Humanistinen tiedekunta

Kuukauden humanisti - Arkisto

9/2003 - Pauliina Raittila: Matkalla maisteriksi

Pauliina Raittilan tutut kuviot muuttuvat: lukio on vaihtumassa yliopistoksi ja Jyväskylä Helsingiksi. Suomen kielen opinnot humanistisessa tiedekunnassa alkavat syyskuussa. Uunituore ylioppilas on innoissaan.

Humanistisen tiedekunnan opiskelijavalintoihin saapui menneenä keväänä yli 5400 hakemusta. Pääsykokeissa kävi lähes 3700 opiskelemaan pyrkivää, ja kilpailu opiskelupaikoista oli jälleen kovaa: vain joka viides sai heinäkuussa paksun hyväksymiskirjeen. Uusien yliopisto-opiskelijoiden joukossa on yhä vähemmän saman kevään ylioppilaita, mikä on herättänyt paljon yleistäkin keskustelua. Pauliina on tämän kevään ylioppilastodistuksellaan yksi niistä harvoista, jotka pääsevät aloittamaan opiskelut suoraan lukiosta.

Valintojen vaikeutta

Kirjoitukset ja pääsykoevalmistelut työllistivät Pauliinaa koko kevään. Moni hänen luokkakavereistaankin valitteli, että keväällä kaikki tuli vauhdilla: kirjoitukset, haut, pääsykokeet. Lukion jälkeisten opintojen suunnittelu pitäisikin Pauliinan mielestä ehkä aloittaa jo aiemmin, sillä eri vaihtoehtojen selvittäminen on hankalaa, vaivalloista ja se vie aikaa. "Mahdollisuuksia on hurjasti, eikä kaikista edes tiedä. Opinto-ohjaajilla on paljonkin tietoa annettavanaan, mutta se pitää itse ehtiä heiltä pyytää. Kaikki riippuu omasta aktiivisuudesta, ja päätökset pitää lopulta tehdä itse", kuvailee Pauliina hakuprosessin vaikeuksia.

Päätös hakea suomen kielen opintoihin kypsyi Pauliinan mielessä pikkuhiljaa. Lukion äidinkielen tunnit olivat mieleisiä, muutamat ystävät opiskelivat suomea ja kieli ylipäätään kiinnosti. "Haaveilin kyllä aina yliopisto-opinnoista. Biologia häilyi jossain vaiheessa vaihtoehtona ajatuksissa, mutta päädyin sitten suomen kieleen. Musta on jo pidempään tuntunut, että olen enemmän humanisti. Kävin myös suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen pääsykokeissa, mutta suomi oli ykköstoiveeni", kertoo Pauliina. Heinäkuussa tunnelmat olivat jo hilpeät: "Olin totta kai iloisesti yllättynyt, että pääsin. Pääsykokeet olivat vaikeat, enkä osannut yhtään etukäteen sanoa, kuinka niissä käy", sanoo Pauliina hymyillen.

Opiskelukaupungeissakin oli Pauliinalla miettimistä. Tampere, Turku, Helsinki ja kotikaupunki Jyväskylä tarjosivat suomen kielen opintoja, mutta loppumetreillä Helsinki vei voiton. "Täällä mulla on jo muutamia tuttuja, ystäviä ja sukulaisia. Jyväskylääkin mietin tosissani, mutta kun pääsykokeet osuivat samalle päivälle Helsingin yliopiston kanssa, Helsinki voitti. Ajattelin, että tämä olisi hyvä mahdollisuus vaihtaa maisemaa ja tutustua uusiin ihmisiin", Pauliina kertoo päätöksestään.

Sisämaasta rannikolle

Muutto pääkaupunkiin oli helppoa, sillä asunto järjestyi jo elokuussa HOASin kautta. Itse opinnot käynnistyvät tämän kuun alussa orientoivalla viikolla, jolloin tuutorit ja laitokset opastavat tulokkaita yliopistomaailmaan. Keskeistä on opintojen suunnittelu. "Suomen kielen opiskelusta mulla ei ole vielä paljoakaan mielikuvia. Kielioppi mua on aina kiehtonut ja se, mitä kieli on, miten ihminen sillä toimii. Kurssivalikoima on varmasti valtava ja opiskelu on ehkä itsenäisempää kuin lukiossa", miettii Pauliina.

Tällä hetkellä tulevaisuuden pohdinta ei ole mielessä ensimmäisenä, mutta tuttavien mukaan Pauliinassa on opettajan ainesta. "Ennen ajattelin, että ei missään nimessä opettajaksi, mutta nyt se on lientynyt. Onhan opettajan työ vaihtoehto muiden joukossa, mutta katsotaan nyt, mitä muuta tulee opintojen aikana mieleen."

Kysymyksiä ja vastauksia

Pauliina on pitkän linjan partiolainen. Harrastuksen hyvinä puolina hän listaa luonnossa liikkumisen, seikkailemisen, itsensä ylittämisen ja uudet ihmiset. Hän on jo selvittänyt, että partiolaistoimintaa löytyy myös Helsingin yliopistosta. Opintojen ja harrastusten osalta moni kysymys on siis jo saanut vastauksen, mutta miltä uudesta opiskelijasta itsestään tuntuu? "Odotan, että yliopistolla on hyvä, yhteinen ilmapiiri ja tapaan täällä samanhenkisiä ihmisiä. Kyllä tämä vähän jännittää, mutta kaikki uusi on samalla hirveän mielenkiintoista."

Teksti: Anne Alarotu
Kuva: Mika Federley

"Kuukauden humanisti" esittelee kerran kuussa Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan henkilöstön jäsenen, opiskelijan tai tiedekunnasta valmistuneen.