Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Kuukauden humanisti

9/2005 - Kirsimaria Riikola: Motivaatio kohdallaan

Kirsimaria Riikola. Kuva: Mika FederleyKirsimaria Riikola kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lukiosta vuonna 2003. Välivuotta hän ei edes ajatellut pitävänsä, vaan laittoi samana keväänä hakupaperit vetämään eri yliopistoihin.


Lukiossa opinto-oppaita selaillessaan Kirsimaria Riikola huomasi ilokseen, että Helsingissä on mahdollista opiskella itämerensuomalaisia kieliä. ”Isän suku on Vienan Karjalasta kotoisin”, viittaa Kirsimaria valintansa perusteisiin. Helsinkiin hän haki lukemaan sekä itämerensuomalaisia kieliä että suomen kieltä. Kaiken varalta hän haki vielä Tampereelle suomen kieleen ja Turkuun suomalais-ugrilaisiin kieliin. Ovet aukenivat lukiossa hyvin pärjänneelle tytölle kaikkiin paikkoihin, mutta valinta ei tuottanut vaikeuksia.

Kirsimarian pääaine on itämerensuomalaiset kielet ja sen yleinen linja. Sivuaineina hänellä on suomalais-ugrilainen kielentutkimus ja suomen kieli. ”Nämä tulevat ainakin kandiin, mutta vielä en ole varma jatkanko samoilla maisterin tutkintoon”, sanoo Kirsimaria. Lisäksi hän olisi kiinnostunut myös yleisestä kielitieteestä. Kurssit vain tuntuvat menevän päällekkäin muiden opintojen kanssa. ”Ja sitten on vielä matka Kalliosta Siltavuorenpenkereelle”, harmittelee Kirsimaria. Luentojen välissä ei ehdi kovin pitkälle.

Itämerensuomalaisia kieliä opiskellessaan Kirsimaria pääsee suomen ja viron kielten lisäksi tutustumaan muun muassa karjalaan, livviin, vepsään, vatjaan, vöruun, liiviin ja inkeroiseen. Käytännön kielitaitoa ei opiskelulla välttämättä saavuta. ”Liivillä on ehkä yksi puhuja elossa, vatjalla parisen kymmentä ja vepsällä ja karjalalla jokunen tuhat”, valaisee Kirsimaria kielten nykytilannetta.


Keskustakampuksen laidalla

Suomalais-ugrilainen laitos ei ole järin iso. Sisäänotto oli tänä vuonna 14 uutta opiskelijaa. ”Oppiaineessa porukka on pieni, joten luentoja on pidetty myös professorin työhuoneessa”, paljastaa Kirsimaria ja jatkaa nauraen: ”Luennolla voi olla kolme opiskelijaa ja yli kymmenen ihmistä salissa onkin jo massaluento”.

Kolmannen vuoden opiskelija kehuu laitostaan maailman parhaaksi. Plussia ovat laitoksen koko, jonka ansiosta kaikki – niin opiskelijat kuin henkilökunta – tuntevat toisensa hyvin. ”Onhan se vähän kaukana keskustasta ja kesälläkin siellä on kylmä, mutta tunnelma Franzeniassa on hyvä”, toteaa Kirsimaria. Laitoksen on suunniteltu muuttavan tulevaisuudessa Vuorikadulle entisiin ilmatieteen laitoksen tiloihin. Välimatkan lyhentyessä tiedekunnan muihin laitoksiin sivuaineiden ottaminen oman laitoksen ulkopuolelta helpottuu. ”Ja ehkäpä myös useammat uskaltautuvat ottamaan sivuaineensa meiltä”, toivoo Kirsimaria.

