HUMANISTINEN TIEDEKUNTA

TOIMINTAKÄSIKIRJA

Elokuu 2008

Muutoshistoria

Päiväys	Tekijä	Muutokset, korjaukset...
Kesä/elokuu 14.8.2008 26.6.2008 13.2.2008 7.11.2007 19.10.2007	TK MKK MaMa MaMa MaMa RO	Vuosipäivitys Korjailua s. 67, 70, 77 Päivitykset vastuunalaisiin lukuihin Linkkien päivitykset C 2.6 ja 2.7 Linkkien päivityksiä kielenkorjailua korjailua, s. 27 ja 29
17.10.2007	MaMa	- Lisätty linkki maisteriohjelmaohjeistukseen kohdassa B 3.4 Opetussuunnitelmatyö - Lisätty toimintakäsikirjan muutoshistoria
24.9.2007		Dekaanin päätös

Sisällysluettelo

Muutoshistoria. 2

Sisällysluettelo. 3

A JOHTAMINEN.. 7

1 Strategiset lähtökohdat ja toiminnan tavoitteet 7

1.1 Arvot 7

1.2 Tehtävät ja tavoitteet 7

1.3 Toimintaympäristö. 8

1.3.1 Keskeiset sidosryhmät ja yhteistyökumppanit 8

1.3.2 Sijainti 9

2 Johtamisjärjestelmä. 10

2.1 Tiedekunnan organisaatio. 10

2.2 Toimintaa ohjaavat säädökset ja ohjeet 10

2.2.1 Lait, asetukset ja johtosäännöt 10

2.2.2 Strategiat, kehittämisohjelmat ja vastaavat 10

2.3 Johto ja päätöksenteko. 11

2.3.1 Yliopistotaso. 11

2.3.2 Tiedekuntataso. 12

2.3.3 Laitostaso. 14

2.3.4 Päätösten valmistelu ja tuki 15

2.4 Toimikunnat 15

2.4.1 Tiedekunnan omat toimikunnat 15

2.4.2 Osallistuminen yliopiston toimikuntiin ja verkostoihin. 16

2.5 Tiedekunnan strategisen työskentelyn, johtamisjärjestelmän ja päätöksenteon arviointi ja kehittäminen 17

3 Toiminnanohjaus. 17

3.1 Toiminnanohjausjärjestelmä. 17

3.2 Tavoiteohjelma ja toimeenpanosuunnitelmat 18

3.3 Raportointi 19

3.4 Toiminnanohjauksen arviointi ja kehittäminen. 19

4 Viestintä ja tiedotus. 20

5 Tiedekunta laadunvarmistusjärjestelmänä. 20

5.1 Tavoitteet 20

5.2 Opetuksen ja tutkimuksen laadunvarmistus. 21

5.3 Muita laadunvarmistusmenetelmiä. 21

5.4 Laadunvarmistusjärjestelmän dokumentointi ja vastuut 22

5.5 Laadunvarmistusjärjestelmän arviointi ja kehittäminen. 22

B PERUSTEHTÄVÄT. 23

1 Tutkimus. 23

1.1 Tutkimuksen tavoitteet ja voimavarat 23

1.2 Tutkimustoiminnan laadunvarmistus. 24

1.2.1 Kilpailtu tutkimusrahoitus. 24

1.2.2 Tutkijan ja laitoksen väliset pelisäännöt 25

1.2.3 Tutkimushenkilöstö. 25

1.2.4 Tutkimusetiikka. 26

1.2.5 Tutkimus- ja jatkokoulutustoimikunta. 26

1.3 Tutkimustulosten julkaiseminen. 26

1.4 Tutkimuksen laadun seuranta ja arviointi 27

2 Jatkokoulutus. 27

2.1 Tiedekunnan strategiset linjaukset 27

2.2 Tavoitteet 28

2.3 Jatkotutkinnot 28

2.3.1 Tutkinnon kuvaus. Määräyksiä ja ohjeita. 28

2.3.2 Jatkotutkintovaatimukset 29

2.4 Jatko-opiskelijoiden rekrytointi ja valinta. 29

2.5 Tohtorikoulutettavien opetus. 30

2.5.1 Ohjaus. 30

2.5.2 Tohtorikoulutettavan ja laitoksen välinen ohjausasiakirja. 30

2.6 Opinnäytteet 31

2.6.1 Opinnäytteiden laadun arviointi 31

2.6.2 Opinnäytteiden tarkastukseen jättäminen. 31

2.6.3 Lisensiaatintutkimus. 31

2.6.4 Väitöskirja. 32

2.7 Työnjako ja vastuut 35

2.8 Jatkokoulutuksen arviointi ja kehittäminen. 36

3 Peruskoulutus. 36

3.1 Perustutkinnot 36

3.1.1 Määräyksiä ja ohjeita. 36

3.1.2 Tutkinnot ja tavoitteet 37

3.1.3 Tutkintojen rakenne. 38

3.2 Koulutuksen johtaminen. 39

3.2.1 Opetustoiminnan johtamisen työnjako. 40

3.2.2 Opetuksen ja tutkimuksen yhdistäminen ja tuki 42

3.3 Rekrytointi ja opiskelijavalinnat 43

3.4 Opetussuunnitelmatyö. 44

3.4.1 Miten laitoksilla sovitaan opetuksen sisällöistä, menetelmistä ja kehittämisestä?. 45

3.4.2 Miten laitoksilla valmistellaan ja päätetään tutkintovaatimukset?. 47

3.5 Opiskelijoiden ohjaus. 48

3.5.1 Ohjauksen tavoitteet 48

3.5.2 Ohjauspalvelut ja vastuut 48

3.5.3 Ohjauksen keinot 49

3.6 Työelämäorientaatio. 51

3.6.1 Tavoitteet ja vastuut 51

3.6.2 Ainejärjestöyhteistyö työelämäorientaatiossa. 51

3.6.3 Työharjoittelu. 52

3.7 Tieto- ja viestintätekniikka opinnoissa. 53

3.8 Aineenopettajankoulutus. 54

3.8.1 Tavoitteet ja vastuut 54

3.8.2 Aineenopettajan tutkinnon rakenne. Määräyksiä ja ohjeita. 54

3.8.3 AinO-keskus. 54

3.9 Sivuaineopinnot ja erilliset opinnot 55

3.9.1 Sivuaineoikeudet 55

3.9.2 Joustava opinto-oikeus – JOO-sopimus. 56

3.9.3 Erilliset opinnot 56

3.10 Kansainvälinen opiskelijavaihto. 56

3.11 Opetuksen ja oppimisen kehittäminen. 57

4 Yhteiskunnallinen vuorovaikutus. 58

4.1 Osallistuminen alueelliseen, valtakunnalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. 59

4.1.1 Laitostaso. 59

4.1.2 Tiedekuntataso. 60

4.2 Arviointi ja kehittäminen. 61

4.3 Vastuut 62

C VOIMAVARAT. 63

1 Opiskelijat yliopistoyhteisön jäsenenä. 63

1.1 Tutkinto-opiskelijat 63

1.2 Yhteistyö ainejärjestöjen kanssa. 63

1.3 Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet 63

2 Henkilöstö. 64

2.1 Strateginen henkilöstöjohtaminen. 64

2.2 Henkilökunnan rakenne ja tehtävät 65

2.3 Henkilökunnan rekrytointi 66

2.3.1 Opetus- ja tutkimushenkilökunnan rekrytointi 66

2.3.2 Opetus- ja tutkimusvirkojen täyttäminen. 67

2.3.3 Dosentit 69

2.3.4 Muu henkilökunta. 69

2.4 Palkka- ja palvelussuhdeasiat 70

2.4.1 Palkan määräytyminen. 70

2.4.2 Työaika. 70

2.4.3 Sivutoimet 70

2.5 Henkilöstön kehittäminen. 71

2.5.1 Perehdyttäminen. 71

2.5.2 Henkilöstökoulutus ja johtamisen tukeminen. 72

2.5.3 Kehityskeskustelut 72

2.5.4 Kansainvälinen opettaja- ja tutkijavaihto. 72

2.6 Henkilöstön hyvinvointi, terveys ja työolot 73

2.6.1 Työsuojelu. 73

2.6.2 Työyhteisön tukeminen ja muu työhyvinvointi 73

2.7 Tasa-arvon edistäminen. 74

2.8 YT-menettely ja muut henkilöstön vaikuttamismahdollisuudet 75

3 Rahoitus. 75

3.1 Rahoituslähteet 75

3.1.1 Budjettirahoitus. 75

3.1.2 Täydentävä rahoitus. 76

3.2 Rahanjaon periaatteet 76

3.2.1 Suuntaviivat, jakomalli 76

3.2.2 Tulosneuvottelut 77

3.2.3 Määrärahan jakopäätös käytännössä ja siitä tiedottaminen. 78

4 Tila-asiat 78

4.1 Strategia. 78

4.2 Tila-asiat käytännössä. 79

4.3 Tilakustannukset 79

1 Tutkimuspalvelut 81

1.1 Rahoituspalvelut 81

1.2 Projektin- ja tiedonhallintapalvelut 81

1.3 Kansainvälisten tutkijoiden tukipalvelut 82

1.4 Muuta. 82

2 Opetuksen ja opiskelun tukipalvelut 82

2.1 Opetuksen yliopistopedagoginen tuki 82

2.2 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa ja tutkimuksessa. 82

2.3 Opintoneuvonnan ja ohjauksen tuki laitoksille. 83

2.4 Työelämä opetuksessa. 83

2.5 Tuutoritoiminta. 84

3 Kirjastopalvelut 85

3.1 Johtamisjärjestelmä. 85

3.2 Tietoaineistopalvelut 85

3.3 Käyttöpalvelut 85

3.4 Tietokantatyö. 86

4 Tietotekniset palvelut 86

4.1 Tietojärjestelmät ja niiden käyttöperiaatteet 86

4.2 Käyttöluvat 86

4.3 Atk- ja tvt-tuki 87

5 Tiedonhallinto. 88

5.1 Hyvä tiedonhallintotapa. 88

5.2 Asiakirjahallinto ja dokumentointi 88

5.3 Tietosuoja ja tietoturva. 89

6 Viestinnän tuki 89

7 Henkilöstöhallinto ja -palvelut 90

8 Taloushallinto humanistisessa tiedekunnassa. 90

8.1 Katsaus taloushallintoon. 90

8.2 Matkat ja matkalaskut 90

8.3 Täydentävä rahoitus. 91

8.4 Omaisuuden hankita, hallinta ja omaisuuskirjanpito. 92

8.4.1 Yliopiston hankintaperiaatteet 92

8.4.2 Laitteiden rekisteröinti 93

8.4.3 Miten meillä hankitaan. 93

9 Tila- ja kiinteistöpalvelut 94

10 Liikuntapalvelut 95

11 Juridiset palvelut 96

12 Ympäristöasiat 96

13 Tukipalvelujen arviointi ja kehittäminen. 97

E TIEDEKUNNAN TOIMINTA KOKONAISUUTENA.. 98

Tässä toimintakäsikirjassa on kuvattu Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan keskeiset toiminnot ja toimintaperiaatteet sekä niihin sisältyvät laadunvarmistusmekanismit.

A JOHTAMINEN

1 Strategiset lähtökohdat ja toiminnan tavoitteet

Vastuullinen päivittäjä: hallintopäällikkö

1.1 Arvot

Tiedekunta korostaa kaikessa toiminnassaan kriittistä ajattelua ja suomalaisen ja pohjoismaisen kulttuurin perusarvoja: kulttuurista ja yhteiskunnallista tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, demokratiaa, suvaitsevaisuutta sekä moninaisuuden kunnioitusta. Yhteiskunnan kestävä kehitys vaatii selkeää arvopohjaa sekä kulttuuristen ja historiallisten ilmiöiden ymmärtämistä.

Kansainvälistyminen edellyttää kielitaitoa, tietoja muista kulttuureista ja vankkaa oman kulttuurin perusteiden tuntemusta. Humanistisen tutkimuksen ja opetuksen keskeinen merkitys on näiden tietojen ja taitojen ylläpidossa ja edistämisessä. Parhaimmillaan humanistinen tutkimus ja opetus luovat henkistä pääomaa, joka mahdollistaa yksilöiden ja yhteiskuntien ongelmien suhteellisuudentajuisen ja monipuolisen tarkastelun ja ratkaisemisen.

1.2 Tehtävät ja tavoitteet

Humanistisessa tiedekunnassa

• tehdään kansallisesti merkittävää ja kansainvälisesti korkeatasoista tutkimusta kielten, taiteiden ja kulttuurien tutkimuksen, historian, filosofian sekä naistutkimuksen ja aluetutkimuksen aloilla
• annetaan tutkimukseen perustuvaa laadukasta perus- ja jatkotutkinto-opetusta
• tarjotaan sivuaineopetusta muiden tiedekuntien opiskelijoille
• koulutetaan avaraan ja kriittiseen ajatteluun kykeneviä ja päteviä tieteentekijöitä sekä sivistyneitä opettajia erilaisiin oppilaitoksiin ja muita asiantuntijoita ammatillisiin tehtäviin muun muassa kirjastoihin, tiedotusvälineisiin, taide- ja kulttuurilaitoksiin, kansallisiin ja kansainvälisiin järjestöihin ja organisaatioihin sekä yritysmaailmaan
• huolehditaan omalta osalta yliopiston laajasta sivistystehtävästä.

Kaudella 2007–2009 keskeisimmät perus- ja tukitoimintojen kehittämiskohteet ovat

• perus- ja jatkotutkintojen tavoiteaikainen suorittaminen
• tutkimustoiminnan edellytysten turvaaminen ja liittäminen kiinteäksi osaksi laitosten toimintaa
• kansainvälisen toiminnan merkityksen arviointi ja painottaminen
• kirjastopalveluista huolehtiminen keskustakampuksen kirjasto-organisaatiossa
• henkilöstösuunnittelun, virkarakenteen ja esimiesvalmiuksien kehittäminen
• tiedekunnan ja laitosten toiminnan ja talouden kokonaissuunnittelu
• toimintojen laadunvarmistus.

Linkki:

Tiedekunnan tavoiteohjelma 2007–2009

1.3 Toimintaympäristö

Humanistinen tiedekunta toimii pääkaupunkiseudulla lukuun ottamatta käännöstieteen laitosta, joka sijaitsee Kouvolassa kesään 2009 asti. Pääkaupunkiseudulla sijaitsevat myös useimmat alan keskeiset instituutiot ja kulttuurilaitokset. Tämä antaa mahdollisuuksia, mutta myös asettaa velvoitteita toiminnalle (esim. pääkaupunkiseudun monipuolinen opettajatarve). Monien ns. pienten harvinaisten alojen kannalta pääkaupunkiseutu on sekä opiskelijoiden rekrytoinnin että valmistuneiden työllistymismahdollisuuksien kannalta paras mahdollinen.

1.3.1 Keskeiset sidosryhmät ja yhteistyökumppanit

Tiedekunnan sidosryhmäyhteistyössä ovat keskeisinä elementteinä luotettavuus, vuorovaikutteisuus, molemminpuolinen hyöty ja sitoutuminen. Sitoutumisen syntymiseen vaikuttavat muun muassa palvelujen laatu, tyytyväisyys ja mielikuva tiedekunnasta. Yhteistyön riittävä taso ja tasaisuus ovat edellytyksiä pitkien kumppanuussuhteiden kehittymiselle.

Tutkimus:

• tiedeyhteisö - verkostot, tutkijakoulut, tiedejärjestöt, tieteelliset seurat
• Suomen Akatemia - johtavat virkamiehet, kulttuurin ja yhteiskunnan toimikunta
• ministeriöt ja niiden avainhenkilöt
• Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS
• museot, arkistot, muut kulttuurilaitokset
• tutkimuslaitokset: Kotus, Stakes
• Tilastokeskus
• säätiöt ja muut tutkimusrahoittajat (mm. Tekes)
• julkisyhteisöt - kirjastot
• liike-elämä
• muut yliopistot, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset

Opetus:

• tiedeyhteisö
• nykyiset opiskelijat
• entiset opiskelijat, Helsingin yliopiston alumni ry.
• tulevat opiskelijat
• lukiot ja ammatilliset oppilaitokset - rehtorit, opinto-ohjaajat
• liike-elämä
• julkisyhteisöt - kirjastot
• pääkaupunkiseudun korkeakoulut - HKKK, TAIK, SibA, TKK, SHH, TeaK, MPKK
• muut yliopistot ja korkeakoulut
• Avoin yliopisto
• Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia

Yhteiskunnallinen vuorovaikutus:

• ministeriöt

• Uudenmaan lääni, lääninhallitus
• Helsingin kaupunki
• Helsingin kulttuurivaikuttajat
• paikallinen liike-elämä
• yhdistykset, säätiöt
• järjestöt, kauppakamarit
• tiedotusvälineet: toimittajat ja toimitukset
• Kouvola: Kasarminmäen osaamiskeskus

1.3.2 Sijainti

Humanistinen tiedekunta sijaitsee yliopiston keskustakampuksella Helsingin ydinkeskustan eri kiinteistöissä. Ainoa etälaitos on käännöstieteen laitos Kouvolassa, jonka toiminta on päätetty siirtää Helsinkiin. Vuoteen 2009 mennessä tiedekunta sijaitsee Unioninkadun varrella päärakennuksessa, Topeliassa ja Metsätalossa, jonne myös kääntäjänkoulutus siirtyy Kouvolasta.

Tiedekunnan laitokset sijaitsevat ryhmittäin keskustan eri kiinteistöissä:

Topelia (Aasian ja Afrikan kielet ja kulttuurit, historia, iberoromaaniset kielet, kulttuurien tutkimus, Kristiina-instituutti, Renvall-instituutti, uskontotiede)
Metsätalo (vieraat kielet, pohjoismaiset kielet ja kirjallisuus, monikielinen ammattiviestintä MonAKO)

Päärakennus (suomen kieli, taiteiden tutkimus, tiedekunnan kanslia)
Siltavuorenpenger 20 A (filosofia, yleinen kielitiede)
Vuorikatu 3 (folkloristiikka)

Kluuvikatu 7 (klassillinen filologia)
Vironkatu 1 (musiikkitiede, semiotiikka)
Franzeninkatu 13 (suomalais-ugrilainen laitos)
Porthania (HumIT-ryhmä)
Kasarminmäki, Kouvola (käännöstieteen laitos)

Kesään 2009 mennessä tiedekunnan laitokset tulevat sijaitsemaan pääosin kolmessa kiinteistössä Unioninkadun varrella: yliopiston päärakennuksessa, Topeliassa ja Metsätalossa.

Linkki: Talo-oppaat

2 Johtamisjärjestelmä

Vastuullinen päivittäjä: hallintopäällikkö

2.1 Tiedekunnan organisaatio

Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta on maan vanhin, laaja-alaisin ja kansainvälisin tiedekunta. Tieteenalarakenteeltaan ja kansainvälisiltä yhteyksiltään se on maan monipuolisin. Humanistisessa tiedekunnassa on 16 ainelaitosta: Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitos, englannin kielen laitos, filosofian laitos, historian laitos, klassillisen filologian laitos, kulttuurien tutkimuksen laitos, käännöstieteen laitos, pohjoismaisten kielten ja pohjoismaisen kirjallisuuden laitos, romaanisten kielten laitos, saksalainen laitos, slavistiikan ja baltologian laitos, suomalais-ugrilainen laitos, suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos, taiteiden tutkimuksen laitos, uskontotieteen laitos (humanistisen ja teologisen tiedekunnan yhteinen) ja yleisen kielitieteen laitos sekä kaksi instituuttia: Kristiina-instituutti ja Renvall-instituutti.

Laitoksista muut paitsi englannin ja uskontotieteen laitokset ovat usean oppiaineen laitoksia. Pää- tai sivuainetasoisia oppiaineita tiedekunnassa on noin 70 (ks. tiedekunnan oppiaineet).

Tiedekunnalla on myös oma kirjasto, joka on osa yliopiston kirjastolaitosta. Kirjasto on tiedekunnan toiminnan kulmakivi. Tiedekunnan kirjastopalveluista kerrotaan tarkemmin kohdassa D 3 Kirjastopalvelut.

2.2 Toimintaa ohjaavat säädökset ja ohjeet

2.2.1 Lait, asetukset ja johtosäännöt

Tiedekunnan toimintaa säätelevät lukuisat lait, asetukset ja yliopiston sisäiset johtosäännöt ja muut ohjeet (ks. Yliopistohallinnon säädöksiä ja ohjeita). Tärkeimpiä näistä ovat Yliopistolaki, Yliopistoasetus, Tutkintoasetus, Asetus korkeakoulujen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja tehtävistä, Hallintojohtosääntö, Vaalijohtosääntö, Taloussääntö sekä Helsingin yliopiston esittely- ja kokousmenettelyohjeet (9.6.2004).

2.2.2 Strategiat, kehittämisohjelmat ja vastaavat

Humanistisen tiedekunnan toimintaa ohjaa tiedekunnan tavoiteohjelma, jota toteutetaan erilaisten toimeenpanosuunnitelmien avulla:

Humanistisen tiedekunnan viestintäohjelma 2007–2009

Humanistisen tiedekunnan vieraskielisen opetuksen kehittämissuunnitelma 2005–2010 Henkilöstösuunnitelma (päivitetään 2007–2008 aikana)

Määrärahojen jaon periaatteet

Tilaohjelma

Yliopistotasolla tiedekunnan toimintaa ohjaavat Helsingin yliopiston strategia, neljä toimenpideohjelmaa ja toimenpideohjelmia tarkentavat suunnitelmat:

Henkilöstöpoliittinen ohjelma 2007–2009

Tutkimuspoliittinen ohjelma 2007–2009

Opetuksen ja opintojen kehittämissuunnitelma 2007–2009

Hallinnon- ja tukitoimien kehittämisohjelma 2007-2009

Innovaatio-ohjelma 2007–2009

Kieliperiaatteet (14.3.2007)

Ympäristöstrategia

Rakenteellisen kehittämisen suunnitelma (31.8.2006)

Tasa-arvosuunnitelma 2007–2009

Syrjinnän vastainen suunnitelma (14.12.2005)

Toimitilastrategia

Viestintäpolitiikka

Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kehittämisperiaatteet

Elinikäisen oppimisen suunnitelma 2007–2009

2.3 Johto ja päätöksenteko

2.3.1 Yliopistotaso

§ Kansleri

Kansleri edistää tieteitä ja valvoo yliopiston yleistä etua ja toimintaa. Kansleri osallistuu valtioneuvoston istuntoihin silloin, kun käsitellään yliopistoa koskevia asioita. Hän vahvistaa yliopiston johtosäännöt ja muut vastaavat yleiset määräykset, osallistuu eri vaiheissa professorin virantäyttöprosessiin ja nimittää yliopiston professorit virkaan ja virkasuhteeseen tiedekuntaneuvoston ehdollepanon pohjalta samoin kuin dosentit, erillisten laitosten johtajat ja hallintojohtajan. Kansleri tekee esityksiä ja antaa lausuntoja niistä yliopistoa koskevista asioista, jotka eivät kuulu yliopiston omaan päätösvaltaan. Lisäksi kansleri myöntää luvan promootioiden järjestämiseen.

§ Konsistori

Konsistori on yliopiston ylin päättävä elin. Sen tehtävänä on päättää yliopiston strategiasta, antaa lausuntoja yliopistoa koskevissa periaatteellisesti tärkeistä asioista, hyväksyä yliopiston taloutta ja toimintaa koskevat suunnitelmat sekä muut laajakantoiset suunnitelmat ja hyväksyä yliopiston tulo- ja menoarvioehdotus sekä määrärahojen jakamisen suuntaviivat. Konsistoriin kuuluvat rehtorin lisäksi viisi professorijäsentä, kaksi muiden opettajien ja tutkijoiden edustajaa, kaksi muun henkilöstön edustajaa ja neljä opiskelijajäsentä, joista yhden tulee olla jatko-opiskelija sekä yliopiston kollegion kutsuma yliopiston ulkopuolinen jäsen.

§ Rehtori

Rehtori johtaa yliopiston toimintaa sekä käsittelee ja ratkaisee yliopiston yleistä hallintoa koskevat asiat, jollei säännöksissä toisin määrätä. Rehtori käyttää yliopiston puhevaltaa viranomaisissa ja tuomioistuimissa sekä edustaa muutoinkin yliopistoa. Rehtorilla on oikeus käyttää puhevaltaa kaikkien hallintoelinten kokouksissa. Rehtori voi saattaa periaatteellisesti tärkeän toimivaltaansa kuuluvan asian konsistorin ratkaistavaksi. Rehtori johtaa konsistorin kokousta ja yliopiston johtoryhmää. Hän vastaa yliopiston sisäisestä toiminnanohjausjärjestelmästä. Hän järjestää säännöllisesti dekaanien, erillisten laitosten johtajien ja ainelaitosten johtajien tapaamiset. Rehtori käy kehityskeskustelut ja palkkakeskustelut vararehtoreiden, hallintojohtajan, dekaanien ja osan erillisten laitosten johtajista kanssa.

2.3.2 Tiedekuntataso

Tiedekunnan ja laitosten monijäsenisiä päättäviä elimiä ovat tiedekuntaneuvosto, laitosten johtoryhmät sekä kirjaston ja instituuttien johtokunnat. Akateemisia luottamushenkilöjohtajia ovat dekaani, varadekaanit, laitosten johtajat ja varajohtajat. Tiedekunnan hallinnollisia virkamiesjohtajia ovat hallintopäällikkö, opintoasianpäällikkö ja tiedesihteeri. Laitosten hallinnosta vastaavat yleensä amanuenssit. Akateemisen johtamisen tärkeitä osa-alueita ovat päätöksenteko ja toiminnanohjaus, työyhteisön ja henkilöstön johtaminen sekä talousjohtaminen.

• Tiedekuntaneuvosto

Tiedekuntaneuvosto on tiedekunnan korkein päätöksentekoelin. Tiedekuntaneuvoston tehtävistä määrätään yliopistolaissa ja -asetuksessa sekä yliopiston hallintojohtosäännössä. Sen tehtävänä on yliopistolain 22 §:n mukaan kehittää opetusta ja tutkimusta. Tiedekuntaneuvosto päättää mm. tutkintovaatimuksista, uusien opiskelijoiden valintaperusteista, määrärahanjaon periaatteista, henkilöstösuunnitelmista ja muiden kuin professorin virkojen perustamisesta, lakkauttamisesta ja aloista sekä muihin opetusvirkoihin kuin professorin virkoihin ja muutamiin hallintovirkoihin nimitettävistä. Lisäksi tiedekuntaneuvosto päättää lisensiaatintutkimuksia ja väitöskirjoja koskevat asiat sekä hyväksyy pro gradu -tutkielmien arvolauseet. Tiedekuntaneuvosto tekee ehdotukset toiminta- ja taloussuunnitelmaksi, uusien opiskelijoiden määräksi ja tutkintotavoitteiksi sekä professorin virkojen aloiksi ja virkaan nimitettävästä. Yliopistolain ja hallintojohtosäännön mukaiset tiedekuntaneuvoston tehtävät on lueteltu liitteessä.

Tiedekuntaneuvostoon kuuluu puheenjohtajana toimivan dekaanin lisäksi 26 jäsentä ja yhtä monta varajäsentä, joista 12 professoreiden, 7 muiden opettajien ja muun henkilökunnan sekä 7 opiskelijoiden edustajaa. Ks. Tiedekuntaneuvoston kokoonpano.

Tiedekuntaneuvoston jäsenet valitaan vaaleilla. Käytännön syistä on osoittautunut järkeväksi valita professoreiden edustajat ns. sopuvaalilla koeäänestyksen perusteella ilman varsinaista vaalia. Samoin tiedekunnan opiskelijoiden kattojärjestö Humanisticum ry. on valinnut opiskelijajäsenet ilmoittautumismenettelyn ja haastattelun perusteella. Sopuvaalimenettelyillä on haluttu varmistaa, että tiedekuntaneuvostossa on eri tieteenalojen ja aineryhmien riittävä asiantuntemus. Muiden opettajien ja muun henkilökunnan edustajat on valittu varsinaisilla vaaleilla.

Tiedekuntaneuvosto kokoontuu syyskuun alusta kesäkuun alkuun noin joka kolmas viikko. Kokousten uusin esityslista on nähtävillä tiedekunnan verkkosivuilla viimeistään kokousta edeltävän viikon perjantaina. Kokousten pöytäkirjat julkaistaan niin ikään verkossa kohdassa Pöytäkirjat. Kokouksessa tehtyjen päätösten ydinkohdista tiedotetaan kokousten jälkeen tiedekunnan sähköpostilistalla. Kokouksissa noudatetaan yliopiston esittely- ja kokousmenettelyohjeita.

• Dekaani ja varadekaanit

Dekaani ja yksi tai useampi varadekaani valitaan tiedekunnan virkaan nimitettyjen professoreiden joukosta tiedekuntaneuvoston järjestäytymiskokouksessa. Varadekaaneiden määrästä päätetään järjestäytymiskokouksessa. Ainakin yhden varadekaaneista tulee olla tiedekuntaneuvoston jäsen. Dekaanin ja varadekaanien valinnasta säädetään hallintojohtosäännössä (23 §) ja vaalijohtosäännössä (5 luku).

Dekaani johtaa ja valvoo tiedekunnan toimintaa. Humanistisessa tiedekunnassa on ainoana Helsingin yliopiston tiedekunnista päätoiminen dekaani. Dekaanilla on tiedekunnassa yleistoimivalta: hän käsittelee ja ratkaisee tiedekunnalle kuuluvat asiat, ellei niistä ole erikseen muuta säädetty tai määrätty. Dekaani voi saattaa tiedekuntaneuvoston käsiteltäväksi asian, joka on tiedekunnan kannalta periaatteellisesti tärkeä. Dekaani päättää muun muassa tiedekunnan määrärahojen jaosta laitoksille ja muihin toimintoihin, tiedekunnan toimintamäärärahoilla palkatun määräaikaisen henkilökunnan nimitysasioista ja yksittäisiä opiskelijoita koskevista opintoasioista, käy rehtorin kanssa tiedekuntaa koskevat tavoiteneuvottelut ja allekirjoittaa tiedekunnan tavoiteohjelman.

Dekaanin ollessa estyneenä hänen tehtäviään hoitaa varadekaani. Tiedekunnassa on kaudella 2007–2009 kolme varadekaania, joiden vastuualueina ovat tutkimus ja jatkokoulutus sekä yhteiskunnallinen vuorovaikutus (1. varadekaani), opettajankoulutus ja kääntäjänkoulutus sekä kirjasto- ja atk/tvt-asiat. Dekaanille kuuluvat yleis-, talous-, henkilöstö- ja tila-asioiden lisäksi peruskoulutusasiat. Dekaani ja varadekaanit sopivat työnjaosta toimikauden alussa.

Dekaanin ja varadekaanien välineitä tiedekunnan johtamisessa ovat tiedekunnan toimikuntien (ks. A 2.4.1 Tiedekunnan omat toimikunnat) lisäksi muun muassa 3–4 kertaa lukukaudessa pidettävät laitosjohtajakokoukset, vuotuiset tavoiteneuvottelut laitosten kanssa, muut laitosvierailut sekä dekaanin ja laitosten johtajien väliset kehitys- ja palkkakeskustelut. Laitosjohtajakokous toimii myös tiedekuntatason yhteistoimintaelimenä (ks. C 2.8 YT-menettely ja muut henkilöstön vaikuttamismahdollisuudet).

Dekaani, varadekaanit ja kanslian vastuuvirkamiehet muodostavat säännöllisesti kokoontuvan työvaliokunnan. Dekaani ja varadekaanit toimivat myös tiedekunnan eri toimikuntien puheenjohtajina. Dekanaatti johtaa ja ohjaa koko tiedekunnan toimintaa, erityisesti tiedekunnan päätoimintoja (ns. akateeminen johtaminen) ja kanslian virkamiesjohto erityisesti kanslian sisäistä toimintaa sekä erilaisen verkostoitumisen (mm. amanuenssitapaamiset) ja ohjeistuksen muodossa myös laitosten hallinto- ja tukihenkilökunnan toimintaa (ns. asiajohtaminen).

• Hallintopäällikkö ja kanslia

Hallintopäällikkö vastaa tiedekunnan hallinnon toimivuudesta ja johtaa kanslian toimintaa. Hallintopäällikön esimiehenä toimii dekaani.

Humanistisen tiedekunnan kanslia vastaa tiedekunnan päätösten valmistelusta ja esittelystä, toiminnan suunnittelusta ja hallinnosta. Kanslia jakautuu sisäisesti tutkimuksen ja jatkokoulutuksen vastuualueeseen, peruskoulutuksen vastuualueeseen sekä hallinnon ja tukipalvelujen vastuualueeseen. Tutkimuksen ja jatkokoulutuksen vastuualueen lähiesimiehenä toimii tiedesihteeri, peruskoulutuksen lähiesimiehenä opintoasiainpäällikkö ja hallinnon ja tukipalvelujen lähiesimiehenä hallintopäällikkö, joka vastaa myös koko kanslian yleisestä johtamisesta, vastuualueiden toiminnan koordinoinnista, yhteistyöstä ja työnjaosta.

Kanslia tuottaa palveluja tiedekunnan laitoksille, henkilökunnalle, opiskelijoille ja ulkopuolisille asiakkaille. Kanslia toimii pääasiassa yliopiston päärakennuksessa. Kanslian toiminta ja tehtävät on kuvattu kanslian työjärjestyksessä.

2.3.3 Laitostaso

Laitoksen ylin päättävä elin on laitoksen johtoryhmä. Laitoksen johtoryhmän tehtävät on lueteltu liitteessä. Johtoryhmä koostuu professorien, keskiryhmän ja opiskelijoiden edustajista, jotka valitaan vaaleilla. Johtoryhmät valitaan usein ns. sopuvaaleilla. Laitosten johtoryhmien kokoonpanot löytyvät tiedekunnan verkkosivuilta kohdasta Laitosten johtoryhmät. Laitoksista ja instituuteista 16 on usean oppiaineen laitoksia. Tällä on vaikutusta paitsi päätoimintoihin erityisesti laitoksen johtamiseen ja hallinto- ja tukipalveluiden järjestelyihin.

Laitoksen toimintaa johtaa laitoksen johtaja. Laitoksen johtaja käsittelee ja ratkaisee laitokselle kuuluvat asiat, joita ei ole määrätty johtoryhmän ratkaistavaksi sekä asiat, jotka dekaani on hallintojohtosäännön perusteella siirtänyt laitoksen johtajan päätettäväksi. Johtaja voi saattaa johtoryhmän ratkaistavaksi toimivaltaansa kuuluvat asian, joka on laitoksen kannalta laajakantoinen tai periaatteellisesti tärkeä.

Tiedekuntaneuvosto määrää laitoksen johtajan ja varajohtajan johtoryhmän esityksestä (tai voi määrätä jonkun muun kuin laitoksen johtoryhmän esittämän henkilön). Laitoksen johtajan tai varajohtajan tulee olla virkaan tai virkasuhteeseen nimitetty professori tai laitoksen päätoimisessa virassa oleva (=virkaan nimitetty) dosentti. Laitoksen johtajan esimiehenä toimii dekaani. Laitosjohtajalista löytyy tiedekunnan verkkosivuilta kohdasta Laitosten johtajat ja varajohtajat

Tiedekuntaneuvosto on siirtänyt laitosten johtoryhmille oikeuden päättää laitosten opetusohjelmista ja dekaani laitosten johtajille oikeuden päättää täydentävällä rahoituksella palkatusta henkilökunnasta, opetusministeriön rahoituksella palkatuista tohtorikoulutettavista sekä sivutoimisesta tunti- ja dosenttiopetuksesta. Tiedekuntaneuvosto tai dekaani päättää edelleen tiedekunnan toimintamäärärahoilla palkatusta henkilökunnasta (ks. tarkemmin kohta C 2.3 Henkilökunnan rekrytointi).

