Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Kuukauden humanisti

6/2005 - Anita Lehikoinen: Elämäntyönä korkeakoulupolitiikka

Anita Lehikoinen. Kuva: Mika FederleyKorkeakouluneuvos Anita Lehikoinen suunnitteli nuorempana ryhtyvänsä äidinkielen tai kielten opettajaksi. Vähitellen kuitenkin selvisi, ettei opettajuus ollutkaan sitä, mitä hän tulevaisuudeltaan halusi.


Anita Lehikoinen aloitti opintonsa englannin kielen laitoksella vuonna 1978. Opintojensa tahdin hän muistelee olleen ensin "aivan mieletön". Opintoviikkoja sateli, mutta sitten hiljeni täysin. "Tuli eteen tämä yliopiston toinen tärkeä anti eli herra Lehikoinen löytyi Porthanian kuppilasta", Anita nauraa. Samoihin aikoihin hän myös huomasi, ettei englantilainen filologia ja muinaisenglanti sittenkään ollut se oma juttu.

Filosofian ylioppilas päätteli, että pelkällä kielten lukemisella luisuu väistämättä opettajaksi. Työpaikka jossain muualla kuin koulussa oli kuitenkin tavoitteena. Pitkän ja hartaan miettimisen jälkeen Anita päätyi ottamaan sivuaineikseen valtiotieteet ja tiedotusopin valtiotieteellisestä tiedekunnasta. "Silloin ei oikein ollut opinto-ohjausta eikä uraohjausta, joten kysyin laitoksemme lehtorilta Ritva Leppihalmeelta, uskaltaisiko tämmöiset valinnat tehdä, kun ei tiedä, mihin se johtaa. Ritva rohkaisi sanoen, että ehkä niillä päätyy tehtävään, jota ei ole kuin yksi koko maassa."

Opintojensa ohella Anita opetti englantia pääkaupunkiseudun ammatillisessa kurssikeskuksessa, jossa tiiviisti kaltaistensa kanssa tekemisissä ollut opiskelija pääsi kosketuksiin aivan erilaisten kieltenoppijoiden kanssa. "Elanto sanoi siihen aikaan irti tarjoilijoitaan, joten opetin viisikymppisiä naisia, jotka eivät koskaan olleet opiskelleet kieliä", Anita muistelee.


Ura ministeriössä

Tutkintotodistuksensa Anita sai vuonna 1987, jolloin perheen esikoinen oli jo syntynyt. Valmistuttuaan hän työskenteli vuoden verran työministeriössä kansainvälisten harjoittelijavaihtojen parissa. Vuonna 1989 hän siirtyi opetusministeriöön projektisihteeriksi. Maisteri kirjoitti muistioita työryhmässä, jossa tehtiin ohjelmaa ulkomaalaisopiskelijoiden houkuttelemiseksi Suomeen. Alku oli pätkätyötä määräys kerrallaan. "Silloin kiinnityin työelämään", selvittää Anita.

Siitä lähtien Anita Lehikoinen on toiminut varsin laajasti korkeakoulutuksen kentällä, ollut kehittämässä tutkintoja ja opintoja sekä edistänyt korkeakoulujärjestelmän kansainvälistymistä. "Tehtävät ovat olleet erityyppisiä, mutta teemat ovat pysyneet samoina", Anita pohtii.

Tällä hetkellä Anitan tehtäväkenttään kuuluu korkeakoulupolitiikka ja kansainvälinen yhteistyö. Hän on tiiviisti mukana Bolognan prosessissa paitsi kotimaassa myös Euroopassa. "On iso juttu opiskelijoille, ettei tarvitse tehdä kandin ja maisterin tutkintoa samassa pääaineessa. Alojen välinen yhteistyö ja joustavuus lisääntyy. Liikkuvuutta tulee lisää ja kansainvälisen yhteistyön mahdollisuudet paranevat, kun tutkintorakenne on vertailukelpoinen koko Euroopassa. Myös maailmanlaajuinen liikkuvuus paranee", listaa Anita prosessin hyötyjä.


Alumnien arvo

Työnsä kautta Anita on paljonkin tekemisissä Alma Materinsa kanssa. Hänen tulee kuitenkin virkansa puolesta edistää tasapuolisesti kaikkien yliopistojen toimintaa. Niinpä hän ei selvästä kiinnostuksestaan ole tullut liittyneeksi Helsingin yliopiston alumneihin. Korkeakouluneuvos myöntää kuitenkin omaa yliopistoaan kohtaan tuntemansa arvostuksen ja tunteenomaisen suhtautumisen vahvistuneen vuosien myötä.

Tiedekunnan laitoksia Anita haluaa kannustaa alumnitoiminnan kehittämiseen ja alumnien hyödyntämiseen. "Pitää kaivaa esiin laitoksilta lähteneet ja selvittää, mihin he ovat sijoittuneet. Opiskelijoista on innostavaa ja toiveita herättävää kuulla työelämässä vaikuttavista edeltäjistään." Alumnitoiminta on viriämään päin monella laitoksella. Anita on huomannut, että kyse on enemmän sosiaalisesta toiminnasta, jossa kaikilla pitää olla kivaa. "Eivät alumnit välttämättä kaipaa mitään ihmeellistä ohjelmaa, vaan ovat otettuja esimerkiksi kutsusta tulla puhumaan opiskelijoille", hän arvelee.

"Valtaosa opiskelijoista työllistyy lopulta muualle kuin yliopistolle", korkeakouluneuvos muistuttaa. Opiskelijoiden tulee voida luottaa siihen, että tiedekunta ja laitokset huolehtivat siitä, että opinnoissa on elementtejä, jotka antavat hyvät valmiudet siirtyä työelämään. Myös työelämäyhteydet tulee rakentaa tutkinnon sisään. "Harjoittelut ja vaihdot pitäisi entistä enemmän integroida opetusohjelmiin. Ei opiskelijaa voi vain lähettää jonnekin ja katsoa palaako hän takaisin vai ei", sanoo Anita.


Virkamieshumanisti

Korkeakouluneuvos kirjoittaa muistioiden lisäksi paljon puheita ja esitelmiä. Puheiden pitämistä hän pitää varsin vaativana, eikä silloin kauniisti kohdalleen mietityt sanat pelkästään riitä. "Sanoma ei voi olla puolivillainen. Yliopistoihmiset ovat vaativia kuulijoita, jotka kyllä huomaavat, jos itse asia ei ole kriittisesti kaikilta kanteilta katsottu", tietää Anita.

"Minulla on säilynyt lukkarinrakkaus englannin kieleen", sanoo englannin laitoksen kasvatti. Hän seuraa erityisesti Britannian yhteiskuntakehitystä ja lukee paljon kaunokirjallisuutta. Viime vuosien huippukokemuksiksi Anita nimeää W. G. Sebaldin romaanin Austerlitz sekä Paul Austerin New York -trilogian. "Olen esteetikko kirjallisuuden suhteen ja nautin tarinan lisäksi kauniisti kirjoitetusta kielestä", paljastaa virkamies, jolle kielen elävöittäminen on myös henkilökohtainen tavoite.


Teksti: Marjo Mansikka
Kuva: Mika Federley



"Kuukauden humanisti" esittelee kerran kuussa Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan henkilöstön jäsenen, opiskelijan tai tiedekunnasta valmistuneen.