Takaisin Turun seminaarin ohjelmaan | Päätaso | Main Level

Kirsi Vainio-Korhonen

Aihepiiri: Suomalaisen naisyrittäjyyden historia 1750-2000

1. Yrittäjyyden miehinen malli

Kirjallisuuden suurissa kertomuksissa modernin ihmisen esikuvat ovat miehiä, Homeroksen Odysseus tai Goethen Faust. Nämä miehet matkustavat, tutkivat, löytävät, keksivät. Heidän naisensa ovat modernin seikkailun piirin ulkopuolella, kärsivällisesti kodin seinien sisäpuolella odottaen kuten Penelope, kuolemaan asti uskollisina kuten Gretchen.(1) Keksivän ja tutkivan sankarin löytää myös modernista yrittäjätutkimuksesta ja yrittäjyyden teoreettisista malleista, joissa korostetaan tuotantovälineiden omistusta, riskinottoa sekä yrittäjän itsenäisyyttä ja riippumattomuutta.(2)

Yrittäjyydelle ja yrittäjälle löytyy monta määritelmää. Suomessa tällä hetkellä voimassa olevassa eläkelaissa yrittäjä on henkilö, joka tekee ansiotyötä olematta virka- tai työsuhteessa.(3) Verottajan katsannossa yrittäjä vastaa liiketoiminnan riskeistä, hänellä on useita toimeksiantajia, jotka eivät välittämästi valvo hänen työtään, ja toiminta on suhteellisen laajaa ja julkista. Tilastollisessa tarkastelussa erotetaan toisistaan yksinäisyrittäjät, työnantajayrittäjät ja yrittäjää avustavat perheenjäsenet.(4) Teoreettisesti yrittäjyyden rajalinjaa on yritetty vetää myös "varsinaisen" yrittäjyyden ja pienyrittäjyyden välille. "Oikean" yrittäjän tavoitteena on mahdollisimman suuri voitto ja yritystoiminnan kasvu, kun taas pienyrittäjä tyytyy turvaamaan oman ja perheensä toimeentulon.(5)

Talouselämää ja myös yrittäjyyttä kartoittava tutkimus on ollut perinteisesti hyvin androsentrista: toimijoiden on oletettu olevan miehiä ja vain miesten näkökulma on otettu huomioon. Kansantaloustieteen varhaiset teoreetikot Adam Smithistä alkaen eivät pitäneet naista ylipäätään taloudellisena olentona. He näkivät naiset ennen kaikkea vaimoina ja äiteinä, jotka olivat riippuvaisia miespuolisesta elannonhankkijasta ja joiden tekemällä kotityöllä ei ollut kansantaloudellista arvoa. Jo Smith erotti tiukasti toisistaan julkisen ja yksityisen, taloudellisen ja ei-taloudellisen, miespuolisen ja naispuolisen. Näistä dikotomioista vain ensiksi mainitut puoliskot olivat kelvollisia tieteenteon ja taloudellisen tutkimuksen kohteiksi.(6)

Klassisessa yrittäjätutkimuksessa johtajuudella ja yrittäjyydellä on miehinen "imago".(7) Laajassa kartoituksessaan "The Entrepreneurial Personality" Elisabeth Chell, Jean Haworth ja Sally Brearley luonnehtivat yrittäjää sanoilla innovatiivinen, mielikuvituksekas, idearikas, luova, muutosagentti, levoton, seikkailunhaluinen ja yllyttäjä (proactive). Keskeisinä teemoina he nostavat esiin suorituskyvyn, pyrkimyksen tilanteiden hallintaan ja riskinottokyvyn. Yrittäjä siis hahmottuu keskeisissä taloustieteellisessä tutkimuksissa riskejäpelkäämättömäksi, eteenpäinpyrkiväksi pioneeriksi ja innovatiiviseksi seikkailijaksi.(8) Samankaltaisuus vaikkapa niiden viestien kanssa, joita miehet "kuulevat", on ilmeinen. Ian M. Harris on osoittanut, että länsimaisen maskuliinisuuden hallitsevin piirre ja unelmien kohde on johtajuus, johon sisältyvät viestit ovat hallitseminen, valta, menestyminen, seikkailu, kilpailu, voitto, riskinotto ja sankaruus.(9) Yhtyminen modernin miesihmisen kuvaan on siis täydellinen.