Laitoksen hallintopalveluista vastaavat laitosamanuenssit tai vastaavat, joiden esimies on laitoksen johtaja. Amanuenssi voi olla laitoksen muun hallinto- ja tukihenkilökunnan lähiesimies. Joillakin usean oppiaineen laitoksilla on myös oppiaineiden omia amanuensseja, joiden lähiesimies on yleensä oppiaineen professori.

Ks. Kanslerin, konsistorin, tiedekuntaneuvoston ja laitosten johtoryhmien tehtävät

2.3.4 Päätösten valmistelu ja tuki

Tiedekuntaneuvostossa käsiteltävät asiat perustuvat yliopistolain ja -asetuksen sekä yliopiston hallintojohtosäännön lisäksi laitosten ja tiedekunnan valmisteluelinten (ks. kohta A 2.4.1 Tiedekunnan omat toimikunnat) esityksiin, yliopiston hallintoviraston ja opetusministeriön toimeksiantoihin sekä tiedekunnan tavoiteohjelmaan. Lisäksi tiedekuntaneuvostoon voi laittaa asioita vireille tiedekuntaneuvoston jäsenten, tiedekunnan eri toimikuntien, esittelijöiden ja viime kädessä dekaanin kautta.

Tiedekuntaneuvosto ja dekaani tekevät päätöksensä esittelystä. Esittelymenettelyä ei noudateta opintosuoritusta arvosteltaessa. Käsittelyyn tulevat asiat valmistellaan tiedekunnan kansliassa esittelijäjärjestelmän mukaisesti. Asioiden käsittelyssä ja päätöksenteossa noudatetaan yliopiston esittely- ja kokousmenettelyohjeita (06/2004).

Tiedekunnan kanslia huolehtii tiedekuntaneuvoston ja dekaanin toimivaltaan kuuluvien asioiden valmistelusta, esittelystä, toimeenpanosta ja tiedottamisesta. Kanslian toiminnasta ja esittelyvastuista määrätään tarkemmin dekaanin vahvistamassa työjärjestyksessä. Laitoksen toimiston tehtävänä on huolehtia johtoryhmän ja johtajan toimivaltaan kuuluvien asioiden valmistelusta, esittelystä, toimeenpanosta ja tiedottamisesta.

Pääsääntöisesti laitoksessa ei noudateta esittelymenettelyä. Laitoksen johtoryhmä ja johtaja tekevät kuitenkin päätöksensä esittelystä, kun päätetään opetusohjelmasta, taloussäännön mukaan laitoksen päätösvaltaan kuuluvasta asiasta (esim. laitoksen määrärahojen jako ja sen periaatteet) sekä sellaisista henkilöstöasioista, joissa päätösvalta on delegoitu laitoksen johtajalle tai johtoryhmälle (täydentävällä rahoituksella palkattu henkilökunta, opetusministeriön rahoituksella palkatut tutkijakoulutettavat ja sivutoiminen tunti- ja dosenttiopetus).

2.4 Toimikunnat

2.4.1 Tiedekunnan omat toimikunnat

Asioiden valmistelua varten tiedekunnassa on tiedekuntaneuvoston asettamia toimikuntia. Lisäksi dekaani ja tiedekuntaneuvoston asettamat toimikunnat voivat nimetä valmistelevia työryhmiä. Toimikunnat asetetaan tiedekuntaneuvoston toimikaudeksi ja niihin nimetään eri henkilöstöryhmien ja opiskelijoiden edustajat ottaen huomioon eri aineryhmien ja sukupuolten edustus. Toimikuntien ja työryhmien tulee omalta osaltaan huolehtia edustamiensa tahojen kuulemisesta ja informoimisesta. Tiedekuntatason YT-elimenä toimii laitosjohtajakokous. Tarvittaessa järjestetään koko tiedekunnan henkilökunnalle tarkoitettuja tai ao. henkilöstöryhmälle tarkoitettuja YT- ja muita keskustelutilaisuuksia (ks. C 2.8 YT-menettely ja muut henkilöstön vaikuttamismahdollisuudet).

• Opintoasiaintoimikunta

Humanistisen tiedekunnan opintoasiaintoimikunta käsittelee perustutkintoihin sekä opetuksen ja ohjauksen kehittämiseen liittyvät kysymykset, tutkintovaatimukset, maisteriohjelmien perustamiset ja perustutkintoja koskevat lausuntopyynnöt. Toimikunta toimii esittelijöiden tukena valmisteltaessa em. asioita tiedekuntaneuvostolle. Toimikunnan sihteerinä toimii opintoasiainpäällikkö. Toimikunnan kokoonpano löytyy Almasta kohdasta Opintoasiaintoimikunta.

• Perustutkinto-opiskelijoiden valintalautakunta

Valintalautakunnan tehtäviin kuuluu mm. valintaperusteiden ja valintakoevaatimusten valmistelu tiedekuntaneuvostolle, opinto-oikeuksien myöntäminen, oikaisupyyntöjen ja opintojen aloittamista koskevien lykkäyspyyntöjen käsittely. Valintalautakunnassa päätöksiä ei tehdä esittelystä vaan päätös on kollegiaalinen. Valintalautakunta valitaan vuosittain syksyllä. Toimikunnan kokoonpano löytyy Almasta kohdasta Perustutkinto-opiskelijoiden valintalautakunta.

• Tutkimus- ja jatkokoulutustoimikunta

Tutkimus- ja jatkokoulutustoimikunta kehittää ja valmistelee tutkimus- ja jatkokoulutusasioita sekä priorisoi tiedekunnan strategiaan sisältyviä alansa kehittämiskohteita. Lisäksi toimikunta tai sen asettama jaosto ohjaa 1.8.2004 työnsä aloittaneen tutkijankoulutuksen tutkimuksen ja kehittämisen yliopistonlehtorin työtä. Toimikunnan kokoonpano löytyy Almasta kohdasta Tutkimus- ja jatkokoulutustoimikunta.

• Jatko-opiskelijoiden valintalautakunta

Jatko-opiskelijoiden valintalautakunta valitsee tiedekuntaan otettavat jatko-opiskelijat. Lautakunta päättää myös jatko-opiskelijavalinnan hakuajoista, antaa ohjeet hakuasiakirjoista sekä käsittelee muut valintaan liittyvät käytännön asiat. Lautakunta asetetaan vuosittain. Toimikunnan kokoonpano löytyy Almasta kohdasta Jatko-opiskelijoiden valintalautakunta.

• Atk- ja tvt-toimikunta

Toimikunnan tehtävänä on kehittää ja organisoida tiedekunnan atk- ja tieto- ja viestintätekniikkatoimintoja sekä verkko-opetusta. Toimikunta ottaa huomioon alan toiminnan tarpeet niin resurssien kuin organisaation kannalta. Toimikunta myös toimii tiedekunnan sisällä alan työntekijöiden ohjausryhmänä. Toimikunnan kokoonpano löytyy Almasta kohdasta Atk- ja tvt-toimikunta.

2.4.2 Osallistuminen yliopiston toimikuntiin ja verkostoihin

Dekaani, varadekaanit ja muut tiedekunnan edustajat sekä virkamiehet osallistuvat laajasti koko yliopistotason toimikuntiin ja verkostoihin. Ks. osallistuminen yliopiston hallintoelimiin ja toimikuntiin 2007–2009.

Varsinaisten konsistorin tai rehtorin asettamien toimikuntien lisäksi dekaani, varadekaanit, laitosten johtajat ja kanslian virkamiehet osallistuvat mm. seuraaviin yliopistotason verkostoihin:

• rehtorin ja dekaanien kokoukset (n. kerran kuussa)
• rehtorin ja laitosten johtajien tapaamiset (n. 3–4 kertaa lukukaudessa)
• opintoasioiden vararehtorin ja (vara)dekaanien kokoukset
• tutkimus- ja jatkokoulutusasioiden vararehtorin ja varadekaanien kokoukset
• opettajankoulutuksen neuvottelukunta ja opetusharjoittelun tukiryhmä
• hallintojohdon kokoukset (noin kerran kuussa vuodesta 2006 lähtien; toiminta- ja taloussuunnittelu aikaisemmin)
• opintoasioiden kokoukset (1970-luvulta lähtien, n. kerran kuukaudessa)
• tiedekuntien hallintopäälliköiden tapaamiset (n. kerran viikossa 1970-luvulta lähtien)
• tiedekuntien taloussuunnittelijoiden tapaamiset (n. kerran kuukaudessa)
• opintoasiaintoimikunnan jatkokoulutusjaos (3–4 kertaa vuodessa)
• yliopiston tiedottajaverkoston kokoukset (kuukausittain)
• atk-yhdys- ja -tukihenkilöiden tapaamiset (puolivuosittain)
• keskustakampuksen neuvottelukunnan kokoukset (3–4 kertaa vuodessa)

2.5 Tiedekunnan strategisen työskentelyn, johtamisjärjestelmän ja päätöksenteon arviointi ja kehittäminen

Strategisen työskentelyn ja johtamisen kannalta keskeistä on arvioida, miten hyvin yliopiston ja tiedekunnan johtamisjärjestelmä tukee välillisesti tai välittömästi yliopiston ja tiedekunnan päätoimintoja opetusta, tutkimusta ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta sekä niiden kehittämistä ja laadunvarmistusta.

Humanistisen tiedekunnan työvaliokunnan (dekaani, varadekaanit, johtavat virkamiehet) vastuulla on arvioida ja kehittää tiedekunnan strategista työskentelyä ja sen linjauksia. Toiminnanohjaukseen liittyvät keskustelut rehtorin kanssa tuottavat myös palautetta tiedekunnan strategisesta työskentelystä ja sen kehittämistarpeista.

Tiedekunnan eri toimikuntiin on koottu asiantuntemusta ja edustusta laitoksilta. Toimikunnat toimivat näin tiedonvälittäjinä laitosten ja tiedekuntahallinnon välillä. Laitosjohtajakokoukset edistävät laitosten johtajien päätöksentekovalmiutta ja toimivat myös tiedekunnan yhteistoimintaelimenä.

3 Toiminnanohjaus

Vastuullinen päivittäjä: hallintopäällikkö

3.1 Toiminnanohjausjärjestelmä

Yliopisto ohjaa toimintaansa kolmeksi vuodeksi kerrallaan tehtävällä strategialla (ks. yliopiston toimintakäsikirja kohta A 2.9 Toiminnanohjaus), jota konkretisoidaan toimenpideohjelmien avulla. Lisäksi yliopisto on laatinut erillisiä sekä lakisääteisiä että muita suunnitelmia tarkentamaan strategiaa ja toimenpideohjelmia (ks. kohta A 2.2 Toimintaa ohjaavat säädökset ja ohjeet).

Yliopiston toiminnanohjausprosessia uudistetaan parhaillaan. Uudistuksen tavoitteina ovat strategisen tavoitteellisuuden ja ennustettavuuden lisääminen sekä prosessin keventäminen. Varsinaiset tavoiteneuvottelut käydään vain joka kolmas vuosi ja välivuosina tiedekunnilta edellytetään toiminnanohjauksen osalta ainoastaan raportointia.

Tiedekunnat laativat yliopiston strategian ja toimenpideohjelmat huomioon ottaen omat tavoiteohjelmansa, jonka pohjalta käydään kolmevuotiskautta koskeva tavoiteneuvottelu rehtorin ja tiedekunnan välillä. Tavoiteohjelman, joka sisältää myös tiedekunnalle myönnettävät määrärahat, allekirjoittavat rehtori ja dekaani sekä hallintojohtaja ja hallintopäällikkö (ks. humanistisen tiedekunnan tavoiteohjelma 2007–2009). Välivuosina tavoite- ja tulosseminaareissa käsitellään strategian toteutumista raportoinnin ja siihen perustuvan rehtorin palautteen perusteella sekä sovitaan tarvittavista toimenpiteistä tavoitteiden toteutumisen varmistamiseksi. Rahanjako välivuosina tehdään tavoiteneuvottelussa sovittujen linjausten mukaisesti, eikä hanke-esityksiä näille vuosille tehdä.

Dekaanin ja laitosten väliset neuvottelut käydään vuosittain marras-joulukuussa ja dekaani päättää seuraavan vuoden määrärahojen jaosta laitoksille ennen joulua. Samassa yhteydessä sovitaan laitosten henkilöstösuunnitelmien yksityiskohtaisesta toteuttamisesta (haettavaksi julistettavat virat ja virkajärjestelyt).

Rehtori päättää tiedekunnalle myönnettävistä määrärahoista vuosittain, mutta pääosa rahoituksesta (myös hankerahoitus) pyritään sopimaan koko kolmevuotiskaudeksi. Tiedekunnan vuosittain saamaan toimintarahoitukseen vaikuttavat muun muassa määrällisten tavoitteiden saavuttaminen yliopiston laskennallisen rahanjakomallin puitteissa sekä tila- ja välillisten kustannusten kehitys.

Tavoiteohjelmaa täydentää hallintoviraston ja tiedekunnan välinen palvelusopimus, joka laaditaan vuodesta 2007 alkaen kolmen vuoden välin. Palvelusopimuksessa sovitaan työnjaosta hallinto- ja tukipalveluissa, palvelurakenteen kehittämisestä sekä hallinnon ja tukitoimien johtamisjärjestelmästä.

3.2 Tavoiteohjelma ja toimeenpanosuunnitelmat

Tavoiteohjelmaa vastaavia asiakirjoja ja suunnitelmia on tiedekunnassa laadittu aikaisemmin toiminta- ja taloussuunnitelman (TTS) nimellä ja 2000-luvulla strategian ja toimintasuunnitelman nimellä. Niiden pohjalta on 1990-luvun puolivälistä lähtien laadittu erikseen rehtorin ja dekaanin väliset tavoitesopimukset ja niiden vuotuiset tarkisteet. Kaudelle 2007–2009 nämä asiakirjat on yhdistetty tiedekunnan tavoiteohjelmaksi, jonka molemmat osapuolet ovat allekirjoittaneet.

Tavoiteohjelmaa valmistellaan tiedekunnan eri toimikunnissa, seminaareissa ja valmisteluryhmissä. Tavoiteohjelmaluonnoksesta pyydetään laitoksilta kirjallisia kommentteja, joiden pohjalta ohjelmaa muokataan edelleen muun muassa laitosjohtajakokouksessa, johon osallistuvat myös YT-edustajat. Tiedekunnan esitys rehtorille hyväksytään tiedekuntaneuvostossa. Tavoiteneuvottelujen jälkeen rehtori, hallintojohtaja, dekaani ja hallintopäällikkö allekirjoittavat tavoiteohjelman.

Tavoiteohjelma on tarkoitettu ennen kaikkea tiedekunnan oman sisäisen toiminnan kehittämisen ja päätöksenteon pohjaksi. Tavoiteohjelmassa on pyritty osoittamaan, milloin vastuu toteutuksesta on ensisijaisesti tiedekuntatasolla, milloin yksittäisillä laitoksilla ja milloin molemmilla yhdessä. Lisäksi on nimetty vastuuhenkilöt. Tavoiteohjelman teemoja käsitellään vuotuisissa laitoksen ja dekaanin välisissä tavoite/tulosneuvotteluissa, tiedekunnan eri toimikunnissa sekä erilaisissa tiedekunnan järjestämissä seminaareissa ja kehittämispäivissä.

Laitoksittain laadittujen tavoitesuunnitelmien pohjalta tehdään henkilöstösuunnitelma. Lisäksi laaditaan eri osa-alueita tarkentavia suunnitelmia (mm. viestintäohjelma). Tiedekunnan toiminnan ja talouden suunnitteluun liittyvät asiakirjat löytyvät tiedekunnan Almasta kohdasta Toiminnan ja talouden suunnittelu.

3.3 Raportointi

Osa toiminnanohjausjärjestelmää on raportointi, joka suoritetaan hallintoviraston vuosittain marras-joulukuussa antaman ohjeistuksen mukaisesti. Raportointi sisältää mm. dekaanin katsauksen, yliopiston ja opetusministeriön hankkeita koskevan raportoinnin sekä tavoiteohjelman toteutumisen seurannan. Tietoja käytetään muun muassa yliopiston toimintakertomusta laadittaessa.

Humanistinen tiedekunta on vuodesta 2002 lähtien julkaissut oman vuosikertomuksensa, jonka koonnista vastaa tiedekunnan tiedottaja. Lisäksi tiedekunnassa raportoidaan erilaisista asiakokonaisuuksista (esim. opiskelijavalinnat, tiedekunta lukuina).

Laitokset raportoivat toiminnastaan muun muassa päivittämällä yliopiston osaamistietokantoja: julkaisutietokanta JULKI, tutkimushanketietokanta TUHTI, asiantuntijatietokanta ASTI, muun tieteellisen toiminnan tietokanta MUTI ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tietokanta YHTI. Julkaisutietokantaa päivitetään tiedekunnan kirjaston toimipisteissä ympäri vuoden. Muut tietokannat päivitetään laitoksilla vuodenvaihteessa vuosiraportoinnin yhteydessä. Tietokantojen ajan tasalla pitäminen on tärkeää myös siksi, että tietoja käytetään tiedekunnan ja laitosten tutkimuksen arvioinnissa. Tutkijoilla ja opettajilla on päävastuu siitä, että tietokannat pysyvät ajan tasalla. Tiedekunta ja laitokset profiloivat osaamistietokantojen avulla toimintaansa omissa raporteissaan, toimintakertomuksissaan ja verkkosivuillaan.

3.4 Toiminnanohjauksen arviointi ja kehittäminen

Tiedekunnassa seurataan tavoiteohjelmassa ilmaistujen tavoitteiden toteutumista ja seurannan tulokset vaikuttavat toimintaan. Tavoiteohjelmasta saadaan rehtorilta palautetta tavoiteneuvotteluissa ja seurantatapaamisissa. Dekaani käy tavoiteneuvottelujen yhteydessä keskusteluja laitosten johtajien ja kirjastonjohtajan kanssa. Tiedekunnassa järjestetään suunnittelupäiviä ja kehittämisseminaareja, joissa kuullaan tiedekunnan eri toimikuntien suunnitelmia ja arviointia toiminnastaan. Toiminnanohjaukseen liittyviä asioita nostetaan esille myös työvaliokunnassa (tiedekunnan johtoryhmässä) ja laitosjohtajien kokouksissa sekä tiedekuntaneuvostossa.

4 Viestintä ja tiedotus

Vastuullinen päivittäjä: tiedottaja

Helsingin yliopiston viestintästrategia 2004–2006 (viestintäpolitiikka 2007–2009, ei vielä valmis) linjaa koko yliopistotason viestintätoimia.

Humanistisen tiedekunnan viestintäohjelman 2007–2009 mukaisesti viestintä tukee tiedekunnan johtamista ja tavoiteohjelman toteuttamista, tekee tunnetuksi tiedekuntaa, sen toimintaa ja tavoitteita sekä edistää tiedekunnan sisäisten ja ulkoisten kohde- ja sidosryhmien välistä vuorovaikutusta. Viestinnän kautta luodaan tiedekunnasta todenmukaista ja myönteistä mielikuvaa. Onnistuneella tiedonvälityksellä rekrytoidaan motivoituneita opiskelijoita, edistetään hyvää työ- ja opiskeluilmapiiriä, toteutetaan yhteiskunnallista palvelutehtävää, tehdään tiedekunnassa olevaa osaamista näkyväksi ja edesautetaan opiskelijoiden työllistymistä.

Tiedekunnan viestintää johtaa dekaani. Hallintopäällikkö, opintoasiainpäällikkö ja tiedesihteeri vastaavat omiin asiakokonaisuuksiinsa liittyvästä tiedottamisesta. Kukin virkamies vastaa oman vastuualueensa asioiden tiedottamisesta. Tiedekunnan viestinnän yleisestä suunnittelusta, koordinoinnista ja toteuttamisesta vastaa tiedottaja. Tiedottaja seuraa viestintäohjelmaan kirjattujen toimenpiteiden ja tavoitteiden toteutumista sekä arvioi sen tuloksia esimerkiksi tiedotteiden, tiedotustilaisuuksien ja lehtileikkeiden lukumäärällä sekä raportoi suunnitelman toteutumisesta hallintopäällikölle ja dekaanille. Tiedekunnan www-sivuista vastaa www-suunnittelija. Laitosten viestinnästä vastaavat laitosten johtajat.

5 Tiedekunta laadunvarmistusjärjestelmänä

Vastuullinen päivittäjä: hallintopäällikkö

5.1 Tavoitteet

Tiedekunnan laadunvarmistus perustuu yliopiston ja tiedekunnan strategisiin tavoitteisiin. Laatutyön tavoitteena on toiminnan jatkuva kehittäminen sekä tämän kehittämistyön tekeminen näkyväksi kaikissa toiminnoissa ja jokaisen omassa työssä. Laatutyö koskee kaikkia tiedekuntalaisia, niin opettajia, tutkijoita ja muuta henkilökuntaa kuin opiskelijoitakin.

Kuten koko yliopiston laatu myös humanistisen tiedekunnan laatu koostuu lopputulosten laadusta, sitä tuottavien prosessien ja toiminnan laadusta sekä organisaation laadusta, mikä sisältää tiedekunnan työilmapiirin, organisaatiokulttuurin ja ulospäin näkyvän tiedekuntakuvan. Yliopiston ydintoimintojen, opetuksen ja tutkimuksen laadunvarmistus on yliopiston sisällä pääosin tiedekuntien ja laitosten vastuulla.

Tiedekunnan toiminnan laatua ylläpidetään, kehitetään ja arvioidaan kaikki osa-alueet kattavalla laadunvarmistusjärjestelmällä, jota jokainen tiedekuntalainen hyödyntää työssään.

5.2 Opetuksen ja tutkimuksen laadunvarmistus

Yliopistolain 22 §:n mukaan tiedekunnan tehtävänä on kehittää opetusta ja tutkimusta. Tiedekunnan rooli yliopiston ydintoimintojen, opetuksen ja tutkimuksen laadunvarmistuksessa on keskeinen.

Tärkeimmät opetuksen ja tutkimuksen jatkuvat ja säännölliset laadunvarmistusmenettelyt kuuluvat tiedekuntien vakiintuneisiin tehtäviin: opiskelijavalinnat, tutkintovaatimukset, opinnäytteiden tarkastus, tutkintojen myöntäminen, virkojen alojen määrittelyt ja virantäytöt, määrärahan jaon periaatteet, tutkijoiden ja tohtorikoulutettavien rekrytointi, dosentuurit sekä palkkausjärjestelmään liittyvät tehtävien vaativuuden ja henkilökohtaisen suoriutumisen arvioinnit.

Laadunvarmistuksen menettelyt ovat pitkälti yhteneväisiä eri yliopistoissa ja tutkimusta rahoittavissa instituutioissa: valmistelevat asiantuntijaryhmät, riippumattomien ulkopuolisten ja ulkomaisten asiantuntijoiden käyttö erityisesti tieteellisen pätevyyden ja laadun arvioinnissa, päätöksentekomenettelyt, osallistuminen koko yliopistoa koskeviin tai tieteenalakohtaisiin opetuksen, tutkimuksen ja tukitoimintojen arviointeihin, erilaiset tiedekunnan sisäiset arvioinnit ja palautteen hankkimismenettelyt jne. Tärkeä osa opetuksen ja tutkimuksen laadunvarmistusta ovat myös erilaiset oikeusturvaan liittyvät menettelyt ja käytännöt.

Tutkimus tiedekunnassa tapahtuu varsin itsenäisesti laitoksilla, ja tiedekunnan vastuulla ovat lähinnä tutkimusta tukevat toimenpiteet. Tutkimuksen laadunvarmistuksessa tutkimuksen suurimman rahoittajan Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan rooli on keskeinen. Tutkimuksen ja jatkotutkintojen osalta tiedekunnalla on käytettävissään riittävää tutkimusrahoitusta lukuun ottamatta useimmat keskeiset laadunvarmistuksen välineet, kuten jatko-opiskelijoiden valinta ja tutkijoiden rekrytointi, jatkotutkintovaatimusten vahvistaminen, yhteiset käytännöt ohjauksessa, mahdollisuus järjestää opetusta jatko-opiskelijoille ja opinnäytteiden tarkastuskäytännöt.

5.3 Muita laadunvarmistusmenetelmiä

Keskeisiä laadunvarmistusmenetelmiä, jotka ovat yliopistossa säännöllisessä ja jatkuvassa käytössä, ja joihin tiedekunta osallistuu, ovat muun muassa

• arvioinnit (itsearvioinnit, ulkoiset arvioinnit, benchmarking) ja auditoinnit
• palautejärjestelmät, raportoinnin kehittäminen
• työyhteisön kehittäminen
• kehityskeskustelut
• asiantuntevat ohjeistukset
• riskianalyysit, SWOT-analyysit
• kehittämishankkeet.

5.4 Laadunvarmistusjärjestelmän dokumentointi ja vastuut

Tiedekunnan laadunvarmistusjärjestelmä on kirjattu tähän toimintakäsikirjaan. Toimintakäsikirja tukee samalla tiedekunnan perehdytyskansiota, jollainen laadittiin tiedekuntaan ensimmäisen kerran vuonna 2003. Vastuut käsikirjan päivittämisestä on jaettu toiminnoittain kanslian sisällä. Tiedottaja vastaa käsikirjan kokonaisuudesta. Dekaani hyväksyy toimintakäsikirjan uudet versiot. Hallintopäällikkö toimii tiedekunnan laatuyhdyshenkilönä yliopistotasolla.

Toimintakäsikirjaa ylläpidetään verkossa, ja sen uusin versio on luettavissa ja tulostettavissa tiedekunnan Almasta kohdasta Toimintakäsikirja. Toimintakäsikirjaan voi kuka tahansa tiedekuntalainen ehdottaa muutoksia. Muutosehdotukset tehdään kunkin kohdan vastuulliselle päivittäjälle. Toimintakäsikirjan ajanmukaisuutta seurataan vuosittain tiedekunnan kehittämispäivässä tai muussa sopivassa yhteydessä ja kun toimintaan tulee olennaisia muutoksia.

Osalla tiedekunnan laitoksista on omat toimintakäsikirjansa, jotka on koottu tiedekunnan Almaan kohtaan Laitosten toimintakäsikirjat. Laitokset vastaavat omien käsikirjojensa ajantasaisuudesta.

5.5 Laadunvarmistusjärjestelmän arviointi ja kehittäminen

Tiedekunnan laadunvarmistusjärjestelmää kehitetään sisäisen ja ulkoisen palautteen pohjalta siten, että se osana normaalia toimintaa auttaa tiedekuntalaisia oman työn kehittämisessä ja tavoitteiden saavuttamisessa, eikä aiheuta kohtuutonta lisätyötä kansliassa tai laitoksilla.

Korkeakoulujen arviointineuvoston syksyllä 2007 tekemässä auditoinnissa saatu palaute otetaan järjestelmän kehittämisessä huomioon niiltä osin kun se kohdistuu tiedekunnan kannalta relevantteihin asioihin. Ks. Helsingin yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi.

Linkkejä:

Laatu ja arviointi humanistisessa tiedekunnassa

Laatu ja arviointi Helsingin yliopistossa

Helsingin yliopiston laatujärjestelmä Almassa

Auditointiraportteja

Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditoinnit

Auditointikriteerit 2008–20011

B PERUSTEHTÄVÄT

1 Tutkimus

Vastuullinen päivittäjä: tiedesihteeri

1.1 Tutkimuksen tavoitteet ja voimavarat

Suomen tiedepolitiikan avulla turvataan suomalaisen tieteen myönteistä kehitystä. Tiedepolitiikan tehtävä on vahvistaa tieteen tasoa, laajuutta, yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja kansainvälistä näkyvyyttä. Tiedepolitiikasta vastaa opetusministeriö. Keskeisin tieteellisen tutkimuksen rahoittajaorganisaatio on Suomen Akatemia. Julkisen sektorin rahoittama tutkimus toteutetaan pääosin yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa.

Humanistinen tiedekunta on vahvasti tutkimusorientoitunut, ja tiedekunnassa tehtävä tutkimus on monilla aloilla eurooppalaista ja kansainvälistä huipputasoa. Humanistisen alan väitöskirjoista n. 40 % hyväksytään Helsingin yliopistossa ja Suomen Akatemian humanistisen alan rahoituksesta Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan osuus on noin puolet.

Tiedekunnan tutkimukselliset tavoitteet perustuvat kansalliseen tiedepolitiikkaan, yliopiston strategiaan ja tutkimuspoliittiseen ohjelmaan. Tiedekunnan tutkimuksen keskeisimmät periaatteet ja tavoitteet on kuvattu tiedekunnan tavoiteohjelmassa 2007–2009, jossa tärkeimmät myös tutkimustoimintaa koskevat kehittämiskohteet ovat:

• tohtorintutkintomäärien nostaminen
• tutkimuksen arvioinnissa hyvin menestyneiden yksikköjen tason ylläpito ja heikoimmin menestyneiden yksikköjen tason nosto
• yhteiskunnallisen näkyvyyden ja vaikuttavuuden vahvistaminen
• johtamisen ja henkilöstön hyvinvoinnin kehittäminen
• tiedekunnan monitieteisyyden tehokas hyödyntäminen
• tutkimustoiminnan edellytysten turvaaminen ja liittäminen kiinteäksi osaksi laitosten toimintaa
• kirjasto- ja tietopalveluista huolehtiminen
• henkilöstösuunnittelun ja virkarakenteen kehittäminen mm. Opetusministeriön tutkijanuratyöryhmän suositukset ja toimenpideohjelma huomioon ottaen.

Varsinaisia tutkijanvirkoja yliopistossa ja tiedekunnassa on niukasti, joten suurin osa väitelleistä tutkijoista antaa myös opetusta ja opettajat tekevät tutkimusta. Lähinnä vain ulkopuolisella rahoituksella tutkimukseen voi paneutua kokopäiväisesti. Käytännössä lähes kaikki tutkijat saavat jossain vaiheessa uraansa ulkopuolista tukea työlleen.

Suomen Akatemian nimeämistä tutkimuksen huippuyksiköistä kaksi on humanistisessa tiedekunnassa: Englannin kielen vaihtelun ja muutoksen tutkimusyksikkö (VARIENG) sekä Antiikin Kreikan kirjoitetut lähteet. Molemmat ovat saaneet rahoituksen vuoteen 2011 asti. Filosofisen psykologian, moraalin ja politiikan tutkimuksen huippuyksikkö jossa ovat mukana historian laitos ja Renvall-instituutti, jatkaa Mielen historia -huippuyksikön työtä.

Tiedekunnan tavoiteohjelmassa on yhtenä tavoitteena aikaansaada nykyistä suurempia, monitieteisiä tutkimushankkeita, joihin voidaan kytkeä sekä jatko- että perustutkinto-opiskelijoita. Tiedekunta tukee tällaisten hankkeiden valmistelua starttirahoilla.

Lisätietoa:

Hallitusohjelma

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2003–2008 (OPM)

Suomen tieteen ja teknologian tietopalvelu

Helsingin yliopiston tutkimusasiat

Helsingin yliopiston tutkimusvarat

Tutkijatohtorin apuraha

Helsingin yliopiston rahastot

Kanslerin matkatuki

Helsingin yliopiston tiedesäätiö

Turun yliopiston tutkimusrahoitustiedotteet

Säätiöpalvelu

Suomen Akatemia

1.2 Tutkimustoiminnan laadunvarmistus

1.2.1 Kilpailtu tutkimusrahoitus

Ulkopuolisen kilpaillun tutkimusrahoituksen hakuprosessi on samalla tutkimuksen laadun arviointia; tutkimus- ja projektisuunnitelmien arvioinnissa käytetään ulkopuolisia ja kansainvälisiä arvioitsijoita ja paneeleja. Merkittävin kilpaillun täydentävän rahoituksen myöntäjä on Suomen Akatemia.

• Suomen Akatemia

Suomen Akatemiassa on neljä tieteellistä toimikuntaa, jotka päättävät tutkimuksen rahoituksesta omilla toimialoillaan. Akatemia rahoittaa muun muassa tutkimushankkeita, tutkimusohjelmia, tutkimuksen huippuyksiköitä, akatemiaprofessorin ja akatemiatutkijan tutkimusvirkoja, tutkijankoulutusta sekä kansainvälistä yhteistyötä. Akatemian tutkimusrahoituksen myöntämisessä otetaan huomioon se, että edistetään sukupuolten tasa-arvoa ja rohkaistaan erityisesti tutkijanaisia hakemaan tutkimusvirkoja sekä määrä- ja apurahoja.

Akatemiassa hakemusten arvioinnissa on käytössä lähinnä kaksi menettelytapaa, paneeli tai yksittäisten asiantuntijoiden lausunnot. Paneelit kootaan pääosin ulkomaisista oman alansa arvostetuista asiantuntijoista. Joissakin tapauksissa hakemuksesta pyydetään kirjallinen lausunto yleensä vähintään kahdelta koti- ja/tai ulkomaiselta hakemuksen alaan perehtyneeltä asiantuntijalta, jotka ovat arvostettuja tutkijoita omalla alallaan. Hakemusten tieteellisen laadun arvioi siten aina ulkopuolinen huippuasiantuntijataho.

Lähes kaikilla tiedekunnan laitoksilla on merkittävää Akatemian tutkimusrahoitusta ja sen osuus on jatkuvasti kasvanut.

• Helsingin yliopiston Tutkijakollegium

Helsingin yliopiston tutkijakollegium on yliopiston erillinen laitos, jonka tutkimuskohteena on ihminen kulttuurisena ja sosiaalisena olentona. Kollegiumin tutkimusaloina ovat humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus, oikeustiede, teologia ja kasvatustiede. Kollegium on tutkimuksen laadun arvioinnin kannalta merkittävä instituutio, sillä tutkimussuunnitelmat arvioi yksinomaan ulkomaisista asiantuntijoista muodostuva paneeli. Kollegiumin johtokunta tekee lopulliset päätökset asiantuntijoiden esityksen pohjalta. Kollegiumiin palkataan vuosittain 10–20 uutta tutkijaa 1–3 vuoden ajaksi. Heistä merkittävä osa on humanistisen tiedekunnan tutkimus- ja opetushenkilökuntaa ja Kollegium onkin merkittävä meritoitumisväylä tiedekunnan post doc -tutkijoille.

Ks. myös: Tiedekunnan täydentävä rahoitus 2007

1.2.2 Tutkijan ja laitoksen väliset pelisäännöt

Tutkimustoiminnan tulee olla läpinäkyvää ja julkista. Tiedekunta suosittelee tutkijan ja laitoksen välistä sopimusta, jossa oikeudet ja velvollisuudet on selkeästi kuvattu. Ohjaussuosituksilla helpotetaan ja edistetään tiedekunnan ja laitosten välistä tutkimusyhteistyötä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Ohjaussuositusten yhteydessä on myös malleja ohjausasiakirjan laatimiseksi.

Laitosten linkit:

Doktorandens rättigheter och skyldigheter, Handledningskontrakt (Nordica)

Opiskelun ja opetuksen pelisäännöt (Slavistiikan ja baltologian laitos)

Jatko-opiskelun periaatteet ja ohjaussopimus (Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos)

1.2.3 Tutkimushenkilöstö

Professorin ja dosentin virkojen täytössä käytetään tiedekunnassa ulkopuolista ja kansainvälistä arviointia. Myös yliopistonlehtorien virantäytöissä hyödynnetään ulkopuolista arviointia. Kaikissa tutkimus- ja opetusvirkojen virantäytöissä otetaan huomioon opettajan tai tutkijan tieteellinen taso. Ks. lisää virantäyttöprosessista kohdassa C 2.3 Henkilökunnan rekrytointi.

