Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Kuukauden humanisti

8/2006 - Santeri Siimes: Kieliä ja musisointia

Santeri Siimes. Kuva: Mika Federley Romaanisten kielten laitoksen opiskelija, hum. kand. Santeri Siimes ei malta lopettaa opiskeluaan. Opintoviikkomäärä hipoo 300:a ja gradukin on jo valmis, mutta Santeri on päättänyt ottaa ilon irti tiedekunnan tarjonnasta. Intohimon kohteena eivät kuitenkaan ole humanistiset aineet yleensä. Santeri on täysin keskittynyt kieliin.


Santeri Siimes on aina nauttinut kielten opiskelusta. Ensimmäinen vieras kieli koulussa oli ranska. Yläasteen kahdeksannella luokalla oli jälleen mahdollista aloittaa uuden kielen opiskelu. ”Olin ajatellut saksaa, mutta sattumalta sinä vuonna tarjottiin myös espanjaa”, muistelee Santeri. Seuraavana vuonna kieli-innostus laajeni; alkoi latinan, italian ja portugalin omatoiminen opiskelu. Ressun lukion Santeri valitsi, koska siellä oli paras kielivalikoima. Ylioppilaskirjoituksissa innokas kielten lukija kirjoitti peräti kuusi kieltä äidinkielen ja matematiikan lisäksi - ja kaikista laudaturin. Kestosuosikki englanti ei kuulunut joukkoon.

Yliopistoon Santeri pyrki lukemaan sekä italiaa, ranskaa että espanjaa. ”Lopullinen valinta ei ollut mitenkään selvä juttu, vaan arpomiseksihan tuo meni”, miettii vuonna 2000 opintonsa aloittanut espanjan pääainelukija. Tällä hetkellä Santerin kielirepertuaariin kuuluvat suomen ja espanjan lisäksi sivuaineet ranska, italia, portugali, galego ja katalaani, mutta opiskeltujen listalle tulevat myös baski, latina, romania, unkari, venäjä, tšekki, liettua, viro, saksa, ruotsi, norja, tanska, fääri, islanti, englanti, hollanti ja kreikka. ”Lisäksi on tullut itsekseen silmäiltyä muutamia muitakin”, Santeri hymyilee.

”Valmistuminen viivästyy, kun koko ajan tarjoutuu uusia mahdollisuuksia laajentaa osaamistaan”, selittää Santeri. Hän on päättänyt tehdä syventävät opinnot myös ranskasta ja italiasta. ”Niihin kuuluu jonkin verran kirjatenttejä, joten aikaa jää myös uusille kursseille”, hän sanoo tyytyväisenä. Viime syksynä opiskelija innostui liettuan kielestä ja tänä syksynä suunnitelmissa on pureutuminen latvian saloihin.


Nautinto kielestä

Monelle käy usein niin, että he matkustavat jonnekin, ihastuvat paikkaan ja innostuvat sen myötä myös opiskelemaan kieltä. Santerikin myöntää tuntevansa olonsa kotoisaksi romaanisella kielialueella. Hän on itse kuitenkin yleensä aloittanut kielestä ja matkustanut kielialueelle vasta sen jälkeen: ”On antoisampaa mennä paikkaan, jonka kieltä osaa.”

Santeri matkustelee melko paljon. Lempikohdettaan hänen on mahdotonta valita, mutta hetken miettimisen jälkeen suuret kehut saa Pariisi upeana kaupunkina ja ainutlaatuisena urkutaiteen mekkana. Myös esimerkiksi Galiciaan ja erityisesti sen pääkaupunkiin Santiago de Compostelaan Santeri palaa aina mielellään.

Kielivalinnoissaan Santeri ei ole tarkoituksellisesti yrittänyt olla Eurooppa-keskeinen, vaan kielet ovat valikoituneet niiden kauneuden vuoksi. ”Kaunis kieli kuulostaa musiikilta, ja pidän tärkeänä sitä, että kieli miellyttää korvaa”, miettii Santeri.


