Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Kuukauden humanisti

2/2006 - Maija Tanninen-Mattila: Rönsyilevä taidetyöläinen

Maija Tanninen-Mattila. Kuva: Mika Federley Helmikuun 1 päivänä 2006 Ateneumin taidemuseon ottaa johtaakseen filosofian kandidaatti Maija Tanninen-Mattila. Uusi johtaja puhkuu intoa päästä miettimään museon kokoelmia ja niiden esillepanoa


Maija Tanninen-Mattila on työskennellyt museonjohtajana aikaisemminkin. Hän johti Helsingin Taidehallia vuodesta 2001. Lähtötunnelma oli haikea: ”Taidehallissa oli ihania työkavereita, ja viihdyin siellä loistavasti.” Hyvästit tuskin olivat lopulliset, sillä museopiirit ovat Suomessa suhteellisen pienet. ”Varmasti tapaan heitä vielä useinkin”, hän uskoo.

Valtion taidemuseoon kuuluva Ateneumin taidemuseo toimii Suomen kansallisgalleriana ja sillä on maan laajimmat ja merkittävimmät taidekokoelmat. Uusi johtaja on paljon vartijana, onhan kyseessä Suomen kansallisperintö. Erityisen hyvältä Tanninen-Mattilasta tuntuu se, että hän pääsee miettimään Ateneumin yleisön ja kokoelman suhdetta sekä saavutettavuusasioita. ”Ateneum edustaa perusajatusta taidemuseosta. Suomalainen saattaa käydä kerran elämässään taidemuseossa, joka todennäköisesti on Ateneum. Minua kiinnostaa tietää millainen kokemus kävijälle jää, miten siihen voi vaikuttaa ja miten siitä voi tehdä mahdollisimman hyvän”, johtaja pohtii.

Tanninen-Mattila kertoo olleensa talossa oppaana 1980-luvun alussa. Silloinen taidehistorian opiskelija opasti muun muassa ARS 83 -näyttelyä ennen Ateneumin remonttia. ”Lisäksi olin arkistopuolella niin sanottuna leikeorjana yhden kesän”, johtaja naurahtaa. Talo on siis tuttu entuudestaan kuten myös osa henkilökunnasta, jota Taidehalliin verrattuna on miltei kymmenkertainen määrä. ”Täällä henkilöstöhallinto tulee varmaan olemaan hyvin keskeinen osa johtajan työkenttää”, epäilee Tanninen-Mattila. Ensimmäinen johtajan itselleen antama tehtävä uudessa työpaikassa liittyykin henkilökuntaan: ”Aion opetella kaikkien salivalvojien nimet.”


Toiveammattiin käytännön kautta

”Olen ollut vuoden Fullbright-stipendiaattina George Washingtonin yliopistossa. Opiskelin museopedagogiikkaa ja olin kovasti suuntaamassa sille tielle”, muistelee Tanninen-Mattila. Häntä on aina kiinnostanut yleisön ja museon suhde: ”Huomasin, että johtajana pääsee paljon tehokkaammin vaikuttamaan juuri siihen asiaan, joten sitä kautta heräsi kiinnostus museon johtamiseen.”

Tanninen-Mattila siirtyi Taidehalliin neljä ja puoli vuotta sitten Helsingin kaupungin taidemuseosta, jonne hän oli mennyt 80-luvun puolivälissä projektitöihin. Viidentoista vuoden aikana hän toimi talossa myös amanuenssina ja intendenttinä, ja hetken vs. museonjohtajana. ”Näin Kaupungin taidemuseon tehtäväkentän valtavan laajentumisen vuosien aikana. Alkuun oli vain Meilahden museo, sitten tuli Tennispalatsi. Se oli kiinnostavaa ja monipuolista aikaa”, sanoo museonjohtaja.

Tanninen-Mattila halusi kuitenkin lähelle kenttää ja taiteilijoita tekemään todellista näyttelytyötä: ”Taidehallista sain mitä hain. Kuratoin paljon ja suunnittelin näyttelyitä taiteilijoiden kanssa. Toinen puoli työstä oli varainhankintaa, joka vei hyvin paljon työajasta.” Taidehalli oli hyvä koulu, jossa piti oppia saamaan enemmän vähemmällä.