Yliopiston henkilöstöpoliittisen ohjelman mukaan on valmisteltu ohjeet opetus- ja tutkimuspuolella käytettävistä virkatyypeistä ja nimikkeistä soveltaen valtakunnallisia linjauksia. Neliportainen virkarakenne on keskeisin Opetusministeriön tutkijanuratyöryhmän loppuraportin ja toimenpideohjelman kehittämissuositus. Ks. tarkemmin Opetus- ja tutkimushenkilöstön neliportainen virkarakenne HY:ssa.

1.2.4 Tutkimusetiikka

Tiedekunta pitää tärkeänä, että kaikessa tutkimustyössä noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä. Tämä koskee niin jatko-opiskelijoita kuin jo väitelleitä tutkijoita.

Yliopisto on sitoutunut noudattamaan Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjetta Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen. Ohje jaetaan kaikille tiedekunnan uusille jatko-opiskelijoille ja sitä jaetaan kansliassa. Ohje on julkaistu verkossa myös ruotsiksi ja englanniksi.

Tutkimuseettisten ohjeiden tunteminen on tärkeää myös tutkijan oman oikeusturvan takia. Ongelmatilanteista voi keskustella luottamuksellisesti tiedekunnan tiedesihteerin kanssa. Hän voi myös tarvittaessa viedä asian dekaanin tai suunnitteilla olevan tiedekunnan eettisen toimikunnan käsittelyyn. Eettinen toimikunta laatii etiikkaan liittyviä ohjeistuksia ja suosituksia, suunnittelee eettistä koulutusta ja käsittelee tarvittaessa etiikkaan liittyviä ongelmia. Toimikunnan puheenjohtajana toimii dekaani ja sihteerinä tiedesihteeri.

Tapaukset, joissa epäillään esiintyvän piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä tai vilppiä tieteellisessä toiminnassa ilmoitetaan suoraan rehtorille Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeen mukaista selvitystä varten.

Linkkejä:

Tieteellisen neuvoston tutkimusetiikkaa koskeva julkilausuma

Tutkimuseettisen työryhmän suositus

Suomen Akatemian eettiset ohjeet

Helsingin yliopiston eettiset ohjeet

1.2.5 Tutkimus- ja jatkokoulutustoimikunta

Tutkimus- ja jatkokoulutustoimikunnan tehtävänä on seurata tiedekunnan tutkimusta, käsitellä tutkimukseen ja jatkokoulutukseen liittyviä kysymyksiä, pohtia tiedekunnan linjauksia ja tuoda kehittämisehdotuksia tiedekunnan päätöksentekoa varten. Toimikunnan työtä tukee tutkijakoulutuksen tutkimuksen ja kehittämisen yliopistonlehtori.

1.3 Tutkimustulosten julkaiseminen

Tiedekunnan tavoiteohjelman mukaisesti tutkimusten tulokset julkaistaan ensisijaisesti parhailla kotimaisilla ja kansainvälisillä foorumeilla kuten konferensseissa ja tutkimusjulkaisuissa, joissa käytetään referee-menettelyä. Referee-käytäntö on vertaisarviointia, riippumatonta arviota tieteellisestä julkaisusta. Esimerkiksi Suomen Akatemia on luokitellut julkaisut rahoitushakemusten arviointia varten luokkiin, joista arvostetuin ja painavin on kansainvälisten referee-julkaisujen kategoria. Näin tutkimustoiminta on jatkuvasti tiedeyhteisön sisäisen arviointijärjestelmän kohteena. Julkaisemisessa noudatetaan Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeita sekä Helsingin yliopiston julkaisuohjeita.

Tiedekunnan tutkijoiden ja opettajien kirjoja, artikkeleita, oppimateriaaleja ja muita julkaisuja julkaisevat useat kansainväliset ja kotimaiset kustantajat. Tietoja tutkijoiden julkaisuista saa yliopiston JULKI-julkaisutietokannasta. Väitöskirjojen tiivistelmät sekä sähköisessä muodossa julkaistut väitöskirjat tallennetaan Helsingin yliopiston E-thesis-palveluun. Humanistisen tiedekunnan oma julkaisutoiminta koostuu laitosten ja yksiköiden omilta sivuilta löytyvistä julkaisusarjoista.

1.4 Tutkimuksen laadun seuranta ja arviointi

Tutkimuksen laadun seuranta- ja kehittämisvastuu on tiedekunnan laitoksilla. Tutkimuksen tuloksia seurataan vuosittaisissa tiedekunnan ja laitosten välisissä tulosneuvotteluissa.

Useat rahoittajat, kuten Suomen Akatemia, vaativat rahoittamistaan hankkeista raportointia tietyin väliajoin tai tietyn ajan kuluessa hankkeen päättymisestä. Kukin rahoittajataho määrittelee tarkemmin antamansa raportointiaikataulun ja sen laajuuden. EU-hankkeisiin kuuluu niin raportointi kuin arviointikin. Tutkimuksen huippuyksiköt raportoivat toiminnastaan säännöllisesti. Niiden toimintaan kuuluu myös väli- ja loppuarviointien tekeminen. Useassa tutkimushankkeessa on ohjaus- ja seurantaryhmä, joka myös osaltaan vaatii tutkimuksen raportointia sekä huolehtii sen arvioinnista.

Humanistisen tiedekunnan tutkimus arvioidaan ulkoisesti joka kuudes vuosi Helsingin yliopiston tutkimuksen arvioinnin yhteydessä. Tiedekunnan laitokset ovat menestyneet hyvin kahdessa tutkimuksen arvioinnissa (1999 ja 2005). Vuoden 2005 arvioinnissa tiedekunta kokonaisuutena menestyi yliopiston tiedekunnista parhaiten. Vaikka tiedekunta menestyi hyvin myös edellisessä vuonna 1999 tehdyssä arvioinnissa, silti kymmenen laitosta vielä paransi tulostaan.

Tiedekunta pyrkii säilyttämään tutkimuksen korkean tason, ja tutkimusta ja tutkimusedellytyksiä edelleen kehitettäessä yhtenä lähtökohtana käytetään 2005 arvioinnissa esitettyjä huomautuksia ja suosituksia. Tutkimuksen arvioinnissa esille nousseet kehittämisehdotukset analysoidaan ja pyritään toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan joko tiedekunnan tai laitosten toimenpitein. Tutkimuksen arvioinnin tulokset otetaan huomioon myös tiedekunnan rahanjaossa.

2 Jatkokoulutus

Vastuullinen päivittäjä: tiedesihteeri

2.1 Tiedekunnan strategiset linjaukset

Tiedekunnan tavoiteohjelman 2007–2009 mukaisesti yksi keskeisimpiä kehittämiskohteita on perus- ja jatkotutkintojen tavoiteaikainen suorittaminen. Uudistetut tohtorin tutkintovaatimukset (hyväksytty 15.5.2007) on mitoitettu siten, että tavoiteaikainen valmistuminen mahdollistuu. Bolognan prosessin mukaisesti vaatimuksiin on lisätty myös työelämävalmiuksia parantavan koulutuksen osuus. Suoritetut jatko-opinnot kirjataan rekisteriin eritellysti, jolloin tohtorikoulutuksen aikana hankittu osaaminen tulee näkyväksi. Tutkintotodistukseen liitetään Diploma Supplement.

Ohjausta ja jatkokoulutusta varten kehitetään sähköinen palautejärjestelmä. Esitarkastajien ja vastaväittäjien laatimia asiantuntijalausuntoja seurataan tiedekunnassa systemaattisesti ja havaintoja hyödynnetään jatkokoulutuksen kehittämisessä. Myös kansainvälistä yhteistyötä kehitetään jatkotutkintojen osalta.

Ohjauksen kehittämistä jatketaan sisällöllisesti, pedagogisesti, rakenteellisesti ja hallinnollisesti. Ohjauksen eri osa-alueiden tavoitteita ja työnjakoa selkiytetään sekä huolehditaan ohjaajien koulutuksesta. Jatkokoulutus organisoidaan siten, että olemassa olevia resursseja käytetään mahdollisimman järkevästi ja poistetaan päällekkäisyydet. Laitoksilla hyödynnetään eri alojen tutkijakoulujen, pohjoismaisen tutkijakouluyhteistyön ja jatkokoulutusverkoston sekä tiedekunnan tarjontaa laitoksien oman jatkokoulutuksen lisäksi.

2.2 Tavoitteet

Jatkokoulutuksen tavoitteena on rakenteeltaan ja sisällöltään riittävän selkeä ja läpinäkyvä tohtorin tutkinto ja siihen sisältyvät opinnot. Tällöin myös opiskelijoiden liikkuvuus voidaan taata. Tavoitteena on myös tiedekunnan ja koko yliopiston ulkoisen kuvan ja hyvän maineen ylläpitäminen korkeatasoisena tiedeyliopistona ja tiedekuntana. Uudistuksia tehtäessä ei kuitenkaan unohdeta perinteitä, vaan sovitetaan ne luontevasti uusiin vaatimuksiin. Jatko-opiskeluprosessin laadunvarmistus edellyttää kaikkien vaiheiden huolellista analysointia sekä vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamista.

Tutkintojen arvostusta ja laatua tarkastellaan mm. tiedekunnasta valmistuneiden tohtorien työllistymisellä ja työnantajien arvostuksella tohtorintutkintoja kohtaan. Työllistymistilannetta seurataan sijoittumisseurannalla, jota tehdään yhdessä ura- ja rekrytointipalveluiden kanssa. (Ks. esim. Tohtorit ja lisensiaatit työmarkkinoilla (HY 2006), Tohtorien työllistyminen, sijoittuminen ja tarve (SA 2003), Koulutus, tutkimus ja työllisyys (OPM 2004).) Koulutuksen ja tutkinnon työelämävastaavuus on otettu huomioon tohtorintutkintovaatimuksissa ja kaikille yhteisen koulutuksen suunnittelussa. Myös uusien vaatimusten mukaisessa tohtorintutkintotodistuksessa tuodaan jatkokoulutuksessa opittu aiempaa paremmin esille.

Väitöskirjojen tarkastusprosessiin kiinnitetään jatkuvasti huomiota. Väitöskirjojen arviointikriteerien ja arvosteluasteikon käyttöönoton vaikutusta arvosanoihin ja esitarkastuslausuntoihin seurataan systemaattisesti. Artikkelitietokantojen perusteella seurataan tiedekunnan tohtorikoulutettavien aktiivisuutta tiedeyhteisössä.

2.3 Jatkotutkinnot

2.3.1 Tutkinnon kuvaus. Määräyksiä ja ohjeita

Humanistisessa tiedekunnassa jatko-opintoja voi suorittaa kaikissa täysimittaisissa oppiaineissa. Ensisijainen jatkotutkinto on filosofian tohtori (FT). Tutkinnon keskeinen osa on väitöskirja, jota puolustetaan julkisessa väitöstilaisuudessa. Tutkintoon kuuluu myös 60 opintopisteen verran muita opintoja. Filosofian lisensiaatin (FL) tutkinto on vapaaehtoinen välitutkinto.

Humanistisen alan jatkokoulutuksessa korostuu kyky itsenäiseen tutkimustyöhön, kyky toteuttaa ja raportoida laajamittainen tutkimushanke sekä kyky esitellä ja puolustaa omaa tutkimustyötä väitöstilaisuudessa. Koulutus antaa asiantuntijavalmiudet oman tutkimusalan lisäksi yleiseen tieteelliseen ajatteluun ja ongelmanratkaisutapoihin sekä kehittää tietoyhteiskunnassa tarvittavia valmiuksia.

Tutkintojen ja opintojen järjestämisessä sekä niiden suorittamisessa noudatetaan, mitä yliopistolaissa (645/1997) ja yliopistoasetuksessa (115/1998) sekä niiden muutoksissa, asetuksessa yliopistojen tutkinnoista (794/2004) ja kanslerin 14.2.2003 vahvistamassa Helsingin yliopiston hallintojohtosäännössä säädetään ja määrätään.

2.3.2 Jatkotutkintovaatimukset

Tutkintovaatimuksiin sisältyvällä opintojaksojen mitoituksella voidaan ohjata opintoja sekä tutkintojen laajuutta ja työelämärelevanssia. Jatkotutkintovaatimusten keskeinen osa on väitöskirja, mutta lisäksi vaatimuksissa määritellään tutkimustyötä tukevat lisäopinnot sekä jatko-opiskelijan yleisiä työelämätaitoja ja muita asiantuntijataitoja lisäävät opinnot. Tutkintovaatimusten ja väitöskirjan mitoitus mahdollistaa valmistumisen neljän vuoden kokopäiväisellä työllä.

2.4 Jatko-opiskelijoiden rekrytointi ja valinta

Tohtorikoulutukseen otettavat opiskelijat valitaan suorittamaan tohtorin tutkintoa, mutta he voivat halutessaan suorittaa ensin lisensiaatin tutkinnon. Tohtorikoulutettaviksi pyritään saamaan kansallisesti ja kansainvälisesti paras opiskelija-aines. Tällöin huomioon otetaan mm. motivoituneisuus jatko-opiskeluun, tutkimussuunnitelman tieteellinen relevanssi sekä opintosuunnitelman realistisuus. Lisäksi tulee varmistaa, että tohtorikoulutettavalle on tarjottavissa korkealaatuista ohjausta sekä työtä tukeva tutkijayhteisö. Myös rahoituksesta kehotetaan keskustelemaan laitoksella ennen tohtorikoulutettavaksi hakemista.

Tiedekunnassa toimii jatko-opiskelijoiden valintalautakunta, jonka tehtävänä on varmistua siitä, että hakijoilla on riittävät edellytykset jatko-opintoihin sekä määrätä ohjaajat. Lautakunta hyväksyy tai hylkää hakijat saatuaan laitoksen lausunnon, mutta ei ole sidottu siihen. Jos jatkokoulutukseen pyrkivää ei voida hyväksyä tohtorikoulutettavaksi, kielteinen päätös perustellaan kirjallisesti. Oikeusturvan vuoksi oikaisupyynnöt käsitellään hallintojohtosäännön mahdollistamalla, kaksiportaisella tavalla: ensi vaiheessa lautakunnassa, toisessa vaiheessa tiedekuntaneuvostossa.

Linkkejä:

Jatko-opintokelpoisuus

Hakuajat ja -ohjeet

Ilmoittautuminen, jatkotutkinnon suoritusoikeuden palautus

Prosessikuvaus: Jatko-opiskelijoiden valinta

2.5 Tohtorikoulutettavien opetus

Tiedekunta voi edistää tutkintojen laatua järjestämällä opetusta, joka mahdollistaa työelämärelevanttien jatkotutkintojen suorittamisen. Tiedekunta rahoittaa ja organisoi koulutusta ja kursseja tohtorikoulutettavilleen myös yhdessä keskustakampuksen muiden tiedekuntien ja keskushallinnon kanssa. Lisäksi tiedekunta tiedottaa laitosten ja tutkijakoulujen järjestämästä, kaikille tiedekunnan tohtorikoulutettaville avoimesta koulutuksesta. Yliopiston koulutus- ja kehittämisyksikkö järjestää kerran lukukaudessa Valmistaudu väitökseen -tilaisuuden. Tilaisuus on tarkoitettu kaikille Helsingin yliopistossa väitteleville.

2.5.1 Ohjaus

Ohjaus on tärkein yksittäinen tohtorin tutkinnon laatuun vaikuttava tekijä jatko-opiskeluprosessissa. Siksi siihen kiinnitetään jatkuvasti runsaasti huomiota. Tiedekunnassa toimii myös jatkokoulutuksen tutkimuksen ja kehittämisen yliopistonlehtori, jonka tehtävänä on tieteellisen lähestymistavan kautta etsiä ratkaisumalleja ohjaamisen ja yleensä jatkokoulutuksen parantamiseen ja tehostamiseen.

Ohjaajina tiedekunnassa toimivat lähinnä professorit, mutta myös muut dosenttitasoiset henkilökunnan jäsenet ja viranhaltijat. Laajasti ymmärretty ohjaajareservi edistää korkeaa laatua, sillä tällöin tietyn väitöstutkimuksen vaatima erityisasiantuntemus löytyy varmimmin. Tiedekunnassa on eri laitosten ja yliopistojen ohjaajien käyttämisen edellyttämät, yhteisesti sovitut pelisäännöt ohjaajan työn korvaamisesta. Jokaisella tohtorikoulutettavalla tulee olla myös laitoksella vakinaisessa virassa oleva vastuuhenkilö, jonka tehtävänä on varmistaa, että opiskelija ei jää vaille ohjausta esimerkiksi ohjaajan siirryttyä eläkkeelle tai ulkomaille.

Tiedekunta pyrkii ohjein ja suosituksin muokkaamaan ohjauskulttuuria ja siten tehostamaan opintoja ja parantamaan tutkintojen laatua; tiedekunta on laatinut yhteiset suositukset jatko-opintojen ohjauksesta. Ohjattavien määrästä on keskusteltu ja asiaan on kiinnitetty huomiota valintavaiheessa. Tiedekunta ja sen laitokset voivat myös rajoittaa ohjattavien määrää. Ohjausasiakirjan käyttämisestä opastetaan ohjaussuosituksissa.

2.5.2 Tohtorikoulutettavan ja laitoksen välinen ohjausasiakirja

Tiedekunta kannustaa ja ohjeistaa tohtorikoulutettavia ja laitoksia laatimaan asiakirjan, jossa molempien osapuolten oikeudet ja velvollisuudet määritellään. Osallistuminen laitoksen toimintaan hyödyttää sekä tohtorikoulutettavaa että laitosta. Erityisesti apurahan turvin opiskelevan tohtorikoulutettavan asiakirjassa on syytä täsmentää, millaiseen laitoksen toimintaan osallistumiseen hän on sitoutunut esimerkiksi työtilojen vastikkeeksi.

Osallistumisen tulee mieluiten olla omaa ammatillista pätevöitymistä edistävää toimintaa, joka voidaan lukea opintopisteinä hyväksi jatkotutkinnossa. Opetuksen ja ohjauksen saaminen kuuluvat tohtorikoulutettavaksi hyväksytyn oikeuksiin, joten niiden vastikkeeksi ei saa edellyttää työpanosta.

Laitoksen perustehtävien hoidosta (esim. peruskurssien opettaminen, pääsykokeiden järjestäminen, tenttien valvonta) tulee tohtorikoulutettavallekin maksaa asianmukainen korvaus. Ongelmatilanteissa voi ottaa yhteyttä tiedekunnan kansliaan tai mahdolliseen omaan ammattijärjestöön.

Ohjausasiakirjamalleja löytyy mm. tiedekunnan ohjaussuositusten liitteistä.

2.6 Opinnäytteet

2.6.1 Opinnäytteiden laadun arviointi

Jatkotutkintoihin kuuluvien opinnäytetöiden laadun arviointi perustuu samoihin kriteereihin ja näkökohtiin kuin tieteellisen laadun arviointi yleisemmin. Arviointikäytännöissään tieteellinen yhteisö määrittää sen, mitä hyvältä tutkimukselta ja siten myös hyvältä opinnäytetyöltä edellytetään. Puolueettomuuden takaamiseksi tiedekunnassa käytetään lähes poikkeuksetta oman tiedekunnan ulkopuolisia parhaita mahdollisia asiantuntijoita väitöskirjojen arvostelijoina. Tällä tavalla tiedeyhteisö osallistuu tiedekunnan opinnäytteiden laadun valvontaan.

Tarkastusprosessista on tehty mahdollisimman läpinäkyvä. Virkamiesten velvollisuus on valvoa sitä, että tarkastusprosessissa toimitaan määräysten ja säädösten edellyttämällä tavalla, ja että tarkastusprosessi on mahdollisimman puolueeton, objektiivinen ja jäävitön. Tiedekunnassa on määritelty väitöskirjojen arviointikriteerit ja arvosteluasteikko.

Opiskelijalla on useissa tarkastusprosessin vaiheissa mahdollisuus esittää huomautuksia ja antaa vastineita. Hyväksytyt väitöskirjat arvostellaan asteikolla approbatur–laudatur. Kaikki arvosanat ovat käytössä. Ks. Tiedekunnan ohje väitöskirjojen ja lisensiaatintutkimusten tarkastuksesta

2.6.2 Opinnäytteiden tarkastukseen jättäminen

Opinnäytteen tarkastukseen jättämisestä tulee sopia hyvissä ajoin laitoksen johtajan kanssa, jotta esitarkastajaesitys tiedekuntaneuvostolle pystytään valmistelemaan joutuisasti eikä tarkastus viivästy. Käsikirjoituksen jättäminen esitarkastukseen edellyttää myös oman oppiaineen tai laitoksen johtajan puoltavan lausunnon. Opinnäytteiden jättämisessä on ehdottomasti noudatettava tiedekunnan antamia määräaikoja, jotta asian valmisteluun tiedekuntaneuvostoa varten on riittävästi aikaa sekä laitoksella että tiedekunnan kanslian virkamiehillä. Ellei opinnäytteitä ja laitosten ehdotuksia saada ajoissa, asian käsittely siirtyy myöhempään kokoukseen. Ks. Ohje opinnäytteiden jättämisestä

2.6.3 Lisensiaatintutkimus

Lisensiaatintutkimus on väitöskirjaa suppeampi jatkotutkinnon opinnäyte, jolla tohtorikoulutettavan tulee osoittaa kykyä itsenäisesti ja kriittisesti soveltaa tieteellisen tutkimuksen menetelmiä. Pro gradua tai muuta perustutkintoon kuuluvaa tutkielmaa ei sellaisenaan voida hyväksyä lisensiaatintutkimukseksi tai sen osaksi, koska tutkintojen tavoitteet ja vaatimukset ovat erilaiset.

Lisensiaatintutkimuksen arvostelusta (hyväksytty/hylätty) päättää tiedekuntaneuvosto. Lausunnot tulevat tiedekuntaneuvoston esityslistan ja pöytäkirjan liitteiksi, jolloin ne ovat julkisia asiakirjoja.

Lisensiaatintutkimuksen arvosteluun osallistuvat vain ne tiedekuntaneuvoston jäsenet tai varajäsenet, joilla on vähintään samantasoinen opintosuoritus.

Lisensiaatintutkimuksen tekijälle varataan tilaisuus antaa vastine tarkastajien lausunnoista ennen tiedekuntaneuvoston päätöstä. Opiskelija, joka on tyytymätön lisensiaatintutkimuksen arvosteluun, voi hakea siihen oikaisua kirjallisesti opintosuoritusten tutkintolautakunnalta 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Ks. Lisensiaatintutkimuksen arvostelua koskeva ohje

2.6.4 Väitöskirja

Väitöskirja on omaan itsenäiseen tutkimukseen perustuva, uutta tieteellistä tietoa sisältävä yhtenäinen esitys jonkin humanistisessa tiedekunnassa edustettuna olevan täysimittaisen oppiaineen alalta.

Monografian enimmäislaajuudeksi suositellaan noin 250 liuskaa ilman liitteitä. Monografia voi olla joko painettu, digitaalinen tallenne, verkkojulkaisu tai painamaton käsikirjoitus. Myös muu vastaava tieteelliset kriteerit täyttävä työ voidaan hyväksyä väitöskirjana. Väitöskirjaksi voidaan hyväksyä myös aikaisemmin painettu teos.

Väitöskirjaksi voidaan hyväksyä myös useita (3–7 laajuudesta riippuen) samaan aihepiiriin kuuluvia tieteellisiä julkaisuja tai julkaistaviksi hyväksyttyjä käsikirjoituksia ja niistä laadittu yhteenveto, jossa esitetään tutkimuksen tavoitteet, menetelmät ja tulokset. Julkaisuihin voi kuulua myös yhteisjulkaisuja, mikäli väittelijän itsenäinen osuus on niissä osoitettavissa.

Voimassa olevien tutkintovaatimusten mukaan tohtorin tutkintoon vaaditaan hyväksytty väitöskirja sekä jatkotutkintoihin kuuluvat 60 opintopisteen laajuiset opinnot

Tiedekuntaneuvostossa päätetään väitöskirjan esitarkastajista, väittelyluvasta ja arvolausetoimikunnasta, hyväksymisestä ja hylkäämisestä sekä arvostelusta.

Ks. Tiedekunnan ja laitosten tehtävät väitösprosessissa

• Väitöskirjan esitarkastus

Väitöskirjat tarkastetaan kahdessa vaiheessa: esitarkastuksessa ja väitöstilaisuudessa. Väitöskirjan tarkastuksessa noudatetaan ulkopuolisen vertaisarvioinnin periaatetta. Siksi tiedekuntaneuvosto nimeää esitarkastajat, mikäli mahdollista, oman tiedekunnan ulkopuolelta. Vähintään yhden esitarkastajan tulee olla Helsingin yliopiston ulkopuolelta. Työn ohjaaja ei saa toimia esitarkastajana. Esitarkastajaksi ei myöskään valita henkilöä, jolla on ollut yhteisiä julkaisuja tai tutkimusprojekteja opiskelijan kanssa jatko-opintojen aikana. Väitöskirjan tekijälle varataan tilaisuus esittää tiedekuntaneuvostolle huomautuksensa esitarkastajien valinnasta. Puolueettomuuden varmistamiseksi esitarkastajat ja opiskelijat eivät saa missään vaiheessa asioida suoraan keskenään, vaan kaikki yhteydenpito tapahtuu tiedekunnan kanslian kautta.

Samanaikaisesti esitarkastajien kanssa nimetään tiedekunnan edustajaksi tiedekunnan professori tai dosentti, joka mikäli mahdollista on virassa tiedekunnassa ja joka ei ole toiminut väitöskirjan ohjaajana ja tuntee hyvin tiedekunnan käytännöt väitöskirjojen tarkastuksessa. Tiedekunnan edustajan tehtävänä on valvoa, että tiedekunnan säädöksiä noudatetaan väitöskirjan esitarkastuksessa, tarkastuksessa ja arvolausetoimikunnassa.

Esitarkastajan ensisijainen tehtävä on arvioida perustellussa kirjallisessa lausunnossa, onko käsikirjoitus hyväksyttävissä väitöskirjaksi sellaisenaan tai pienin korjauksin. Lausunnon on oltava selkeästi hyväksyvä tai hylkäävä. Opiskelijalla on oikeus esittää tiedekuntaneuvostolle huomautuksia lausunnoista ennen kuin väittelyluvan myöntämisestä päätetään. Kaikki asiakirjat tulevat tiedekuntaneuvoston esityslistan ja pöytäkirjan liitteiksi, jolloin ne ovat julkisia. Mikäli esitarkastajat puoltavat väittelylupaa ja tiedekuntaneuvosto myöntää luvan, työn on alustavasti todettu täyttävän väitöskirjan minimivaatimukset. Lopullinen hyväksymispäätös ja arvostelu tehdään vasta väitöstilaisuuden jälkeen tiedekuntaneuvostossa.

Tiedekunnassa pyritään siihen, että laadunvarmistusjärjestelmässä havaitaan riittävän varhaisessa vaiheessa käsikirjoituksen mahdollinen keskeneräisyys, jolloin esitarkastus voidaan keskeyttää. Esitarkastuksen voi käynnistää uudelleen, kun tekijä on työstänyt käsikirjoitustaan riittävästi ja oppiaineen professori puoltaa sen jättämistä esitarkastukseen.

Laadunvarmistukseen kuuluu tärkeänä osana vieraskielisen väitöskirjan kielentarkastus, josta tohtorikoulutettava itse huolehtii esitarkastuksen jälkeen. Humanistinen tiedekunta tukee kielentarkastusta rahallisesti. Pyrkimyksenä on edistää opiskelijoiden yhdenvertaisuutta ja varmistaa, ettei väitteleminen viivästyisi taloudellisista syistä. Lisäksi tiedekunta nimeää työlle oman kielentarkastajansa varmistuakseen siitä, että väitöskirjan kieli on julkaisukelpoista (tiedekuntaneuvoston päätökset 24.9.2002 ja 6.5.1997). Tiedekunnan kielentarkastaja ei korjaa kieltä, vaan varmistuu pistokokein siitä, että kieliasu on korjattu. Väittelylupaa ei voida myöntää, ellei kielentarkastaja anna puoltavaa lausuntoa.

• Väittelylupa ja väitöstilaisuus

Tiedekuntaneuvosto päättää esitarkastajien lausuntojen ja mahdollisen kielentarkastajan lausunnon perusteella väittelyluvasta. Väittelyluvan edellytyksenä on myös, että jatkotutkinnon opinnot (60 op) on suoritettu ja rekisteröity. Samalla kun tiedekuntaneuvosto myöntää väittelyluvan, se nimeää väitöskirjalle arvolausetoimikunnan (= kustos, yksi tai kaksi vastaväittäjää ja jo esitarkastusvaiheessa nimetty tiedekunnan edustaja).

Tiedekuntaneuvosto määrää väitöstilaisuuden kustokseksi tiedekunnan professorin. Kustoksen tehtävänä on tuoda arvolausetoimikunnan tietoon ohjaajien ja oppiaineen tiedossa olevat, mahdollisesti arvosteluun vaikuttavat seikat. Mikäli kustos ei itse ole ohjaaja, hän voi kutsua ohjaajan tai ohjaajat arvolausetoimikunnan kuultaviksi. Ohjaajat eivät osallistu arvolause-ehdotuksen laatimiseen. Vastaväittäjällä tulee olla dosentin pätevyys tai vastaavat tieteelliset ansiot. Mikäli käytetään kahta vastaväittäjää, toisen tulee olla Helsingin yliopiston ulkopuolelta. Kukin vastaväittäjä antaa tiedekunnalle lausunnon väitöskirjan tieteellisestä arvosta. Työn ohjaaja ei voi toimia vastaväittäjänä, eikä myöskään henkilö, jolla on ollut yhteisiä julkaisuja tai tutkimusprojekteja opiskelijan kanssa jatko-opintojen aikana.

Tiedekunnan edustajan tehtäviin arvolausetoimikunnan jäsenenä kuuluu perehdyttää vastaväittäjä tai -väittäjät käytettävään arvosteluasteikkoon ja muihin tiedekunnan säädöksiin sekä toimia arvolausetoimikunnan sihteerinä. Tiedekunnan edustaja laatii ja toimittaa tiedekuntaneuvostolle arvolause-ehdotuksen, joka perustuu arvolausetoimikunnan äänivaltaisten jäsenten neuvonpitoon.

Väitöstilaisuus on julkinen debatti, jossa opiskelija puolustaa väitöskirjaansa tiedekuntaneuvoston nimeämää vastaväittäjää tai vastaväittäjiä vastaan. Koska arvolause-ehdotuksessa tulee ottaa huomioon paitsi väitöskirjan tieteellinen arvo myös väittelijän puolustautuminen (Opintosuoritusten arvostelua ja kuulusteluja… koskeva johtosääntö, 31 § ), kaikkien arvolausetoimikunnan jäsenten on oltava läsnä väitöstilaisuudessa.

Linkkejä:

Yliopiston hallintoviraston painatustuki

Ohjeita väittelyluvan saaneelle

Helsingin yliopiston väitösperinteistä

• Väitöskirjan arvostelu

Väitöskirja arvostellaan käyttäen asteikkoa: improbatur (hylätty), approbatur (alin hyväksytty), lubenter approbatur, non sine laude approbatur, cum laude approbatur, magna cum laude approbatur, eximia cum laude approbatur, laudatur. Väitöskirjan hyväksymistä ja arvolauseesta päättämistä varten tarvitaan vastaväittäjän lausunto, arvolausetoimikunnan arvolause-ehdotus ja kustoksen raportti. Väitöskirjan tekijä voi antaa niistä vastineensa.

Väitöskirjan hyväksymisestä tai hylkäämisestä sekä arvolauseesta päättää tiedekuntaneuvosto. Arvolause-ehdotuksen tiedekuntaneuvostolle tekee arvolausetoimikunta, joka kokoontuu mahdollisimman pian väitöstilaisuuden jälkeen.

Väitöskirjan tekijälle varataan tilaisuus esittää tiedekuntaneuvostolle huomautuksensa vastaväittäjän valinnasta. Ennen väitöskirjan arvostelua tekijälle varataan tilaisuus vastineen antamiseen vastaväittäjän lausunnosta. Tiedekunnan kanslia toimittaa oikeusturvaohjeen ja kopion lausunnosta väittelijälle. Opiskelija, joka on tyytymätön väitöskirjan arvosteluun, voi hakea siihen oikaisua kirjallisesti opintosuoritusten tutkintolautakunnalta 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Lautakunta voi palauttaa arvostelun tiedekuntaneuvostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Linkkejä:

Ohje väitöskirjan arvostelusta
Valmistuminen ja tutkintotodistukset

Prosessikuvaus: Väitöskirjan tarkastus ja arvostelu

2.7 Työnjako ja vastuut

• Tiedekunta

Tiedekunnalla on päävastuu jatko-opintojen valinnan organisoimisesta sekä tohtorikoulutettavien ja laitosten jatko-opintoja koskevasta yleisneuvonnasta. Tiedekunta vastaa myöntämiensä jatkotutkintojen laadusta ja siitä, että tohtorin tutkintovaatimukset vastaavat asetettuja tavoitteita. Tiedekunnassa seurataan tutkimuksen ja opetuksen arviointien tuloksia ja otetaan ne huomioon jatkokoulutustoiminnan suunnittelussa. Palaute- ja laadunhallintajärjestelmiä kehitetään kattamaan koko jatko-opintoprosessi: suunnittelu, opetus- ja ohjauskäytännöt, oppimisen arviointi, opintohallinto ja jatkokoulutuksen arviointi.

Tiedekunta kehittää jatko-opintojen etenemisen seurantajärjestelmää yhteistyössä laitosten ja keskushallinnon kanssa. Tiedekunta järjestää kaikille tiedekunnan tohtorikoulutettaville tarkoitettua yhteistä koulutusta. Tiedekunta vastaa opinnäytteiden hyväksymisestä ja valvoo niiden laatua (ks. B 2.6.1 Opinnäytteiden laadun arviointi). Tarkastusprosessin laatua säädellään määräysten ja ohjeistuksen avulla.

Tiedekunnan valmistelu- ja päätöksentekoelimistä tutkimus ja jatkokoulutustoimikunnan tehtävänä on kehittää tiedekunnassa annettavaa jatkokoulutusta. Jatko-opiskelijoiden valintalautakunta päättää tohtorikoulutettaviksi hakevien hyväksymisestä ja hylkäämisestä. Tiedekunnan kansliassa jatkokoulutuksesta vastaa tutkimus- ja jatkokoulutusasiat.

• Laitokset

Laitoksilla ja niiden oppiaineilla on yhdessä tiedekunnan kanssa vastuu annettavan jatkokoulutuksen ja ohjauksen suunnittelusta, toteuttamisesta, arvioinnista, johtamisesta sekä laadusta. Laitokset vastaavat myös tohtorin tutkintovaatimusten sisältöjen suunnittelusta sekä niiden tavoitteiden toteutumisesta. Kukin laitos integroi jatkokoulutuksen tutkimukseensa sekä suunnittelee ohjaajien ja opettajien työajan. Laitokset huolehtivat yhteistyössä toistensa ja tiedekunnan kanssa siitä, että jatkokoulutustarjonta tiedekunnassa on mahdollisimman monipuolinen ja kaikkien tohtorikoulutettavien hyödynnettävissä.