2. Itsensä työllistävät naiset - naisnäkökulma yrittäjyyteen

Naisten työtä, kotityötä ja etenkin naisten ansiotyötä on tutkittu runsaasti monilla eri tieteenaloilla. Vähimmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt naisyrittäjän, itsensä työllistävän naisen työ. Suomalaisen naisyrittäjän tekemästä työstä on ilmestynyt ainoaastaan yksi laajempi kartoitus, Anne Kovalaisen tutkimus vuodelta 1993 "At the Margins of the Economy. Women´s Self-Employment in Finland 1960-1990". Kirjassa Kovalainen mainitsee työnsä motiiviksi nimenomaan tutkimuksen vähäisyyden: "The starting point for this study is the lack of research on women in the economy, both as entrepreneurs and as self-employed persons"(10).

Onko yrittäjän sukupuolella väliä? Anne Kovalaisen tutkimus osoittaa, että on. Kovalainen toteaa, että suomalainen naisyrittäjyys oli vuosina 1960-1990 hyvin pienimuotoista ja vain harva nainen työllisti muita kuin itsensä. Myös alat ovat hänen mukaansa traditionaalisia. Jos maanviljelystä ei oteta lukuun, itsensä työllistävien naisten suosimia aloja olivat vähittäiskauppa, kauneudenhoito, hotelli-ja ravintola-alan yritykset, perhepäivähoito ja terveydenhoitopalvelut.Teollisuudessa kolmeneljäsosaa naisyrittäjistä toimi ruokatavara- ja tekstiilialoilla. Valtaosa viimeksi mainituista työllisti ainoastaan itsensä kutomalla, ompelemalla vaatteita ja turkiksia tai muokkaamalla nahkaa. Ruokatavara-alalla suurin osa naisryittäjistä omisti pienen leipomoyrityksen. Tutkimuksensa esipuheessa Kovalainen toteaa, että vielä 1990-luvullakin itsensä työllistävät suomalaisnaiset näyttävät jääneen talouden marginaaliin. Naisyrittäjyyttä hän kuvaa sanoilla jäykkä ja muuttumaton. Hän katsoo, ettei yrittäjyys ole vapauttanut naisia palkkatyön patriarkaalisista, sukupuolittuineista rakenteista.(11)

Useat tutkijat ovat nostaneet suhteen perheeseen ja perheen tarpeisiin nais- ja miesyrittäjien näkyvimmäksi eroksi. Naisten harjoittamaa liiketoimintaa esiteollisessa Englannissa tutkinut Margaret Hunt on todennut, että syitä siihen, miksi naiset olivat ja ovat leimallisesti pienyrittäjiä, miksi naiset olivat ja ovat yrittäjäkunnassa vähemmistönä tai miksi naisten yrittäminen keskittyi ja keskittyy harvoille ns. naisaloille, on etsittävä ennen kaikkea patriarkaalisesta perherakenteesta ja miespuolisen perheenpään tarpeiden priorisoinnista.(12) Sekä Anne Kovalainen, työelämäntutkija Riikka Kivimäki että ruotsalaisia naisyrittäjiä tutkineet Elisabeth Sundin ja Carin Holmqvist korostavat, että vielä nykyäänkin naisyrittäjälle on tärkeää perhevelvollisuuksien ja työn joustava yhdistäminen. Miesyrittäjälle tällä tekijällä ei näytä olevan juuri merkitystä. Naisyrittäjyyttä tutkivien tulisikin ottaa huomioon myös muita kuin puhtaasti taloudellisia tekijöitä, esimerkiksi se, miten yrittäminen niveltyy yrittäjän muuhun elämänkulkuun tai hänen sosiaaliseen ympäristöönsä.(13) Kovalainen toteaa, etteivät yrittäjyyttä tutkineet ole pohtineet sitä, miten ratkaiseva merkitys perheiden sisäisellä työnjaolla saattaa olla aikuisten perheenjäsenten panokseen työmarkkinoilla ja yrityselämässä.(14)

