Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Kuukauden humanisti

4/2005 - Henri Schildt: Arkkitehtuuria ja indologiaa

Henri Schildt. Kuva: Mika FederleyViime vuoden marraskuussa Aasian ja Afrikan kielten laitoksella tohtoriksi väitellyt Henri Schildt on oiva esimerkki aidosti poikkitieteellisestä tutkijasta: pohjalla arkkitehdin koulutus ryyditettynä Etelä-Aasian tutkimuksella ja Intian klassisilla kielillä.


Henri Schildt opiskeli Helsingin teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä arkkitehtiosastolla vuosina 1979-1988. Opiskeluaikana hän työskenteli arkkitehtitoimistoissa, mutta toimistoarkkitehdin työ ei yllättäen vastannutkaan nuoren teekkarin kuvaa unelma-ammatista. Viittä vaille valmis arkkitehti alkoi miettiä perimmäisiä motiiveja opiskelulleen.

Schildt kiinnostui arkkitehtuurin historiasta jo kymmenvuotiaana pojankoltiaisena. Hän kävi vanhempiensa kanssa katsomassa Louhisaaren kartanoa Askaisissa, lähellä Turkua. Kartano on Herman Flemingin vuonna 1655 rakennuttama kartanokokonaisuus, joka edustaa Suomessa harvinaista palladiolaista palatsiarkkitehtuuria. "Kartanossa tuli sellainen tunne, että on siirtynyt aikakoneella takaisin 1600-luvulle," tutkija muistelee. Arkkitehdin opintoihin kuulunut kolmen viikon kurssimatka Suomen Rooman-instituuttiin Villa Lanteen vuonna 1983 vahvisti lapsuudenaikaiset unelmat. Villa Lanten arvokkaassa renessanssihuvilassa arkkitehtiopiskelija ymmärsi, mitä hän tulevaisuudeltaan halusi.

Schildt valmistui arkkitehdiksi ja jatkoi opintojaan Otaniemessä tekniikan lisensiaatiksi asti. Tohtorinväitöstään varten hän kuitenkin halusi teknispainotteisuuden sijaan erikoistuneempaa opetusta. Hän oli jo aikaisemmin kiinnostunut vanhoista kulttuurikielistä, kuten italiasta, latinasta ja kreikasta, joten Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta tuntui oikealta paikalta valmistua tohtoriksi.


Väitöskirjalle tunnustusta

Tohtoriopinnot Schildt aloitti vuonna 1996. Pääaineeksi valikoitui Etelä-Aasian tutkimus. Arkkitehti viehättyi pian Intian sanskritin muinaisesta kielimuodosta. Vuosituhansien kuluessa sillä on kirjoitettu valtavasti kaunokirjallisuutta samoin kuin uskonnollis-filosofisia ja tieteellisiä tekstejä. "Ratkaisevaa kieliopintojen aloittamisessa oli se, että sanskriitillä on kirjoitettu myös vanhaa arkkitehtuurin teoriaa", perustelee Schildt erikoista kielivalintaansa. Tuore tohtori kehuu vuolaasti tiedekunnan sanskritisteja ja näiltä saamiaan oppeja.

Väitöskirjan kirjoittaminen vei Schildtiltä kaikkiaan seitsemän vuotta, mutta aherruksen tuloksena syntyikin melkoisen vaikuttava teos. Vuosittain Helsingin yliopistossa myönnetään väitöskirjapalkinto edellisen vuoden erityisen ansiokkaalle yliopistolliselle väitöskirjalle. Tänä vuonna Henri Schildtin laudaturväitöskirja oli yksi kolmesta palkitusta. Tieto palkinnon saamisesta yllätti Schildtin täysin. "Tunnustuksen saaminen tuntui todella hienolta", sanoo tohtori selvästi tyytyväisenä.

Idean väitöskirjansa aiheeksi Schildt sai professori Asko Parpolalta, joka tiesi, että Keralassa on paljon vanhoja laiminlyötyjä rakennuksia. "The Traditional Keralan Manor. Architecture of a South Indian Catuhsala House" käsittelee Intiassa sijaitsevan osavaltion Keralan alueen omaleimaista kartano- ja palatsiarkkitehtuuria. Monitieteinen väitöskirja perustuu laajalle kenttätutkimukselle, sanskritin ja malayalamin kielten taidolle, arkkitehtuurin tuntemukselle, arkkitehdin taidoille sekä antropologialle. "Humanistisesta tiedekunnasta tulin hakemaan juuri poikkitieteellisyyttä", kertoo Schildt. Tohtorin monitaitoisuutta kuvastaa myös se, että hän on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta itse ottanut väitöskirjansa valokuvat.

Erityisen arvokkaaksi palkitun väitöksen tekee sen kulttuuriperintöä säilyttävä luonne. Esitarkastajana toimineen paikallisen asiantuntijan mukaan useita tutkimuksen käsittelemiä arvorakennuksia uhkaa raunioituminen, koska talojen omistajilla ei ole varaa ylläpitää niitä. Tutkija tekikin dokumentointinsa aivan viime hetkellä, sillä useita rakennuksia puretaan jo.