Laitokset ja oppiaineet vastaavat oppiainekohtaisesta opintoneuvonnan ja -ohjauksen järjestämisestä ja laadusta sekä henkilökohtaisten jatko-opintosuunnitelmien ja opinnäytteiden riittävän ohjauksen turvaamisesta. Laitosten on myös suunniteltava jatko-opintojen sisällöt ja ohjaus siten, että myös niiden opiskelijoiden, jotka suorittavat jatko-opintojaan muualla tai ovat välillä poissaolevia, opinnot etenevät sujuvasti. Laitokset vastaavat myös siitä, että kaikille tohtorikoulutettaville on tarjolla riittävästi asiantuntevaa ohjausta.

• Opettajat ja ohjaajat

Opettajilla ja ohjaajilla on vastuu antamansa opetuksen ja ohjauksen suunnittelusta, toteutuksesta ja laadusta.

• Tohtorikoulutettavat

Tohtorikoulutettavat vastaavat omien jatko-opintojensa suunnittelusta sekä henkilökohtaisen opintosuunnitelmansa tarkentamisesta yhdessä ohjaajansa kanssa. Opiskelijoilla on vastuu omasta oppimisestaan ja sen kehittämisestä sekä jatko-opintojen sujuvasta etenemisestä. Opiskelijat noudattavat omalta osaltaan oman laitoksensa jatko-opiskelua ja opintojen suorittamista koskevia pelisääntöjä samoin kuin opiskelijan ohjausasiakirjassa sovittuja käytäntöjä .

2.8 Jatkokoulutuksen arviointi ja kehittäminen

Tiedekunnassa jatketaan jatkokoulutuksen kehittämistä yhteistyössä yliopiston muiden tiedekuntien, keskushallinnon ja Suomen humanististen tiedekuntien kanssa sekä seuraten alan kansainvälistä kehitystä. Keväällä 2007 yliopiston opintoasiaintoimikuntaan perustettiin jatkokoulutusjaos, jonka toimintaan tiedesihteeri osallistuu keskustakampuksen edustajana.

Jatkokoulutusta ja -tutkintoja pyritään kehittämään nykyistä yhtenäisempään suuntaan. Kaikille tohtorikoulutettaville suunnattua säännöllistä koulutustarjontaa lisätään ja kehitetään yhteistyössä muiden tiedekuntien kanssa. Uusien tutkintovaatimusten mukainen työelämävastaava koulutus järjestetään tiedekunnan, keskustakampuksen tai koko yliopiston laajuisesti. Ohjausta kehitetään edelleen erityisesti ohjauksen työnjakoa selkiinnyttämällä.

Tiedekunta suosittelee ohjausasiakirjan laatimista kaikkien tohtorikoulutettavien kanssa. Tiedekunnassa toteutettiin ensimmäinen jatko-opiskelijoiden rekisteriseuranta keväällä 2007. Jatko-opiskelun hallinnointia varten luodaan rekisteri- ja seurantajärjestelmä. eHOPS otetaan käyttöön heti, kun se on saatu kehitettyä toimivaksi.

Jatkokoulutuksen arvioimiseksi ohjeiden, määräysten ja muiden toimenpiteiden vaikutusta seurataan, ja jatko-opiskelua varten kehitetään sähköinen palautejärjestelmä. Vuoden 2005 tehdyn tutkimuksen arvioinnin jatkokoulutusta koskevat kehittämisehdotukset otetaan huomioon jatkokoulutuksen kehittämisessä.

3 Peruskoulutus

Vastuullinen päivittäjä: opintoasiainpäällikkö

3.1 Perustutkinnot

3.1.1 Määräyksiä ja ohjeita

Tutkintoa ja koulutuksen järjestämistä määräävät ylimmällä tasolla lait ja asetukset. Yliopistolaki (645/1997) sisältää keskeiset säädökset yliopistojen tutkinnoista ja opetuksesta, opiskelijaksi ottamisesta, ylemmän korkeakoulututkinnon aloittamisesta, opiskelijaksi ilmoittautumisesta, muutoksenhausta sekä siirtymäajasta koskien uuteen tutkintojärjestelmään siirtymistä. Laissa yliopistolain muuttamisesta (715/2004) on muutoksia säädöksiin korkeakoulututkintojen edellyttämästä pohjakoulutuksesta, opiskelijaksi ottamisesta ja opiskelijaksi ilmoittautumisesta. Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista (794/2004) sisältää säännökset perustutkintojen tavoitteista, mitoituksesta ja sisällöstä. Opetusministeriön asetus yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä, yliopistojen koulutusohjelmista ja erikoistumiskoulutuksista (568/2005) määrittää minkä alojen, oppiaineryhmien ja oppiaineiden syventäviä opintoja yliopistot voivat kullakin alalla järjestää.

Säädösten lisäksi koulutuksen suunnittelua ja toteutusta ohjaavat opetusministeriön antamat suositukset, valtakunnalliset alakohtaisesti sovitut yhteiset linjaukset, Helsingin yliopiston omat päätökset, strategia ja toimenpideohjelmat (ks. Almassa Opetuksen tueksi -kanava) sekä humanistisen tiedekunnan tavoiteohjelma ja tiedekuntaneuvoston päätökset.

Opiskelua koskevat keskeiset päätökset ja ohjeet löytyvät tiedekunnan verkkosivuilta kohdasta Opiskelu. Siellä on esitelty mm. tutkinnot, tutkintojen rakenteet, tutkintovaatimukset, aineenopettajien koulutus, siirtymäsäännöt, opetustiedot ja kuulustelut, opintojen arvostelu, kokonaisuudet ja kokonaismerkinnät, opinto-oikeudet, muualla suoritettujen opintojen hyväksilukeminen sekä opintojen vanheneminen. Tiedot löytyvät myös vuosittain päivitettävästä opinto-oppaasta. Laitoksilla voi olla omia oppiainekohtaisia määräyksiä ja ohjeita, joista tiedotetaan laitosten www-sivuilla ja omaoppaissa.

Helsingin yliopiston opintosuoritusten arvostelua ja kuulusteluja sekä opintosuoritusten tutkintolautakuntaa koskeva johtosääntö sisältää yliopistotason määräyksiä opintosuorituksia koskevista oikaisumenettelyistä. Opintosuoritusten oikaisuvaatimuksia käsittelee opintosuoritusten tutkintolautakunta.

3.1.2 Tutkinnot ja tavoitteet

Humanistisessa tiedekunnassa tulivat 1.8.2005 voimaan uuden tutkintoasetuksen mukaiset perustutkinnot: alempana korkeakoulututkintona suoritetaan humanististen tieteiden kandidaatin tutkinto (HuK, hum. kand.) ja ylempänä korkeakoulututkintona filosofian maisterin tutkinto (FM, fil. maist.). Perustutkintojen tavoitteita, mitoitusta sekä sisältöä koskevat säännökset löytyvät valtion säädöstietopankista (mm. uusi tutkintoasetus (794/2004), vanha tutkintoasetus (221/1994)). Valtioneuvoston asetuksessa yliopistojen tutkinnoista on säädetty, että yliopiston on järjestettävä koulutus siten, että opiskelija voi suorittaa HuK-tutkinnon päätoimisesti opiskellen kolmessa lukuvuodessa. Vastaavasti maisterintutkintoon johtava koulutus on järjestettävä siten, että opiskelija voi suorittaa tutkinnon päätoimisesti opiskellen kahdessa lukuvuodessa.

Opintoaikoja rajaava laki (laki yliopistolain muuttamisesta (556/2005), hallituksen esitys (12/2005)) tuli voimaan elokuussa 2005. Laki rajaa tutkintojen suoritusaikaa ja koskee opiskelijoita, jotka ovat saaneet tutkinnonsuoritusoikeutensa vuonna 2005 tai sen jälkeen. Kandidaatin ja maisterintutkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkinnot kaksi vuotta niiden yhteenlaskettua tavoitteellista suorittamisaikaa pidemmässä ajassa eli (3 + 2 + 2) 7 vuodessa. Pelkästään ylempää korkeakoulututkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkinto kaksi vuotta sen tavoitteellista suorittamisaikaa pitemmässä ajassa eli (2 + 2) 4 vuodessa. Opintoaikoja rajaavan lain sisällöstä on kerrottu tarkemmin tiedekunnan verkkosivuilla kohdassa Opintoaikoja rajaava laki. Yliopistossa on myös laadittu periaatteet ja ohjeet opintoaikoja rajaavan lain soveltamisesta (Rehtorin päätös (133/2008)).

Helsingin yliopiston tavoite humanistisen alan maisterin tutkintojen määräksi kaudella 2007–2009 on 535 vuodessa (sis. alan tutkinnot myös käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa). Vuonna 2006 humanistisen tiedekunnan toteuma oli 431 ja vuonna 2007 499 FM-tutkintoa. Humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon suoritti 514 opiskelijaa vuonna 2007. Tiedekunnan yhtenä keskeisenä kehittämiskohteena kaudella 2007–2009 on perustutkintojen tavoiteaikainen suorittaminen.

3.1.3 Tutkintojen rakenne

Bolognan prosessin ensimmäisen ja toisen syklin tutkintoja koskeva uudistus toteutettiin syksyllä 2005, jolloin siirryttiin yhteiseen eurooppalaisia tutkintoja koskevaan kaksiportaiseen tutkintojärjestelmään. Uudistusta valmisteltiin opetusministeriön asettamissa työryhmissä, joiden työskentelyn lopputuloksena julkaistiin muistiot Korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan strategia (2001), Yliopistojen kaksiportaisen tutkintorakenteen toimeenpano (2002) ja Korkeakoulutuksen laadunvarmistus (2004).

Tutkinnonuudistuksessa tutkintojen rakenteita uudistettiin yhteensopiviksi eurooppalaisten tutkintorakenteiden kanssa, kehitettiin opetussuunnitelmien sisältöjä ydinainesanalyysin avulla, siirryttiin käyttämään ECTS (European Credit Transfer System) -yhteensopivaa opintopistejärjestelmää sekä kiinnitettiin huomiota tutkintojen ja koulutuksen laatuun.

Suomessa yliopiston tutkintojen rakenteita ohjaavat säädöstasolla yliopistolaki ja tutkintoasetus. Helsingin yliopistossa laadittiin tutkinnonuudistuksen yhteydessä tutkintojen rakenteita ja sisältöä koskevat yliopistotason linjaukset (Bolognan prosessi Helsingin yliopistossa). Uudistuksessa tutkintoihin sisällytettiin humanistisessa tiedekunnassa uusina osina tieto- ja viestintätekniikan opinnot, henkilökohtainen opintosuunnitelma sekä harjoittelu ja työelämään orientointi. Opettajankoulutuksen opinnot muuttuivat rakenteeltaan siten, että opettajan pedagogiset opinnot (yhteensä 60 opintopistettä) jakaantuvat alempaan korkeakoulututkintoon (25 opintopistettä) ja ylempään korkeakoulututkintoon (35 opintopistettä). Opintokokonaisuus on kuitenkin mahdollista suorittaa myös kokonaan osana ylempää korkeakoulututkintoa tai erillisinä opintoina ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen.

Humanistisen alan tutkintojen rakenteiden ja sisällön suunnittelussa on otettu huomioon humanistisen alan valtakunnallisen tutkintorakennetyöryhmän suositukset. Humanistisen tiedekunnan tutkintojen sisältöjä ja rakenteita koskevat päätökset on koottu Almaan kohtaan Perustutkintoja koskevat tiedekunnan päätökset.

Peruskoulutuksen tutkintojen sisällöistä päätetään tiedekunnan opetussuunnitelmassa, joka muodostuu tutkintovaatimuksista ja opetusohjelmasta (ks. Opiskelu - tutkinnot).

3.2 Koulutuksen johtaminen

Humanistisessa tiedekunnassa annetaan tutkimukseen perustuvaa laadukasta opetusta. Peruskoulutuksessa kiinnitetään kaudella 2007–2009 erityistä huomiota opetuksen kehittämiseen erityisesti opetussuunnitelmatasolla, opintojen ohjauksen kehittämiseen, maisterikoulutuksen ja maisteriohjelmien keskinäiseen ja mielekkääseen suunnitteluun, kansainväliseen oppimisympäristöön, aineenopettajien koulutukseen sekä opiskelijarekrytoinnin, opiskelijavalintojen ja opintotiedotuksen kehittämiseen. Koko peruskoulutuksen osalta pyritään laadukkaaseen koulutukseen parantamalla arviointijärjestelmien toimivuutta sekä arvioinnin vaikuttavuutta toiminnan kehittämisessä (ks. tiedekunnan opetuksen kehittämishankkeet).

Opetustoimintaa johdetaan yliopistossa, tiedekunnissa ja laitoksilla. Helsingin yliopiston strategian avulla koulutusta johdetaan yleisesti, tarkemmat linjaukset on määritelty Helsingin yliopiston opintojen ja opetuksen kehittämisohjelmassa. Humanistisen tiedekunnan peruskoulutuksen tavoitteet ja keskeisimmät toimenpiteet ovat kiteytettyinä kolmivuotiskausittain laadittavassa tiedekunnan tavoiteohjelmassa.

Helsingin yliopisto on määritellyt koulutuksen vastuunjaon siten, että tiedekunnat vastaavat myöntämiensä tutkintojen laadusta, sovittujen tulostavoitteiden saavuttamisesta sekä yliopiston jakamien resurssien tarkemmasta kohdentamisesta ja priorisoinnista. Laitokset vastaavat oman alansa opetuksen ja opintosuoritusten laadusta, johon liittyy oppimistavoitteiden asettaminen, opetussuunnitelmien laadinta ja oppimistulosten seuranta.

Laitostasolla peruskoulutusasioista vastaa laitoksen johtaja ja päätökset opintoasioissa vahvistetaan johtoryhmässä, jossa on opettajien, muun henkilökunnan ja opiskelijoiden tarkoituksenmukainen edustus. Laitoksilla on käytännön järjestelyjä ja opintojen suunnittelua varten nimetty erityisesti opintoasioista vastaava työntekijä, esimerkiksi amanuenssi. Opetustoiminnan käytännön asioissa ja päätösten soveltamisessa laitokset toimivat hyvinkin itsenäisesti. Opetuksen johtamisen, kehittämisen ja suunnittelun tueksi on laitoksilla perustettu mm. opetuksen kehittämistyöryhmiä. Lisäksi laitoksilla pidetään erityisiä opetuksen suunnittelu- ja kehittämisseminaareja tai -päiviä, ja opiskelijapalautteen kerääminen on vakiintunut käytäntö kaikilla laitoksilla.

Laitosjohtoryhmien päätökset peruskoulutusasioista lähetetään opintoasiaintoimikuntaan tai tiedekunnan kanslian virkamiehille, jotka valmistelevat perustutkintoja koskevat asiat tiedekuntaneuvoston ja dekaanin päätettäviksi. Esimerkiksi opetuksen ja ohjauksen kehittämiseen liittyvät kysymykset, tutkintovaatimukset, maisteriohjelmien perustamiset ja perustutkintoja koskevat lausuntopyynnöt valmistellaan opintoasiaintoimikunnassa. Humanistisen tiedekunnan kanslian opiskelijapalveluiden virkamiehet, kuten opintoasiainpäällikkö, vastaavat tiedekunnan päätösten valmistelusta ja esittelystä, toiminnan suunnittelusta ja hallinnosta.

Peruskoulutusta koskevista asioista päättävät esittelystä tiedekuntaneuvosto ja dekaani. Tiedekuntaneuvosto päättää esimerkiksi peruskoulutuksen tutkintovaatimuksista, vuosittain otettavien uusien opiskelijoiden aloituspaikkojen määrästä, valintaperusteista ja syventäviin opintoihin kuuluvien tutkielmien hyväksymisestä. Tiedekunnan dekaanin ja kolmen varadekaanin vastuut jakautuvat selkeän hallinnollisen työnjaon mukaan, jossa peruskoulutusasioista vastaa varadekaani tai dekaani. Kaudella 2007–2009 peruskoulutuksen yleisestä johtamisesta vastaa tiedekunnan dekaani. Varadekaanin vastuulla ovat aineenopettajakoulutuksen ja käännöstieteen koulutusasiat.

Työvaliokunnan (dekaani, varadekaanit, johtavat virkamiehet) vastuulla on arvioida ja kehittää tiedekunnan strategista työskentelyä ja sen linjauksia sekä valmistella tiedekuntaneuvoston kokouksia. Kanslia jakautuu sisäisesti tutkimuksen ja jatkokoulutuksen, peruskoulutuksen sekä hallinnon ja tukipalvelujen vastuualueeseen. Opintoasiainpäällikkö, opiskelijapalveluiden lähiesimiehenä, vastaa peruskoulutuksen yleisestä johtamisesta, vastuualueiden toiminnan koordinoinnista, yhteistyöstä ja työnjaosta (ks. kanslian työjärjestys).

Tiedekunnassa on pyritty valitsemaan dekaaneiksi, laitosten johtajiksi ja virkamiehiksi siihen parhaiten soveltuvat ja motivoituneet henkilöt. Tiedekunnan esimiehien ja johtajien perehdyttämiseen on kiinnitetty erityistä huomiota kannustamalla ja ohjaamalla heidät yliopiston järjestämään esimieskoulutukseen. Lisäksi opetuksen johtamista ja kehittämistä tuetaan kuukausittaisilla laitosjohtajakokouksilla, joissa dekaanin johdolla käsitellään myös ajankohtaiset peruskoulutusasiat. Tiedekunnassa järjestetään myös kaksi kertaa lukukaudessa opiskelijapalveluiden organisoima opintoasiainyhdyshenkilöiden tapaaminen, jossa keskustellaan ajankohtaisista opetusasioita koskevista muutoksista ja kehittämiskohteista. Laitosjohtaja- ja opintoasiainyhdyshenkilötapaamiset varmistavat peruskoulutusta koskevien asioiden tiedonkulun ja uudistusten nopean välittymisen käytännön työhön.

Peruskoulutuksen kehittävänä ja valmistelevana elimenä toimii opintoasiaintoimikunta, joka käsittelee perustutkintoihin sekä opetuksen ja ohjauksen kehittämiseen liittyviä kysymyksiä. Toimikunnan sihteerinä on opintoasiainpäällikkö. Tiedekunnan perustutkinto-opiskelijoiden valinnasta ja erillisten opintojen sekä JOO-opinto-oikeuksien myöntämisestä vastaa valintalautakunta. Lautakunnan tehtäviin kuuluu mm. valintaperusteiden ja valintakoevaatimusten valmistelu, opiskeluoikeuksien myöntäminen, oikaisupyyntöjen ja opintojen aloittamista koskevien lykkäyspyyntöjen käsittely. Lisäksi työvaliokunta (dekaanit ja kanslian johtavat virkamiehet) ja laitosjohtajakokoukset toimivat keskustelufoorumina opintoasioita koskevissa asioissa.

Opetuksen kehittämispäiviä on tiedekunnassa järjestetty säännöllisesti esimerkiksi tutkintovaatimuksia uudistettaessa keväällä 2007. Lukuvuonna 2007–2008 kehittämisen painopisteeksi valittiin opinnäytetyöohjaus. Talven aikana on järjestetty kolmen tilaisuuden seminaarisarja, jota jatketaan tulevana lukuvuonna. Seminaarisarjan tavoitteena on tiedekunnan opinnäytetöiden ohjausta koskevien pelisääntöjen laatiminen sekä opettajien ja laitosten ohjauskäytäntöjen vertailu. Lisäksi opettajia tuetaan opinnäytetyöohjauksessa tarjoamalla vertaistukea ja keskustelufoorumi asioiden pohtimiseksi seminaarien yhteydessä. Opettajille järjestetään myös koulutusta esimerkiksi yliopistopedagogiikasta, tieto- ja viestintätekniikasta sekä tietoiskuja ajankohtaisista asioista kuten hops-ohjauksesta.

Ks. kaavio opetustoiminnan johtamisen rakenteesta (tekijä: Minna Frimodig).

3.2.1 Opetustoiminnan johtamisen työnjako

Humanistisessa tiedekunnassa opetuksen toteuttamista ja kehittämistä tuetaan selkeällä hallinnollisella vastuun- ja työnjaolla. Tiedekunnan opetustoiminnan johtamisen rakenteet laitoksilta tiedekuntatasolle ovat yhtenäiset, ja eri toimijat tietävät omat vastuualueensa opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Tiedekunnan vahvuutena on myös laitosten monialaisuus ja tiedekunnan suuri koko yhdistettynä haluun yhtenäistää opetustoiminnan johtamisen ja koulutuksen suunnittelun prosesseja.

Tällä hetkellä laitosten ja oppiaineiden välillä on eroja opetustoiminnan suunnittelussa ja johtamisessa. Laitosten välisen tasalaatuisuuden ja opetustoiminnan johtamisen kehittämiseksi opetuksen johtamisen kysymykset kytketään entistä selkeämmin tiedekunnan laitosjohtajakokouksiin sekä laitosten ja dekaanin välisiin tavoite- ja tulosneuvotteluihin. Asiat nivoutuvat läheisesti tiedekunnassa keväällä 2008 käynnistettyyn perusvoimavaraselvitykseen, jossa tehdään ehdotukset tiedekunnan ydintoimintojen rakenteellisesta uudistamisesta, kuten virkarakenteen ja tiedekunnan sisäisen rahanjakomallin kehittämisestä. Opintoasioissa määritellään tulevaisuuden opiskelijarekrytointia (valittavien enimmäismäärät oppiaineittain) ja oppiainejakoa koskevat suuntaviivat.

Laitosten välisen tasalaatuisuuden ja opetustoiminnan johtamisen kehittämiseksi työnjakoa olemassa olevien toimintojen, toimielinten ja verkostojen välillä kehitetään edelleen. Esimerkiksi laitosjohtajien ja laitosten varajohtajien tehtäviä ja vastuualueita ei ole toistaiseksi jaettu, määritelty eikä kierrätetty. Nykyisellään varajohtajan nimittäminen liittyy ensisijaisesti varamiesjärjestelyihin, eikä hänen työpanostaan ole tässä roolissa hyödynnetty osaksi demokraattista tehtävien hoitamista ja vastuiden jakamista. Laitoksen johtaja kantaakin vastuuta niin opetustoiminnan johtamisesta kuin laitoksen tutkimuksesta ja hallinnosta.

Opetustoiminnan johtamisen rakenteellisiin kehittämistoimenpiteisiin liittyy myös tiedekunnan päätös perustaa opetuksen suunnittelun ja kehittämisen tueksi yliopistopedagoginen yksikkö lukuvuonna 2008–2009. Yliopistopedagoginen yksikkö perustetaan nykyisten toimintojen pohjalta keskittämällä ja organisoimalla yliopistopedagogiikkaan liittyvät tehtäväkuvat ja vastuut rakenteellisesti yhtenäisiksi. Pedagogisen yksikön keskeinen tehtävä on tarkastella tiedekunnan opetuksen suunnittelua, kehittämistä ja toteutumista kokonaisuutena sekä toimia opettajien tukena. Yksikkö vastaa opetushenkilökunnan ammatillisesta täydennyskoulutuksesta järjestämällä opettajille erilaisia koulutuksia sekä tiedekunnan säännöllisten opetuksen kehittämispäivien suunnittelusta ja toteutuksesta. Lisäksi opettajien tueksi ja tiedekunnan opetuksen kehittämiseksi yksikön vastuulle tulee pedagogisen verkoston luominen. Tällä tavoitellaan opettajien kollegiaalisen vertaistuen vahvistamista ja systemaattista kehittämistä, mikä vuorovaikutuksen myötä edistäisi laitosten välistä tasalaatuisuutta. Tiedekunnan itsearvioinnissa nostettiin esiin erityistarve laitosrajat ylittävästä vertaistuesta työtehtäväryhmittäin. Esimerkkejä näistä ryhmistä ovat opettajat, opetuksen suunnittelijat, opintoasiainyhdyshenkilöt, laitosjohtajat, kehittämisryhmät ja laitosjohtoryhmät. Osalle näistä ryhmistä on jo olemassa vakiintuneet tapaamiset, mutta järjestäytymistä erityisesti opetustoiminnan johtamisen ja kehittämisen kysymyksissä tulisi kehittää myös niille ryhmille, joilta se vielä puuttuu.

Opetuksen kehittämisen ja arvioinnin tuki tiedekunnalle ja laitoksille organisoidaan pedagogisen yksikön osallistumisella ajankohtaisiin yliopistopedagogisiin hankkeisiin, esimerkiksi toimenpideohjelman valmisteluun, tutkintovaatimusten uudistuksiin, virantäyttöjen opetustaidon arvioinnin kehittämiseen ja koulutuksen arviointiin. Lisäksi yliopistopedagogiikan yksikön tehtäviin kuuluisi laitosten opetuksen kehittämistyöryhmien toiminnan seuraaminen sekä toiminnan säännönmukaisuuden ja vakinaistumisen tukeminen. Yhtenä keskeisenä tehtävänä yksiköllä olisi myös opiskelijapalautejärjestelmän kehittäminen ja palautteen kerääminen humanistisista tutkinnoista erityisesti OPPI-kyselyn aineistolla. OPPI-kyselyn koordinointi tulee edistämään opetuksen johtamista, kun kyselyn tulosten tulkinta ja toimenpide-ehdotukset saadaan systemaattisesti tiedekunnan käyttöön. OPPI-kyselyn ja muiden yliopiston yhteisten kyselyiden / aineistojen säännönmukainen toteutuminen ja tulosten analysointiin sitoutuminen antaa välineet tutkinnosta saatavan opiskelijapalautteen seuraamiseen ja muutosten toteamiseen.

Tutkintovaatimukset arkistoidaan keskitetysti tiedekunnan kansliassa, mutta laitokset vastaavat opetustietojensa julkaisemisesta ja arkistoinnista. Tavoitteena tiedekunnassa on, että em. tiedot tallentuvat jatkossa sähköisesti esimerkiksi WebOodiin. Yksi opetustoiminnan johtamisen rakenteellisista kehittämisalueista on myös opetuksen, opetuksen kehittämisen ja opetustoiminnan johtamisen dokumentointi niin laitoksilla kuin tiedekunnassakin. Tällä hetkellä tiedekunnassa ei ole yhtenäistä käytäntöä opetuksen suunnittelun ja johtamisen dokumentoinnista tai syntyneiden aineistojen tallentamisesta. Dokumentoinnin avulla opetuksen suunnittelua ja päätöksentekoa voisi systemaattisemmin seurata, mikä osaltaan tukisi opetustoiminnan johtamista. Toisaalta opetustoiminnasta olisi dokumentoinnin pohjalta mahdollista rakentaa parempi kokonaiskuva niin tiedekunnassa kuin laitoksillakin. Myös uusien työntekijöiden perehdyttämisessä hyvin dokumentoidusta materiaalista olisi erityistä hyötyä.

3.2.2 Opetuksen ja tutkimuksen yhdistäminen ja tuki

Opetustoiminnan johtamisen vahvuus humanistisessa tiedekunnassa on myös opetuksen ja tutkimuksen kiinteä yhteys. Opettajilla ja jatko-opiskelijoilla on mahdollisuus luennoida ja opettaa omia erikoisalueitaan, mikä parantaa opetuksen ja tutkimuksen yhteyttä. Opettajille taas on järjestetty tutkimusvapaita, mikä osaltaan edistää opetuksen ja tutkimuksen yhdistämistä. Samalla kehittämiskohdaksi tunnistetaan kuitenkin opetuksen ja tutkimuksen yhdistämisen tasapuolinen tukeminen ja mahdollistaminen kaikilla laitoksilla. Tavoitteen toteuttamiseksi tiedekunnassa sitoudutaan yliopiston strategiseen linjaukseen, jonka mukaan kaikki opettajat tutkivat ja tutkijat opettavat.

Lisäksi keskeinen ja tärkeä kehittämisalue on opetushenkilökunnan ja tohtorikoulutettavien yliopistopedagogisen kouluttautumisen tukeminen. Tohtorikoulutettaville on annettu aiempaa enemmän opetusvastuuta, mikä on paitsi tarjonnut heille erittäin tärkeää opetuskokemusta myös monipuolistanut opetustarjontaa. Toisaalta tohtorikoulutettavien sitouttaminen laitoksen opetustoimintaan on tärkeää ennakoiden laitosten opetushenkilökunnan rekrytointia. Lukuvuodeksi 2008–2009 on suunnitteilla tohtorikoulutettaville tiedekunnan ja Yliopistopedagogisen tutkimus- ja kehittämisyksikön yhteistyönä järjestettävä yliopistopedagogiikan peruskurssi.

Laitosten opettajille tarjotaan monipuolisesti tiedekunnan omaa yliopistopedagogista ja muuta koulutusta esimerkiksi tietotekniikan opetuskäytöstä. Kehittämispäivien sijaan on tutkintovaatimusten uudistamisen jälkeen järjestetty koulutusta tärkeäksi koetuista ajankohtaisista aiheista, kuten lukuvuonna 2008–2009 seminaarisarja opinnäytetyöohjauksesta. Opettajien osallistuminen lisääntyneeseen pedagogiseen koulutukseen on edistänyt avoimuutta, itsearviointia ja opetuksen kehittämisen kulttuurin muutosta, mikä näkyy opetuksen kehittämishankkeina ja uusina aloitteina. Esimerkiksi opintokokonaisuuksia kehitetään opettajien ja laitosten välisessä yhteistyössä sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti.

3.3 Rekrytointi ja opiskelijavalinnat

Tiedekunta pyrkii aktiivisella ja kohdennetulla tiedottamisella sekä valintajärjestelmien kehittämisellä saamaan opiskelijoikseen mahdollisimman hyvät valmiudet omaavia ja motivoituneita hakijoita.

Tiedekunnan pääasiallisia uusien opiskelijoiden rekrytointikanavia ovat esittäytyminen opiskelijoiden rekrytointimessuilla (tärkeimpinä Uniexpo-messut maaliskuun alkupuolella ja Studia-messut syksyllä) sekä opinnoista ja opiskelijavalinnoista tiedottaminen niin tiedekunnan www-sivuilla kuin omien esitteiden ja hakuoppaiden avulla. Lisäksi tiedekunta osallistuu yliopiston keskitetysti toteuttamaan opiskelijarekrytointiin toimittamalla opiskelijavalinnoista ja opiskelusta kertovaa materiaalia ammatinvalinnanohjaajien ja alasta kiinnostuneiden hakijoiden käyttöön.

Tiedekunnan opiskelijavalinnat jaetaan hakuryhmittäin päävalintaan, valintaan maisterin tutkintoon, avoimen yliopiston opintoja suorittaneiden valintaan sekä kansainväliseen valintaan (ulkomailla koulu- ja yliopisto-opintonsa suorittaneet). Valintojen valmistelevana elimenä toimii tiedekunnan valintalautakunta. Valinta-asioita valmistellessaan valintalautakunta ottaa huomioon konsistorin päättämät yleiset valintaperusteet sekä opetusministeriön opiskelijavalintojen kehittämisestä antamat suositukset. Laitokset voivat valmistella oppiainekohtaisia vaatimuksiaan alakohtaisessa yhteistyössä.

Tiedekunnan opiskelijavalintojen valintaperusteet sekä laitosten esittämät oppiainekohtaiset valintaperusteet päätetään tiedekuntaneuvostossa. Valintaperusteet päätetään alkusyksystä kahden tai kolmen vuoden välein, oppiainekohtaiset vaatimukset päätetään vuosittain loka-marraskuun aikana. Konsistori päättää tiedekunnan kokonaiskiintiöstä tiedekuntaneuvoston esityksestä. Tiedekuntaneuvosto päättää vuosittain uusien opiskelijoiden oppiainekohtaisista määristä hakuryhmittäin (kiintiöt) laitosten esitysten perusteella.

Opiskelijavalinnoista tiedotetaan tammikuun aikana tiedekunnan verkkosivuilla sekä paperimuodossa ilmestyvässä hakuoppaassa. Tiedekunnan päävalinta sekä erillisvalinnat hoidetaan keskitetysti tiedekunnan kansliassa. Kansainvälisen valinnan hakemukset otetaan vastaan yliopiston kansainvälisten opiskelijapalvelujen yksikössä (www.helsinki.fi/admissions/), jossa tarkistetaan hakemusten oikeellisuus ennen tiedekunnassa tapahtuvaa tarkempaa käsittelyä. Opiskelijavalintoja koskevaa hakuneuvontaa annetaan tiedekunnan opiskelijapalveluissa ja hakuaikana yliopiston opiskelijapalvelujen hakulomakepalvelussa. Tiedekunnan valintatoimisto antaa tietoja valinnoista sekä hoitaa tiedekunnan valinta-asioita toukokuun alusta elokuun loppuun.

• Päävalinnat

Vuonna 2008 tutkinnonsuoritusoikeus myönnetään tiedekunnan päävalinnoissa enintään 653 uudelle opiskelijalle. Kunkin oppiaineen aloituspaikoista täytetään ensin enintään puolet pelkän valintakoepisteiden perusteella ja sen jälkeen loput aloituspaikoista valintakokeesta ja ylioppilastutkinnosta myönnettyjen lähtöpisteiden yhteispistemäärän perusteella. Päävalinnassa tiedekuntaan valittu opiskelija saa oikeuden sekä kandidaatin että maisterin tutkintoihin.

• Valinta maisterin tutkintoon sekä avoimen yliopiston opintoja suorittaneiden valinta

Valinnassa maisterin tutkintoon ja avoimen yliopiston opintoja suorittaneiden valinnassa on yhteinen kiintiö, joka on enintään 75 uutta opiskelijaa. Maisterin tutkinnon suoritusoikeutta voivat hakea ne, joilla on Suomessa suoritettu yliopistotutkinto sekä haettavassa aineessa suoritettuina perus- ja aineopintojen opintokokonaisuudet.

Avoimen yliopiston valinnassa voi hakea, mikäli hakijalla on Suomessa suoritettuja yliopisto-opintoja vähintään 85 opintopistettä, joihin sisältyvät haettavan aineen perusopinnot SEKÄ aineopinnot ja yhden muun yliopistollisen aineen perusopinnot TAI kahden muun yliopistollisen aineen perusopinnot TAI yhden muun yliopistollisen aineen perus- ja aineopinnot. Lisäksi hakijoilta edellytetään kieliopintosuorituksina lain 424/2003 ja asetuksen 794/2004 mukaiset korkeakoulututkintoon vaadittavat toisen kotimaisen kielen ja vieraan kielen opinnot (tekstin ymmärtäminen ja suullinen taito). Opinnot, joiden perusteella haetaan, sisällytetään humanististen tieteiden kandidaatin tutkintoon. Tutkinnonsuoritusoikeus myönnetään sekä kandidaatin että maisterin tutkintoihin.

Tiedekunnan maisteriohjelmiin on erilliset haut ja valintakriteerit.

• Kansainvälinen valinta

Kansainvälisessä valinnassa valintaperusteena on muualla kuin Suomessa suoritettu ylioppilastutkinto tai muu korkeakoulukelpoisuuden antava tutkinto tai alempi tai ylempi korkeakoulututkinto. Perustutkintoihin hakeville kansainvälisille hakijoille on kaksi eri valintaryhmää. Ulkomailla korkeakoulukelpoisuuden saaneelle hakijalle myönnetään oikeus osallistua valintakokeeseen ja sen hyväksyttävästi suorittaneille myönnetään suoritusoikeus kandidaatin ja maisterin tutkintoon. Alemman korkeakoulututkinnon suorittanut hakija voidaan hyväksyä suoraan maisterintutkintoa suorittamaan ilman valintakoetta.

Tiedekunnan uusien opiskelijoiden valinnasta päättää valintalautakunta. Päätöksenteossa ei ole esittelyjärjestelmää, asioiden valmistelijoina toimivat päävalinnan ja erillisvalintojen osalta opintoasiainpäällikkö ja opintosihteeri sekä kansainvälisen valinnan osalta kansainvälisten asiain suunnittelija.