Teoreettisesti perhe-elämän vaikutusten pohdinnoissa ollaan lähellä Christine Delphyn ja Carole Patemanin ajatuskulkuja. Heidän mukaansa työssäkäyvä perheenäiti ei vapaudu vaimon tai äidin huolista; perheen miehellä ei sen sijaan ole vastaavaa, parisuhteesta kumpuavaa "työvelvollisuutta". Pateman kutsuukin avioliittosopimusta eräälaiseksi yksipuoliseksi työsopimukseksi, jossa vaimous merkitsee naisille myös perheenäitiyttä, siis tilannetta, jossa naisen tulee työskennellä ilmaiseksi muiden perheenjäsenten hyväksi perheen yhteisessä kodissa.(15) Patemanin mukaan avioliittosopimus kumpuaa suoraan Locken, Rousseaun ja Hegelin muovaamasta modernisaation kansalaisuuskäsityksestä(16), jossa mies - Anneli Anttosta lainatakseni - "määritellään vapaaksi ja nainen riippuvaiseksi"(17).

Yhtälailla näyttävät nais- ja miesyrittäjien suhteet ja suhtautuminen niin yrittäjäkollegoihin kuin yhteiskunnan valtaverkostoihinkin poikkeavan toisistaan. Vaikuttaisi siltä, että naisyrittäjän asema on miesyrittäjää yksinäisempi. Jo lähtökohdat ovat erilaiset. Vuonna 1990 tehty ruotsalaistutkimus osoitti, ettei "miesvallan rautainen laki" ollut irroittanut otettaan johtavasta pohjoismaisesta tasa-arvomaastakaan. Tutkimuksessa todettiin, että vain joka kolmastoista ruotsalaisen valtaeliitin jäsen oli nainen. Helpointa naisen oli vaikuttaa politiikan tai kulttuurin alalla. Tieteentekijöiden keskuudessa se oli sen sijaan vaikeaa ja talouselämän piirissä lähes mahdotonta: tieteen eliitistä 7 % ja talouselämän eliitistä vain 1 % koostui naisista. Talouselämän miesvallan takasivat tutkijoiden mukaan ennenkaikkea eliitin horisontaalisesti toimivat kontaktipinnat ja lojaalisuussiteet. Taloudellisen vallan veljellisissä verkostoissa naiseus oli selvästi vamma. Poliittisen vallan tiukempi lainsäädännöllinen normitus ja "läpinäkyvyys" sen sijaan takasi naisille paremmat edellytykset verkostoitua ja nousta juuri poliittiseen eliittiin.(18) Verkostoituminen ei sinänsä ole ollut naisille vierasta. Useissa tutkimuksisssa on todettu, että etenkin taiteen ja kulttuurin piirissä toimivat naiset solmivat tiukkoja ja laajalle ulottuvia yhdyssiteitä jo 1800-luvun kuluessa.(19)

3. Suomalainen naisyrittäjyys tutkimusongelmana

Mitä yhteistä on Fredrika Runebergilla, Max Jakobsonin isoäidillä Amanda Virtasella tai varhaisella suomalaisella naiskirjailijalla Charlotta Falkmanilla? Amanda Virtanen jäi vuonna 1906 varhaisessa keski-iässä leskeksi ja kolmen alaikäisen lapsen yksinhuoltajaksi. Hän muutti lapsineen Kaarinasta Turkuun pieneen puutaloasuntoon Puutarhakadulle. Asuntonsa etukamarissa hän piti pientä ompelutarvikkeiden puotia ja kykeni ansioillaan laittamaan kaikki lapsensa opintielle.(20) Fredrika Runeberg puolestaan joutui taloudellisesti ahtaalle, kun hänen lapsuudenkotinsa Turun keskustassa, Aurajoen rannalla tuhoutui Turun suuressa palossa vuonna 1827. Fredrika ja hänen kolmisen vuotta aikaisemmin leskeytynyt äitinsä Anna Tengström joutuivat lähtemään tuhoutuneesta kaupungista Paraisille, josta kamreerinleski tyttärineen sai vuokratuksi vaatimattoman mökin. Elanto oli hankittava työtä tekemällä: 20-vuotias Fredrika hyödynsi naisen kasvatustaan, valmisti myyntiin "kaikenlaisia hienoja töitä" - nähtävästi tuolloin muodissa olleita tekokukkia, sametti- ja silkkimaalauksia sekä hiustöitä ja vaatteita. Fredrika ompeli myös kaikki omat vaatteensa ja veljiensä paidat ja alusvaatteet. Ansioista riitti säästöön vielä naimisiinmenon varallekin: Fredrikan hankkimilla tuloilla sisustettiin vastanaineiden Runebergien ensimmäistä kotia Helsingin Kruunuhaassa.(21) Ruotsissa vuonna 1795 syntynyt mutta sittemmin Helsingissä kasvanut ja asunut Charlotta Falkman puolestaan elätti itsensä pitkiä aikoja kirjojana ja ompelijana sekä kudontatöillä. Hän oli porvarillista syntyperää, huolellisen kasvatuksen saanut mamselli, joka joutui kuurouduttuaan kuitenkin luopumaan kotiotettajattaren urasta ja tyytymään pääasiassa ompelijattaren ammattiin. Tuon työn kovuutta hän kuvaa kirjallisessa tuotannossaan: kiivasta työtahtia, yövalvomisia ja hyväosaisten asiakkaiden tylyyttä.(22)

