Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Kuukauden humanisti

2/2005 - Päivi Pahta: Monitieteinen yhteistyöhumanisti

Päivi Pahta. Kuva: Mika FederleyDosentti, tutkija Päivi Pahta innostui englannin kielestä jo varhain. Kiinnostus syntyi varsin epäakateemisesti: kymmenen vuotta vanhemmat isosiskot kuuntelivat Beatlesia ja
3-vuotias pikkusisar lumoutui lauluissa käytetystä kielestä. Jo alle 10-vuotiaana Päivi oli vakaasti päättänyt, että isona hänestä tulee englannin opettaja.


Yliopistossa Päivi luki pääaineenaan englantia, sivuaineina venäjän kieltä ja kirjallisuutta, yleistä kielitiedettä ja kasvatustiedettä. Maisteriopintojen jälkeen hän auskultoi ja oli jo jäämässä peruskouluun englannin opettajaksi, mutta kohtalo puuttui peliin. Englannin laitoksen silloinen professori Ossi Ihalainen soitti Päiville ja kysyi kiinnostaisiko tätä assistentin sijaisuus. ”Ajattelin, että mikä ettei. Tutkimus alkoi opintojen loppuvaiheessa kiinnostaa, ja uskoin ehtiväni opettaa koulussa myöhemminkin”, Päivi muistelee. Sijaisuus venyi, ja nyt yliopistoelämää on jatkunut jo 18 vuotta. Peruskoulunopettajana Päivi on ollut vain vajaan vuoden, mutta aikuiskoulutuskokemusta on iltatöinä kertynyt 13 vuotta.


Tohtorin tiedonjano

Päivi väitteli tohtoriksi vuonna 1998. Tohtorin jatkuvana kiinnostuksen kohteena on englannin kieli ja englannin kielen historia: kielen eri vaiheet, erikoiskielet, kielikäytännöt ja ulkoisen todellisuuden vaikutus kieleen. Viime aikoina Päivi on myös perehtynyt englannin käytön kehitykseen Suomessa. Tähän liittyen hän on muun muassa kollegansa kanssa kahlannut läpi puhelinluettelon keltaisia sivuja viimeisten 50 vuoden ajalta.

Englannin alalla on paljon kilpailua ja suhteessa alan suosioon vähän opetusvirkoja, joten tutkijan työ on sellaiselle, joka haluaa kielen parissa työskennellä, varteenotettava vaihtoehto. Kyse on kuitenkin lähes poikkeuksetta pätkätyöstä ja jatkuvasta rahoituksen etsimistä ja hakemisesta. Päivi haluaa kuitenkin kannustaa tutkijoiksi aikovia: ”Jos on jostain kiinnostunut tai haluaa tehdä jotain, sitä pitää kokeilla. Alalle ei haeta rahan tai maineen takia, työssä ei ole pysyvyyttä ja leipä on usein katkolla. Tiedon intohimo kantaa!”


Yhteistyötä rakentamassa

Vuodesta 2001 alkaen Päivin työpaikka on ollut Tutkijakollegiumissa, yliopiston erillislaitoksessa, jonka tehtävänä on harjoittaa korkeatasoista humanistis-yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, edistää tieteiden välistä vuorovaikutusta ja lisätä suomalaisen tutkimuksen kansainvälistä näkyvyyttä. Päivi oli yksi ensimmäisessä valinnassa paikan saaneista tutkijoista ja on osallistunut aktiivisesti yhteisön tieteidenvälisyyttä tukevien toimintatapojen rakentamiseen. Tutkijakollegium on toiminut keskustakampuksella elokuusta 2002 lähtien. Yhteisissä tiloissa työskentely edistää tutkijoiden välistä yhteistyötä ja monitieteisen yhteisön muodostumista. ”Täällä pääsee arjessa kurkistamaan muiden tieteenalojen kysymyksenasetteluun, mikä on ajatuksia virkistävää ja inspiroivaa. Eteen tulee asioita, joita ei olisi tullut ajatelleeksi itsekseen. Lisäksi omia metodeja oppii tarkastelemaan kriittisesti muiden tieteenalojen näkökulmasta”, summaa Päivi monitieteisen yhteistyön etuja.