Yliopistolain 33–35 §:n mukaan opiskelijavalintaan tyytymätön hakija voi pyytää siihen kirjallisesti oikaisua yliopistolta 14 päivän kuluessa valinnan tuloksen julkistamisesta. Opiskelijavalintojen oikaisuvaatimukset käsitellään valintalautakunnassa. Mikäli hakija on tyytymätön valintalautakunnan kielteiseen päätökseen, hän voi valittaa tiedekuntaneuvostoon 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta. Mikäli hakija on tyytymätön tiedekuntaneuvoston kielteiseen päätöksen, hän voi valittaa päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen. Valitusaika on 30 vuorokautta tiedoksisaamisesta. Hallinto-oikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

3.4 Opetussuunnitelmatyö

Tiedekunnan opetussuunnitelma koostuu tutkintovaatimuksista ja opetusohjelmasta. Tutkintovaatimukset valmistellaan laitoksilla valmisteluryhmissä, joissa on mukana professorien, opettajien, tutkijoiden sekä muun henkilökunnan lisäksi yksi tai useampi ainelaitoksen opiskelijaedustaja. Tutkintovaatimustietoihin sisältyvät tiedot opintojakson nimestä, tunnuksesta, tunnisteesta, opintojen tasosta, kohderyhmästä, tavoitteesta, sisällöstä, oppimateriaalista ja kirjallisuudesta, suoritustavoista, suositellusta suoritusajankohdasta, edeltävistä opinnoista, arviointia koskevista tiedoista, opintojakson vastuuhenkilöstä sekä tarvittavista lisätiedoista.

Tutkintovaatimusten valmistelu tapahtuu ydinainesanalyysiin pohjautuen ja valmistelussa otetaan huomioon aiemmin saatu palaute sekä palautteen pohjalta tehdyt johtopäätökset. Tutkintovaatimusten valmistelussa otetaan laitostasolla huomioon myös Helsingin yliopistossa laaditun opetuksen ja opintojen kehittämissuunnitelman linjaukset sekä tutkintojen rakenteita ja sisältöjä koskevat ylemmän tason päätökset. Tiedekunta pyrkii tukemaan laitoksilla tapahtuvaa tutkintovaatimusten valmistelua tiedekunnan yhteisillä opetuksen kehittämisseminaareilla sekä yliopistopedagogiikan asiantuntijoiden osaamisen hyödyntämisellä (ks. D 2.1 Opetuksen yliopistopedagoginen tuki).

Laitoksen johtoryhmän tehtävänä on tehdä tiedekuntaneuvostolle esitys oppiaineidensa tutkintovaatimuksista. Tiedot toimitetaan opintoasiainpäällikölle, ja käsitellään opintoasiaintoimikunnassa ja tiedekuntaneuvosto hyväksyy tutkintovaatimukset maalis-huhtikuussa. Tutkintovaatimukset päätetään kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Välivuosina vahvistetaan kuitenkin ns. uudet avaukset, esimerkiksi uusien maisteriohjelmien tutkintovaatimukset sekä mahdolliset uudet opintokokonaisuudet, joiden aloittaminen on perusteltua. Tiedekuntaneuvoston päätöksellä laitoksia on ohjeistettu uusien maisteriohjelmien perustamisesta, jotta ne osaltaan täydentäisivät tiedekunnan opetustarjontaa ja -suunnitelmatyötä (ks. ohjeistus maisteriohjelman perustamisesta ja maisteriohjelmien ja yhteistutkintojen periaatteet). Tutkintovaatimustiedot julkaistaan tiedekunnan sähköisessä opinto-oppaassa Oodissa, jonka tietoja päivitetään keskitetysti kansliassa.

Ks. Tiedekunnan tutkintovaatimusten suunnittelu- ja käsittelyprosessi

3.4.1 Miten laitoksilla sovitaan opetuksen sisällöistä, menetelmistä ja kehittämisestä?

Laitosten opetusohjelman tiedot valmistellaan laitosten valmisteluryhmissä ja päätetään laitosten johtoryhmissä. Laitokset vievät opetustiedot omille verkkosivuilleen tai halutessaan vaihtoehtoisesti Oodin tapahtumatietoihin. Opetuksen suunnittelun tulee olla koordinoitua laitoksen sisällä ja suunnittelussa on suositeltavaa ottaa huomioon lähiaineiden opetuksen ajoittamissuunnitelmat.

Opetuksen sisältöjä, menetelmiä ja kehittämistä ideoidaan laitostasolla erilaisissa työryhmissä ja seminaareissa. Puolelle laitoksista on erityisesti tutkintorakenne- ja tutkinnonuudistuksen myötä vakiintunut opetuksen kehittämistyöryhmä, jonka rooli vaihtelee laitoksittain. Tämän lisäksi usealla laitoksella on erillisiä kehittämis- ja suunnitteluryhmiä eri opintokokonaisuuksille, opintolinjoille, kurssiryhmille sekä tutkinnoille (esimerkiksi tutkimuksen ja jatko-opintojen kehittämisryhmä).

Muita mahdollisia työryhmiä ovat esimerkiksi opetuksen suunnitteluryhmä, uusien tutkintovaatimusten suunnitteluryhmä, ongelmanratkaisutoimikunta, opintolautakunta ja erilaiset ideariihet. Työryhmien lisäksi yli puolella tiedekunnan laitoksista myös järjestetään erilaisia opetuksen suunnittelu- ja kehittämispäiviä tai -seminaareja, joita laitoksilla pidetään käytännön opetustyön kehittämisessä tärkeinä. Yhteiset tilaisuudet ovat mahdollisuus koota kaikki eri toimijat ja vastuutahot yhteen keskustelemaan ja suunnittelemaan opetusohjelmaa kokonaisuutena. Laitosten opetustoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa on laitoksilla selkeä tehtävä- ja vastuunjako eri toimijoiden välillä. Tämä mahdollistaa tarvittavan joustavuuden opetuksen järjestämisessä, tutkimuskausien suunnittelun, kollegoiden välisen vertaistuen sekä opetuksen säännönmukaisen seurannan ja kehittämisen.

Prosessista ja työskentelytavoista riippumatta opetukseen liittyvistä asioista päätettäessä on huomioitavana monenlaisia tekijöitä, joita laitokset ovat nostaneet eri tavoin esiin. Lähtökohtana laitosten opetusohjelman laatimisessa ovat ensisijaisesti laadukkaan tutkinnon kannalta keskeiset sisällöt. Yli puolessa laitosraporteista mainitaan lisälähtökohtana opiskelijoiden esittämien toiveiden huomioiminen, minkä lisäksi joissakin korostetaan velvollisuutta pakollisten kurssien järjestämiseen ja toisissa taas tuodaan esiin eri tieteenalojen painotukset ja uudet tutkimussuuntaukset. Myös kirjallisuuden ja muiden opetusmateriaalien saatavuus, hankinta ja ajantasaisuus otetaan huomioon suunnittelutyössä. Opetuksen kehittämishankkeita on toteutettu systemaattisesti 2000-luvulla ja kehittämistyö jatkuu edelleen lähes kaikilla laitoksilla.

Kehittämisen kohteena on tällä hetkellä opiskelijapalautejärjestelmä. Laitosten opetuksesta kerätään systemaattisesti opiskelijapalautetta, joten kehittämisen kohteena on opiskelijapalautteen hyödyntäminen erityisesti opetuksen kehittämisessä ja suunnittelussa. Muita kehittämishankkeiden kohteita ovat esimerkiksi kurssien sisältöjen ja tutkintovaatimusten vastaavuus, kurssi-ilmoittautumiskäytännöt, kurssitarjonnan kehittäminen, englanninkieliset tutkintovaatimukset, eri vaiheessa olevien opiskelijoiden opintopolut, opettajien pedagoginen osaaminen, uusien opettajien perehdytys sekä arvosteluperusteiden läpinäkyvyys. Viime vuosina kaikkia laitoksia koskenut tutkintovaatimusten uudistaminen oli kehittämishanke, jonka myötä opetuksen suunnittelu- ja kehittämistoiminta on monella laitoksella vakiintunut uudentyyppiseksi käytännöksi niin rakenteiltaan kuin sisällöltäänkin.

Opetuksen sisällöistä, menetelmistä ja kehittämisestä sopimiseen liittyy kysymys koko laitosyhteisön osallistamisesta. Kaikilla laitoksilla opetuksen suunnittelu on joko valmistelu- tai päätösvaiheessa kolmikannan (professorit, opettajat ja muu henkilökunta, opiskelijat) mukaisesti järjestäytyneen ryhmän käsittelyssä. Tällä varmistetaan kaikkien tahojen osallistuminen ja kuuleminen opetukseen liittyvissä asioissa. Tutkijoiden ja muiden tuntiopettajien kanssa opetustyötä suunnitellaan pyytämällä heiltä ehdotuksia seuraavan vuoden opetuksesta. Opiskelijoita pyydetään varsin harvoin varsinaisia ehdotuksia kursseiksi tai kommentteja opetusohjelmasta suunnitteluvaiheessa. Osa laitoksista on kuitenkin käynnistänyt opetuksen kehittämishankkeita opiskelijoiden tekemien aloitteiden pohjalta. Laitokset pitävät kuitenkin kehittämiskohteena opiskelijoiden entistä aktiivisempaa osallistumista opetuksen sisällöistä ja menetelmistä päättämiseen. Sen toivotaan edistävän oppimistavoitteiden määrittelyä ja parempien opetuskäytänteiden kehittämistä.

Opiskelijoiden osallistuminen opetuksen suunnittelu- ja valmistelutyöhön vaihtelee laitoksittain ja toteutuu lähinnä kolmikannan mukaan järjestäytyneissä toimielimissä. Opiskelijaedustus on osalla laitoksista mukana kaikissa suunnittelu- ja valmisteluvaiheissa, mutta osalla vain päätösvaiheen laitosjohtoryhmässä. Opiskelijoiden ääni pyritään ottamaan huomioon muillakin tavoin kuin toimielinten opiskelijaedustajien kautta. Yli kolme neljäsosaa laitoksista kerää opetuksesta opiskelijapalautteen ja huomioi sen opetusta kehitettäessä. Laitokset korostavat opetuksesta kerättävän opiskelijapalautteen olevan jatkuvaa, säännönmukaista ja järjestelmällistä sekä vaikuttavan opetukseen monella tavoin. Esimerkiksi opetusmenetelmiä sekä opintojen kuormittavuutta ja sisältöjä tarkistetaan saadun palautteen perusteella.

Humanistisen tiedekunnan laitoksilla palautteen keruun järjestelmällisyys on varmistettu pyytämällä opiskelijapalaute keskitetysti laitoksen yhteisillä tai pääainekohtaisilla lomakkeilla, yhteistyössä ainejärjestön kanssa tai Hops-ohjauksen yhteydessä. Joillakin laitoksilla palautetta kerätään kurssikohtaisesti ja opintokokonaisuuksittain, mutta myös koko laitoksen opetuksesta esimerkiksi tutkintovaatimusten uudistamisen yhteydessä.

Muutamilla laitoksilla akateemista yhteisöä osallistetaan myös muilla tavoin. Kahdella laitoksella toteutuu kurssiassistenttikäytäntö, jossa opiskelijat toimivat opettajan tukena kurssilla ja saavat ohjattua opetuskokemusta. Osalla laitoksista opetusta ja sen onnistumista tarkastellaan opettajien itsearvioinnin perusteella. Yksi tiedekunnan laitoksista kerää joka kolmas vuosi palautetta laitoksen toiminnasta alumnikyselyllä.

3.4.2 Miten laitoksilla valmistellaan ja päätetään tutkintovaatimukset?

Laitosten toimintatavat tutkintovaatimusten suunnittelussa ja päätöksenteossa perustuvat selkeään tehtävä- ja vastuunjakoon eri toimijoiden välillä. Samalla tutkintovaatimusten suunnittelun vahvuutena pidetään kaikille työntekijöille annettua mahdollisuutta osallistua suunnitteluun. Työskentelytavoista riippumatta laitosten toiminnassa korostuu pakollisten opintojen etusija muuhun opetukseen nähden. Toisaalta tutkintovaatimuksien uudistamisen ja kehittämisen yhteydessä käydään keskustelua uusien suunnitelmien, kuten perustettavien kurssien, tuoman lisätyön ja toisaalta entisestä karsimisen välillä. Suunnittelun peruslähtökohdaksi laitokset mainitsivat ydinainesanalyysin, joka esimerkiksi Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitoksella tehtiin uuden tutkimustiedon, opettaja- ja opiskelijapalautteen sekä työelämäpalautteen perusteella. Tämän lisäksi huomioon otetaan myös Suomen muiden yliopistojen samojen oppiaineiden opetussuunnitelmat ja tavoitteet.

Tutkintovaatimusten valmistelu- ja päätöksentekoprosessi etenee laitoksilla pääosin samalla tavoin kuin yleisestikin opetuksen sisällöistä, menetelmistä ja kehittämisestä sopiminen. Useamman oppiaineen laitoksilla päävastuu on oppiainetasolla, jossa valmistelu aloitetaan. Mahdolliset laitoksen yhteiset opinnot valmistellaan oppiaineiden välisessä työryhmässä tai amanuenssin johdolla, ja kokonaisuus vahvistetaan johtoryhmässä. Tässä perustoimintatavassa on kuitenkin laitoskohtaista vaihtelua. Puolella usean oppiaineen laitoksista on opetuksen kehittämistyöryhmällä vahva rooli valmisteluprosessissa ja johtoryhmälle esityksen tekevänä toimielimenä. Valmistelu on usein monivaiheista ja -portaista. Tutkintovaatimusten pohdinta saatetaan aloittaa opetuksen kehittämisseminaarissa, jonka jälkeen valmistelua voidaan jatkaa esimerkiksi opettajienkokouksissa tai pyytämällä luonnosvaiheen suunnitelmista kommentteja henkilökunnalta. Jos kyseessä ovat sivuaineen tutkintovaatimukset, saatetaan ne valmistella yliopistonlehtorin johdolla, kun taas laajempaa tutkintovaatimusten uudistamista varten on useilla laitoksilla perustettu erillinen työryhmä. 

Yhden tai kahden oppiaineen laitoksilla tutkintovaatimusten valmistelu aloitetaan usein pienemmissä työryhmissä, jotka kootaan tutkinnonvaatimusten suunnittelutyötä varten tai ovat pysyväisluontoisia oppiaineiden sisäisiä tai jopa kurssikohtaisia tiimejä. Rinnakkaisia työryhmiä voi toisinaan olla useitakin tai valmistelutyö voidaan aloittaa useissa eritasoisissa toimintaelimissä. Laitoskohtaisia eroja on jälleen siinä, missä määrin opiskelijat otetaan mukaan näihin valmisteleviin työryhmiin. Työryhmien esityksiä tutkintovaatimuksista käsitellään usein laitoksen yleis-, opettajain- tai henkilökuntakokouksissa, joissa laitoksen henkilökunnalla on tilaisuus tehdä parannus- ja muutosehdotuksia luonnosvaiheen suunnitelmiin. Henkilökunnan palautetta kysellään myös muulla tavoin, ja esimerkiksi opetuksen kehittämistyöryhmä voi käsitellä työryhmien esityksiä. Tutkintovaatimuksista päävastuussa oleva henkilö, usein esimerkiksi laitoksen amanuenssi, suunnittelija tai yliopistonlehtori, kokoaa lopullisen ehdotuksen tutkintovaatimuksista, minkä jälkeen ehdotus toimitetaan johtoryhmälle hyväksyttäväksi.

Ks. esimerkki Opetustoiminnan johtaminen Suomalais-urgrilaisessa laitoksessa.

Tutkintovaatimukset on valmisteltu ja niitä muokataan ydinainesanalyysin avulla. Ydinainesanalyysia sovelletaan opintolinja- ja oppiainetasolla yhteistyössä opiskelijoiden ja amanuenssin sekä opetuksen kehittämisryhmän, suuremmissa muutoksissa myös laitoskokouksen osallistujien kanssa. Opintokokonaisuuksien vastuuhenkilöt johtavat kokonaisuuksien kehittämistyötä toimien yhdessä opintojaksojen vastuuopettajien kanssa. Tutkintovaatimuksia laadittaessa huomioidaan laitoksen tutkimusprofiili sekä opetushenkilöstön oma tutkimus. Opintolinjojen esitykset tutkintovaatimuksiksi käsitellään opetuksen kehittämisryhmässä, ja mahdollisten muutosten jälkeen johtoryhmä hyväksyy esitykset.

3.5 Opiskelijoiden ohjaus

Vastuullinen päivittäjä: hops-asioista vastaava suunnittelija

3.5.1 Ohjauksen tavoitteet

Humanistisen tiedekunnan tavoitteena on varmistaa opiskelijoille tasapuolinen, tarkoituksenmukainen ja luotettava ohjaus opintojen eri vaiheissa. Tiedekunnan ja laitosten antaman ohjauksen tavoitteena on ohjata opiskelijaa itsenäisen opintosuunnitelman laatimiseen ja oppimisprosessien haltuunottoon, edistää opintojen etenemistä sekä lyhentää tutkintojen valmistumisaikoja.

Ohjauksessa pyritään selkeyteen, ymmärrettävyyteen ja luotettavuuteen siten, että opiskelijalla on selkeä kuva siitä, mitä häneltä vaaditaan ja odotetaan opintojen etenemisen ja oppimisen arvioinnin näkökulmasta. Huomiota kiinnitetään erityisesti opintojen etenemisen kannalta tärkeisiin opintovaiheisiin (esim. opintojen aloittamis-, sivuaineiden valinta- sekä graduvaihe). Ohjaus toteutetaan vuorovaikutteisena, pitkäjänteisenä ja tiiviinä yhteistyönä tiedekunnan ja laitosten ohjaajien välillä.

3.5.2 Ohjauspalvelut ja vastuut

Opiskeluun liittyvää neuvontaa ja ohjausta tarjotaan tiedekunnan opiskelijapalveluissa, ainelaitoksilla sekä yliopiston opiskelijapalveluissa.

Humanistisen tiedekunnan opiskelijapalvelut keskittyvät kaikille humanistiopiskelijoille yhteisiin kysymyksiin. Neuvontaa ja ohjausta annetaan vastaanottoaikoina tai erikseen sovittuina aikoina henkilökohtaisissa tapaamisissa, puhelimitse ja sähköpostitse. Opiskeluun liittyvistä ohjeista, tutkintovaatimuksista sekä opiskeluun liittyvistä säännöistä ja määräyksistä tiedotetaan tiedekunnan verkkosivuilla kohdassa opiskelu, Almassa kohdassa Opiskelu ja opetus, tiedekunnan opinto-oppaassa ja WebOodissa. Opiskelijoille ja tiedekunnan henkilökunnalle tiedotetaan ajankohtaisista opintoasioihin liittyvistä asioista myös sähköpostitse ja tarvittaessa kirjallisina tiedotteina, esitteinä sekä tarvittaessa erikseen järjestettävissä tiedotustilaisuuksissa. Opiskelijapalveluiden henkilökunta järjestää vuosittain tiedotustilaisuuksia tiedekuntaan hakeville, uusille opiskelijoille sekä aihealueittain tutkinto-opiskelijoille suunnattuja opintoneuvontainfoja (esim. siirtymäinfot, aineenopettajankoulutuksen tiedotustilaisuudet, työelämätapahtumat jne.).

Opiskelijapalveluissa annetaan yleistä opintoneuvontaa ja opintojen ohjausta esimerkiksi tutkintorakenteeseen, opinto-oikeuksiin, sivuainevalintoihin, muualla suoritettujen opintojen hyväksilukemiseen, opintojen etenemisen seurantaan, siirtymäsääntöihin, pääaineen vaihtoon, aineenopettajan koulutukseen, tiedekunnan yhteisiin opintoihin, opiskelijavalintoihin sekä valmistumiseen liittyvissä kysymyksistä. Opiskelijapalveluihin palautetaan myös pro gradu -tutkielmat sekä todistuspyynnöt valmistumista varten. Opintoneuvojat käyvät läpi myös vanhasta uuteen tutkintojärjestelmään siirtyvien opiskelijoiden ja Etappi-seurantaan jääneiden sekä JOO-opiskelijoiksi (joustava opinto-oikeus) tai pääaineen vaihtoa tiedekunnan sisällä hakevien opiskelijoiden opintosuunnitelmat.

Opiskelijapalveluiden henkilökunnan vastuualueiden kuvaukset ja yhteystiedot löytyvät tiedekunnan verkkosivulta kohdasta Kanslia. Kanslian työjärjestys löytyy Almasta.

Humanistinen tiedekunta tarjoaa myös oppimisen psykologiaan ja opiskelijoiden ohjaamiseen erikoistuneen opintopsykologin ohjausta. Vastaanotolle voivat hakeutua opiskelijat, jotka haluavat kehittää opiskelutaitojaan, pohtia tavoitteitaan tai selvitellä muita oppimiseen, opiskeluympäristöön tai jaksamiseen liittyviä asioita. Tapaamisista sovitaan soittamalla tai lähettämällä sähköpostia suoraan opintopsykologille.

Tiedekunnan opiskelijapalveluissa on tarjolla opiskelijoille ohjausta oman uran tai työnhaun kysymyksiin. Ohjauksessa voidaan käsitellä mm. sivuaineiden valintaa, työmarkkinoiden mahdollisuuksia, työnhakukanavia ja työhakemuksen ja ansioluettelon tekoa. Ks. lisää toimintakäsikirjan kohdasta D 2.4 Työelämä opetuksessa.

Laitoksilla keskitytään omaan oppiaineeseen liittyviin kysymyksiin. Kurssien suoritustapoihin, oppiaineen tutkintovaatimuksiin ja opintojen suunnitteluun liittyvää ohjausta ainelaitoksilla antavat mm. hops-ohjaajat, amanuenssit, opettajatuutorit, omaopettajat tai muut tehtävään nimetyt henkilöt. Pääainelaitokset vastaavat myös hops-ohjauksesta.

Yliopiston yhteisissä opiskelijapalveluissa neuvotaan mm. opintotukeen, opiskelija-alennuksiin, ilmoittautumiseen, kansainväliseen opiskelijavaihtoon sekä moniin opintososiaalisiin asioihin liittyvissä kysymyksissä.

3.5.3 Ohjauksen keinot

• Henkilökohtainen opintosuunnitelma (hops)

Hopsilla tarkoitetaan henkilökohtaista opintosuunnitelmaa. Hopsin tarkoituksena on auttaa opiskelijaa hahmottamaan kokonaiskuva humanististen tieteiden kandidaatin ja filosofian maisterin tutkinnoista sekä selkiyttämään omia päämääriään ja suunnitelmiaan. Opiskelija tekee opintojaan koskevat valinnat tutkintorakenteen ja tutkintovaatimusten antamien raamien sisällä omien tavoitteidensa ja lähtökohtiensa mukaisesti. Laitosten ja tiedekunnan henkilökunta tukee ja ohjaa opiskelijaa opintojen suunnittelussa, mutta opiskelija vastaa itse opiskelustaan ja opintojensa suunnittelusta. Opintojen ohjausta antaville hops on ohjauksen apuväline.

Järjestelmä perustuu konsistorin päätökseen (18.8.2004) sekä rehtorin asettaman hops-työryhmän loppuraportin suosituksiin (16.12.2004). Hopsit otettiin käyttöön Helsingin yliopistossa syksyllä 2005 uuteen tutkintojärjestelmään siirryttäessä. Tiedekuntaneuvosto on tehnyt tarkempia tiedekuntatason toteutuspäätöksiä ohjausvastuista, hopsien kieliversioista, arvostelusta, minimisisällöistä sekä hopsien päivittämisestä (ks. tiedekuntaneuvoston pöytäkirjat 8.2.2005 ja 15.5.2007). Laitokset päättävät hops-järjestelmän toteutuksesta ja kehittämisestä laitostasolla.

Linkkejä:

Hops

Opintosuunnitelmien ohjauksen pelisäännöt.

• Etappi-järjestelmä

Tiedekunta seuraa opiskelijan opintojen etenemistä opintojen edistymisen ja tutkintojen valmistumisen tukijärjestelmä Etapin avulla. Järjestelmän tavoitteena on seurata ja tukea opintojen sujuvaa, tutkintotavoitteiden mukaista etenemistä viidessä tarkistuspisteessä tapahtuvalla opiskelijarekisteritietojen seurannalla. Käytäntö on koko yliopiston yhteinen. Kaikki uudessa tutkintojärjestelmässä opiskelevat perustutkinto-opiskelijat kuuluvat järjestelmän piiriin, myös ne uuteen järjestelmään siirtyneet opiskelijat, jotka ovat saaneet tutkinnonsuoritusoikeutensa vuonna 2004 tai sitä ennen. Opiskelijoita, joiden tutkinnon suorittaminen on viivästynyt, tuetaan opintosuunnitelman ja ohjauksen keinoin. Tavoitteena on tukea opiskelijan opintojen suunnittelua tutkinnon valmiiksi saamisen näkökulmasta. Etappi-seurannat järjestetään keväisin.

Linkkejä:

Humanistisen tiedekunnan Etappi (tarkistuspisteet, etenemistavoitteet ja toimintaohjeet)

Tiedekuntaneuvoston päätös 8.2.2005

Etappi-järjestelmän toteutusta ohjaavan työryhmän esitys opintojen edistymisen seurannan yleiseksi toimintamalliksi (7.6.2005)

• Opintoaikojen rajaus

Opintoaikoja rajaava laki (laki yliopistolain muuttamisesta 556/2005, hallituksen esitys 12/2005) tuli voimaan elokuussa 2005. Laki rajaa tutkintojen suorittamisaikaa ja koskee tutkinnonsuoritusoikeuksia, jotka on saatu vuonna 2005 tai sen jälkeen. Ks. lisää tiedekunnan verkkosivuilta kohdasta Opintoaikoja rajaava laki.

• Siirtymävaiheen ohjaus

Siirtymäaikana 1.8.2005–31.7.2008 tiedekunnan opiskelijapalveluissa ja laitoksilla on tarjottu vanhasta tutkintojärjestelmästä (221/1994) uuteen tutkintojärjestelmään (794/2004) siirtyville opiskelijoille siirtymäohjausta. Siirtymäohjaus jatkuu myös siirtymäajan päättymisen jälkeen. Tiedekunnan siirtymäsäännöt ja -ohjeet löytyvät verkkosivuilta sekä opinto-oppaasta, oppiaineiden omat siirtymäsäännöt laitosten verkkosivuilta. Siirtymäohjaus pyritään hoitamaan hallitusti ja joustavasti yhteistyössä tiedekunnan ja laitosten kesken. Tiedekunnan opintoneuvojat antavat siirtymiseen ja tutkintorakenteisiin liittyvää yleistä opintoneuvontaa sekä tarkistavat opiskelijoiden siirtymäsuunnitelmat. Oppiainekohtaista siirtymäohjausta annetaan ainelaitoksilla. Vanhassa tutkintojärjestelmässä aloittaneita ohjataan myös tiedotustilaisuuksissa, sähköpostitse ja erillisillä tiedotteilla.

3.6 Työelämäorientaatio

Vastuullinen päivittäjä: työelämäohjaaja

3.6.1 Tavoitteet ja vastuut

Tiedekunnan opiskelijapalveluissa opiskelijoille on tarjolla ohjausta ura- tai työnhaun kysymyksiin. Ohjauksessa käsitellään mm. sivuaineiden valintaa, työmarkkinoiden mahdollisuuksia, työnhakukanavia, oman osaamisen tunnistamista ja sen markkinointia sekä työhakemuksen ja ansioluettelon tekoa.

Työelämäohjauksen tavoitteena on työelämäorientaation tukeminen ja kehittäminen tiedekunnassa osana tutkintotavoitteista opiskelua. Työelämäorientoituneet opiskelijat opiskelevat motivoituneesti, suorittavat tutkintonsa suositellussa aikataulussa ja työllistyvät koulutustasoaan ja -alaansa vastaaviin tehtäviin omien tavoitteidensa mukaisesti.

Humanistisessa tiedekunnassa on ollut vuodesta 2001 työelämäohjaaja, joka toimi aluksi tiedekunnan työllistymis- ja tietoteollisuushankkeessa (2000–2004). Virka vakinaistettiin 2006. Työelämäohjaaja tarjoaa opiskelijoille henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa työnhakuun ja urasuunnitteluun koko opiskelupolun ajan. Työelämäohjaaja toimii urasuunnittelun ja työnhaun asiantuntijana ja luennoitsijana mm. ainejärjestöjen, laitosten ja tiedekunnan järjestämissä työelämätapahtumissa ja -kursseilla. Suurin tiedekunnan järjestämä työelämätapahtuma on vuodesta 2002 järjestetty Humanistifoorumi.

3.6.2 Ainejärjestöyhteistyö työelämäorientaatiossa

Ainejärjestöjen tukena tiedekunnassa toimii opintoneuvoja, jonka tehtäviin kuuluu myös työllistymistä edistävän toiminnan suunnittelu ja toteuttaminen yhteistyössä tiedekunnan ainejärjestöjen kanssa. Tällaisia toimia ovat muun muassa erilaisten työelämätapahtumien ja -vierailujen sisällöllinen ja käytännön suunnittelu, organisointi ja järjestelyjen toteuttaminen sekä ainejärjestöjen tukeminen näille tärkeissä työelämää koskevissa asioissa. Opintoneuvoja toimii linkkinä tiedekuntajärjestö Humanisticumin suuntaan, ja on ainejärjestöjen käytettävissä myös muunlaisten, opintoihin liittyvien tapahtumien järjestämiseen. Ainejärjestöyhteistyötä koskevat sivustot löytyvät tiedekunnan www-sivuilta kohdasta Työelämä ja Almasta kohdasta Ainejärjestöyhteistyö.

Opintoneuvoja osallistuu myös koko tiedekunnan yhteisten työelämätapahtumien suunnitteluun ja toteutukseen, ja koordinoi yhteisten tapahtumien järjestämiseen osallistuvien ainejärjestöläisten työskentelyä sekä vastaa tapahtumien tiedotuksesta järjestöille. Lisäksi hän vastaa ainejärjestöjen kanssa tehtävän työelämäyhteistyön kehittämisestä ja raportoinnista.

Ainejärjestöjä kannustetaan työelämävastaavien valintaan. Verkostoa koordinoi työllistymisasioista vastaava opintoneuvoja. Työelämävastaaville sekä mahdollisuuksien mukaan myös muille ainejärjestöläisille järjestetään koulutustilaisuuksia ja vertaistukea tarjoavia työelämätapaamisia. Opintoneuvoja hoitaa yhteydenpitoa ainejärjestöjen, laitosten ja kanslian sekä Helsingin yliopiston Ura- ja rekrytointipalveluiden välillä.

3.6.3 Työharjoittelu

Humanistisen tiedekunnan kandidaatin- ja maisterintutkintoihin voidaan sisällyttää työharjoittelu kaikissa pääaineissa. Työharjoittelu kuuluu pakollisena arkeologian ja museologian (sivuaine) oppiaineeseen. 1.8.2005 ja sen jälkeen aloittaneet opiskelijat suorittavat tutkintovaatimusten mukaisesti joko työharjoittelun tai työelämään orientoivat opinnot.

Työharjoittelun tavoitteena on selkiyttää opiskelijan käsitystä erilaisista työmahdollisuuksista sekä kehittää ja syventää asiantuntijuutta sekä valmiuksia soveltaa oppimaansa käytännön työelämässä. Harjoittelun kautta opiskelija saa arvokasta työkokemusta, joka vaikuttaa opintojen jälkeiseen sijoittumiseen. Tiedekunnan oppiaineet voivat seurata opiskelijoiden tuottamien raporttien ja harjoittelusta saadun palautteen avulla ammattitaitovaatimuksia ja hyödyntää tietoa opetussuunnittelussaan.

Työharjoitteluksi katsotaan työskentely laitoksen tai tiedekunnan kautta välitetyssä harjoittelupaikassa. Myös opiskelija itse voi hankkia opintoalaansa liittyvän harjoittelupaikan, mikäli työ täyttää harjoittelun ehdot. Harjoittelussa työtehtävien tulee olla akateemista koulutusta vastaavia ja liittyä opiskelijan pääaineopintoihin. Harjoittelun suositeltu kesto on 3 kuukautta kokopäivätyötä. Harjoittelun päätyttyä opiskelija kirjoittaa harjoitteluraportin, joka hyväksytään laitoksella. Tiedekunnassa tehdään vuosittain noin 250 tutkintoon sisällytettävää harjoittelua.

Tiedekunta saa vuosittain rehtorin vahvistaman harjoittelumäärärahan, jolla tuetaan opiskelijoiden tutkintovaatimusten mukaista harjoittelua maksamalla työnantajalle harjoittelupalkkatukea. Nämä määrärahat jaetaan laitoksille toimintamäärärahana tiedekuntaneuvoston hyväksymien kriteerien pohjalta ja niihin lisätään tiedekunnan oma rahoitus harjoittelun tukemiseksi. Määrärahojen käytössä laitosten tulee noudattaa sekä yliopiston yleisiä ohjeita että tiedekunnan ohjeita. Harjoittelua koskevat ohjeet jaetaan vuosittain laitosten harjoitteluvastaavien tapaamisessa, missä käsitellään mm. harjoitteluun liittyvät muutokset ja ajankohtaiset asiat. Ohjeet löytyvät myös Almasta Työelämäopetus -työryhmäalueelta, jota ylläpitää työelämäohjaaja.

Työelämäohjaaja neuvoo ja ohjaa opiskelijoita tiedekunnan harjoittelukäytännöissä sekä harjoittelupaikan hakemisessa. Työelämäohjaaja neuvoo myös työnantajia harjoittelukäytännöissä. Hän koordinoi, tilastoi ja kehittää työharjoittelua koko tiedekunnassa. Harjoitteluun liittyvää tietoa löytyy mm. Opiskellen työelämään -oppaasta, tiedekunnan ulkoisilta sivuilta kohdasta Työelämä sekä tiedekunnan Almasta kohdasta Työelämään.

Linkkejä:

Helsingin yliopiston ura- ja rekrytointipalvelut

Harjoittelu yliopiston Almassa

Helsingin yliopiston RekryForumin harjoittelupaikat

3.7 Tieto- ja viestintätekniikka opinnoissa

Vastuullinen päivittäjä: tvt-asioita hoitava koulutussihteeri

Tieto- ja viestintätekniikan opinnot eli tvt-opinnot kuuluvat pakollisina opintoina uuden tutkintojärjestelmän kandidaatin tutkintoon. Tvt-opinnot koostuvat opintojen alussa suoritettavasta tvt-ajokortista (3 opintopistettä) ja pääaineeseen liittyvistä tvt-opinnoista (2 opintopistettä). Humanistisen tiedekunnan atk-opetustarjontaan kuuluu myös yksittäisiä atk-kursseja, HumIT-kursseja, joita tiedekunnan opiskelija voi halutessaan sisällyttää tutkintoonsa vapaasti valittavina muina opintoina.

• Tvt-ajokortti

Tvt-ajokortti -opintojaksolla pyritään varmistamaan yhtenäinen Helsingin yliopiston atk-järjestelmien ja -käytäntöjen perusosaamistaso uusien opiskelijoiden keskuudessa. Tvt-ajokortissa opiskellaan atk-perusteita, Internetin ja sähköpostin käyttöä, perusohjelmia sekä tiedonhankintaa ja tietoturvan perusteita. Humanistisen tiedekunnan opiskelijoiden tvt-ajokorttiin liittyvistä opetus- ja näyttökoejärjestelyistä vastaa tiedekunnan kanslia.