Mikä sitten näitä naisia yhdistää? Kahta kolmesta esimerkiksi kirjailijan ura, mutta se ei ole tässä haettu vastaus. Kaikki kolme naista joutuivat tahtomattaan tilanteeseen, jossa heidän oli ansaittava omansa ja läheistensä elanto pienimuotoisella yritystoiminnalla, puodinpidolla ja käsityöllä. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa yhteinen nimittäjä. Yhteistä on sekin, että näiden kolmen naisen työstä on turha etsiä mainintoja tai merkintöjä elinkeinotoimintaa tilastoivista, luetteloivista tai analysoivusta asiakirjoista. Tämä 'näkymättämyys' ei ole mitenkään poikkeuksellista, sillä etenkin vanhemmissa lähteistä löytää eniten ja helpoimmin tietoja miespuolisesta väestöstä. Suomessa esimoderni lähteistö syntyi veronkannon, väestökirjanpidon ja oikeuslaitoksen tarpeisiin. Vailla säätyasemaa, statusta ja valtaa olevien kansalaisten - siis etenkin naisten- elämä jätti vain vähän jälkiä vanhempiin viranomaislähteisiin. Naisen kohdalla siviilisääty ja hänen suhteensa edusmieheensä tai holhoojaansa oli aina merkityksellisempi tieto kuin esimerkiksi naisen ammatillinen toiminta.

De jure naisten työtilanne muuttui kuitenkin oleellisesti vasta 1800-luvun jälkipuolella, kun ammattikuntalaitos vuonna 1868 lakkautettiin ja täydellinen sekä miehiä että naisia koskeva elinkeinovapaus saatettiin voimaan vuonna 1879. Mutta muuttuiko mikään de facto - ainakaan paljon? Vaikka suomalainen yhteiskunta on viimeksi kuluneiden kahden vuosisadan aikana kehittynyt agraaritaloudesta teollistuneeksi ja jo jälkiteolliseksikin yhteiskunnaksi ja vaikka kaikki koulutuspalvelut ja ammatit ovat vähitellen tuulleet niin miesten kuin naistenkin ulottuville, näyttää yhteiskunnan selkeä jakautuminen miesten ja naisten alueisiin ja aloihin pysyneen muuttumattomana. Itsensä työllistävä nykynainen myy, ompelee, paikkaa, leipoo, siivoaa ja majoittaa. Täsmälleen samaa teki nähtävästi jo hänen esiteollisessa yhteiskunnassa toiminut edeltäjänsä.

