Humanistinen tiedekunta

Kuukauden humanisti - Arkisto

12/2004 - Kati Kivinen: Kädet täynnä töitä

Kati Kivinen on omien sanojensa mukaan käytännönläheinen humanisti. Luova ajattelu ja syvällinen pohdinta antavat sen pienen lisän museoassistentin elämään, jonka keskeisiä osia ovat taide ja kulttuuri. Töissä Kiasmassa Kati edesauttaa nykytaiteen uusien virtauksien esittäytymistä suomalaisille.

Taidehistoriasta valmistunut Kati Kivinen puhuu työstään innostuneesti ja runsassanaisesti. Monipuolisuus on selvästi yksi museoassistentin työn plussia. Tehtävät vaihtelevat tulevien näyttelyiden ideoimisesta ja taiteilijoiden työn tukemisesta materiaalihankintoihin ja taidekuljetusten järjestämiseen. Vaihtelu antaa mielekästä rytmiä päivään. "Nykyisin työntekijältä odotetaan enemmän joustavuutta erilaisiin tehtäviin. Vastavalmistuneella maisterilla saattaa olla hieman vääriä mielikuvia siitä, mitä hänen maisterina kuuluisi tehdä ja mitä ei, mutta aina ei voi sulkea pois niitä vähäpätöiseltä tuntuvia tehtäviä", Kati tähdentää.

Wanted: organisointitaitoa ja luovuutta

Nykytaiteen teokset lähtevät usein liikkeelle näyttelytilasta, jolloin taitelija tarvitsee tukea joltakin, joka tuntee tilan mahdollisuudet ja rajoitukset ja neuvoo tilan ja teoksen yhdistämisessä. "Site-specific working taitelijoiden kanssa on tosi mielenkiintoista ja antoisaa, mutta joskus myös rasittavaa, kun ideoita on paljon ja aikaa vähemmän". Näyttelyn suunnittelun ja toteutuksen kiivain vaihe on noin puoli vuotta, josta viikon taiteilija on paikan päällä.

Keskeinen osa tehtäviä on yhteistyö näyttelyn osapuolten kanssa; osaamista tarvitaan niin Kiasman sisältä kuin eri yrityksiltä kuljetuksiin, esitteisiin ja matkoihin. Ja tätä kaikkea pyöritetään moneen eri näyttelyyn samanaikaisesti. "Projektinhallintataidoilla on todella kysyntää", naurahtaa Kati työnsä kiireille, kun ajatuksia pitää suunnata niin seuraavien viikkojen kuin tulevien vuosien näyttelyihin.

Opinnot + työkokemus = mielekäs työura

"Olen usein sanonut, että mulla on käynyt kauhea tuuri töiden kanssa", Kati vahvistaa, kun kertoo työuransa eri vaiheista. Vuonna 2000 valmistunut filosofian maisteri teki jo opiskeluaikoina Art goes Kapakka -festivaalia ja oli osa-aikatöissä suomalaisten taiteilijoiden kansainvälistymistä tukevassa Näyttelyvaihtokeskus Framessa, josta löytyi töitä myös valmistumisen jälkeen. Harjoittelun Kati teki Kiasmaan. "Nykyisen työn saamisessa painoi enemmän aiempi työkokemukseni kokonaisuudessaan kuin muinainen lyhyt harjoittelu Kiasmassa. Mutta eihän siitä varmasti haittaakaan ollut, että tunsin talon ennestään", miettii Kati.

Katin opiskelu- ja työtahti voisi joitakin hengästyttää. Neljässä ja puolessa vuodessa hän luki taidehistorian pääaineopinnot, sivuaineopinnot estetiikassa ja elokuva- ja televisiotutkimuksessa sekä suoritti valokuvauksen opintoja Taideteollisessa korkeakoulussa ja kirjoittajakoulutuksen Kuvataideakatemiassa. Niin - ja kävi töissä. Tehokkuuden taustalla oli yksinkertainen asenne: "Päätin jo ekana opiskeluvuotena, että en tule yliopistolle oleilemaan".

Uuden alan uudet haasteet

Nykytaide herättää monissa vahvoja tunteita ja mielipiteitä. Kati törmää ennakkoluuloihin ja tiukkoihin kysymyksiin nykytaiteen tarpeellisuudesta silloin tällöin. "Yllättävää kyllä, että tätä keskustelua käyn usein tekniikan alan ystävieni kanssa, ja joskus tutuntutuille ja sukulaisille saa selitellä nykytaiteen olemassaoloa. Se on toisaalta aika hauskaa ja mielenkiintoista".

Yliopistolla oli Katin mielestä liian pienet mahdollisuudet keskittyä nykytaiteeseen, sillä silloinen tarjonta rajoittui yksittäisiin vierailuluentoihin ja sivuaineiden kursseihin. "Kiasman myötä nykytaidetta tarjotaan ehkä nyt enemmän, tai ainakin siihen olisi nyt hyvät mahdollisuudet erilaisten yhteistyökuvioiden avulla."

Taiteen viemää

Taiteesta Kati ei halua eroon Kiasman oven ulkopuolellakaan. Erityisesti valokuvaus ja videotaide kiinnostavat. Jatko-opintoja vapaa-aikanaan 'harrastava' Kati on ottanut aiheekseen monikanavaisten videoinstallaatioiden narratiivisuuden. "Tohtorin arvosta ei varmaan vielä olisi hyötyä työuralla, mutta kenties tulevaisuudessa", hän arvelee. Tutkimus etenee hitaasti, sillä vapaa-aikaa on jaettava myös perheelle, koiralle ja ystäville, joiden kanssa suunnataan usein näyttelyihin ja museoihin. "Myös lomamatkoilla kierrän näyttelyitä, tosin silloin valinnat riippuvat siitä, mihin mieheni suostuu mukaan", Kati nauraa.

Teksti: Anne Alarotu
Kuva: Mika Federley

"Kuukauden humanisti" esittelee kerran kuussa Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan henkilöstön jäsenen, opiskelijan tai tiedekunnasta valmistuneen.