Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Kuukauden humanisti

10/2005 - Mauri Ylä-Kotola: Kuvataideakatemian keulassa

Mauri Ylš-Kotola. Kuva: Mika Federley Filosofian tohtori Mauri Ylä-Kotolalla on vaikuttava yliopistollinen ura takanaan. Tehtävänimikkeinä on ollut tuntiopettaja, lehtori, professori, dekaani ja nyt uusimpana rehtori. CV tulee varmasti vielä pitenemään, sillä ikää tällä Kuvataideakatemian uudella rehtorilla on 33 vuotta.


Mauri Ylä-Kotola haki heti ylioppilaaksi kirjoitettuaan Helsingin yliopistoon lukemaan historiaa, filosofiaa, suomalais-ugrilaista kansatiedettä, teologiaa ja farmasiaa – viimeistä ainoastaan sen takia, että hän halusi varmistaa opintopaikkansa. Mauri oli kirjoittanut pitkän matematiikan ja lukenut pitkän fysiikan, ja farmasiaan hän pääsi sisään pelkillä papereilla. Opiskelupaikka irtosi myös kaikista muista aineista paitsi suomalais-ugrilaisesta kansatieteestä, jonka pääsykokeeseen hän ei lopulta osallistunutkaan. 90-luvulla oli vielä mahdollista ottaa vastaan kaksi opiskelupaikkaa, ja Maurin valinnat osuivat filosofiaan ja teologiaan.

Pääaineeksi hän valitsi teoreettisen filosofian ja sivuaineiksi historian, taiteentutkimuksen ja semiotiikan. Teologian puolelta tutuksi tuli mm. uskonnonfilosofia. ”En ole koskaan opinto-oikeuttani teologiseen perunut, joten näinköhän se on vielä tallella”, Mauri miettii hymähdellen.

Kysymykseen siitä, miettikö professori ainevalintoja tehdessään tulevia urapolkuja, hän vastaa nauraen: ”En todellakaan! Olisi ehkä ollut vähän kaukaa haettua ajatella, että kun nyt opiskelen teoreettista filosofiaa ja sitten vähän muuta lisäksi, voin ryhtyä vaikkapa Kuvataideakatemian rehtoriksi.”

Opinnot sujuivat kiitettävään tahtiin: gradu valmistui vuonna 1995, mutta maisterin paperit hän otti ulos vasta seuraavana vuonna, jonka aikana hän valmistui myös lisensiaatiksi. Tohtoriksi Mauri väitteli muutamaa vuotta myöhemmin eli vuonna 1998.


Pohjoisesta potkua hakemaan

Maurin lähteminen Lappiin liittyi jo enemmän urasuunnitteluun. Hän luki vuonna 1992 Synteesi-lehdestä, että Lapin yliopistoon oli perustettu uusi oppiaine, joka keskittyi uusmediaan ja mediataiteeseen. Ala vaikutti marginaaliselta, mutta konsepti oli kiinnostava. Yksi asia johti toiseen, ja vuonna 1995 Maurin uraputki aukesi Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa, jossa hän toimi sivutoimisena tuntiopettajana mediataiteen laitoksella. Opettajan töidensä ohella hän teki YLE:n Radioteatterille kuunnelmia. ”Mediataidemaailma tuli tutuksi tätä kautta,” tohtori sanoo. Maurin kuunnelmista tunnetuin Takaisin Xanaduun kertoi hypermedian isän Ted Nelsonin elämästä. ”Se oli radio-ooppera, joka sisälsi paljon musiikillisia jaksoja”, hän muistelee. Kuunnelmassa vilisi tunnettuja näyttelijöitä kuten Oskari Katajisto ja silloin New Yorkin yliopistossa professorina toiminut Pentti Kouri. ”Professori Kouri lensi Atlantin yli esittämään Nelsonin roolin ja tulkitsikin sen hyvin antaumuksellisesti”, rehtori kehaisee.

Lukuvuoden 1996–97 Mauri hoiti Lapissa taide- ja viestintäaineiden lehtoraattia. Seuraavasta lukuvuodesta alkaen hän toimi määräaikaisena professorina vuoteen 2002, jonka jälkeen hän sai mediataiteen professuurin, josta on nyt virkavapaalla. Taiteiden tiedekunnan dekaanina Ylä-Kotola toimi neljä kautta. ”Taisin olla Suomen nuorin dekaani”, Mauri arvelee.