• Pääaineeseen liittyvät tvt-opinnot

Pääaineeseen liittyvien tvt-opintojen tavoitteena on soveltaa ja syventää opiskelijan tieto- ja viestintätekniikan perustaitoja pääaineen lähtökohdista. Näiden opintojen sisältö tukee opiskelijan tieto- ja viestintäteknisten taitojen kehittymistä pääaineen lähtökohdista. Pääaineeseen liittyvien tvt-opintojen opetuksesta humanistisessa tiedekunnassa vastaavat tiedekunnan oppiaineet.

• HumIT-kurssit

Humanistinen tiedekunta tarjoaa perus- ja jatkotutkinto-opiskelijoilleen HumIT-kursseja, joiden tavoitteena on edelleen kehittää opiskelijoiden atk-valmiuksia. HumIt-kursseilla on vuodesta 2001 alkaen opetettu mm. seuraavia aihepiirejä/ohjelmia: Windows, MS Office, Photoshop, DreamWeaver ja InDesign.

• Opiskelijoiden atk-käyttöluvat

Helsingin yliopiston verkkoa ja sen tarjoamia palveluita käyttääkseen opiskelija tarvitsee atk-käyttöluvan. Myös tvt-opintojen suorittaminen edellyttää, että opiskelijalla on voimassa oleva atk-käyttölupa. Käyttölupa sisältää käyttäjätunnuksen ja salasanan sekä verkkolevytilaa ja sähköpostiosoitteen.

• Atk-tilat ja lainattavat tietokoneet

Humanistisella tiedekunnalla on omien opiskelijoiden itsenäiseen atk-työskentelyyn tarkoitettuja atk-luokkia keskustakampuksella sekä Kouvolassa käännöstieteen laitoksessa.

Pro gradun työstämistä varten tiedekunnan opiskelijalla on mahdollisuus hakea lainaksi kannettavaa tietokonetta. Kannettavien, joita on tarjolla 20 kpl, laina-aika on 6 kuukautta.

3.8 Aineenopettajankoulutus

Vastuullinen päivittäjä: koordinaattori

3.8.1 Tavoitteet ja vastuut

Humanistinen tiedekunta kouluttaa aineenopettajia kieli-, historia- ja katsomusaineisiin (uskonto, elämänkatsomustieto ja filosofia). Tiedekunnan tavoitteena on, että valmistuvalla aineenopettajalla on ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti relevantti aineenhallinta sekä valmiudet sen päivittämiseen. Pedagogiset tiedot ja taidot aineenopettajaksi opiskelevat saavat soveltavan kasvatustieteen laitoksella käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa. Tiedekunnalla on vastuu aineenopettajakoulutuksen jatkuvasta arvioinnista ja kehittämisestä.

Tiedekunnasta voi valmistua aineenopettajaksi suoritettuaan ylemmän korkeakoulututkinnon sekä kelpoisuuteen vaadittavat opettajan pedagogiset opinnot. Tiedot humanistisen tiedekunnan oppiaineista, joissa voi saada aineenopettajan kelpoisuuden löytyvät osoitteesta http://www.helsinki.fi/hum/opiskelu/aineope .

3.8.2 Aineenopettajan tutkinnon rakenne. Määräyksiä ja ohjeita

Aineenopettajaksi valmistuvalla tulee olla tutkinnossaan pääaineena aine, jolla voi saada aineenopettajan kelpoisuuden (pääaineen perus-, aine- ja syventävät opinnot sekä pro gradu -tutkielma, vähintään 120 op tai 55 ov), pakollisena sivuaineena käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa suoritetut opettajan pedagogiset opinnot (60 op tai 35 ov) sekä valinnan mukaan muita opintoja. Aineenopettajan kelpoisuus edellyttää ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamista.

Opettajan kelpoisuus ja opetettavat aineet merkitään filosofian maisterin tutkintotodistukseen. Jos opiskelija suorittaa opettajan pedagogiset opinnot tai uusia opetettavia aineita tutkinnon suorittamisen jälkeen, hän voi pyytää tiedekunnalta vastaavuustodistuksen. Vastaavuustodistus on todistus siitä, että yliopistossa suoritetut opinnot vastaavat opettajan kelpoisuusvaatimusten mukaisia opetettavan aineen opintoja.

3.8.3 AinO-keskus

AinO-keskus on humanistisen alan opetus- ja tutkimuskeskus, joka järjestää kielenopetukseen liittyvää koulutusta ja tapahtumia. AinO-keskus ylläpitää verkkoportaalia, jonka välityksellä tiedotetaan ja edistetään yhteyksiä kielenopetuksen toimijoiden välillä yliopistossa ja muualla yhteiskunnassa. AinO-keskuksen piiriin kuuluvat opettajaopiskelijat, yliopiston opettajat ja tutkijat, opettajankouluttajat, opettajat ja oppilaat sekä alaan läheisesti liittyvät yritykset ja yhteisöt. Keskuksen tarkoituksena on edistää humanistisen alan oppimista, opiskelua ja opetusta sekä nostaa humanististen aineiden näkyvyyttä yliopistossa, koulutussektorilla sekä ympäröivässä yhteiskunnassa. Se myös vastaa omalta osaltaan vaatimukseen elinikäisestä oppimisesta ja täydennyskoulutuksen kehittämisestä.

Keskus järjestää tapahtumia, vierailuluentoja ja kursseja (mm. Minustako opettaja -orientaatiokurssi sekä Opettajana Euroopassa -kurssi) tiedekunnan opiskelijoille, seudun opettajille ja kouluille. Suomen kieltenopettajaliiton kanssa yhteinen Opiskelijaklubi kokoaa opiskelijat yhteen neljä kertaa vuodessa tutustumaan johonkin yhteiskunnan kielenopetukseen liittyvään tahoon. Opettajaksi opiskelevien opettajuuden kehittymistä pyritään tukemaan koko opintojen ajan. AinO-keskus on mukana kansainvälisissä hankkeissa, joissa kehitetään alan opettajien perus- ja täydennyskoulutusta. AinO-keskuksella on Metsätalossa resurssikeskus, jonka kielenopetukseen liittyvät materiaalit ovat kieltenopettajaopiskelijoiden ja kieltenopiskelijoiden käytettävissä.

AinO-keskuksen portaali sisältää mm. tietoa kielenopetuksen ja kielitieteen uusimmasta tutkimuksesta, alan järjestöistä ja tapahtumista ja oppimateriaaleista. Se antaa myös vinkkejä ja linkkejä alan opetuksen, tutkimuksen ja opettajankoulutuksen tueksi.

3.9 Sivuaineopinnot ja erilliset opinnot

Vastuullinen päivittäjä: sivuaineista ja erillisistä opinnoista vastaava opintoneuvoja

3.9.1 Sivuaineoikeudet

• Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Humanistisen tiedekunnan tutkinto-opiskelija voi vapaasti opiskella sivuaineena niitä tiedekunnan aineita, joiden opiskeluoikeutta ei ole rajoitettu (vapaat aineet). Rajoituksenalaisten aineiden sivuaineoikeuden saa tasokokeen tai muutamissa aineissa erillisen haun perusteella (tarkempia tietoa aineiden kohdalla). Joissain rajoituksenalaisissa aineissa on mahdollista suorittaa osa opinnoista ilman tasokoetta tai erillistä hakemusta.

Sivuaineita voi suorittaa myös avoimessa yliopistossa. Perustutkinto-opiskelijalle HY:n avoimen yliopiston kesäopetus on maksutonta.

Muissa tiedekunnissa ja muissa yliopistoissa olevien sivuaineiden opinto-oikeuksista löytyy tietoa tiedekunnan verkkosivuilta kohdasta Sivuainemahdollisuudet muissa tiedekunnissa ja yliopistoissa.

Ulkomaisessa yliopistossa tehtävistä sivuaineista löytyy tietoa yliopiston Almasta kohdasta Kansainvälinen opiskelijavaihto.

• Muun tiedekunnan opiskelija

Muun Helsingin yliopiston tiedekunnan tutkinto-opiskelija voi valita humanistisesta tiedekunnasta sivuaineekseen vapaan aineen ilman tasokoetta ja rajoituksenalaisen aineen tasokokeen tai muutamissa aineissa erillisen hakemuksen perusteella (tarkempia tietoja aineiden kohdalla). Joissain rajoituksenalaisissa aineissa on mahdollista suorittaa osa opinnoista ilman tasokoetta. Tiedot opinto-oikeuksista löydät kyseisen aineen tiedoista. Muun tiedekunnan opiskelija voi saada pääaineeksi humanistisen tiedekunnan aineen vain hankkimalla tutkinnon suoritusoikeuden tiedekuntaan valinnan kautta (Humanistin opinto-oikeudet eli tutkinnonsuoritusoikeus).

3.9.2 Joustava opinto-oikeus – JOO-sopimus

§ Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan opiskelijat

Valtakunnallisen joustavaa opinto-oikeutta koskevan sopimuksen (JOO) nojalla Helsingin yliopiston tutkinto-opiskelijat voivat hakea sivuaineoikeutta mihin tahansa suomalaiseen yliopistoon sellaiseen aineeseen, jota ei tarjota omassa yliopistossa. Sopimus tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden monipuolistaa tutkintoaan ja sisällyttää tutkintoonsa sivuaineopintokokonaisuuden toisen yliopiston opintotarjonnasta. JOO-opintoasioissa neuvontaa annetaan tiedekunnan opiskelijapalveluissa. Hakuinformaatiota löytyy myös JOOPAS-sivuilta.

• Muiden yliopistojen sivuaineopiskelijat

JOO-opintojen (joustava opinto-oikeus) suoritusoikeus humanistisessa tiedekunnassa voidaan myöntää toisen suomalaisen yliopiston opiskelijalle, joka ei ole Helsingin yliopiston kirjoissa tutkintoa suorittavana opiskelijana ja joka on saanut omasta yliopistostaan puollon hakemilleen opinnoille. Tarkempia tietoja hakumenettelystä saa JOOPAS-sivuilta ja tiedekunnan opiskelijapalveluista. Suoritusoikeus rajoittuu niihin opintoihin, joiden suorittamista varten oikeus on myönnetty.

3.9.3 Erilliset opinnot

Erillisten opintojen suoritusoikeus humanistisessa tiedekunnassa voidaan myöntää henkilölle, joka ei ole missään suomalaisessa yliopistossa kirjoissa tutkintoa suorittavana opiskelijana. Tarkempia tietoja hakumenettelystä saa tiedekunnan opiskelijapalveluista ja tiedekunnan ulkoisilta sivuilta kohdasta Erilliset opinnot.

Erillisten opintojen suoritusoikeutta voi hakea esimerkiksi korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö tutkintonsa täydennykseksi tai pätevöitymiseksi. Erillisten opintojen suoritusoikeuden saanut ei ole yliopiston kirjoissa, eikä hänellä ole samoja etuja kuin kirjoissa olevilla opiskelijoilla. Suoritusoikeus rajoittuu niihin opintoihin, joiden suorittamista varten oikeus on myönnetty. Erillisten opintojen suoritusoikeudet ovat maksullisia, poikkeuksena opettajankoulutukseen liittyvät opinnot, joiden maksuttomuudesta on annettu opetusministeriön asetus (20.6.2007).

3.10Kansainvälinen opiskelijavaihto

Vastuullinen päivittäjä: kansainvälisten asiain suunnittelija

Kansainvälinen opiskelijavaihto tarkoittaa ulkomailla suoritettua opiskelujaksoa, jonka aikana opiskelija suorittaa ulkomaisessa yliopistossa opintoja, jotka hyväksiluetaan täysimääräisesti hänen kotiyliopistossaan suoritettavaan tutkintoonsa. Opintosuunnitelma tulee alustavasti hyväksyttää laitoksella tai tiedekunnan opiskelijapalveluissa jo ennen lähtöä.

Yliopiston Kansainvälisen opiskelijaliikkuvuuden palvelut -yksikkö tarjoaa haku- ja yleisneuvontaa sekä orientaatiokoulutusta saapuville ja lähteville vaihto-opiskelijoille. Palveluyksikkö koordinoi yliopiston yhteisiä vaihto-ohjelmia, tuottaa saapuville vaihto-opiskelijoille asunto- ja vastaanottopalveluja sekä myöntää kansainvälistä liikkuvuutta tukevia opiskelija-apurahoja. Yksikön Opiskelu ulkomailla -kirjastosta löytyy tietoa ja aineistoa muista yliopistoista ja vaihto-ohjelmista.  

Vaihtoon haetaan olemassa olevien vaihtosopimusten kautta. Näitä sopimuksia voi hallinnoida joko kansainvälisen opiskelijaliikkuvuuden palvelut -yksikkö tai laitos. Jokaisella laitoksella on oma Erasmus-yhdyshenkilö ja Nordplus-yhdyshenkilö. Käytännöt, hakuajat ja valintaprosessit vaihtelevat ohjelmien mukaan. 

Kun vaihto tapahtuu vaihtosopimuksen kautta, Helsingin yliopiston sopimusyliopisto ei peri lukukausimaksuja ja ohjelmaan valitulle kuuluu yleensä automaattisesti kertamaksuinen liikkuvuusstipendi. Vaihtoon voi hakea myös itsenäisesti, jolloin opiskelija vastaa itse kaikista lukukausimaksukuluista. Itsenäisesti vaihtoon lähtevät voivat hakea niin sanottua Free Mover -stipendiä, jota hallinnoi kansainvälisen opiskelijaliikkuvuuden palvelut. 

Vaihto voi kestää 3–12 kuukautta. Vaihtoajaksi luetaan vain vaihtoyliopiston kurssiopetus ja sitä välittömästi seuraavat ensimmäiset tentit. Vaihtojaksoa edeltävä kieli- tai orientaatiokurssi voidaan lukea mukaan vaihtoaikaan, kunhan opiskelija toimittaa siitä tositteet.

Humanistisen tiedekunnan opiskelijapalvelut koordinoi tiedotusta ja neuvontaa tiedekuntaan vieraileviksi ja vaihto-opiskelijoiksi hakeville, hyväksyy laitosten esityksestä saapuvat vaihto- ja vierailevat opiskelijat sekä järjestää heille tiedekunnan osuuden alkuorientaatiosta. Laitokset huolehtivat saapuvien vierailevien ja vaihto-opiskelijoiden akateemisesta neuvonnasta.  

3.11Opetuksen ja oppimisen kehittäminen

Vastuullinen päivittäjä: opintoasiainpäällikkö

Tiedekunta pyrkii tavoiteohjelmansa mukaisesti hyviin oppimistuloksiin opetuksen sisällön tarkalla suunnittelulla, selkeiden oppimistavoitteiden asettamisella, opetuksen pedagogisesti taitavalla toteutuksella ja tarkoituksenmukaisten arviointimenetelmien avulla. Yhteissuunnittelulla laitokset pyrkivät vähentämään opintojen suorittamisen esteitä ja nopeuttamaan opintojen etenemistä. Opetuksen suunnittelussa otetaan huomioon tieto- ja viestintäteknologiset mahdollisuudet sekä työelämärelevanssi. Palautejärjestelmää kehitetään laadunvarmistuksen tueksi. Opintojen yhteensovittamista helpotetaan opintopolkusuunnittelulla.

Laitoksilla opetuksen kehittämisen painopisteet ovat:

• Oppimistavoitteet ja oppimisen arvioinnin kriteerit kuvataan selkeästi opetusohjelmissa.
• Lisätään laadullista ja sisällöllistä palautetta numeerisen arvostelun rinnalla.
• Opiskelijat ja opettajat laativat yhteistyössä kokonaissuunnitelman opiskelijapalautteen keräämisestä ja palautteen hyödyntämisestä opetuksen suunnittelussa. Palautejärjestelmien kehittämisessä ja toteutuksessa käytetään tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuuksia.

Tiedekunnan painopisteet opetuksen kehittämisessä ovat:

• Tiedekunnan opettajille tarjotaan yliopistopedagogista koulutusta, joka sisältää myös ohjauksen sekä tietoja viestintätekniikan opetuskäytön koulutusta.
• Kandivaiheen perustutkinto-opiskelijoiden tvt-taitoja kehitetään ensisijaisesti tvt-ajokortin ja pääaineeseen liittyvien tvt-opintojen kautta. Lisäksi järjestetään kaikille tutkinto-opiskelijoille suunnattua tvt-opetusta (HumIT-kurssit ja tiedonhankinta).

Sekä tiedekunnan että laitosten yhteisiä tavoitteita ovat:

• Laaditaan ainelaitosten, tiedekunnan ja kielikeskuksen välisenä yhteistyönä opintopolkumalleja.
• Opetussuunnittelussa otetaan huomioon tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön mahdollisuudet ja hyödynnetään verkko-opetuksen tuomia mahdollisuuksia pää- ja sivuaineopintojen yhteensovittamisessa. Tieto- ja viestintätekniikan parhaiden käytäntöjen mallintamista jatketaan tiedekuntatasolla.
• Opetuksen kehittämistoiminnasta vastaa tiedekunnan opintoasiaintoimikunta. Laitoksilla tai aineryhmissä opiskelijat otetaan mukaan valmisteluryhmiin, joiden tehtävänä on opetuksen ja opiskelijavalintojen kehittäminen laitostasolla.
• Opetuksen ja opiskelun kehittämisessä huomioidaan työelämän tarpeet, jolloin hopsiin kuuluva urasuunnittelu, kandidaatti- sekä maisterivaiheen työelämäorientoivat opinnot ja/tai harjoittelu muodostavat opiskelijoita motivoivan kokonaisuuden.

Humanistisen tiedekunnan antama koulutus arvioitiin vuosina 2001–2002, jolloin Helsingin yliopistossa toteutettiin yliopiston kaikkien koulutusalojen arviointi. Arviointi suoritettiin laitos- ja oppiainetasolla siten, että koko henkilökunnalla ja kaikilla opiskelijoilla oli mahdollisuus osallistua siihen. Arvioinnista saatuja tietoja ja johtopäätöksiä on käytetty tiedekunnassa pohjana tutkinnonuudistustyössä.

Tiedekunta arvioi jatkuvasti koulutuksensa sisältöjä ja oppimisen toteutumista laitoskohtaisten palautejärjestelmien avulla. Opiskelijoiden antama palaute on pohjana uusien opintojaksojen ja kurssien suunnittelussa ja palautetta käsitellään laitoskohtaisin tavoin säännöllisesti. Erityisesti opetussuunnitelmien laatimisessa, johon myös opiskelijat osallistuvat laitoksilla säännöllisesti, otetaan huomioon saatu palaute sekä siitä tehdyt johtopäätökset.

4 Yhteiskunnallinen vuorovaikutus

Vastuullinen päivittäjä: tiedottaja

Humanistinen tiedekunta toimii tutkimuksen ja opetuksen kautta vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Pyrkimyksenä on edistää tutkimuksen ja koulutuksen vaikuttavuutta, millä on keskeinen merkitys suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin tulevaisuudelle. Parhaimmillaan humanistinen tutkimus ja opetus luovat henkistä pääomaa, jonka varassa sivistys ja kulttuuri kehittyvät, mutta joka myös auttaa löytämään suhteellisuudentajuisia ja vaihtoehdoista tietoisia ratkaisuja yksilöiden ja yhteiskuntien ongelmiin. Tiedekunnassa pidetään yllä yhteyttä työelämän edustajiin ja pyritään reagoimaan työelämän muuttuviin osaamistarpeisiin tiedekunnan oman tehtäväalueen puitteissa. Opiskelijoista koulutetaan avaraan ja kriittiseen ajatteluun kykeneviä ja päteviä tieteentekijöitä, asiantuntijoita ja opettajia yhteiskunnan, kulttuurin ja koulutuksen tarpeisiin sekä kansainvälisiin tehtäviin.

Humanistisen tiedekunnan yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen toiminta ja tavoitteet perustuvat Helsingin yliopiston strategiassa, kehittämisohjelmissa (Tutkimuspoliittinen ohjelma 2007–2009, Opetuksen ja opintojen kehittämissuunnitelma 2007–2009, Hallinnon- ja tukitoimien kehittämisohjelma 2007-2009, Henkilöstöpoliittinen ohjelma 2007–2009) sekä vuoden 2005 kansainvälisessä tutkimuksen arvioinnissa mainittuihin tavoitteisiin. Tiedekunnan omat tavoitteet on kirjattu tiedekunnan tavoiteohjelmaan.

Linkkejä:

Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kehittämisperiaatteet 2007–2009

Helsingin yliopiston yhteiskunnallinen vuorovaikutus

Helsingin yliopiston kehittämisosasto: yhteiskunnallinen vuorovaikutus

4.1 Osallistuminen alueelliseen, valtakunnalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön

Humanistisessa tiedekunnassa suurin osa alueellisesta, valtakunnallisesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä tehdään laitoksilla ja oppiaineissa.

4.1.1 Laitostaso

Helsingin yliopiston osaamistietokantojen kautta välittyy kuva toiminnasta ja asiantuntemuksesta yliopistossa. Tietokannat ovat vapaasti kaikkien käytettävissä. TUHTI- ja JULKI-tietokannat antavat kokonaiskuvan yliopiston tutkimus- ja julkaisutoiminnasta. Asiantuntijatietokanta ASTI, muun tieteellisen toiminnan tietokanta MUTI ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen tietokanta YHTI täydentävät kuvaa yliopiston osaamisesta. Tiedekunnan laitosten hankkeet, julkaisut, asiantuntijat ja toiminta löytyvät osoitteesta http://www-db.helsinki.fi/yhti/laitos.shtml kohdasta humanistinen tiedekunta.

Keväällä 2007 päätettiin Konfutse-instituutin perustamisesta humanistisen tiedekunnan Renvall-instituuttiin. Konfutse-instituutin perustamisen tavoitteena on mm. vahvistaa Kiinan yhteiskuntaa, kulttuuria ja kieltä koskevaa opetustoimintaa ja yleistä tietoisuutta. Konfutse-instituutti pyrkii siihen, että sillä on jatkossa vahva valtakunnallinen rooli ja sen toiminta hyödyttää suomalaista korkeakoulukenttää ja yhteiskuntaa laajemminkin. Instituutin perustaminen toteuttaa opetusministeriön Aasia-strategiaa ja Helsingin yliopiston kansainvälistymispyrkimyksiä.

Useat tiedekunnan laitokset ja oppiaineet osallistuvat aktiivisesti valtakunnallisiin yliopistoverkostoihin: Hilma – Naistutkimuksen yliopistoverkosto, Historian valtakunnallinen verkko-opetus, Itä- ja Kaakkois-Aasian yliopistoverkosto, Nuorisotutkimuksen yliopistoverkosto YUNET sekä Taiteiden tutkimuksen valtakunnallinen virtuaaliopetus (ks. myös Suomen virtuaaliyliopisto). Lisäksi laitokset osallistuvat kansainvälisten verkostojen toimintaan (ks. esim. The European Archipelago of Humanistic Thematic Networks). Laitosten valtakunnallisesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä saa lisätietoa laitosten verkkosivuilta.

Tiedekunnan professorit toimivat aktiivisesti eri maissa sijaitsevissa kulttuuri-instituuteissa johtajina tms. (ks. esim. Suomen Ateenan-instituutti, Suomen Rooman-instituutti, Suomen Madridin-instituutti, Suomen Saksan-instituutti ja Suomen Ranskan-instituutti).

Ks. myös B 3.10 Kansainvälinen opiskelijavaihto ja C 2.5.4 Kansainvälinen opettaja- ja tutkijavaihto.

4.1.2 Tiedekuntataso

Kuvaus humanistisen tiedekunnan toimintaympäristöstä ja keskeisistä sidosryhmistä löytyy kohdasta A 1.3 Toimintaympäristö.

• Aineenopettajankoulutuksen tutkimus- ja kehittämiskeskus

Tiedekunnassa toimii Aineenopettajankoulutuksen tutkimus- ja kehittämiskeskus (AinO-keskus). Se järjestää kielenopetukseen liittyvää koulutusta ja tapahtumia ja osallistuu aktiivisesti Suomen kielikoulutuspolitiikkaan, kotimaisiin ja kansainvälisiin kieltenopetuksen kehittämis- ja tutkimushankkeisiin ja alan seminaareihin niin kotimaassa kuin ulkomailla. AinO-keskus ylläpitää verkkoportaalia, jonka kautta tiedotetaan ja ylläpidetään yhteyksiä kielenopetuksen toimijoiden välillä yliopistoissa ja muualla yhteiskunnassa.

• Työelämäyhteydet

Tiedekunnassa kehitetään tutkintojen työelämärelevanssia vahvistamalla työelämäyhteyksiä. Tähän on panostettu esimerkiksi tiedekunnassa vuosina 2000–2004 toimineen Työllistymis- ja tietoteollisuushankkeen (TT-hanke) avulla. Hankkeen aikana kehitettiin esimerkiksi harjoittelukäytänteitä ja laajennettiin työelämäyhteistyötä lisäämällä työelämäkontakteja (ks. hankkeen loppuraportti Humanisti on rautaa!). Opiskeluun liittyvän harjoittelun kautta tiedekunta ylläpitää ja vahvistaa työelämäyhteyksiään. Tiedekunnan yritysyhteistyösivuille on työnantajille kerätty mm. tietoa työharjoittelusta sekä muista yhteistyömahdollisuuksista. Tiedekunnassa on käytössä yritys- ja harjoittelutietokanta, jota hyödynnetään yhteydenpidossa sidosryhmiin. Kannassa on lähes 900 organisaatiota ja yli 1200 kontaktihenkilöä (kevät 2007). Ks. myös kohta B 3.7 Työelämäorientaatio.

Työelämäyhteyksiä edistää myös Aineenopettajankoulutuksen tutkimus ja kehittämiskeskus (AinO-keskus). Se järjestää vuosittain kurssit Minustako opettaja? sekä Opettajana Euroopassa, joihin tulee luennoitsijoita yliopiston ulkopuolelta, mm. kouluista ja järjestöistä, ja joiden puitteissa vieraillaan pääkaupunkiseudun kouluissa. Keskus tekee tiivistä yhteistyötä Suomen kieltenopettajien liiton (SUKOL) ja pääkaupunkiseudun kieltenopettajajärjestön kanssa. Yhteistyön muotoja ovat mm. vuosittainen Euroopan kielipäivätapahtuma Kaisaniemen peruskoulussa sekä Opiskelijaklubi, jonka puitteissa vieraillaan yhteiskunnan eri tahoilla (mm. YLE, Suomen Kansallisooppera). AinO-keskus on mukana EU-hankkeessa LinE, jonka keskeisenä toimintamuotona on opiskelijaliikkuvuus sekä verkottuminen muiden eurooppalaisten kieltenopetuksen alan laitosten kanssa. Ks. myös kohta B 3.8 Aineenopettajankoulutus.

• Alumnit

Alumnitoimintaa on monella tasolla. Koko yliopiston tasolla toimii Helsingin yliopiston alumniyhdistys, joka tarjoaa jäsenilleen monipuolista toimintaa. Yliopisto tarjoaa alumneilleen myös maksuttoman verkoston, jonka avulla alumnit voivat pitää yhteyttä toisiinsa ja saavat tietoa yliopiston tapahtumista. Tiedekunta tukee laitosten alumnitoimintaa esimerkiksi vuosittain järjestetyn Humanistifoorumi-työelämätapahtuman yhteydessä. Lisäksi Humanistilehti lähetetään kaikille yliopiston alumniyhdistyksen humanistijäsenille. Laitokset järjestävät itsenäisesti ja eri tavoin omaa alumnitoimintaansa.

• Viestintä

Tiedekunnan opettajat ja tutkijat toimivat aktiivisesti erilaisissa tiedotusvälineissä asiantuntijoina, tieteen popularisoijina, kriitikkoina ja kolumnisteina. Myös tieto- ja oppikirjoja julkaistaan paljon.

Laitosten opettajat ja tutkijat saavat tiedekunnan tiedottajalta tukea tutkimustiedon levittämiseksi ja sen saamiseksi esille eri medioissa. Tiedottaja toimii myös linkkinä toimittajien ja tutkijoiden ja asiantuntijoiden välillä.

Vuosikertomuksessa raportoidaan tiedekunnan ja laitosten vuosittainen toiminta. Humanistilehdessä tuodaan tiedekunnassa tehtävää tutkimusta ja osaamista esille popularisoidusti. Pdf-versiot molemmista julkaisuista lähetetään tiedekunnan sidosryhmille yritys- ja harjoittelutietokannan kautta. Sidosryhmiä varten tiedekunnalla on myös omat yritysyhteistyösivut, jonne on esimerkiksi kerätty erilaisia yhteistyön muotoja. Sidosryhmä- ja tiedeviestinnästä voi lukea tarkemmin tiedekunnan viestintäohjelmasta. Laaja yleisö saa tietoa tiedekunnan toiminnasta myös yliopiston osaamistietokantojen kautta.

• Messut ja tapahtumat

Tiedekunta osallistuu erilaisiin opiskelijatapahtumiin kuten Uniexpoon, Studia-messuihin ja Humanisti URA -tapahtumaan. Lisäksi tiedekunnassa on vuodesta 2002 lähtien järjestetty Humanistifoorumi-työelämätapahtuma, joka on kerännyt yhteen opiskelijoita, alumneja ja työelämän edustajia.

4.2 Arviointi ja kehittäminen

Tiedekunnan ja sen laitosten harjoittamaa yhteiskunnallista vuorovaikutusta seurataan vuosittain osana toiminnanohjausjärjestelmää (vuosikertomus, tavoite- ja tulosneuvottelut). Yhteiskunnallinen vuorovaikutus on monimuotoista ja lähtökohtaisesti opettaja-, tutkija- ja asiantuntijakeskeistä. Yksittäisten opettajien ja tutkijoiden yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen laadun arviointiin käytetään henkilökohtaisen työssä suoriutumisen arviointijärjestelmää.

Sidosryhmien asenteita humanisteihin tutkittiin vuonna 2001 erityisesti työllistymisen ja yritysyhteistyön näkökulmasta. Mainostoimisto PHS Interactive ja viestintätoimisto Pohjoisranta tekivät erilaisten selvitysten ja haastattelujen pohjalta humanistisen tiedekunnan mainestrategian. Selvitystyössä käytiin läpi esimerkiksi imagokysymyksiä puolin ja toisin. Humanistien ja liike-elämän arvomaailmojen havaittiin lähestyvän toisiaan: pehmeitä arvoja arvostetaan nyt myös liike-elämässä. Tiedekunnan täytyy kuitenkin tukea opiskelijoitaan esimerkiksi antamalla heille hyviä esimerkkejä erilaisista uravaihtoehdoista.

Tiedekunnan työelämäyhteydet kirjataan yritys- ja harjoittelutietokantaan, josta saa tulostetuksi erilaisia raportteja (esim. harjoittelupaikat tiettynä ajankohtana, kontaktit jne.). Harjoittelutyönantajilla on useita vuosia ollut mahdollisuus antaa palautetta työharjoittelijoista. Työnantajakysely löytyy tiedekunnan yritysyhteistyösivuilta kohdasta työharjoittelu. Opiskelijoilta kerätään palautetta työharjoitteluista työharjoitteluraporttien muodossa. Raportit löytyvät tiedekunnan opiskelijapalveluista, jossa kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus tutustua niihin. Tiedekunnan opiskelijoiden työllistymis- ja sijoittumisseurantaa tehdään pääasiassa laitoksilla.

AinO-keskuksen toiminnan kehittämistyö perustuu yhteistyötahoilta tulevaan palautteeseen ja aloitteisiin. Keskus pyytää ja saa yhteistyö- ja toimintaehdotuksia muilta kieltenopetukseen liittyviltä toimijoilta, kuten opettajilta, järjestöiltä ja oppikirjakustantajilta. Tilaisuuksissa osallistujilta kerätään kirjallinen palaute, jota käsitellään keskuksen suunnitteluryhmässä seuraavien tilaisuuksien pohjaksi. Uusia palautejärjestelmiä on kokeiltu mm. LinE-Comenius-hankkeessa, jossa opiskelijoiden portfolioiden ja reflektioistuntojen lisäksi on käytäntönä ”kriittinen ystävä”
-menettely.

4.3 Vastuut

Yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja sen kehittämistä johtaa tiedekunnassa dekaani ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen liittyvistä tehtävistä vastaava varadekaani sekä laitoksilla laitosten johtajat. Tutkimuksen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen vastuutahoja ovat heidän lisäkseen kaikki tutkijat ja tutkimusyksiköt, laitosten viestintäyhdyshenkilöt ja tiedottaja. Opetuksen ja koulutuksen osalta vastuu on dekaaneilla, laitosjohtajilla, opettajilla, opintoasiainpäälliköllä, työelämäohjaajalla, www-suunnittelijalla ja tiedottajalla. Aineenopettajankoulutuksen osalta vastuu on aineenopettajankoulutuksesta vastaavalla varadekaanilla sekä AinO-keskuksen koordinaattorilla. Muu yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen perustuva yhteistyö velvoittaa osaltaan kaikkia tiedekuntalaisia.

C VOIMAVARAT

1 Opiskelijat yliopistoyhteisön jäsenenä

Vastuullinen päivittäjä: opintoasiainpäällikkö ja opintoneuvojat

Kaikkia opiskelijoita koskevat asiat löytyvät Alman palvelukanavalta Opiskelu, tuet ja palvelut.

1.1 Tutkinto-opiskelijat

Humanistisessa tiedekunnassa opiskelijat nähdään keskeisenä voimavarana. Lähtökohtana on, että opiskelijat ovat aktiivisia toimijoita, eivät toimenpiteiden kohteita tai asiakkaita. Opiskelija toimii opetustilanteessa vastuullisena kumppanina, sillä tavoitteena on opiskelijan oppiminen, jota opettajat tukevat. Parhaassa tapauksessa opettaja ja opiskelija ovat yhteistyöosapuolia, jolloin myös opiskelija edistää vuorovaikutustilanteissa opettajan omaa toimintaa ja tutkimusta.

Linkkejä:

Tiedekunnan opiskelijamäärätilastoja

Tilastotietoa tiedekunnan valinnoista

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta

Ylioppilaskunta-asetus 6.2.1998/116

1.2 Yhteistyö ainejärjestöjen kanssa

Tiedekunta kannustaa opiskelijoita ainejärjestötoimintaan. Ainejärjestöjen kautta tiedekunta pitää yhteyttä opiskelijoihin sekä tiedottaa ajankohtaisista asioista. Tiedekunnan opiskelijatiedotus kulkee paitsi Alma-intranetin myös ainejärjestöjen sähköpostilistojen kautta. Tiedekunta ylläpitää Almassa ainejärjestölistaa.

Tiedekunta tukee ainejärjestötoimintaa järjestämällä koulutus- ja keskustelutilaisuuksia järjestöjen toimijoille. Työelämäorientaatioyhteistyö ainejärjestöjen kanssa on sidottu pysyväisluonteisesti osaksi opintoneuvojan työtä. Yksittäisten ainejärjestöjen lisäksi tiedekunta tekee aktiivisesti yhteistyötä ainejärjestöjen kattojärjestö Humanisticum ry:n kanssa niin opinto- kuin työelämäasioissa. Humanisticum on tiedekunnalle tärkeä yhteistyötaho myös esimerkiksi hallintovaalien järjestämisessä. Tiedekunta tekee tiivistä yhteistyötä järjestöjen kanssa myös tuutoroinnin yhteydessä.