Kirsimaria tähtää tutkijaksi. ”Kenttätyötkin kiinnostavat”, pohtii Kirsimaria ja kertoo osallistuneensa viime vuonna kenttätyökurssille Vienan Karjalan Vuokkiniemellä. Opiskelijaryhmä kierteli viikon verran kyselykaavakkeineen 500 asukaan kylän taloissa tekemässä kielisosiologista tutkimusta. ”Kysymykset liittyivät muun muassa siihen, millaisena kylän asukkaat pitivät karjalan kielen tilaa ja voiko siihen vaikuttaa, ja jos voi, niin millä tavalla”, muistelee Kirsimaria ja toivoo, että uudemmillakin opiskelijoilla olisi tulevaisuudessa mahdollisuus saada kenttäkokemusta ja sitä kautta avartaa näkökulmaansa opiskelemiinsa sukulaiskieliin.

Marjo Mansikka ja Kirsimaria Riikola. Kuva: Mika Federley


Opintoviikot opintopisteiksi

Kirsimaria siirtyi suorittamaan uuden tutkintojärjestelmän mukaisia opintoja heti kun se tuli mahdolliseksi eli elokuun alussa. Nopeaa siirtymistään hän perustelee sillä, että uudet tutkintovaatimukset vastaavat paremmin hänen omia tarpeitaan ja myös huomioivat paremmin ajan haasteet. Siirtyminen edellytti siirtyjän opintosuunnitelman eli Hopsin tekemistä. Hopsilla varmistetaan, että opiskelija on hahmottanut opintojensa tilanteen ja siirtymisen vaikutukset tutkintotasolla oikein. Kirsimaria mietti opintosuunnitelmaansa jo keväällä. Opintojen suunnittelu Hopsin avulla tuntui heti hyödylliseltä. ”Olen ajatellut valmistuvani kandiksi tämän lukuvuoden aikana, joten aika kaoottiseksi olisi voinut mennä, jos ei olisi miettinyt, mitä oikeasti tutkintoon tarvitsen”, uskoo Kirsimaria.

Tutkintojärjestelmän vaihtaminen ei Kirsimarian mielestä vaadi muuta kuin suunnittelemisen vaivan sekä vähän opintoviikkojen ja -pisteiden laskemista. ”Yksin ei kuitenkaan kannata miettiä, vaan pitää reilusti mennä juttelemaan laitoksella asioista vastaavan kanssa”, rohkaisee Kirsimaria muita siirtymistä pohtivia. Ohjausta saa myös tiedekunnan opintoneuvojilta.

Siirtymistä helpottavat taustatiedot Kirsimaria haki pääasiassa tiedekunnan verkkosivuilta. ”Apua oli myös siitä, että olen itse ollut aktiivisesti mukana uusien tutkintovaatimusten suunnittelussa”, toteaa ensimmäisten joukossa tutkintojärjestelmää vaihtanut Kirsimaria.


Opiskelija-aktiivi

”En minä oikeastaan ehdi mitään harrastaa”, sanoo erilaisissa opiskelijariennoissa aikaansa viettävä Kirsimaria. Viime vuonna hän toimi opiskelijatuutorina. ”Tänä vuonna en viitsinyt hommaan ryhtyä, koska viime vuoden fukseista löytyi jo neljä innokasta tuutoria 14 uudelle opiskelijalle”, kiittelee Kirsimaria fuksiensa aktiivista otetta. Tuutoroinnin sijaan hän voi nyt keskittyä esimerkiksi laitoksensa johtoryhmään, jossa hän on aktiivinen varajäsenen. ”Päädyin hommaan vähän vahingossa”, Kirsimaria hymyilee. Vastaavanlaisia ”vahinkoja” on tälle opiskelijalle sattunut enemmänkin, sillä hän hoitaa myös ainejärjestö Siulan opintovastaavan ja emännän tehtäviä.

Kirsimaria kertoo melkeinpä suuttuvansa, jos uusi opiskelija ilmoittaa heti alkuun, ettei oikeasti aio opiskella ainetta, jota on päässyt lukemaan. ”Sellainen vie paikan joltain oikeasti innostuneelta”, harmittelee itse alanvalintaansa ja opiskelupaikkaansa silminnähden tyytyväinen opiskelija.


Teksti: Marjo Mansikka
Kuvat: Mika Federley



"Kuukauden humanisti" esittelee kerran kuussa Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan henkilöstön jäsenen, opiskelijan tai tiedekunnasta valmistuneen.