Humanistinen tiedekunta

Kuukauden humanisti - Arkisto

12/2001 - Hanna Liisanantti: Viestinnän puolestapuhuja

Hanna Liisanantti on opiskellut kaksi ja puoli vuotta fonetiikan laitoksella puheviestinnän linjalla. Lähes saman ajan hän on toiminut myös ainejärjestö Allofonin puheenjohtajana ja pyrkinyt nostamaan aineensa asemaa. "Puheviestinnän osaajia tarvitaan", media-alalle tähtäävä Hanna sanoo.

Helsingin yliopiston fonetiikan laitokseen kuuluu fonetiikan oppiaineen lisäksi logopedia. Fonetiikassa suuntautumisvaihtoehtoja on kaksi, yleinen sekä puheviestinnän linja. Itsenäisenä oppiaineena puheviestintää voi opiskella toistaiseksi ainoastaan Jyväskylän yliopistossa.

Puhetta ja viestintää

Puheviestintä ymmärretään yleensä yksinkertaisesti puheeksi televisiossa, radiossa tai jossain muussa julkisessa tilassa. Tieteenalalla painotetaan nykyään kuitenkin enemmän vuorovaikutusviestintää kuin pelkkää puhetta, sanoo Hanna. Pelkästään foneettisten äänteiden tutkiminen ei olekaan Hannan suurimman intohimon kohde. Yhtenä fonetiikan potentiaalisista alueista hän pitää puheteknologiaa ja sen sovelluksia yhteiskunnan eri tarkoituksiin.

Kokonaisvaltaisemmasta viestinnästä kiinnostunut Hanna opiskelee sivuaineina viestintää ja kasvatustiedettä - jälkimmäistä tosin osittain äidin viisaasta neuvosta sekä humanistille realistisesta "jos en muuta työtä saa" -syystä. Nykyään puheviestinnän kurssi kuuluu lukioissa opetussuunnitelmaan, ja monilla yläasteilla sitä voi opiskella valinnaisesti, tietää Hanna. Yleensäkin puheviestinnän opiskelussa on välttämätöntä valita sitä tukevia sivuaineita työelämää ajatellen. Vaihtoehtoja on tietysti intresseistä riippuen monia, suosittuja ovat olleet mm. sosiaalipsykologia ja teatteritiede, Hanna kertoo. Nykypäivää luotaavana mahdollisuutena hän näkee digitaalisen viestinnän opintokokonaisuuden.

Työelämän mahdollisuuksia

Alaan liittyvien harjoittelu- ja työpaikkojen saaminen on Hannan mukaan täysin omasta aktiivisuudesta kiinni. Kysyntää kuitenkin on: äskettäin Jyväskylässä puheviestinnän päivillä käydessään hän sai jälleen kuulla, että puheviestijöitä kaivataan töihin jo ennen valmistumista. Työelämän kirjo onkin laaja, vaikka varsinaisesti puheviestinnästä "ei tule miksikään", Hanna kertoo.

Tavallisina työalueina Hanna mainitsee konsultoinnin koskien esimerkiksi neuvotteluviestintää, kulttuurienvälistä vuorovaikutusta ja yleensä julkista esiintymistä, toimittajan ja opettajan työt sekä uuden teknologian sovellukset. Löytyypä fonetiikkaa opiskelleita myös kirjoittamasta ennen kirjoittamatonta heimokieltä, tutkimasta valaiden viestintää Englannissa sekä puhujantunnistuksen parista Keskusrikospoliisissa, kertoo Hanna innostuneena. Itse hän on tällä hetkellä mukana Kauppakorkeakoulun viestintäteknologiaprojektissa, jossa tutkitaan kämmentietokoneiden kautta tapahtuvaa viestintää. Aikaisemmin Hanna työskenteli fonetiikan laitoksella tutkimuksessa, joka käsitteli automaattista puhujantunnistusta.

Toiveita ja tavoitteita

Ainejärjestön puheenjohtajana toimiessaan Hanna on keskittynyt lobbaamaan oppiaineensa puolesta. Tavoitteena on, että puheviestinnästä tulisi joskus itsenäinen oppiaine. Kurssi-ilmoittautumislistoista päätellen kiinnostusta on pääaineopiskelijoiden ulkopuolellakin. Oppiaine kaipaisi myös lisää opettajia. Nykyisistä kahdesta toinen keskittyy ilmaisutaitoon, toinen viestintään.

Vaikka Hanna sanookin, ettei koko ajan tarkkaile ihmisten puhetapoja, hän myöntää joutuvansa joskus hillitsemään itseään kuullessaan erityisen nasaalia puhetta. Etelä-Suomen nuorisolle tyypillisen "nenä-äänen" hän korjaisi päällimmäisenä. Yleisesti Hanna suhtautuu maltillisesti arkipäivässä käytettävään viestintään. "Sä-passiivin käyttäjät tekevät vain itsestään tyhmän", hän toteaa.

Nykyään kommunikoidaan kaikin puolin enemmän kuin aiemmin, eivätkä uudet viestintämuodot ole tukahduttaneet vanhoja, Hanna pohtii. Tapahtuu luonnollista muutosta: "On tutkittu, että ä on muuttumassa a:n suuntaan puhekielessä, mutta ei sen vuoksi maanlaajuista kampanjaa kannata käynnistää." Hannan pika-analyysin mukaan toimittajakin "jutteli ihan mukavasti eikä mitään tosi ärsyttäviä piirteitä ilmennyt".

Esimerkillisinä puhujina ja viestijinä Hanna mainitsee Suvi-Anne Siimeksen tyylin "asiallisena ja perille menevänä" sekä "huippuna" omalta laitokseltaan löytyvän dosentin. Yliopiston väellä olisi paljon opittavaa hyvästä puheviestinnästä, vaikka yksittäisiä helmiä joukosta löytyisikin. "Professorien luulisi pystyvän puhumaan aiheestaan spontaanistikin eikä vain suoraan paperista lukien", Hanna ihmettelee. Toisena toiveena olisi, että suurissa luentosaleissa opeteltaisiin käyttämään mikrofonia. Toimittaja allekirjoittaa.

Teksti: Mika Federley
Kuva: Tapio Nurminen

"Kuukauden humanisti" esittelee kerran kuussa Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan henkilöstön jäsenen, opiskelijan tai tiedekunnasta valmistuneen.