Paluu pääkaupunkiin

Vaikka professori pohjoisessa viihtyikin, hän katsoi, että aika oli kypsä muutokselle. Lapin yliopistossa oli kulunut jo kymmenen vuotta, joista dekaanina reilut kuusi. ”Vaihtelun ja seikkailun halu sekä mahdollisuus laajentaa omaa työkapasiteettiani”, perustelee mediateoreetikko uutta pestiään, ja jatkaa: ”Olen mediatieteen professori 33-vuotiaana. Uudessa työeläkelainsäädännössä eläkeikä on 68 vuotta. En osannut ajatella että tekisin täysin samaa työtä vielä 35 vuotta!”

Professori Mauri Ylä-Kotolan nimittäminen Kuvataideakatemian rehtoriksi elokuun alusta on Suomen yliopistohistoriassa ainutlaatuinen. Hän on ensimmäinen toisen yliopiston professori, joka on valittu toiseen yliopistoon rehtoriksi. Dekaanin ja rehtorin työtä Mauri pitää pitkälle sidosryhmätoimintana ja jossain määrin erilaisten kehittämishankkeiden ideointina: ”Ideat eivät tosin toteudu, ellei mukaan saa innostuneita toteuttajia.”

Kuvataideakatemiaa tuore rehtori kuvaa perinteikkääksi jaarvostukseltaan ehkä korkeatasoisimmaksi suomalaisista taideyliopistoista. ”Kuvataideakatemian eri osastot ovat maalaustaiteen, taidegrafiikan, kuvanveiston, tila-aikataiteen eli mediataiteen osasto sekä yhteisen opetuksen osasto, joka tarjoaa teoriaopetusta ja kaikille osastoille yhteistä taiteen perusopetusta. Lisäksi on vielä jatkotutkinto-osasto, joka vastaa tohtorien koulutuksesta koko yliopiston osalta”, kertoo rehtori uudesta koulustaan.


Mediamaratoonarin matkassa

Ylä-Kotola tunnustaa olleensa melko vähän yhteydessä entiseen opinahjoonsa Helsingin yliopistoon. Hän on jonkun verran toiminut entisessä kasvatustieteellisessä tiedekunnassa dosentuurilausuntojen antajana ja väitöksien tarkastajana. ”Mutta yksi linkki tulee varmaan tulevaisuudessa olemaan tämä media-alan koulutus ja sen jonkinlainen yhteinen kehittäminen taideyliopistojen kanssa.” Humanistisessa tiedekunnassa on satsattu viisivuotiseen elokuva- ja televisiotutkimuksen professuuriin. ”Elokuva tieteenalana sopii tiedekuntaan, jossa on muitakin eksoottisia tieteenaloja, mutta tutkimusalana elokuvatiede on rinnastettu pitkälti sirkustutkimukseen”, miettii Ylä-Kotola. Elokuvataide sellaisenaan on historiallinen ilmiö, joka liittyy 1900-lukuun. ”Jos tutkimusala halutaan pitää elokuvana, niin ehkä mielekkäintä olisi puhua elokuvahistoriasta. Jos taas halutaan tehdä aikalaistaiteentutkimusta, pitäisi elokuva ymmärtää tässä uudessa historiallisessa tilanteessa eli osana nykyaikaista mediaympäristöä”, pohtii humanistirehtori erilaisia vaihtoehtoja.

Jos Mauri ei työskentelisi korkeakoulumaailmassa, hän saattaisi olla vaikkapa kestävyysjuoksija. ”Minulle sopii itsenäinen työ, ja mikäpä sen itsenäisempää voisi olla”, perustelee professori. Mahdollisia harrastuksiaan Mauri miettii kotvan aikaa. Työntekoa hän ei pidä harrastuksena, mutta useimmat harrastukset kyllä liittyvät työhön: ”Ajattelen vanhanaikaisella filosofialla, että ylipäätään on vaikea sanoa mikä on työtä ja mikä vapaa-aikaa, mikä on harrastusta ja mikä kuuluu työntekoon. Jos luen kirjan, se voi yhden mielestä olla harrastus, mutta toisen mielestä pidän itseni ajan tasalla siitä mitä työssäni tapahtuu”, pohtii Mauri. Liikuntaa rehtorin on jatkossa tarkoitus harrastaa enemmän. Sydäntä lähellä on pitkän matkan juoksu, joka täytyy taas aktivoida. ”Pidän kaupunkijuoksusta, joten Helsinki sopii erinomaisesti tähän tarkoitukseen”, sanoo Mauri tyytyväisenä uusvanhaan kotikaupunkiinsa.


Teksti: Marjo Mansikka
Kuva: Mika Federley



"Kuukauden humanisti" esittelee kerran kuussa Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan henkilöstön jäsenen, opiskelijan tai tiedekunnasta valmistuneen.