1.3 Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet

Opiskelijoilla on mahdollisuus vaikuttaa erilaisten opiskelijaorganisaatioiden kautta sekä lisäksi tiedekunta- ja yliopistohallinnossa. Yliopiston kaikissa hallintoelimissä on opiskelijaedustus: konsistorissa, tiedekuntaneuvostossa ja laitosten johtoryhmissä. Lisäksi opiskelijat ovat mukana erilaisissa toimikunnissa (ks. A 2.4.1 Tiedekunnan omat toimikunnat). Tarkempaa tietoa löytyy tiedekunnan Almasta kohdasta Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet.

Linkkejä:

Humanistisen tiedekunnan ainejärjestöt

Helsingin yliopiston osakunnat
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta

Helsingin yliopiston alumni ry.

Laitosten johtoryhmät

Tiedekuntaneuvosto

Konsistori

Yliopiston kollegio

Vaalit

2 Henkilöstö

Vastuullinen päivittäjä: hallintopäällikkö

Koko yliopistoa koskevat henkilöstöasiat löytyvät Alman palvelukanavalta Hallinto-, talous- ja henkilöstöasiat.

2.1 Strateginen henkilöstöjohtaminen

Tiedekuntaneuvosto päättää hallintojohtosäännön 24 §:n mukaan laitosten ja tiedekunnan henkilöstösuunnitelmista ja vastaa tiedekunnan henkilöstöpolitiikasta ja sen toteutumisesta yliopiston yleisen henkilöstöpolitiikan mukaisesti. Dekaanilla on hallintojohtosäännön 25 §:n mukaan kokonaisvastuu tiedekunnan henkilöstöhallinnosta ja sen toteutumisesta sekä tiedekunnan oman että yliopiston yhteisen henkilöstöpolitiikan mukaisesti. Dekaani vastaa myös siitä, että tiedekunnassa käydään vuosittain kehityskeskustelut henkilöstön kanssa. Laitoksilla edellä mainituista asioista vastaa laitoksen johtaja.

Tiedekunnan kaikissa yksiköissä noudatetaan yliopiston yhteistä henkilöstöpolitiikkaa ja palkkapolitiikkaa, jonka periaatteet on kirjattu yliopiston henkilöstöpoliittiseen ohjelmaan 2007–2009. Tiedekunnan henkilöstöpolitiikan periaatteet on kirjattu tarkemmin tiedekunnan tavoiteohjelmaan 2007–2009.

Tiedekunta päivittää henkilöstösuunnitelmansa 2007–2008 ottaen huomioon yliopiston ohjeistukset. Tiedekunta aikoo kiinnittää erityistä huomiota strategiseen henkilöstösuunnitteluun, jossa keskeisenä välineenä on laitoksittain useamman vuoden tähtäimellä laadittavat henkilöstösuunnitelmat. Laitoskohtaisesti laadittavat henkilöstösuunnitelmat pohjautuvat kunkin laitoksen strategisiin tavoitteisiin tutkimuksen ja opetuksen painotusten osalta sekä laitosten taloudellisiin resursseihin. Laitosten laatimien henkilöstösuunnitelmien pohjalta kootaan tiedekunnan henkilöstösuunnitelma, joka hyväksytään tiedekuntaneuvostossa. Sen toteutumista seurataan vuotuisissa dekaanin ja laitosten välisissä vuotuisissa tavoite/tulosneuvotteluissa.

Tiedekunta laatii pitkän aikavälin suunnitelman yliopiston professoripoolista haettavista viroista. Tiedekunnassa on määräaikaisten professuurien vakinaistamisen osalta ja joskus myös muissa yhteyksissä otettu käyttöön arviointimenettely, jossa arvioidaan eri puolilta alan tai oppiaineen tuloksia, tarpeellisuutta ja elinkelpoisuutta.

2.2 Henkilökunnan rakenne ja tehtävät

Tiedekunnassa oli vuonna 2007 henkilöstöä noin 600 henkilötyövuotta. Henkilötyövuodet ryhmittyivät seuraavasti vuonna 2006. Tiedekunnan toimintamäärärahoilla palkattu henkilökunta on pääosin virkasuhteessa ja täydentävällä rahoituksella palkattu henkilökunta työsuhteessa.

Helsingin yliopistossa otettiin v. 2000 käyttöön opetus- ja tutkimusvirkojen järjestelmä, josta sovittiin opetusministeriön hallinnonalan tarkentavassa virkaehtosopimuksessa 28.2.2000. Uudistuksen yhtenä keskeisenä lähtökohtana oli, että kaikki yliopiston opettajat tutkivat ja kaikki tutkijat (rahoituksesta riippumatta) opettavat. Virkarakenteeseen kuuluu neljännimisiä virkoja: professorit, yliopistonlehtorit, tohtoriassistentit ja assistentit (jatkokoulutusvirka). Tarkempia määräyksiä on kanslerin vahvistamassa yliopiston eräitä opetus- ja tutkimusvirkoja koskevassa johtosäännössä.

Henkilöstöpoliittisen ohjelman mukaisesti rehtori on kirjeellään 28.12.2006 antanut ohjeen yliopiston opetus- ja tutkimusvirkojen neliportaisesta rakenteesta, joka kattaa sekä toimintamäärärahoilla että täydentävällä rahoituksella palkatun opetus- ja tutkimushenkilökunnan. Tämän virkarakenteen mukaisia pääasiallisesti opetusvirkoja ovat professorin, yliopistonlehtorin ja yliopisto-opettajan virat, jotka täytetään yleensä pysyvästi toimintamäärärahalla. Tohtorikoulutettavan, tutkijatohtorin ja yliopistotutkijan virkoihin/tehtäviin liittyy sekä opetus- että tutkimustehtäviä ja virat/tehtävät täytetään määräajaksi joko toimintamäärärahalla tai täydentävällä rahalla. Virkarakenteeseen siirrytään asteittain virkojen vapautuessa.

Opettajien tehtävistä on säädetty asetuksessa korkeakoulujen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja tehtävistä (2.4.1993/309). Sen mukaan opettajan tehtävissä olevan tulee edistää alansa opetusta, ohjata opiskelijoiden opintoja, toimittaa hänelle kuuluvat kuulustelut, antaa yliopistolle tarpeelliset selvitykset opetuksestaan, julkaisutoiminnastaan, tieteellisestä toiminnastaan ja toimittamistaan kuulusteluista, hoitaa yliopiston hallintoelinten jäsenyydestä aiheutuvat ja muut hänelle kuuluvat tai määrätyt tehtävät sekä osallistua tarvittaessa kohtuulliseksi katsottavassa määrin opiskelijavalintojen hoitamiseen.

Suomen Akatemian ja muulla täydentävällä rahoituksella palkattujen tutkijoiden edellytetään osallistuvan jossakin määrin opetukseen. Akatemia suosittelee, että Akatemian rahoituksella yliopistoihin palkattujen väitelleiden tutkijoiden työtehtäviin sisällytetään opetuksen antamista siten, että opetukseen käytetty kokonaistyöaika saa muodostaa korkeintaan 5 prosenttia tutkijan vuosityöajasta ja se tapahtuu ilman eri korvausta (ks. Henkilöstön palkkaus Akatemian rahoituksella). Yliopiston ja tiedekunnan tavoitteekseen asettamassa tutkimuslähtöisessä opetuksessa tutkijoiden ja tohtorikoulutettavien panos on keskeinen.

Tiedekunnassa toimii myös runsaasti henkilökohtaisen apurahan turvin työskenteleviä tutkijoita ja tohtorikoulutettavia. Apurahatutkijoiden osalta noudatetaan yliopiston antamia ohjeita, jotka löytyvät Almasta kohdasta Apuraha. Yliopistoon palvelussuhteessa olevat tekevät apurahailmoituksen saamistaan apurahoista yliopiston kvestuurin ylläpitämään apurahailmoitusten rekisteriin.

Hallintovirkojen nimikkeet tiedekunnassa vaihtelevat paljon, amanuenssin ollessa laitosten perinteikkäin ja yleisin nimike. Kirjaston virkoja ovat kirjastonjohtaja, kirjastonhoitaja, kirjastoamanuenssi, kirjastosihteeri ja kirjastoavustaja. Muun kuin opetus- ja tutkimushenkilökunnan tehtävistä on määrätty työehtosopimuksissa, johtosäännöissä, työjärjestyksissä jne. Viime kädessä esimies määrää muun henkilökunnan tehtävistä.

2.3 Henkilökunnan rekrytointi

Rekrytoinnit ovat keskeinen tutkimuksen ja opetuksen laadunvarmistuksen sekä tiedekunnan strategisen johtamisen väline. Tavoitteena on, että tiedekunta saisi rekrytoitua parasta mahdollista henkilökuntaa. Yliopistossa tehdään rekrytointipäätökset hajautetusti tiedekunnissa tai laitoksilla hallintojohtosäännön mukaisesti. Tiedekuntaneuvosto tai dekaani päättää toimintamäärärahoilla palkatun henkilökunnan rekrytoinnista. Laitoksen johtaja tai eräissä tapauksissa johtoryhmä päättää täydentävällä ja opetusministeriön tutkijakoulurahoituksella palkatun henkilökunnan rekrytoinnista sekä sivutoimisesta tunti- ja dosenttiopetuksesta.

2.3.1 Opetus- ja tutkimushenkilökunnan rekrytointi

Tiedekuntaneuvosto perustaa kaikki tiedekunnan virat professorin virkoja lukuun ottamatta. Professorin virat perustaa ja lakkauttaa sekä niiden aloista päättää tiedekuntaneuvoston esityksestä rehtori. Tiedekuntaneuvostolle aloitteen viran perustamisesta tai jo olemassa olevan avoimen viran alan tai tehtäväpiirin muuttamisesta tai viran lakkauttamisesta tekee laitoksen johtoryhmä. Tiedekunta ja laitokset toteuttavat rekrytoinnit yksikön henkilöstösuunnitelman mukaisesti. Haettaviksi julistettavista viroista ja niihin liittyvistä virkajärjestelyistä sovitaan dekaanin ja laitosten välisissä vuotuisissa tavoite/tulosneuvotteluissa.

Tiedekuntaneuvosto päättää opetusvirkojen haettaviksi julistamisesta ja virkajärjestelyistä vuosittain joulukuussa tai tammikuussa, jolloin virat ovat haettavana helmi-maaliskuussa ja päätökset tehdään kevään aikana siten, että uudet virkasuhteet alkavat 1.8. alkaen. Professorin virkoja ja muita kuin opetusvirkoja julistetaan haettaviksi ympärivuotisesti. Kansainväliset haut ovat lisääntyneet erityisesti professorin virkojen osalta. Vähintään vuoden mittaiset sijaisuudet ja määräaikaiset virkasuhteet julistetaan myös haettaviksi.

Ulkomaisen kielen ja kirjallisuuden lehtorin ja yliopistonlehtorin virka (ns. vierailevat lehtorit) voidaan täyttää haettavaksi julistamatta (Yliopistoasetus 10 §).

Opetus- ja tutkimusvirat sekä korkeimmat hallinto- ja kirjastovirat julistetaan haettaviksi yhteisilmoituksissa, jotka julkaistaan kirjaamossa, Yliopisto-lehdessä, Helsingin Sanomissa ja Hufvudstadsbladetissa, yliopiston verkkosivuilla sekä tiedekunnan verkkosivulla kohdassa Avoimet virat ja työsuhteet. Hallintovirasto koordinoi hakuilmoitusten laatimista.

Professorin, yliopistonlehtorin ja yliopisto-opettajan virat täytetään pääsääntöisesti pysyvästi. Perustellusta syystä ne voidaan täyttää myös määräajaksi. Tohtorikoulutettavan, tutkijatohtorin ja yliopistotutkijan virkaan nimitetään 3-5 vuoden määräajaksi.

Kansleri nimittää professorit tiedekuntaneuvoston tekemän virkaehdotuksen (ehdollepanon) perusteella. Kansleri nimittää professorit myös yli kahden vuoden virkasuhteeseen (asiantuntijamenettely). Tiedekuntaneuvosto nimittää henkilöt laitoksen johtoryhmän esityksestä kaikkiin muihin opetusvirkoihin sekä ylimpiin hallinto- ja kirjastovirkoihin. Dekaani nimittää muun toimintamäärärahoilla palkatun henkilökunnan sekä opetushenkilökunnan enintään vuoden mittaiseen virkasuhteeseen. Laitoksen johtaja tai joissakin tapauksissa johtoryhmä päättää täydentävällä rahoituksella palkatun henkilökunnan ja opetusministeriön tutkijakoulurahoilla palkatun henkilökunnan nimittämisestä tai työsuhteeseen ottamisesta sekä sivutoimisesta tunti- ja dosenttiopetuksesta.

Tutkijat ja tohtorikoulutettavat rekrytoidaan tiedekunnan laitoksille pääsääntöisesti täydentävän rahoituksen turvin. Tutkijakouluihin on avoimet haut.

Virkaan voidaan nimittää enintään kuuden kuukauden ja pysyvään työsuhteeseen ottaa enintään neljän kuukauden koeajalla.

Ks. Työsuhteeseen ottaminen ja nimittäminen

2.3.2 Opetus- ja tutkimusvirkojen täyttäminen

Opetus- ja tutkimusvirkojen kelpoisuusvaatimuksista säädetään asetuksessa korkeakoulujen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja tehtävistä.

• Professorin virat

Professorin ja muiden opetusvirkojen virkojen alojen määrittely ja täyttö ovat keskeinen tiedekunnan strateginen ja laadunvarmistuksen väline.

Lainsäädännöstä ja muista säädöksistä johtuen professorin virkojen täyttö on hyvin määrämuotoista. Tiedekunta on vuoden 2004 alusta lähtien luopunut ns. tiedekuntaneuvoston laajasta kokoonpanosta professorin virantäyttöasioissa. Sen sijaan tiedekunnassa on jo vuodesta 1996 lähtien kehitetty virantäyttömenettelyä asettamalla valmisteleva virantäyttötoimikunta, joka tekee esityksen asiantuntijoista, arvioi opetustaidon ja valmistelee virkaehdotusta varten lausunnon hakijoiden tieteellisistä ja opetusansioista. Asiantuntijoita valitaan vähintään kolme, useimmiten neljä, joista ainakin puolet, yleensä pääosa, on ulkomaalaisia. Asiantuntijoilta pyydetään lausuntoa ensisijaisesti tieteellisistä ansioista, ja virantäyttötoimikunta ja tiedekuntaneuvosto arvioivat opetustaidon sekä opetus- ja muut ansiot. Pääsääntöisesti ehdolle asetettavilta edellytetään opetusnäyte (ks. Opetustaidon arviointi professorin virkojen täytössä). Virantäyttötoimikunta voi halutessaan haastatella hakijat, mutta se ei ole pakollista.

Linkkejä:

Tiedekunnan ohjeet professorin virkojen täyttämisestä

Prosessikuvaus: Professorin viran täyttö

• Yliopistonlehtorin virat

Tiedekuntaneuvosto asettaa laitoksen johtoryhmän esityksestä yliopistonlehtorin virkojen täyttöä varten virantäyttötoimikunnan, jonka kokoonpanossa kiinnitetään asiantuntemuksen lisäksi huomiota myös jääviys- ja tasa-arvokysymyksiin. Virantäyttötoimikuntaan nimetään vähintään yksi laitoksen ulkopuolinen henkilö, koska siirryttäessä opetuspainotteisista lehtorin viroista tohtorin tutkintoa edellyttäviin yliopistonlehtorin virkoihin on haluttu painottaa tieteellisten ansioiden ulkopuolista arviointia. Siksi hakijoilta pyydetään myös julkaisut. Ongelmatapauksissa on voitu pyytää lausuntoa myös ulkopuolisilta asiantuntijoilta, joiden laajemmastakin käytöstä yliopistonlehtorin virkoja täytettäessä on keskusteltu. Virantäyttötoimikunta laatii lausunnon hakijoiden tieteellisistä ja opetusansioista sekä asettaa kolme parhaana pitämäänsä hakijaa järjestykseen. Laitoksen johtoryhmä tekee lausunnon pohjalta esityksen virkaan nimitettävästä tiedekuntaneuvostolle.

Tiedekunnan ohjeet yliopistonlehtorin ja muiden opetusvirkojen täyttämisestä:

Opetustaidon arviointi lehtorin / yliopistonlehtorin ja yliassistentin / tohtoriassistentin virkojen täytössä

Virantäyttöohjeet

■ ■ ■ ■ ■ ■ ■ ■

Esittelijänä virkajärjestely- ja virantäyttöasioissa toimii hallintopäällikkö. Virantäyttöasioiden valmistelua ja käytännön toimia tiedekunnan kansliassa hoitaa hallintosihteeri.

Tärkeimmät virantäyttöihin liittyvät säädökset:

Laki korkeakoulun professorin ja apulaisprofessorin viran täyttämisestä (24.5.1991/856)

Asetus korkeakoulun professorin ja apulaisprofessorin viran täyttämisestä (20.12.1991/1581)

Asetus korkeakoulujen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja tehtävistä (2.4.1993 /309 ja siihen myöhemmin tehdyt muutokset)

Helsingin yliopiston hallintojohtosääntö (kanslerin 14.2.2003 vahvistama, muutettu 21.6.2005)

Johtosääntö Helsingin yliopiston eräistä opetus- ja tutkimusviroista (kanslerin 19.6.2000 vahvistama)

2.3.3 Dosentit

Dosenteilla on merkittävä rooli tiedekunnan opetuksen ja tutkimuksen monipuolistamisessa ja laadun turvaamisessa. Yliopistoasetuksen 8 §:n mukaan ”dosentiksi voidaan nimittää hakemuksesta henkilö, jolla on perusteelliset tiedot omalta alaltaan, julkaisuilla tai muilla tutkimuksilla osoitettu kyky itsenäiseen tieteelliseen tutkimustyöhön”. Humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto on 29.9.1998 täsmentänyt pätevyysvaatimuksia asetuksen pohjalta seuraavasti: ”Dosentilta vaaditaan sellainen haettavan dosentuurin alaan kuuluva tieteellinen tuotanto, joka vastaa tieteelliseltä merkitykseltään vähintään kahta hyvää väitöskirjaa.” Tieteellisen pätevyyden lisäksi dosentilta vaaditaan hyvä opetustaito, joka todetaan opetusnäytteen ja muiden opetusansioiden perusteella. Muilta kuin ulkomaalaisilta vaaditaan yliopiston opettajalta edellytettävä suomen ja ruotsin kielen taito.

Dosentuurihakemuksen vireille panemisesta ja dosentuurin alasta tulee neuvotella laitoksen johtajan ja oppiaineen professorin kanssa. Dosentuureihin liittyviä asioita hoitavat tiedekunnan kansliassa tiedesihteeri sekä jatko-opintosuunnittelija. Hakemuksista pyydetään erilliset lausunnot kahdelta asiantuntijalta. Ehdotusta asiantuntijoista pyydetään laitoksen johtajalta. Laitoksen johtoryhmä asettaa opetustaidon arviointia varten opetustaitolautakunnan, jonka tehtävänä on järjestää ja arvioida opetusnäyte sekä kirjoittaa lausunto hakijan opetusansioista.

Dosentit nimittää kansleri tiedekuntaneuvoston esityksestä. Humanistisessa tiedekunnassa on tällä hetkellä yli 300 dosenttia.

Linkkejä:

Dosenttiasiat

Dosenttiasiat Almassa

Dosentuurin hakijoiden opetustaidon arviointi

Prosessikuvaus: Dosentuurihakemuksen käsittely humanistisessa tiedekunnassa

2.3.4 Muu henkilökunta

Hallinto- ja kirjastovirat julistetaan pääsääntöisesti haettaviksi yliopiston sisäisellä ilmoituksella. Hakuprosessista ja hakuilmoituksen laatimisesta on tarkemmin henkilöstöosaston sivuilla Almassa kohdassa Rekrytointi. Tiedekunta ja laitokset voivat ilmoittaa henkilöstöpooliin avoinna olevat ja avoimeksi tulevat virat ja tehtävät sekä määräaikaiset virkasuhteet ja tehtävät sekä tiedustella, onko henkilöstöpooliin ilmoittautunut virkaan tai tehtävään soveltuvia henkilöitä. Työsopimussuhteiset tehtävät julistetaan haettaviksi kuten virat.

2.4 Palkka- ja palvelussuhdeasiat

2.4.1 Palkan määräytyminen

Tiedekunta noudattaa yliopiston yhtenäistä palkkapolitiikkaa, jonka mukaan henkilöstöä kohdellaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Yliopistoissa on 1.1.2006 lukien otettu käyttöön tehtävien vaativuuteen ja henkilökohtaiseen työstä suoriutumiseen perustuva palkkausjärjestelmä, joka korvaa aiemmin voimassa olleet virkasuhteisten A-palkkataulukot ja työsuhteisten työsopimusten palkkaliitteet. Palkkausjärjestelmän piiriin kuuluvat kaikki yliopistoon palvelussuhteessa olevat työntekijät, niin vakituiset kuin määräaikaisetkin; ulkopuolelle jäävät ainoastaan työnantajavirkamiehet sekä harjoittelijat ja tukityöllistetyt. Jokaiselle työntekijälle on määrätty esimies, jonka kanssa hän käy tehtävien vaativuutta ja henkilökohtaista suoriutumista koskevat keskustelut. Arvioinnit tallennetaan sähköiseen UPJWeb-järjestelmään, josta palkanmaksua varten tarvittavat tiedot siirretään henkilötietojärjestelmään. Tietoa palkkausjärjestelmästä (UPJ) löytyy Almasta kohdasta Uusi palkkausjärjestelmä pähkinänkuoressa. Käsikirja palkkausjärjestelmästä on kohdassa UPJ-käsikirja.

Ks. tarkemmin tiedekunnan perehdytyskansio kohta 5.1 Palkkaus ja palkanmaksu

2.4.2 Työaika

Henkilökunnan työajassa noudatetaan opetushenkilökunnan osalta kokonaistyöaikaa ja muun henkilökunnan osalta virastotyöaikaa. Työajoista on sovittu työaikasopimuksessa. Lisätietoa löytyy valtiovarainministeriön verkkosivuilta kohdasta Työaika.

Opettajien vuosittainen työsuunnitelman mukainen työaika on 1600 tuntia. Sen toteutumista seurataan työsuoritusten ja -tulosten eikä ajan tai ajanjaksojen perusteella. (esim. uuteen palkkausjärjestelmään liittyvät arvioinnit). Työsuunnitelmia laadittaessa otetaan huomioon opettajien osallistuminen opetus-, tutkimus- ja muihin tehtäviin. Tavoitteena on työjärjestelyjen joustavuuden lisääminen, tutkimusedellytysten parantaminen, tutkimuspohjaisen opetuksen kehittäminen kaikkien opettajien osalta sekä uusien kannustavampien opetus- ja opiskelumuotojen kehittäminen.

Tiedekunta päivittää ohjeet kokonaistyöajan soveltamisesta. Laitoksilla tulee tehdä opettajien kokonaistyöaikaa koskevat sopimukset kirjallisina.

2.4.3 Sivutoimet

Ennen virkaan/virkasuhteeseen nimittämistä tai työsuhteen solmimista virkamiehen/työntekijän tulee antaa selvitys sivutoimistaan ja esimiehen tulee selvittää mahdollisuudet niiden jatkamiseen. Jokaisen virkamiehen/työntekijän on haettava sivutoimilupaa, jos sivutoimeen käytetään työaikaa tai tehtävä sivutoimi-ilmoitus, jos siihen ei käytetä työaikaa. Sivutointa ei pidä hoitaa ennen kuin siihen on myönnetty lupa.

Sivutoimilupapäätöksen tekee yliopiston rehtori hallintoviraston lakimiehen esittelystä. Sivutoimilupahakemukseen tarvitaan esimiehen ja dekaanin puolto. Sivutoimilupa voidaan antaa myös määräajaksi tai rajoitettuna. Sivutoimi-ilmoitukset hyväksyy tiedekunnan dekaani. Myös niihin tarvitaan esimiehen puolto. Esimies voi aina pyytää selvitystä voimassa olevan sivutoimiluvan tai sivutoimi-ilmoituksen edellytyksistä.

Yliopiston määräykset, ohjeet ja lomakkeet sivutoimihakemuksen tai sivutoimi-ilmoituksen tekemistä varten löytyvät Almasta. Tiedekunnan kansliassa sivutoimiin liittyvistä asioista saa lisätietoja hallintopäälliköltä, jolle sivutoimi-ilmoitukset ja sivutoimilupahakemukset toimitetaan sen jälkeen, kun niihin on saatu esimiehen puolto.

Sivutointa koskevat säännökset ovat luettavissa Finlex-tietokannasta:

Valtion virkamieslaki (750/94) 18 §

Valtion virkamiesasetus (971/94) 18 §

Työsopimuslaki (55/2001) 3. luku 3 §

Hallintolaki (2003/434)

2.5 Henkilöstön kehittäminen

2.5.1 Perehdyttäminen

Perehdyttämällä edistetään sekä yksittäisen työntekijän että koko työyhteisön työtyytyväisyyttä. Uuden työntekijän tullessa töihin tiedekuntaan, työyhteisö huolehtii siitä, että uusi kollega tutustuu työympäristöön, työoloihin ja oman työyhteisönsä tavoitteisiin, toimintaan ja tapoihin. Uuden työntekijän perehdyttämisestä työtehtäviinsä vastaa ensisijaisesti työntekijän esimies.

Tiedekunnalla on ollut vuodesta 2003 oma perehdytyskansio, joka jatkossa toimii tiedekunnan toimintakäsikirjaa täydentävänä perehdytysmateriaalina. Laitoksilla voi olla omia perehdytyskansioitaan tai muuta perehdytysmateriaalia (esim. tiedekunnan kansliassa on tehty Kanslian aakkoset uudelle työntekijälle).

Tiedekunta on pyrkinyt järjestämään uusille työntekijöilleen tervetulotilaisuuden kerran vuodessa sekä koulutusta uusille hallintoelinten jäsenille. Tilaisuuksista tiedotetaan hum-tdk -sähköpostilistalla ja Almassa kohdassa Henkilöstön perehdytys ja henkilöstökoulutus. Helsingin yliopiston henkilöstöosasto järjestää uusille työntekijöille kolme kertaa vuodessa perehdytyspäivän. Tietoa tilaisuudesta löytyy Almasta kohdasta Tervetuloa yliopistoon -tilaisuus.

Linkkejä:

Perehdyttäminen

Perehdyttämisohjelma

Uuden työntekijän tärkeimmät linkit

2.5.2 Henkilöstökoulutus ja johtamisen tukeminen

Tiedekunnan tavoitteena on, että henkilökunta on osaavaa ja motivoitunutta. Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämisyksikkö järjestää henkilöstökoulutusta yliopiston henkilökunnalle. Tiedekunta järjestää myös omaa henkilöstökoulutusta, esim. yliopistopedagogiikan perusteet (ks. myös D 2.1 Opetuksen yliopistopedagoginen tuki), josta vastaavat tiedekunnan pedagogiset yliopistonlehtorit. Verkko-opetuksen suunnittelija vastaa tieto- ja viestintätekniikan opetus- ja tutkimuskäytön kehittämisestä tiedekunnassa. Hän huolehtii siihen liittyvän henkilöstökoulutuksen koordinoinnista ja kouluttamisesta yhteistyössä Opetusteknologiakeskuksen kanssa (lisätietoja Almasta kohdasta Atk ja tvt -tukipalvelut (HumIT)). Tiedekunnan hallintopäällikkö toimii koulutusyhdyshenkilönä, jolle voi esittää toivomuksia sekä koko yliopiston että tiedekunnan tasolla järjestettävästä koulutuksesta.

Johtamisen kehittämisestä kiinnostuneille on tehty Hyvän työyhteisön rakentaminen ja johtaminen -työkalu, joka auttaa työyhteisön analysoinnissa ja kehittämiskohteiden valinnassa. Henkilöjohtamisen käsikirja on laadittu yliopistossa tapahtuvaa henkilöjohtamista varten.

Muita Alma-linkkejä:

Henkilöstön kehittäminen ja koulutus

Tietoa henkilöstökoulutuksesta

Helsingin yliopiston koulutustuki työyhteisöille

Opetuksen tueksi

2.5.3 Kehityskeskustelut

Esimies ja työntekijä käyvät kerran vuodessa kehityskeskustelut yliopiston antamien ohjeiden mukaisesti. Keskustelussa tarkastellaan työntekijän omaa ammatillista osaamista ja sen kehittämistä sekä sovitaan tavoitteista seuraavalle vuodelle. Esimiehen kanssa käydään joko erikseen tai kehityskeskustelun yhteydessä uuden palkkausjärjestelmän edellyttämät tehtävien vaativuuden ja henkilökohtaisen työsuorituksen arviointia koskevat keskustelut.

Alma-linkkejä:

Kehityskeskustelut

Kehityskeskusteluissa käytettävät lomakkeet

Kehityskeskusteluohje esimiehille

2.5.4 Kansainvälinen opettaja- ja tutkijavaihto

Opettajat ja tutkijat voivat kehittää omaa ammatillista osaamista kansainvälisen liikkuvuuden avulla. Opettaja- tai tutkijavaihtoon lähtevien osalta tukipalvelut sisältävät ohjelmakohtaista neuvontaa ja apurahojen myöntämistä sekä saapuvien osalta ohjeistusta myös maahantuloon liittyvissä asioissa. Helsingin yliopiston opintoasioiden yksikössä ylläpidetään Opettaja- ja tutkijavaihdon sivuja. Saapuvalle tutkijalle tai opettajalle löytyy käytännön ohjeistusta niin maahantulomuodollisuuksista kuin yliopiston käytännöistä International Staff Services -sivuilta..

2.6 Henkilöstön hyvinvointi, terveys ja työolot

Työyhteisön hyvinvoinnin ylläpitäminen on paitsi esimiesten myös jokaisen työntekijän vastuulla. Yliopistossa on keskitetysti järjestetty työterveyshuolto ja työsuojelutoiminta.

Henkilöstö- ja lakiasiain osasto seuraa henkilöstön hyvinvointia ja työtyytyväisyyttä muutaman vuoden välein toistettavilla työtyytyväisyyskyselyillä. Yliopistossa on laadittu ohjeita erilaisiin työyhteisössä mahdollisesti ilmeneviin ongelmiin. Esimiehet ovat vastuussa siitä, että tällaiset tilanteet tunnistetaan ja niihin reagoidaan. Almasta löytyy myös ohjeita työyhteisön ongelmatilanteisiin.

Helsingin yliopisto järjestää henkilökunnalleen ennalta ehkäisevän työterveyshuollon ja yleislääkäritasoisen sairaanhoidon. Työterveyshuoltopalveluiden tuottaja on Mehiläinen Oy. Ks. myös Almasta Työterveyspalvelut.

2.6.1 Työsuojelu

Työsuojelun tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittoja (laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta, työturvallisuuslaki, työterveyshuoltolaki).

Helsingin yliopistossa työsuojelun piiriin kuuluvat kaikki yliopistossa tai sen tiloissa työskentelevät: virka- ja työsuhteiset, apurahan saajat, opiskelijat niiltä osin kun he suorittavat työharjoittelua tai siihen rinnastettavaa tehtävää sekä kaikki muut sellaiset henkilöt, joille on myönnetty oikeus työskennellä yliopiston tiloissa palkkarahoituslähteestä riippumatta. Helsingin yliopistossa toimii työnantajan valitsema työsuojelupäällikkö, työntekijöiden valitsemat työsuojeluvaltuutetut sekä työnantajan ja työntekijöiden edustajista koostuva työsuojelutoimikunta. Laitoksilla voi olla omia työsuojeluyhdyshenkilöitään.

Alma-linkkejä:

Työsuojelu

Toimintaohje sisäilmasto-ongelmien ratkaisemiseksi

Toimenpiteet onnettomuus- ja vaaratilanteissa

2.6.2 Työyhteisön tukeminen ja muu työhyvinvointi

Työkyky rakentuu terveydestä, toimintakyvystä ja osaamisesta. Siihen vaikuttaa työympäristö, työyhteisö ja esimiestyön laatu. Työkyvyssä on kyse myös ihmisen voimavarojen ja työn välisestä yhteensopivuudesta ja tasapainosta.

Työhyvinvointitoiminta voi olla työyhteisön tai työn kehittämistä, henkilöstön liikkuvuutta edistävää toimintaa, työnohjausta, liikuntaa tai kuntoutusta. Se voi olla myös muuta työssä jaksamisen tukemista tai esimiestyön tukemista. Työhyvinvointitoimintaan osallistuvia ryhmiä voidaan koota samalta työpaikalta tai ryhmät voivat olla laitosrajoja ylittäviä. Esimiehen mukana olo tai tuki toiminnalle on välttämätön.

Kun laitos tai työyhteisö on määritellyt tavoitteet, suunnitellut työhyvinvointitoiminnan yksityiskohdat ja arvioinut kustannukset, se voi hakea tukea kustannuksiin henkilöstö- ja lakiasiain osastolta. Tukea myönnetään vain kerran vuodessa. Työyhteisön kehittämiseen voi hakea tukea tyky-rahoituksen hakukaavakkeella.

Työantajan ja työterveyshuollon toimenpiteiden lisäksi työntekijän työssä selviytymistä voidaan parantaa ja työkyvyttömyyden uhkaa ehkäistä Valtiokonttorin ja Kansaneläkelaitoksen järjestämällä kuntoutuksella. Työkyvyn kartoitus ja toimenpiteistä sopiminen sekä työn uudelleen järjestäminen selvitetään ja toteutetaan ensisijaisesti omalla työpaikalla.

Linkkejä:

Työhyvinvointi

Työterveyshuollon toimintasuunnitelma

Kuntoutus

Työkyvyn kartoitus ja toimenpiteistä sopiminen

Päihdeohjelma

Työnohjaus

Tyky-toiminta (Työterveyslaitos)

Kaiku-työhyvinvointiohjelma (Valtiokonttori)

Menettelytapoja työyhteisön ongelmatilanteissa

Ergonomia ja fysioterapia

2.7 Tasa-arvon edistäminen

Tiedekunta noudattaa yliopiston tasa-arvosuunnitelmaa ja syrjinnän vastaista suunnitelmaa. Tiedekunnan laitokset ja kanslia ovat nimenneet tasa-arvoyhdyshenkilöt, joiden tehtävänä on tiedottaa tasa-arvoasioista yksiköissään. Yhdyshenkilö voi myös tarvittaessa ohjata apua tai neuvoja tarvitsevan henkilön tasa-arvovastaavan, työsuojeluvaltuutetun tai luottamusmiehen puheille. Tasa-arvoyhdyshenkilöiden verkostoa koordinoi tasa-arvovastaava, jonka tehtäviin kuuluu mm. neuvoa, tiedottaa ja kouluttaa tasa-arvoasioissa. Koko yliopiston tasa-arvotyötä ohjaa yliopiston tasa-arvotoimikunta, mutta tasa-arvon edistäminen kuuluu jokaiselle yliopistoyhteisön jäsenelle. Tasa-arvon tulee olla osa kaikkea päätöksentekoa ja valmistelua. Tasa-arvon edistämiseksi yliopisto järjestää tasa-arvokoulutuksia ja -tilaisuuksia.

Epäasiallisen kohtelun ja häirinnän ehkäisemiseksi yliopistolla on ohjeet, joita noudatetaan epäasiallisen kohtelun tilanteiden selvittämisessä. Ohje on tarkoitettu menettelytapaohjeeksi työssä ja opiskelussa epäasiallisen kohtelun ja häirinnän kohteeksi joutuneelle, esimiesasemassa toimiville ja työ- ja opiskeluyhteisön jäsenille.