Varsinainen tutkijantyö kollegiumissa ei Päivin mukaan kuitenkaan paljoakaan eroa vastaavasta työstä entisellä kotilaitoksella. ”Laitoksissa on tietysti eroja. Joillain laitoksilla on huippuyksiköitä, joissa toiminnan piirteet ovat varsin samanlaisia kuin kollegiumissa. Täällä ei tosin ole jatko-opiskelijoita, mutta paikka on toisella lailla monipuolinen. Lisäksi tutkijanpesti voi kollegiumissa olla kestoltaan pitempi kuin muilla rahoitusmalleilla”, Päivi pohtii.


Tutkija ja opettaja

Englannin kielen laitoksella on oma huippuyksikkö Englannin kielen vaihtelun ja muutoksen tutkimusyksikkö (VARIENG), jossa Päivi on tiiviisti mukana. Tutkimusyksikössä tutkitaan kuinka englannin kieli muuttuu ajassa, vaihtelee maantieteellisesti ja sosiaalisesti sekä viestintätilanteen mukaan. Tällä hetkellä Päiviä työllistää lääketieteen kielen historian tutkimushanke: puoli miljoonaa sanaa käsittävä korpus julkaistaan kevään aikana. Viime vuoden joulukuussa rehtori Ilkka Niiniluoto myönsi 100 000 euroa Päivin ja kolmen muun tutkijan hankkeelle Socio-cultural Reality and Language Practices in Late Modern England (SOREAL). Neljän naislingvistin ryhmä tutkii sosiokulttuurisen todellisuuden ja kielen välistä vuorovaikutusta 1700- ja 1800-luvun Englannissa.

Vaikka tutkija työstään nauttiikin, hän kaipaa myös opettajuutta ja kontaktia opiskelijoihin. Tutkimuksen ohella Päivi ohjaa muutamaa graduntekijää ja jatko-opiskelijaa. Lisäksi hän johtaa neljän Helsingin yliopistossa toimivan humanistisen alan huippuyksikön monitieteistä tutkijankoulutusverkostoa Merkitys, kieli ja kulttuurien muutos. Tämän kevään uusi monitieteinen ”iso juttu” on yhteistyössä suomen kielen ja eräiden muiden kielten laitosten kanssa toteutettava kielikontakti-ilmiöihin keskittyvä Kielet kohtaavat -luentokurssi, jonka ideoinnissa ja toteutuksessa Päivi on mukana. Kurssin johdantoluennolle ilmaantui noin 150 opiskelijaa – kaksi kertaa enemmän kuin järjestäjät osasivat odottaa.

Vuonna 1996 Päivi piti toistaiseksi viimeisen kurssinsa aikuiskoulutuksen puolella työväenopistossa. Siellä opettajalla oli ihan omanlaisensa haasteet: opiskelijoiden ikäjakauma ja taitotaso saattoi samalla kurssilla heitellä laidasta laitaan. Eläkeläisryhmiä Päivi muistelee erityisellä lämmöllä. ”Ikäihmisillä on positiivinen asenne opiskeluun. Eikä mikään muu ryhmä ole luennon jälkeen osoittanut minulle seisaallaan suosiota”, Päivi nauraa.


Työ kulkee mukana

Viivan veto tutkijan työn ja vapaa-ajan välillä on Päiville vaikeaa. Myös monet harrastuksista liittyvät vahvasti työhön. Vuodesta 2003 hän on muun muassa toiminut FINSSE:n (The Finnish Society for the Study of English) sihteerinä. Mutta silloin kun tutkija ei mieti töitä, hän viettää aikaansa perheen ja ystävien parissa. Hän kertoo myös olevansa osakkaana pienessä partiolaispurjeveneessä, jolla pääsee kesäisin seilaamaan Hiittisten saaristovesillä – tiimityötä sekin. ”Olen tällainen marinoitu hämäläinen”, paljastaa Päivi.


Teksti: Marjo Mansikka
Kuva: Mika Federley



"Kuukauden humanisti" esittelee kerran kuussa Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan henkilöstön jäsenen, opiskelijan tai tiedekunnasta valmistuneen.