuluu yhteydenpitoa asiakkaisiin, sähköpostin lukemista, uusien projektien valmistelua ja ohjelmointia.

Töitä ollut sen verran paljon, että Tapio on miettinyt yrityksen laajentamista: ”Kun tekee yksin, huomaa oman rajallisuutensa. Joka suuntaan ei voi revetä.” Kuluva syksy on etsikkoaikaa. Yksi vaihtoehto on hakea firmalle ulkopuolista rahoitusta. Humanistiyrittäjää houkuttaisi kokeilla, kuinka pitkälle yrityksen pystyy viemään. On myös mietittävä, mitä tehdä väitöskirjan kanssa. ”Jatkuvasti on suunniteltava seuraavaa siirtoa”, pohtii Tapio verraten yrittäjyyttä shakin pelaamiseen.

Yrityksen perustamista harkitsevia opiskelijoita Tapio neuvoo hankkimaan jotain erityisosaamista. ”Historian opiskelija voi toki perustaa yrityksen, jossa kirjoitetaan historiakirjoja, mutta ei niitäkään tähän maahan ihan mahdottomasti mahdu.”

Yhtenä hienoimmista yrittäjyyden mukanaan tuomista asioista Tapio pitää uuden oppimista. Viime aikoina hän on suunnitellut hakevansa JOO-sopimuksen kautta yrittäjäkoulutukseen Kauppakorkeakouluun.


Rantamaisemassa rauhoittuu

Tapiolla on tällä hetkellä kolme intressiä: firma, jatko-opinnot ja haaveissa oleva romaanin kirjoittaminen. Yritys on pystyssä, väitöskirja on selkeänä mielessä ja romaanillakin on aihe valmiina. ”Mutta jos näistä haluaisi kohtuullisessa ajassa selvitä, pitäisi varmaan turvautua joihinkin piristeisiin”, Tapio naureskelee.

Joutsassa Tapiolla on käynnissä aivan erilainen ja terapeuttiselta tuntuva projekti. Hän rakentaa isänsä apupoikana mökkiä. ”Se on täysin erilaista. Käsillä tekemistä, kiireetöntä ja hiljaista – siihen asti, kunnes käynnistää jonkun sirkkelin.” Yrittäjä myöntää joskus ajattelevansa, että elämä olisi luksusta, jos sellaista tekisi työkseen. ”Tai ehkei sitäkään aina jaksaisi”, hän miettii. Sauna lämpenee toivottavasti jo tällä vuosikymmenellä.


Linkkejä:


Teksti: Marjo Mansikka
Kuva: Mika Federley



"Kuukauden humanisti" esittelee syyskuusta 2006 lähtien joka toinen kuukausi Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan henkilöstön jäsenen, opiskelijan tai tiedekunnasta valmistuneen.