Tässä kirjassa kysynkin, millaista oli ja on suomalaisen naisen itsensä työllistäminen ja yrittäjyys esiteollisessa, teollistuvassa ja jälkiteollisessa Suomessa. Ajallisesti tutkimus ulottuu 1700-luvun puolivälistä nykypäivään. Tutkimuskohde on kiinnostava jo siksi, että se ilmentää sekä suuria yhteiskunnallisia muutoksia että jäykkää rakenteellista muuttumattomuutta. Tutkimuksen ytimenä on kaupunkihistoriallinen "case study", jonka aineisto on koottu Turusta. Turku oli pitkään vielä 1800-luvullakin Suomen suurin, 1900-luvun alkupuolella toiseksi suurin ja tällä hetkellä maan viidenneksi suurin kaupunki. Turku onkin suomalaisista kaupungeista ainoa, joka jo esiteollisella ajalla tarjoaa tämän kaltaiselle tutkimukselle riittävän suuren väestöpohjan ja eriytyneet työmarkkinat. Maatalousyrittäjyys ja sen liitännäiselinkeinot jäävät kokonaan tämän tutkimuksen ulkopuolelle.

Muutosta tässä tutkimuksessa edustavat naisten - ja myös miesten - saavuttamat vapaudet ja oikeudet. Suomalaiset naiset saavuttivat jo ennen ensimmäistä maailmansotaa täysivaltaisuuden (naimattomat 25-vuotiaat naiset 1864), jo edellä mainitun elinkeinovapauden (1879) ja äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden valtiollisissa vaaleissa (1906). Muuttumattomuutta ilmentävät naisten ja miesten ammatilliset valinnat ja nais- ja miesyrittäjyyden rakenteet. Esitän hypoteesinani, että sekä mies- että naisyrittäjyys ovat kiinnittyneet jo vuosisatojen ajan voimakkaasti ja nähtävästi myös hyvin jäykällä ja muuttumattomalla tavalla sosiaaliseen sukupuoleen. Tutkin siis sitä, missä määrin suuret yhteiskunnalliset muutokset ovat muuttaneet yrittäjyyden sukupuolirakenteita. Kysyn, onko naisyrittäjyys aina ollut domestisiin aloihin kiinnittynyttä mikroyrittäjyyttä ja onko sen taloudellinen merkitys yhteiskunnan kannalta katsoen aina ollut yhtä marginaalista.

Käytän tutkimuksessani termejä itsensä työllistävä ja yrittäjä toistensa synonyymeinä. Sisällytän näihin käsitteisiin kaikki ne naiset, joiden tekemä työ oli itsenäistä ja jotka itse vastasivat työhönsä liittyvistä taloudellisista riskeistä.(23) Näin saavat yrittäjän statuksen niin toimeksiantajiensa vaatteita maksua vastaan pessyt pyykkäri kuin suuren ravintolan omistava ravintoloitsijakin.

Viitteet:

1. Björk 1999???? Nina Björk, Sireners sång: Tankar kring modernitet och kön.
2. Kovalainen 1993, 173, 175.
3. Hietaniemi 1999, 79.
4. Kovalainen 1993, 175.
5. Carland, Hoy, Boulton, Carland 1984, 354-359.
6. Ks. tästä lähemmin Michèle A. Pujol, Feminism and Anti-Feminism in Early Economic Thought. Cheltenham and Northampton 1998. Teoksessa kansantaloustieteilijä ja taloushistorioitsija Michèle A. Pujol tarkastelee kansantaloustieteen klassikoiden näkemyksiä naisista ja sukupuolten välisistä suhteista.
7. Sundin 1997, 358.
8. Chell, Haworth and Brearley 1991, 8, 37-44, 154.
9. Harris 1995, 12-13, 109-135.
10. Kovalainen 1993, 32.
11. Kovalainen 1993, 3, 213.
12. Hunt 1996, 136-137, 146.
13. Kivimäki 1996, 111-116; Kovalainen 1993, 81; Sundin - Holmqvist 1989, 81.
14. Kovalainen 1993, 76.
15. Delphy 1984, 64-71; Pateman 1988, 116, 129, 135, 140.
16. Pateman 1988, 77-153.
17. Anttonen 1997, 155.
18. Demokrati och makten i Sverige 1990, 330-337.
19. Ks. tästä lähemmin Brödje 1998, Holm 1996, Konttinen 1991 ja Ljung 1995.
20. Jakobson 1999, 147.
21. Runeberg 1946, 51, 209, 212; Valkonen - Koivunen 1997, 15.
22. Forsell 1999, 61-62, 73-76.
23. Vrt. Kivimäki 1996, 110 ja Kovalainen 1993, 22.
Takaisin Turun seminaarin ohjelmaan | Päätaso | Main Level