Humanistinen tiedekunta

Kuukauden humanisti - Arkisto

10/2000 - Andrew Chesterman

Tapaaminen käännösteorian professori Andrew Chestermanin kanssa on inspiroiva hetki. Chesterman haluaa herätellä ihmiset ajattelemaan: onhan maailmassa muitakin arvoja kuin raha tai teknologia. Hänen ihanteenaan on yliopisto, jossa ihmiset saavat ajatella ja oppia ilman hyötynäkökohtia.

Tärkein valmius, jonka yliopisto voi opiskelijalle antaa, on taito oppia ajattelemaan, sanoo Andrew Chesterman. Ajattelun kautta ihminen oppii erittelemään ongelmia ja hallitsemaan tietotulvaa. Käytännön asiat ihminen oppii kyllä työssään.

"Uuden oppiminen on juuri se taito mitä työnantaja arvostaa. Sellainen ihminen, joka kokee että uuden oppiminen on elämys ja haaste, on valmis oppimaan mitä tahansa jalkapallosta matematiikkaan. Se on valitettavasti unohdettu, kun ajatellaan, että yliopistossa pitäisi opettaa ammattitaitoja. Mutta ammattitaitohan ruostuu: jos me opitaan nyt joku tietokoneohjelma, niin viiden vuoden päästä se on out-of-date", sanoo Chesterman ja jatkaa:

"Silloin kun mä itse lähdin yliopistoon, mun isä kysyi mitä mä aion siellä oppia. Mä sanoin että mä aion lukea saksaa ja ranskaa. Hän vastasi että hei, et sä noin tee. Sä menet oppimaan miten ajatellaan; learning to think. Minusta se oli erittäin fiksusti sanottu ja se on jäänyt mun mieleen."

Avoimin ovin

Nykyisessä tehtävässään romaanisten kielten laitoksella Chesterman ohjaa lukuisia opinnäytetöitä. Työn ohjaajan on oltava saatavilla, Chesterman sanoo. Hänen työhuoneessaan ovi on aina auki – opiskelijan pitää saada koputtaa oveen ja tulla sisään. Ohjaajankin tulee olla normaali ihminen, jonka kanssa saa vapaasti keskustella ja olla eri mieltä. Hyvä ohjaaja antaa vinkkejä ja inspiraatiota. Lisäksi Chesterman painottaa, että opiskelijan pitää saada valita työnsä aihe. Aiheen pitää kiinnostaa opiskelijaa itseään, jotta motivaatiota riittäisi.

Toisaalta Chestermanin mielestä HuK-tutkinto on Suomessa aliarvostettu. Monelle opiskelijalle kandin tutkintokin riittäisi. Vaikka gradu meneekin läpi, siitä ei välttämättä tule erityisen hyvä. Koko systeemi olisi parempi jos HuK-taso olisi selkeästi oma tutkintonsa, sanoo Chesterman. Tällöin graduntekijöitä olisi vähemmän mutta töiden laatu parempi. Ei kaikkiin tehtäviin vaadita maisterin pätevyyttä.

Tulos tai ulos?

Yliopistokoulutusta on kritisoitu liiallisesta teoreettisuudesta, mutta tätä kritiikkiä Chesterman ei hyväksy. Ehkä bisnesmaailma on yliopistolle kateellinen, Chesterman pohtii. "Bisnesmaailmassa eletään hyvin erilaisessa arvomaailmassa. Tavaraa pitää olla ja voittoa pitää tulla. Yliopiston yksi tehtävä on ottaa etäisyyttä vallitsevaan arvomaailmaan, ja tarjota muunlaisia ajatuksia ja arvoja ihmisille. Ei välttämättä tarvitse ajatella, että kilpailu tai voitto olisi kaiken A ja O. On muitakin asioita, jotka ovat kiinnostavia ja ehkä tärkeämpiäkin", brittiprofessori toteaa.

Lontoossa syntynyt Chesterman on opiskellut Cambridgen, Edinburghin ja Readingin yliopistoissa. Hänen mielipiteissään näkyy arvostus alkuperäistä yliopistoajatusta kohtaan: "Englannissa on pitkä perinne ns. liberaalisesta ihanteesta. Yliopisto on sellainen paikka mihin ihmiset menevät kun he haluavat miettiä ja pohtia, vähän niinkuin keskiajan munkit." Yliopistojen ja laitosten tehokkuuden vertailemista nykyisten tulospisteiden avulla Chesterman pitää järjettömänä: ei näin voi mitata ajattelun luovuutta tai ongelman ratkaisukykyä, jonka lisäarvo näkyy ehkä vasta vuosien kuluttua.

Huutavan ääni erämaassa

Chesterman tarjoaa kiinnostavan näkökulman myös nykyiseen digitaalihuumaan. Se, että luennot laitetaan verkkoon, ei paranna opetuksen laatua piirun vertaa. Oppiminen tapahtuu ensisijaisesti dialogissa ihmisten välillä; oppiminen lähtee ihmismielten interaktiosta. Nykyään ollaan valmiita investoimaan koneisiin, mutta ei ihmisiin, Chesterman sanoo. "Mutta tämä on sellainen aalto: jossain vaiheessa palataan takaisin inhimillisyyteen", hän hymyilee.

Haastattelun lopuksi Chesterman jatkaa totuttujen ajatuskulkujen pöllyttämistä: miksi kuukauden humanistin pitää aina olla samasta tiedekunnasta? Eikö humanisteja ole muuallakin, vaikkapa matemaatikkojen joukossa? Entäpä jos tiedekunnan www-sivuilla pitäisikin esitellä myös kuukauden piilohumanisti? Humanistit tuntevat ns. kovia tieteitä usein valitettavan huonosti. Siinä missä matemaatikot ja luonnontieteilijät lukevat samat Shakespearet ja kuuntelevat samat Beethovenit kuin humanistitkin, humanistien tietämys luonnontieteistä on surkea – miksi rajoittaa ajattelua vain omalle alalleen?

Teksti: Tapio Nurminen
Kuva: Johanna Wahlbeck

"Kuukauden humanisti" esittelee kerran kuussa Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan henkilöstön jäsenen, opiskelijan tai tiedekunnasta valmistuneen.