Urkuri ja säveltäjä

Opiskelijanuorukaisella on kieltenopiskelun lisäksi toinenkin intohimo, musiikki. Pianoharrastus alkoi 8-vuotiaana. ”Kun koulussa opeteltiin uusia lauluja, niin minä soittelin melodiaa korvakuulolta luokan nurkassa seisoneella harmonilla. Opettaja sitten innosti pianonsoiton pariin”, Santeri muistelee. Pian instrumentti kuitenkin vaihtui: ”Muutaman vuoden pianoa soitettuani pääsin kokeilemaan urkuja, ja se oli menoa.” Soittotunnit alkoivat 11-vuotiaana ja myöhemmin Santeri opiskeli kuusi vuotta Sibelius-Akatemiassa nuorisokoulutuksessa. Nykyisin hän myös konsertoi ja tekee jopa silloin tällöin kanttorin sijaisuuksia. ”Kanttorihan on alun perin laulaja, mutta minä en laula, ellei ole ihan pakko. Hyvä seurakunta osaa toki laulaa itsekin”, Santeri naurahtaa.

Santeri myös säveltää jatkuvasti. ”Pidän itse erityisesti 1800- ja 1900- luvun ranskalaisesta urkumusiikista. Mahdollisimman paljon esitän myös omia sävellyksiäni”, Santeri sanoo. Soittamiseen tulee väkisin hiljaisiakin aikoja, mutta silloin on aikaa keskittyä säveltämiseen. Harjoitusaikoja on helpompi saada, kun on tulossa esityksiä. ”Sattuneesta syystä minulla ei ole urkuja kotona”, nauraa Santeri.

Urkuja on paljon erilaisia, ja Santerikin on ehtinyt jo melko monia kokeilla. Ulkomailla hän on soittanut muun muassa Ranskassa ja Italiassa. Unohtumattomin kokemus on Lyonista, jossa hän pääsi soittamaan aitoja Aristide Cavaillé-Collin rakentamia urkuja. Itse Charles-Marie Widor vihki urut aikoinaan käyttöön ja kantaesitti niillä viidennen sinfoniansa, joka on aina ollut Santerille hyvin läheinen teos. ”Se tunne oli jotenkin vavisuttava. Ja urkujen saundi oli aivan upea”, Santeri hehkuttaa.


Oppia eteenpäin

Soittaa Santeri haluaisi enemmänkin, mutta toistaiseksi pääosa leivästä tulee opettamisesta. Tällä hetkellä Santeri opettaa opiskelujensa ohella romaanisten kielten laitoksella galegoa, Kielikeskuksessa espanjaa, parissa kansalaisopistossa espanjaa ja portugalia ja eräässä yrityksessä portugalia. ”Lisäksi olen opettanut myös italiaa ja ranskaa”, hän jatkaa. Kielten tutkiminenkin sinänsä kiinnostaa, mutta juuri nyt opetustyö tuntuu läheisimmältä.

Varsinaisia harrastuksia Santeri ei osaa heti nimetä. ”Kuka nyt harrastuksia kaipaa, kun voi lukea kieliä, soittaa ja säveltää!”, hän huudahtaa. ”En koe työksi sitä, että selailen vaikkapa kielioppeja, mutta kun jää aikaa, luen kaunokirjallisuutta ja kuuntelen tietenkin klassista musiikkia”, hän myöntää. Lukeminen onkin yksi tapa ylläpitää kielitaitoa. Erityisesti galicialainen kirjallisuus on sydäntä lähellä. ”Vaikka alue on pieni, siellä ilmestyy paljon loistavaa kirjallisuutta”, Santeri vakuuttaa. Yksi tulevaisuuden haaste voisikin olla sen kääntäminen. Sitä ennen kielivirtuoosi ja muusikko ehtinee vielä omaksua muutaman kauniin kielen sekä soittaa ja säveltää jokusen sävelmän.


Teksti: Marjo Mansikka
Kuva: Mika Federley



"Kuukauden humanisti" esittelee kerran kuussa Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan henkilöstön jäsenen, opiskelijan tai tiedekunnasta valmistuneen.