Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Kuukauden humanisti

1/2005 - Johanna Mikkonen: Opiskelijoiden kuuntelija

Johanna Mikkonen. Kuva: Mika FederleyOpiskelun takkuaminen on Johanna Mikkoselle tuttua ja lähes päivittäistä. Hänen omat opintonsa valmistuivat tosin jo vuosia sitten, mutta nyt Johanna opastaa nyky-humanisteja panemaan pisteen opiskeluvaikeuksille. Humanistisessa tiedekunnassa toimii opintopsykologi jo neljättä vuotta.


"En ole terapeutti enkä neuvonantaja, vaan ehkä lähinnä kannustaja. Eräs opiskelija nimitti minua myös kätilöksi", kuvailee Johanna Mikkonen työtään tiedekunnan opintopsykologina. Hän tapaa vuodessa noin 60:ä opiskelijaa, jotka haluavat saada tukea opiskeluun, opiskelutaitoihin tai opintojen suunnitteluun. Opintojen viivästyminen tai keskeytyminen on yleinen ongelma. "Tyypillistä on, että opiskelijat vellovat epämääräisesti vailla tavoitteita tai aikatauluja ja valintojen tekeminen tuntuu mahdottomalta", Johanna selventää tukea hakevien lähtökohtia.


Apua ahdinkoon ulkopuoliselta

Opiskelijoiden ongelmat ovat hyvin erilaisia: Toisilla on takanaan pitkä sairaus- tai masennuskausi, jonka jälkeen opintoihin tarttuminen on kitkaista. Toisilla hyvin sujuneet opinnot tyssäävät gradun kirjoittamiseen ja valmistumisen pelkoon. "Katson opiskelijan ongelmia ulkopuolisen silmin ja koetamme löytää yhdessä uusia lähestymistapoja tai toimintamalleja. Joskus alkusysäykseksi riittää kannustus käydä laitoksella pitkän ja usein häpeälliseltä tuntuvan opiskelutauon jälkeen, ja joskus pohdimme opiskelijan kanssa tosissaan keinoja yhdistää opiskelua muuhun elämäntilanteeseen". Opiskelijat ovat Johannan mielestä kuitenkin hyvin selvillä, millaista apua opintopsykologilta voi pyytää. Tapaamisten tarkoitus ja tavoitteet sovitaan yhdessä, samoin tapaamisten väliin sijoittuvat kotitehtävät. Opintojen eteneminen ja loppuun vieminen kertovat osaltaan tapaamisten vaikutuksesta. Johanna korostaa opiskelijoiden omia kokemuksia: "Työn merkitystä on mahdotonta arvioida objektiivisesti. Tärkeintä on opiskelijoiden antama myönteinen palaute."

Vastaanotolla käy niin parikymppisiä kuin keski-iän ylittäneitä, ekavuotisia ja pidemmälle ehtineitä. Opintojen mielekkyys mietityttää etenkin monia graduvaiheen opiskelijoita. "Nykyisen tehokkuusajattelun myötä opiskelijat kokevat entistä voimakkaammin, että opinnoista tulisi olla hyötyä. Olennaisempaa on kuitenkin motivaatio: kun opiskelija tietää kiinnostuksen kohteensa ja vahvuutensa, myös opiskelu on laadukasta – ja hyödyllistä."


Huoli opiskelijoiden hyvinvoinnista

Opintopsykologin työ käynnistettiin lääketieteellisessä tiedekunnassa 1999 ja kokeilua laajennettiin pian valtiotieteelliseen ja humanistiseen tiedekuntaan. Parhaillaan pohditaan, pitäisikö opintopsykologin palvelut järjestää keskustakampuksella kootusti, niin että myös muiden tiedekuntien opiskelijat pääsisivät mukaan. Opintopsykologien toiminnan laajentamista ja vakinaistamista mietitään myös muissa korkeakouluissa, ja esimerkiksi Psykologiliitto kannattaa opintopsykologien kansallista järjestäytymistä. Helsingin yliopistossa yksittäisten tiedekuntien lisäksi asiasta kantaa huolta myös kehittämisosaston vetämä opiskelijoiden hyvinvointiprojekti.


Palikoista kokonaisuus

Opintopsykologin työ on myös muuta kuin yksilötapaamisia. Johanna on ollut puhumassa opiskelutaitoihin liittyvissä tilaisuuksissa, kuten tieteellisestä kirjoittamisesta saksalaisella laitoksella. Myös yhteistyö opettajien kanssa sisältyy työnkuvaan, mutta hakee vielä muotoaan. Merkittävä osuus työajasta kuluu oppimisen tutkimisessa. "Opintopsykologit ovat ainakin tähän asti olleet myös oppimisen tutkijoita. Se tukee yksilövastaanotoilla tapahtuvaa vuorovaikutusta ja auttaa kehittämään ohjausta ja opetusta", painottaa Johanna, joka omassa tutkimuksessaan keskittyy motivaatioon. Tutkimuskohteena ovat vuonna 2004 aloittaneet opiskelijat, joiden tavoitteita ja odotuksia kyseltiin syksyn ensimmäisten viikkojen aikana, ja tulokset päätyvät valmisteilla olevaan väitöskirjaan. "Parasta tässä työssä on kyllä sen monet eri palikat", Johanna vahvistaa.


Omat uravalinnat yllättivät

Psykologian maisteri opiskeli tutkintoonsa myös sosiaalipolitiikkaa ja sosiologiaa. Myöhemmin Johanna on lisännyt tietojaan myös aikuiskasvatuksella, aikuisohjauskoulutuksella sekä liikunnan psykologialla. Yliopistoura on opintojen jälkeen jatkunut jo kymmenen vuotta, joiden aikana Johanna on toiminut tutkijana, opintosihteerinä, suunnittelijana ja pääsihteerinä. Opintopsykologin työ sisältyy aineenopettajan yliopistonlehtorin virkaan, jota Johanna humanistisessa tiedekunnassa parhaillaan hoitaa..

Työpäivän jälkeen tunnelmat tai epäselvät asiat vastaanotoilta jäävät joskus pyörimään päähän, mutta vastapainoa Johanna hakee tyttöjensä kanssa leikkimisestä, talon kunnostamisesta, pihatöistä ja afrikkalaisesta tanssista. Vapaa-aikaa värittää myös syksyllä alkanut psykologian aineenopettajan koulutus. "Psykologin tai opettajan ura eivät erityisemmin viehättäneet opiskeluaikana, mutta tässä sitä ollaan – tyytyväisenä", naurahtaa Johanna.


Teksti: Anne Alarotu
Kuva: Mika Federley



"Kuukauden humanisti" esittelee kerran kuussa Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan henkilöstön jäsenen, opiskelijan tai tiedekunnasta valmistuneen.