Opiskelu jatkuu

Maija Tanninen-Mattila tuli yliopistoon vuonna 1977 opiskelemaan englantilaista filologiaa. Sivuaineina hänellä oli yleinen kirjallisuustiede ja kotimainen kirjallisuustiede. Nuori opiskelija pyrki useita kertoja Ateneumiin eli nykyiseen Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan kuvaamataidon opettajaksi. Opiskelupaikka ei auennut, ja lopulta hänelle valkeni, että yliopistossa voi lukea myös taidehistoriaa. Hän hakeutui ensin sivuaineopiskelijaksi, mutta vaihtoi myöhemmin taidehistorian pääaineekseen.

Museonjohtajalla on paljon hyviä muistoja opiskeluajoilta. Ateneumissa ei vielä silloin ollut kahvilaa, joten opiskelijat myivät esimerkiksi ARSissa kahvia, lihapiirakoita ja possumunkkeja. ”Rahaa saatiin kasaan niin paljon, että päästiin isolla porukalla New Yorkiin opintomatkalle. Parin viikon aikana koluttiin läpi museoita, käytiin Washington D.C:ssä ja Princetonissa. Lisäksi tapasimme ’paketointitaiteilija’ Christon hänen studiossaan”, muistelee Tanninen-Mattila hienoa matkaa.

Filosofian kandidaatin tutkinto oli kasassa vuonna 1989. Gradunsa taidehistorioitsija teki suomalaisesta 1970-luvun ekologisaiheisesta taiteesta. ”Tein töitä koko opiskeluajan, kuten moni muukin. Siihen aikaan kymmenen vuoden opiskelujakso oli kai aika normaalia”, miettii Tanninen-Mattila.

Vajaat kaksi vuotta sitten museonjohtaja aloitti väitöskirjan tekemisen. ”Kyseessä on aika pitkälti kuvataiteen vientiä tutkiva työ”, hän paljastaa. Valmistumista ei ole aikataulutettu, sillä se riippuu tulevista töistä. ”Ainakin arkisto on tässä samassa talossa”, nauraa tutkija, joka on päättänyt myös nauttia väitöksen tekemisestä. ”Museotyö on varsin hektistä ja hajanaista, ja siihen liittyy paljon byrokratiaa, sopimuksia ja talousarvioita. Pelkästään seminaarissa käyminen ja se vähä, mitä on ehtinyt arkistoissa istua, on ollut todella nautinnollista”, Tanninen-Mattila hehkuttaa.


Rentoa rönsyilyä

Kotona oleminen ja kaunokirjallisuuden lukeminen antavat työlle vastapainoa. ”Luin juuri Bob Dylanin elämänkerran ja Pirkko Saision Voimattomuuden. Nyt luen Juha Itkosta. Haluan pysyä ajan tasalla kirjallisuusasioissakin”, Tanninen-Mattila kertoo.

Museonjohtajan perheeseen kuuluvat 14- ja 17-vuotiaat pojat ja aviomies. Perhe kuluttaa vapaa-aikanaan kaupunkikulttuuria: ”Meidän tapa rentoutua on kaupungilla rönsyily. Lauantaisin mennään Akateemiseen ja ostetaan iso kasa lehtiä, käydään kahvilla ja joskus elokuvissa, välillä näyttelyissäkin.”

Tanninen-Mattila oppi jo taidehistorian opiskelijana käymään paljon näyttelyissä. ”Aidon teoksen näkemistä ei korvaa mitkään kirjat tai luennot”, hän toteaa. Työajalla johtajan on vaikea lähteä galleriakierrokselle, joten siitä on tullut eräänlainen sunnuntaijuttu. ”Tosin pojat sanovat välillä, että ’get a life’. Tarviiko koko ajan ravata gallerioissa?”, hän naurahtaa. Välttääkseen työpäivän tuntua, museonjohtaja yhdistää näyttelyissä käymiseen kävelyä, kahvittelua ja lueskelua.

Ateneumin taidemuseon johtaja myöntää nauttivansa kaikenlaisesta taiteesta. ” Skaala on laaja. Olen kaikkiruokainen ja kiinnostunut kaikesta taiteesta ja eri taidemuodoista. Hyvinkin erilaiset yksittäiset teokset saattavat puhutella eri tilanteissa”, Tanninen-Mattila sanoo. Yksi muoto on kuitenkin ylitse muiden: kuvataide on museonjohtajalle ehdoton ykkönen.


Teksti: Marjo Mansikka
Kuva: Mika Federley



"Kuukauden humanisti" esittelee kerran kuussa Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan henkilöstön jäsenen, opiskelijan tai tiedekunnasta valmistuneen.