Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Kuukauden humanisti - Arkisto

6/2001 - Jussi Valtonen: Kirjoittamista kaikki tyynni

Jussi Valtonen. Kuva: Johanna WahlbeckJussi Valtonen toimii psykologian laitoksella assistenttina. Jo opiskeluaikanaan kirjan julkaissut Jussi painottaa kirjoittamiskokemuksen merkitystä. Onhan tutkimustulosten raportointikin paljon helpompaa, jos kirjallinen ilmaisu ei tuota ongelmia.


Jussi Valtonen on mainio haastateltava. Itsekin runsaasti toimittajan töitä tehnyt nuori assistentti vastaa kysymyksiin ilmeikkäästi, ja huumorilla höystetyt kommentit saavat haastattelijan nauramaan useammankin kerran.


Tasavirta / Vaihtovirta

Jussi valmistui psykologian maisteriksi viime joulukuussa ja toimii tällä hetkellä laitoksellaan assistenttina. Väitöskirjatutkimustaan hän on aloittamassa Hannu Tiitisen vetämässä tutkimusryhmässä "Apperception and Cortical Dynamics" eli ACD. Professori Tiitistä lainaten Jussi toteaa – kieli poskessa –, että ryhmää on tarkoitus laajentaa suorastaan tutkimuskeskukseksi (Center), jotta psykologian laitokselle saataisiin pystyyn ikioma AC/DC.

Aussirokkareiden tyyliin psykologian laitoksellakin soitetaan tiukasti yhteen. Siinä missä monella muulla humanistisella alalla tutkijat voivat tehdä työtään erillään muista, Jussi sanoo psykologiassa moisen yksityisyritteliäisyyden olevan aika vaikeata. Erityisesti aivotutkimuksessa, jota Tiitisen ryhmä tekee, yhteistyö on välttämätöntä jo mittaustekniikan hallitsemisenkin takia.

"Hyviä kokeita on vaikea suunnitella ja toteuttaa yksin, koska asiantuntemusta vaaditaan usein niin monelta alalta. Ja artikkeleja kirjoittaessa on hyvä olla apuna joku asiantunteva lukija, joka pystyy antamaan palautetta", Jussi toteaa.


Psyk. yo:n kirjaprojekti

Jussi julkaisi ensimmäisen kirjansa jo opiskeluaikanaan. Hänen ja Ben Furmanin Jossakin on ilo: Tietoa ja toivoa masennuksesta kärsiville ja heidän läheisilleen ilmestyi keväällä 2000. "Me kirjoitettiin sitä niin kuin Ryhmäteatterissa on kuulemma kirjoitettu näytelmiäkin. Toinen kirjoittaa ensin pätkän ja lähettää sen sähköpostilla toiselle, joka pistää sen uusiksi. Tätä jatketaan niin kauan kunnes molemmat ovat suurin piirtein tyytyväisiä tai niin kyllästyneitä, etteivät jaksa enää jatkaa." Vakavoituessaan Jussi toteaa kirjan lähtökohtana olleen Ben Furmanin haastattelut, joita Jussi muokkasi ja kommentoi.

Jussi kertoo alunperin haastatelleensa Furmania Kirkko ja Kaupunki -lehteen. Kun kustannusyhtiöstä jonkin ajan kuluttua soitettiin ja pyydettiin Jussia tekemään kirjaa Furmanin kanssa, hän ei ollut uskoa korviaan. "Mä luulin että se oli aprillipila", Jussi nauraa.

Kirjan työstämisen Jussi sanoo olleen hyvin opettavaista, eikä lähes vuoden kestänyt prosessi haitannut opintoja. Pikemminkin kirjan tekeminen innosti tutustumaan psykologiaan entistä syvemmin. Myös kirjan saama vastaanotto on ollut myönteistä, ja palautetta on tullut myös masennuksen kokeneilta, jotka ovat kiitelleet kirjaa rohkaisevaksi.


Mielen liikkeitä

Jussi aloitti yliopisto-opintonsa englantilaisella filologialla vuonna 1993. Varsin pian hän kuitenkin huomasi filosofian kiinnostavan enemmän ja englannin opinnot jäivät syrjään.

Filosofiasta Jussi suoritti perus- ja aineopinnot. Hän sanoo olleensa aineesta hyvin innostunut, mutta jossain vaiheessa hän alkoi kaivata mielen tutkimiseen myös empiiristä pohjaa. Hän vaihtoi siis pääaineekseen psykologian syksyllä 1996.

Jussin mukaan filosofia ja psykologia ei olekaan hullumpi yhdistelmä. Filosofian opinnot tukivat erittäin hyvin psykologian opiskelua, ja varsinkin kognitiivinen psykologia, kognitiotiede ja mielen filosofia ovat lähellä toisiaan. Psykologia tarvitsee tuekseen filosofiaa, jossa pyritään käsitteelliseen selkeyteen ja tarkkuuteen.


Uusia haasteita

Yliopisto-opettamisen tuore assistentti sanoo olevan haastavaa – ja samalla hauskaa. Kun oppiminen on joka tapauksessa työläs prosessi, hän haluaisi auttaa opiskelijoita näkemään mikä on olennaista. Muita sivuprojekteja Jussi pyrkii tällä hetkellä välttämään: käynnistymässä oleva tutkimushanke vaatii sen verran paljon keskittymistä.

Kirjoittamisharrastuksestaan Jussi ei kuitenkaan aio luopua. Harrastuspiiri Nobelistiklubiinkin kuuluva Jussi ei lakkaa korostamasta kirjoittamisen merkitystä tutkijoille: "Empiirisessä tutkimuksessa pitää paitsi mennä labraan ja tehdä joku koe, myös oppia se kielipeli eli miten asiat on tapana raportoida ja miten ei ole. Tämän kielipelin opetteleminen on hauskaa, etenkin kun on muutenkin kiinnostunut kirjoittamisesta."


Teksti: Tapio Nurminen
Kuva: Johanna Wahlbeck



"Kuukauden humanisti" esittelee kerran kuussa Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan henkilöstön jäsenen, opiskelijan tai tiedekunnasta valmistuneen.