Kaukana kauniissa Keralassa

Väitöstutkimukseensa liittyen Schildt matkusti viidesti Intian liittovaltion eteläisessä kärjessä sijaitsevaan Keralan osavaltioon. Tutkija vietti Intiassa yhteensä noin vuoden. "Professori Parpolan ansiosta sain luotua Keralassa hyvän verkoston ja suhteet, joita ilman tutkimuksen tekeminen olisi ollut mahdotonta", kiittelee Schildt ohjaajaansa. Intiassa tutkijalla oli vakituinen avustaja, joka otti kontaktin talojen isäntiin ja selitti millä asialla suomalainen oli. Hänellä oli mukanaan piirustuslehtiö, johon hän teki luonnoksia rakennuksista. Avustajat mittasivat rakennukset piirustusten perusteella. Kotimaahan palattuaan tohtoriopiskelija teki varsinaiset pohjapiirustukset taloista.

Matkoillaan Schildt asui hotelleissa ja onnistui yleensä löytämään kohtalaisen siistin paikan. "Toisinaan törmäsin kuitenkin torakoihin. Ne ovat sitten puistattavia otuksia", muistelee tohtori epämiellyttävimpiä matkakokemuksiaan. Tärkeintä oli kuitenkin se, että ihmiset suhtautuivat kaukaa tulleeseen tutkijaan hyvin ja vieraanvaraisesti. "Kenttätöitä tehdessämme talon emäntä toi meille silloin tällöin teetä. Joissakin paikoissa tarjottiin lounastakin, herkullista intialaista kotiruokaa, ja joskus saimme jopa majoituksen", Schildt muistelee.


Vapaa-aika vähissä

Työ ja harrastukset ovat tutkijalla sekoittuneet keskenään. Viimeiset seitsemän vuotta kaikki vapaa-aikakin on mennyt väitöskirjan parissa. "Nautin kuitenkin hyvistä elokuvista", paljastaa Schildt.

Huumoripuolen parhaimmistoon hän asettaa riemastuttavat Monty Python -elokuvat. Muuten tohtori katselee mieluiten juoneltaan älykkäitä elokuvia. Viimeksi hän hankki itselleen David Lynchin ohjaaman Mulholland Driven. "Se on erityisen kiehtova vaikean juonensa takia", innostuu Schildt käyden läpi elokuvan parhaat palat.


Tulevaisuus tutkijana

"Tämä on ihan hyvä pohjatyö", sanoo tohtori vaatimattomasti selaillen paksua väitöskirjaansa. "Tästä saa kirjoitettua paljon erilaisia artikkeleita. Tutkimuksessa on paljon sivupolkuja, joita on mahdollisuus lähteä laajentamaan ja syventämään," jatkaa Schildt ja mainitsee yhdeksi mahdolliseksi jatkotutkimuksen aiheeksi Keralan alueen kuninkaalliset palatsit. Haaveissa on myös tehdä väitöskirjasta popularisoitu versio, joka kenties kiinnostaisi laajempaa yleisöä.

Tohtori on jo hakenut rahoitusta seuraavaan projektiinsa, joka liittyy Keralassa 1050-luvulla rakennettuun temppeliin. Kyseessä on laaja projekti, johon liittyy sekä temppelin dokumentointi että kirjan kirjoittaminen. Suunnitelmissa on tehdä työ tiimityönä uskontotieteilijän kanssa; Schildt keskittyisi arkkitehtuurin teoriaan ja kumppani tulkitsisi rituaaleja. "Näin tutkimuksesta tulee monipuolisempi ja syvällisempi", painottaa Schildt.

Mutta opiskellakin vielä pitää. Arkkitehdin tavoitteena on tehdä entistä hienommat ja monipuolisemmat piirustukset tutkimuskohteesta. "Tarvetta olisi vielä hallita fotogrammetrinen mittausmenetelmä sekä arkkitehtuurigrafiikkaan liittyvä GDL-ohjelmointi, jolloin pystyisi piirtämään kolmiulotteisia rakenteita", luettelee tohtori perushumanisteille vieraita termejä. "Aion hankkia maanmittauslaitokselta oppikirjat ja ryhtyä opiskelemaan", sanoo Schildt päättäväisesti ja kaivaa samalla laukustaan tamilin kielen kirjan, jota pitää kuulemma hieman kertailla ennen kuin taito unohtuu. "Saattaa sitä ihminen keskittyä tylsempäänkin tutkimukseen", toteaa humanistitohtori pilke silmäkulmassaan.


Teksti: Marjo Mansikka
Kuva: Mika Federley



"Kuukauden humanisti" esittelee kerran kuussa Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan henkilöstön jäsenen, opiskelijan tai tiedekunnasta valmistuneen.