Lisätietoa: Tasa-arvotyö yliopistossa

2.8 YT-menettely ja muut henkilöstön vaikuttamismahdollisuudet

Yliopiston, tiedekunnan ja laitosten tasolla on käytössä lakisääteinen yhteistoimintamenettely (YT), jonka tarkoituksena on kuulla henkilökuntaa hyvissä ajoin ennen asian ratkaisua (ks. Sopimus yhteistoiminnasta Helsingin yliopistossa). Tiedekuntatason YT-menettelyä varten on nimetty YT-edustajat, jotka kutsutaan mm. laitosten johtajien kokoukseen ja erilaisiin valmisteluryhmiin, silloin kun käsiteltävät asiat liittyvät henkilökunnan asemaan. Laitostasolla YT-menettelyä vastaavat henkilökunnan kokoukset, joita järjestetään yleensä useamman kerran vuodessa. Tietoa oman laitoksen käytännöistä saa laitoksen johtajalta. Tiedekunnan laitoksille lähettämissä erilaisissa ohjekirjeissä (esim. tts, henkilöstösuunnitelmat ja muut henkilöstöasiat, organisaatiomuutokset, tila-asiat yms.) on maininta, mikäli jokin asia edellyttää YT-menettelyä. Esittelijöiden ja valmistelijoiden velvollisuutena on huolehtia myös siitä, että YT-menettelyä noudatetaan asioissa, jotka sitä edellyttävät.

Henkilökunnalla ja opiskelijoilla on yliopistossa monenlaisia vaikutusmahdollisuuksia ja -kanavia. Yliopiston vaalit pidetään joka kolmas vuosi ja eri henkilöstöryhmillä on kaikissa hallintoelimissä (konsistori, tiedekuntaneuvosto, laitosten johtoryhmät) edustuksensa. Kaikki tiedekuntalaiset voivat vaikuttaa asioihin hallintoelimiin valittujen jäsenten kautta. Tiedekuntaneuvostossa käsiteltävistä asioista voi ottaa yhteyttä asian esittelijään tai tiedekuntaneuvoston puheenjohtajaan eli dekaaniin. Laitoksilla, tiedekunnan tasolla ja koko yliopistossa on monenlaisia valmisteluryhmiä ja -toimikuntia, joissa asioihin voi tehokkaasti päästä vaikuttamaan.

Lisätietoa Almassa:

Yhteistoiminta

Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet

3 Rahoitus

Vastuullinen päivittäjä: talousasioista vastaava suunnittelija

3.1 Rahoituslähteet

3.1.1 Budjettirahoitus

Opetusministeriön yliopistoille kohdentama budjettirahoitus muodostaa suurimman osan tiedekunnan kokonaisrahoituksesta. Tiedekunnan saama rahoitus koostuu kolmesta osasta: perusrahoitus, tuloksellisuusrahoitus ja hankerahoitus. Perusrahoituksen määrään vaikuttavat mm. maisterin ja tohtorin tutkintojen tavoitteet ja vuodesta 2008 kandidaatin tutkintojen tavoitteet. Tuloksellisuusrahoitus perustuu suurimmalta osalta suoritettuihin maisterin ja tohtorintutkintoihin, vuodesta 2008 alkaen myös suoritettuihin kandidaatin tutkintoihin sekä avoimen yliopiston opetukseen. Hankerahoitusta myönnetään muun muassa. tutkintorakenteen muutosten toteuttamiseen, opiskeluprosessien kehittämiseen ja opettajankoulutukseen. Ks. Yliopiston sekä tiedekunnan budjetin koostumuksen kuvaus.

Lisätietoa:

Kenen yliopisto? – Tutkimus yliopistojen valtionohjauksesta, markkinaohjautuvuudesta ja itseohjautuvuudesta suomalaisessa yliopistojärjestelmässä

3.1.2 Täydentävä rahoitus

Täydentävän rahoituksen osuus tiedekunnan kokonaisrahoituksesta vuonna 2007 oli noin 18 % eli 7,8 miljoona euroa. Suomen Akatemian osuus tästä vuonna 2007 oli 62 %.

3.2 Rahanjaon periaatteet

Rehtori päättää yliopiston sisällä budjettivarojen kohdentamisesta tiedekunnille. Konsistori päättää rahanjakomallista sekä tuloksellisuusrahan ja yliopistollisten tehtävien vaikutuksesta rahanjakoon. Suuri osa rahasta on jo opetusministeriössä korvamerkittyä rahaa kuten tutkijakoulut ja suurin osa hankerahoituksesta.

Tiedekunnassa tiedekuntaneuvosto päättää tiedekunnan budjettivarojen jakamisen perusteista ja dekaani päättää varojen jaon.

Täydentävä rahoitus menee suoraan sitä hakeneelle laitokselle/tutkijalle. Rehtori perii täydentävästä rahoituksesta 6 % yleiskustannusosuuden.

3.2.1 Suuntaviivat, jakomalli

Tiedekunta saa suurimman osan rahastaan konsistorin mallin kautta (ks. Yliopiston rahanjakomallin kuvaus tiedekunnan näkökulmasta).

Tiedekunnan sisällä määrärahanjaon periaatteet perustuvat tiedekunnan strategiaan. Määrärahanjaon suuntaviivat valmistellaan dekaanin asettamassa suunnitteluryhmässä. Esitystä käsitellään myös laitosjohtajien kokouksissa, jossa myös YT-edustajat mukana. Valmisteluaineisto on avoimesti luettavissa myös tiedekunnan www-sivuilla: http://www.helsinki.fi/hum/tdk/talous/talsu_luettelo.html

Menettelyn kuningasajatuksena on, että suuntaviivat pitää rakentaa strategisella tasolla, jonka jälkeen pitää jäädä neuvotteluvaraa tavoiteneuvottelukierrosta varten. Suuntaviivoihin yleensä myös kirjataan kriteerit erityisen strategisen rahan sekä hankerahoituksen jakoa varten.

Tiedekunnan jakomalli on tarkemmin kuvattu määrärahan jaon suuntaviivapäätöksen liitteessä. Malli koostuu perusrahasta (90 %), joka pyritään pitämään ennakoitavissa olevana, sekä tuloksellisuusosasta (10 %), jonka osuus riippuu eri indikaattoreista. Mallin tuloksellisuusosassa tärkeä periaate on, että indikaattorit eivät ole pelkkiä tuloslukuja, vaan niitä tarkastellaan suhteutettuina resursseihin tai keskeisiin tavoitteisiin (esim. suoritetut tutkinnot suhteessa viisi vuotta sitten aloittaneisiin).

Mallilla vuosittain jaettavan rahan taso riippuu tiedekunnan kokonaismäärärahasta ja siitä, minkä verran tarvitaan varoja hankkeisiin, jotka ovat yleensä korvamerkittyjä sekä yhteisesti rahoitettaviin kohteisiin (mm. tilamäärärahoista puuttuva osa, kirjasto ja kanslia). Dekaanin strateginen raha (5 %) otetaan myös päältä pois mallilla jaettavasta rahasta. Se on kuitenkin viime vuosina jouduttu käyttämään pääosin laitosten määrärahavajausten kattamiseen.

Rahanjakomalliin sisältyy myös tila- ja atk-kustannusten kohdentaminen. Tilakustannusten kohdentamislaskelma perustuu tasapainoon hyväksyttävän käytön ja todellisten kulujen välillä. Hyväksyttävä käyttö lasketaan työnantajavelvoitteen (henkilötyöhuoneet, ml. tutkijat) ja opetustilojen tuloksellisen käytön perusteella (opintosuoritusten määrä). Menettelyn kautta tasoitetaan laitosten välisiä eroja tilaresurssien osalta. Veloituksen kautta vahvistetaan tilankäytön kustannustietoisuutta. Katso tarkempi kuvaus: http://www.helsinki.fi/hum/tdk/talous/05tila_selitys.txt

Atk-kustannusten kohdentamislaskelma perustuu tasapainoon tulosten perusteella "oikeutetun" käytön ja todellisen kulutuksen välillä. Malli suosii laitoksia, jotka ovat investoineet omaan laiteympäristöön, koska heillä silloin on vähemmän kohdennettuja kustannuksia (esim. vähempi atk- asemien käyttö). Myös jos laitos saavuttaa tuloksensa pienemmällä henkilökunta- ja opiskelijamäärällä, kohdennettu veloitus on pienempi. Katso tarkempi kuvaus: http://www.helsinki.fi/hum/tdk/talous/05atk_selitys.txt

3.2.2 Tulosneuvottelut

Tavoite/tulosneuvottelut dekaanin ja laitosten välillä käydään syys- lokakuun aikana. Neuvottelut pidetään laitoksella, jolloin tilaisuus antaa samalla tiedekunnan johdolle ja virkamiehille luontevan mahdollisuuden tutustua laitoksen arkiseen ympäristöön. Laitokselta neuvotteluun osallistuu esimies, amanuenssi (tai vastaava), yksi keskiryhmän ja yksi opiskelijoiden edustaja. Usean oppiaineen laitoksella lisäksi mukana on eri oppiaineiden edustajat. Tiedekunnan edustajina neuvotteluihin osallistuvat dekaani ja tarpeen mukaan varadekaanit, hallintopäällikkö, tiedesihteeri, opintoasiainpäällikkö ja suunnittelija.

Neuvottelujen saatekirjeessä kerrotaan, mitä aihepiirejä tulosneuvotteluissa tullaan käsittelemään. Aiheet liittyvät yleisesti talouteen ja toimintaan, mutta mukana voi olla myös yksittäisiä ajankohtaisia kysymyksiä. Keskustelujen lähtökohtana pidetään laitoksen tavoiteohjelmaa, jolloin esiin voidaan nostaa myös laitoskohtaisia erityiskysymyksiä.

Vaikka tiedekunnan rahanjakomalliin ei sisälly keskitettyä palkkabudjettia, laitoksilta pyydetään neuvottelujen ja dekaanin määrärahapäätöksen taustaksi seuraavan vuoden alustavat palkkabudjetit. Tällä pyritään turvaamaan työantajavelvoitteiden hoitaminen. Neuvotteluissa sovitaan myös laitosten henkilöstösuunnitelmien toteuttamisesta (mm. virkojen haettavaksi julistamisesta ja virkajärjestelyistä). Neuvottelutilaisuutta varten dekaani lähettää alustavan määrärahalaskelman, joka perustuu tiedekuntaneuvoston hyväksymiin suuntaviivoihin.

Linkki: Tulosneuvottelujen saatekirje (2.11.2006)

3.2.3 Määrärahan jakopäätös käytännössä ja siitä tiedottaminen

Tiedekuntaneuvosto päättää tiedekunnan määrärahan jakamisen perusteista. Dekaani toteuttaa varsinaisen määrärahan jaon.

Dekaanin päätös laskelmineen ja erittelyineen lähetetään laitosten johtajille sekä hallinnon yhdyshenkilöille. Tähän liittyvä aineisto pidetään esillä valmisteluvaiheessa toiminta- ja taloussuunnittelun aineistosivulla, minne myös päätöstiedot kerätään. Lisäksi aineisto on suppeammalla valikoimalla saatavilla tiedekunnan sivuilla Almassa kohdassa Määrärahan jako vuodelle 2007.

Määrärahan käytön ohjeita laitoksille annetaan tiedekunnan taholta vain hankkeisiin tai muun määrärahan erittelyyn liittyen. Kvestuurin ohjeiden oletetaan riittävän laitostason budjetointiin ja määrärahan seurantaan.

Humanistisella tiedekunnalla ei ole keskitettyä palkkabudjettia, vaan kukin laitos budjetoi palkat itse. Helsingin yliopiston hallintojohtosäännön mukaisesti laitoksen johtoryhmän tehtävänä on päättää laitokselle osoitettujen määrärahojen ja muiden voimavarojen käyttöperiaatteista (31 § 6). Päätös on tehtävä esittelymenettelyn mukaisesti.

Linkkejä:

Määrärahan jaon rakenne tiedekunnassa

Määrärahan jaon suuntaviivat

4 Tila-asiat

Vastuullinen päivittäjä: tila-asioista vastaava suunnittelija

4.1 Strategia

Yliopiston toimitilaohjelma ja siihen liittyvät kampuskohtaiset toimenpideohjelmat vahvistetaan konsistorissa noin kolmen vuoden välein. Nämä strategiat lähestyvät tila-asioita kampus- ja kiinteistötason tarkkuudella. Sen kautta myös eriytyvät strategisen tason ratkaisut (esim. kampusjako). Investointisuunnitelma ja muut sen tasoiset tila-asioiden päätökset valmistellaan yliopiston toimitila- ja rakennusasioiden toimikunnassa.

Tiedekunta päivittää aina tarpeen mukaan oman tilasuunnitelmansa, joka toimii aloitteena yliopiston investointisuunnitelman laatimisen yhteydessä. Tarkemmat tilasuunnitelmat laaditaan erityisesti muuttojen tai peruskorjausten yhteydessä.

Tiedekunnan tavoiteohjelman mukaisesti laitokset ja niiden oppiaineet keskitetään pääosin kolmeen kiinteistöön Unioninkadun varrelle: Päärakennukseen, Topeliaan ja Metsätaloon.

Tiedekunnan tavoiteohjelmaan on myös kirjattu linjanvetoa koskien tilankäytön laadullisia näkökohtia. Siinä asetetaan tavoitteeksi, että tutkimus-, opetus- ja oppimisympäristöjä tulee kehittää kiinteässä yhteydessä laitosten toimintaan. Lisäksi tavoitteeksi asetetaan, että tutkijoiden tilat tulee sijoittaa laitosten yhteyteen tai läheisyyteen.

Lisäksi tavoiteohjelmassa käsitellään kirjastotoimintaa tilanäkökulmasta, mm. toteamalla, että kirjastotilat tulee olla toimivat eri käyttäjäryhmien näkökulmasta. Tavoitteeksi on myös asetettu, että kirjaston toimipaikkojen määrää tulee vähentää.

Tilasuunnitelmat vaikuttavat konkreettisesti toiminnan laatuun, koska toimivat tilat luovat puitteet toiminnalle. Tämä vaikuttaa opetukseen, tutkimukseen sekä hallintoon.

Linkkejä:

Yliopiston toimitilaohjelman luonnos ja sen käsittely konsistorissa

Humanistisen tiedekunnan tavoiteohjelma 2007–2009

4.2 Tila-asiat käytännössä

Tila-asioiden yleinen määräysvalta kuuluu rehtorille, joka kuitenkin on delegoinut asian teknisen osaston johtajalle. Laitosten sijainti ja tilatarpeet ratkaistaan yhteistyössä teknisen osaston ja tiedekunnan asianosaisten tahojen edustajien kesken. Tiedekunnan sisällä tila-asioista päättää dekaani.

Lisätilojen hankkiminen laitoksille tai tiloista luopuminen hoidetaan käytännössä teknisen osaston kautta. Kunkin laitoksen edustajat pystyvät seuraamaan tilojaan yliopiston tilarekisteristä (vaatii käyttäjätunnuksen ja salasanan).

Yliopiston kampuskartasta näkee tiedekunnan kiinteistöjen sijainnin. Ks. myös tiedekunnan käytössä olevien kiinteistöjen kuvallinen esittely.

4.3 Tilakustannukset

§ Rehtorin päätös veloituskäytännöstä, indeksivuosi, lisätilat

Yliopiston sisällä tilakustannukset veloitetaan määräajoin laitoksilta. Tiedekunnan saama budjetti sisältää tietyn summan tilakustannuksia varten. Tiedekunnan tilantarve kuitenkin on suurempi kuin mihin annettu budjetti riittää, joten ylimenevä osa rahoitetaan tiedekunnan toimintamenoista.

§ Tiedekunnan päätös tilakustannusten tuloutuksen ja veloituksen menettelystä

Tiedekunnan määrärahanjaon yhteydessä tilakustannukset kohdennetaan edelleen laitoksille laskelmalla, joka tähtää tasapainoon hyväksyttävän käytön ja todellisten kulujen välillä. Hyväksyttävä käyttö lasketaan työnantajavelvoitteen (henkilötyöhuoneet 10 m2, tutkijat 5 m2) ja opetustilojen tuloksellisen käytön perusteella (opintoviikkomäärä).

Rahanjakomallissa käytetyt tilakustannusten laskentaperusteet on selostettu määrärahan jaon suuntaviivojen liitteessä. Koska tämän tilitekninen käsittely on uutta ja hieman poikkeaa muusta määrärahan käsittelystä, siitä on oma ohjeensa.

Linkkejä:

Tiedekunnan tilakustannusten kohdentaminen

Ohje tilakustannusten veloitusmenettelystä

Tiedekunnan sisällä tapahtuva tilakustannusrahan muodostumisen kaavioesitys

Yliopiston toimitilaohjelman luonnos

D HALLINTO- JA TUKIPALVELUT

1 Tutkimuspalvelut

Vastuullinen päivittäjä: tiedesihteeri

Humanistisessa tiedekunnassa tutkimuksen ja jatkokoulutuksen kehittämisestä vastaa Tutkimus- ja jatkokoulutustoimikunta, jonka puheenjohtajana toimii tutkimuksesta vastaava varadekaani. Tutkimusasioista esittelijänä toimii tiedesihteeri. Tiedekunnan tutkimusasioiden apuna toimii myös keskustakampuksen palvelukeskuksen projektihallintoyksikkö Topelia (Unioninkatu 38 D), joka palvelee laitoksia ja tutkimusprojekteja erityisesti henkilöstö- ja taloushallintoon liittyvissä kysymyksissä.

1.1 Rahoituspalvelut

Helsingin yliopiston kampuksilla toimivat tutkimusasiamiehet hoitavat kansainväliseen tutkimusrahoitukseen (erityisesti EU) liittyvää neuvontaa, koulutusta ja tiedotusta. He avustavat tutkijoita hanke-ehdotusten valmistelussa ja sopimusneuvotteluissa sekä muissa hankkeiden hallinnon käytännön kysymyksissä sekä hallinnoivat sopimuksia (ks. Tutkimusrahoituspalvelut Almassa).

Linkkejä:

The Researcher’s mobility portal Finland

Säätiöpalvelu

Tietoa EU:n tutkimuksen 7 puiteohjelmasta

Helsingin yliopiston tutkimusrahoitus -sivut

Helsingin yliopiston tutkimusvarat

Koti- ja ulkomaisia rahoituslähteitä Almassa

1.2 Projektin- ja tiedonhallintapalvelut

Tutkimusasioiden yksikkö johtaa ja hallinnoi kansainvälisiä tutkimusprojekteja, joista muodostetaan strategisia kokonaisuuksia ja niitä johdetaan yhteisen sateenvarjon alla. Toiminta painottuu uusien kansainvälisten tutkimuskonsortioiden luomiseen, strategisten yhteistyökumppanuuksien kehittämiseen ja hallintaan sekä uusien tutkimusprosessissa tarvittavien rahoituksellisten ja hallinnollisten työkalujen kehittämiseen (ks. Projektin- ja tiedonhallintapalvelut Almassa).

Helsingin yliopiston yleinen tutkimusprojektien valmisteluopas sisältää ohjeet ja malleja siitä, miten Helsingin yliopistossa hallinnoidaan tutkimusprojektia. Ohjeet kattavat projektin suunnittelun, käynnistämisen, toteutuksen ja päättämisen. Ks. oppaan sisällysluettelo.

Linkkejä:

Tekes -projektiopas

1.3 Kansainvälisten tutkijoiden tukipalvelut

Kansainvälisten tutkijoiden tukipalvelut hoidetaan laitoksilla.

Linkkejä:

The Researcher’s mobility portal Finland

CIMO

Student Exchange Programmes

Helsingin yliopiston kansainväliset opiskelijapalvelut

Helsingin yliopiston Eurooppalainen tutkijoiden liikkuvuus -portaali

Guide for International Researchers and Visitors

Eurooppalainen tutkijoiden liikkuvuusportaali

1.4 Muuta

Yliopiston henkilöstökoulutuksessa järjestetään post doc -tutkijoille erilaista koulutusta, joka toteutetaan pääsääntöisesti kutsumismenettelyllä. Tutkijat voivat ilmoittautua post docien koulutusverkostoon: hkoulutus[at]helsinki.fi.

Ks. myös kongressin järjestäjän opas.

2 Opetuksen ja opiskelun tukipalvelut

2.1 Opetuksen yliopistopedagoginen tuki

Vastuullinen päivittäjä: pedagogiset yliopistonlehtorit

Tiedekunnassa yliopistopedagogista tukea antavat pedagogiset yliopistonlehtorit.

Tiedekunnan yliopistopedagogiset lehtorit vastaavat yhteistyössä pedagogisen yliopistonlehtoreiden verkoston ja yliopistopedagogisen tutkimus- ja kehittämisyksikön (YTY) kanssa yliopistopedagogisesta koulutuksesta ja uusien opettajien pedagogisesta perehdytyksestä. Pedagogiset yliopistonlehtorit tutkivat humanistisen alan opintoja, opetusta ja ohjausta sekä niiden erityispiirteitä ja tukevat alan opetuskulttuurin kehittämistä. Yleiskuvan toiminnasta antavat humanistisen tiedekunnan yliopistopedagogiikan verkkosivut.

2.2 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa ja tutkimuksessa

Vastuullinen päivittäjä: verkko-opetuksen suunnittelija

Tiedekunnan verkko-opetuksen suunnittelija tukee tiedekunnan henkilökuntaa tieto- ja viestintätekniikan (tvt) opetus- ja tutkimuskäytössä.

Opettajien tieto- ja viestintäteknistä osaamista tuetaan ja kehitetään tiedekunnan järjestämän yliopistopedagogisen koulutuksen yhteydessä (ks. edellinen kappale D 2.1 Opetuksen yliopistopedagoginen tuki). Lisäksi opettajilla ja muulla henkilökunnalla on mahdollisuus osallistua tiedekunnan järjestämään tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön koulutukseen. Opettajilla on myös mahdollisuus saada ohjausta ja tukea tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön toteutukseen.

Tiedekunnan henkilöstön tieto- ja viestintätekniikan käytön koulutuksesta ja ohjauksesta vastaa tiedekunnan verkko-opetuksen suunnittelija, joka kehittää mainittuja palvelutoimintoja yhteistyössä Helsingin yliopiston opetusteknologiakeskuksen ja verkko-opetuksen tukihenkilöverkoston kanssa. Lisätietoa tiedekunnan järjestämästä tieto- ja viestintätekniikan käytön tuesta löytyy tiedekunnan verkkosivuilta kohdasta tieto- ja viestintätekniikka.

2.3 Opintoneuvonnan ja ohjauksen tuki laitoksille

Vastuullinen päivittäjä: hops-asioista vastaava suunnittelija

Suurin osa opintoasioihin liittyvästä hallinto- ja ohjaustyöstä tehdään laitosten ja tiedekunnan yhteistyössä, mikä vaatii tiivistä yhteistyötä ja yhteydenpitoa puolin ja toisin.

Tiedekunnan opiskelijapalvelut tukee ja perehdyttää laitosten henkilökuntaa tutkintorakenteisiin, hopseihin, valintoihin, opiskelijarekrytointiin, määräaikaisiin opiskeluoikeuksiin, aineenopettajan koulutukseen, valmistumiseen ja tiedekunnan yhteisiin opintoihin liittyvissä kysymyksissä. Opiskelijapalvelut järjestää laitosten opintoasioiden yhdyshenkilöille säännöllisiä tapaamisia, joissa käydään läpi ajankohtaisia asioita. Opintoasioista tiedotetaan myös sähköpostitse ja kirjeitse sekä Alman työryhmäalueilla laitosten opintoasioiden yhdyshenkilöille. Tapaamisia ja tiedottamista suunnataan myös aihealueittain esimerkiksi aineenopettajan koulutuksen, tuutoroinnin, kansainvälisten asioiden ja valinta-asioiden yhdyshenkilöille. Opiskelijapalveluiden henkilökunta vastaa kysymyksiin ja auttaa laitosten henkilökuntaa sähköpostitse, puhelimitse tai vierailuilla pulmatilanteissa.

2.4 Työelämä opetuksessa

Vastuullinen päivittäjä: työelämäohjaaja

Opiskelijoita kannustetaan aktiiviseen urasuunnitteluun, joka aloitetaan osana hopsia. Tiedekunnan työelämäohjaaja toimii laitosten ja oppiaineiden työelämäorientaation kehittämisen tukena. Työelämään orientoivat opinnot pyritään saamaan tavoitteiltaan, sisällöltään ja opetusmenetelmiltään sellaisiksi, että opiskelijoiden työelämätiedot ja -taidot sekä kontaktit työelämään lisääntyvät ja monipuolistuvat.

Työelämäohjaaja ylläpitää Almassa Työelämäopetus -työryhmäaluetta, jossa jäseniä ovat laitosten työelämävastaavat ja työelämäkurssien opettajat. Työryhmäalueen jäsenlistan kautta työelämäohjaaja tiedottaa työelämäasioiden ajankohtaisista asioista. Työryhmäalueen sisältöjä ovat mm. laitosten järjestämä työelämäopetus ja suorat linkit työelämäopetuksen tukipalveluihin, oppaisiin ja tapahtumiin.

Laitosten työelämäopetuksen kehittämisen tueksi julkaistiin vuonna 2004 Hyvät käytännöt -humanistien työelämävalmiuksien kehittäminen -opas. Opas oli tiedekunnassa vuosina 2000–2004 toimineen Työllistymis- ja tietoteollisuushankkeen (ks. hankkeen loppuraportti Humanisti on rautaa!) julkaisuja. Hankkeen aikana julkaistiin myös ensimmäisen kerran Opiskellen työelämään – työelämäorientaation käsikirja humanisteille -opas, joka on suunnattu opiskelijoille.

Lisäksi laitosten työelämäopetusta on tuettu mm. koulutuksin, joita on järjestetty sekä tiedekunnan sisäisinä tapaamisina että yhteistyössä ura- ja rekrytointipalvelujen kanssa.

Työelämäohjaaja toimii urasuunnittelun ja työnhaun asiantuntijana ja luennoitsijana mm. ainejärjestöjen, laitosten ja tiedekunnan järjestämissä työelämätapahtumissa ja -kursseilla. Tiedekunnan järjestämä työelämätapahtuma Humanistifoorumi on osa laitosten työelämäopetusta.

Työelämätietoa ja -yhteyksiä laitoksille on pyritty saamaan mm. laitoskohtaisilla sijoittumisselvityksillä sekä laitosalumnitoimintaan kannustamalla. Myös harjoittelun kautta laitokset saavat tietoa työnantajista ja alan työelämän vaatimuksista sekä niiden muutoksista.

2.5 Tuutoritoiminta

Vastuullinen päivittäjä: tuutoriasioita hoitava opintoneuvoja

Tuutorit toimivat uusien opiskelijoiden pienryhmäohjaajina opiskelun alussa. Ohjauksen tarkoituksena on tutustuttaa uusi opiskelija yliopistoon, opiskelijayhteisöön ja opiskeluympäristöön sekä oman alansa opiskeluun. Tuutoritoiminta liittyy kiinteästi opintojaksoon Orientoivat opinnot ja hops, jonka aikana tuutorit tekevät myös paljon yhteistyötä oppiaineensa alkuvaiheen hops-ohjaajan kanssa. Humanistinen tiedekunta maksaa tuutoreille palkkion toiminnasta, ensimmäistä kertaa tuutorina toimivat saavat myös opintopisteitä. Tuutoreita valitaan vuosittain noin 120.

Suurin osa tuutoreista tuutoroi valintakokeen kautta kandidaatin ja maisterin tutkintoa suorittamaan valittuja uusia opiskelijoita. Tuutorointia on tarjolla myös niille, jotka tulevat suorittamaan vain maisterivaiheen opintoja. Tiedekunnassa toimii myös kansainvälisiä tuutoreita, jotka ohjaavat ennen kaikkea vaihto-opiskelijoita, sekä muita määräaikaisia ulkomaalaisia opiskelijoita, mutta myös ulkomailla koulusivistyksensä saaneita, Helsingin yliopistoon tulevia tutkinto-opiskelijoita. Kv-tuutoreita kouluttaa sekä humanistinen tiedekunta että kansainvälisten asioiden yksikkö.

Humanistinen tiedekunnassa tuutoriasioista vastuussa oleva opintoneuvoja koordinoi tiedekunnan tuutoritoimintaa: rekrytointia, koulutusta, varsinaista tuutorointia sekä raportointia. Tuutorointiin liittyvää toimintaa pyörii tiedekunnassa ympäri vuoden, keskeiset painopisteet ovat kevään koulutuksissa sekä orientoivalla viikolla syksyn alussa. Tuutoritoiminnasta vastaavan opintoneuvojan lisäksi myös muut opintoneuvojat, hops-asioista vastaava suunnittelija sekä kansainvälisten asioiden suunnittelija ovat mukana tuutoroinnissa.

Linkkejä:

Tietoa tuutoreille

Humanistisen tiedekunnan tuutorit

Tuutoreiden yhdyshenkilöt

Maisterivaiheen tuutorointi

Kansainvälisten opiskelijoiden tuutorointi

Uusien opiskelijoiden orientaatio

Prosessikuvaus: Tuutoritoiminta

3 Kirjastopalvelut

Vastuullinen päivittäjä: kirjaston johtaja

3.1 Johtamisjärjestelmä

Humanistisen tiedekunnan kirjasto on tiedekunnan alainen palvelulaitos. Kirjasto on yhteistyössä humanistisen tiedekunnan laitosten, tutkijoiden, opiskelijoiden ja muiden kirjallisuuden ja tietoaineistojen tarvitsijoiden kanssa kokoelmien ja kirjaston muun toiminnan niveltämiseksi tiedekunnassa harjoitettavaan tutkimukseen ja opetukseen. Kirjaston toimintaa johtaa kirjastonjohtaja. Kirjaston suurimpien toimipaikkojen vastuuhenkilöt yhdessä kirjastonjohtajan kanssa muodostavat kirjaston johtoryhmän. Kirjasto toimii tiiviissä yhteistyössä muiden keskustakampuksen kirjastojen kanssa. Kirjastotoiminnan kehittämislinjaukset kampuksella on luettavissa kehittämissuunnitelmasta.

Kirjaston hallintoelimet ovat johtokunta, jonka puheenjohtajana toimii tiedekunnan kirjastoasioista vastaava varadekaani sekä kirjastonjohtaja. Kirjaston johtamisjärjestelmä on määritelty kirjaston johtosäännössä.

Konsistorin 16.8.2006 tekemän päätöksen mukaisesti on käynnistetty kirjastojen rakenteellinen kehittäminen, jossa keskustakampuksen tiedekuntakirjastot ja Opiskelijakirjasto yhdistetään yhdeksi toiminnalliseksi yksiköksi 1.1.2010 alkaen sekä Helsingin yliopiston kirjastot -kokonaisuuden toimintoja kehitetään kokonaisuutena.

3.2 Tietoaineistopalvelut

Kirjasto hankkii ja säilyttää humanistisen tiedekunnan tieteenalojen kirjallisuutta ja muuta tietoaineistoa eri julkaisumuodoissa yhteistyössä tiedekunnan ainelaitosten kanssa ja huolehtii kokoelmien ylläpidosta sekä aineistojen kuvailusta kirjastotietokantoihin.

Aineistot ovat käytettävissä kirjastotiloissa tai e-kirjastopalveluina verkossa. Viitetiedot, sijainti- ja saatavuustiedot kokoelmissa olevista tietoaineistoista sisältyvät Helka-tietokantaan ja Nelli-tiedonhakuportaaliin. Kokoelmien muodostuksessa noudatetaan keskustakampuksen kirjastojen kokoelmapoliittista linjausta ja hankinnassa otetaan huomioon myös Kansalliskirjaston linjaukset. Keskustakampuksen kirjastot ovat laatineet osana säilytyspolitiikan luomista kokoelmien käsittelyohjeet.

3.3 Käyttöpalvelut

Kirjasto toimii kahdeksassa toimipaikassa Helsingissä ja sillä on toimipaikka myös Kouvolassa. Lainaus-, kokoelma- ja neuvontapalveluiden lisäksi kirjasto tarjoaa tiedonhankinnan ohjausta ja koulutusta, kaukopalvelua, tietotekniikkapalveluja sekä luku- ja työtiloja. Asiakkaiden käytössä on runsaasti kopiokoneita sekä kiinteitä ja kannettavia tietokoneita. Peruspalvelu on maksutonta, mutta esimerkiksi varauksista ja kaukopalvelusta peritään dekaanin vahvistaman palveluhinnaston mukainen maksu. Palvelun laatua seurataan kirjastolaitoksen asiakastyytyväisyyskyselyjen avulla. Kirjastolle on mahdollista antaa palautetta kirjaston verkkosivuilta. Kirjaston käyttöä ohjaavat käyttösäännöt.

Tiedekuntakirjasto tarjoaa tiedonhankinnan opetusta eri tasoilla ja opintojen eri vaiheissa. Ensimmäinen vaihe eli tiedonhankinnan perusteet tulee tutuksi opintojen alussa osana HuK-tutkinnon tvt-ajokorttia. Toisen ja kolmannen vaiheen opetusta annetaan aine- ja syventävissä opinnoissa, esim. seminaareissa tai oppiaineille räätälöidyillä kursseilla. Jatko-opiskelijoille koulutusta järjestetään yhteistyössä Kansalliskirjaston kanssa. Kirjaston kotisivuilla on tiedonhankinnan opas helpottamassa humanistisen alan tiedonhankintaa. Tiedonhankinnan kursseista kerätään kurssipalaute.

3.4 Tietokantatyö

Kirjastoon hankittu aineisto sekä tiedekunnassa tehdyt pro gradu opinnäytetytöt ja väitöskirjat luetteloidaan ja sisällönkuvaillaan kirjastolaitoksen HELKA -yhteistietokantaan. HELKA -tietokannasta on muodostettavissa toimipaikkakohtainen uutuusluettelo. Kirjasto tallentaa tiedekunnan laitosten tutkijoiden julkaisut JULKI -tietokantaan. Kirjasto toimii asiantuntijatukena tiedekunnan Verkkopalveluhankkeessa elektronisen aineiston arkistoinnissa. Tietokantatyön laatua valvotaan yliopistotason seurantaraporttien avulla.

4 Tietotekniset palvelut

4.1 Tietojärjestelmät ja niiden käyttöperiaatteet

Ks. linkkikokoelmat Almassa:

Tietoliikenne ja verkko

Henkilöstön tietotekniikkapalvelut

Helsingin yliopiston tietoturvasäännöt

4.2 Käyttöluvat

Vastuullinen päivittäjä: kanslian atk-yhdyshenkilö

Helsingin yliopiston verkkoa ja sen tarjoamia palveluita käyttääkseen sekä henkilökunta että opiskelijat tarvitsevat atk-käyttöluvan. Käyttölupa sisältää käyttäjätunnuksen ja salasanan sekä verkkolevytilaa ja sähköpostiosoitteen.

Henkilökunnan atk-luvista saa tietoa yliopiston verkkosivuilta kohdasta käyttöluvat. Humanistisen tiedekunnan opiskelijoiden käyttöluvista löytyy lisätietoa tieto- ja viestintätekniikan verkkosivuilta kohdasta Atk-käyttöluvat.

Linkkejä:

Sähköpostin käsittelysäännöt

Humanistisen tiedekunnan atk-yhdyshenkilöt

4.3 Atk- ja tvt-tuki

Vastuullinen päivittäjä: tvt-asioita hoitava koulutussihteeri

Humanistisen tiedekunnan atk-tuesta vastaa keskustakampuksen Palvelukeskuksen lähitukiryhmä Hirvi.

Tiedekunnan tvt-tukipalvelut on sijoitettu tiedekunnan HumIT-toimintojen alle. HumIT-toiminnot käsittävät tiedekunnan tvt-tuen, kuten henkilöstölle kohdennettujen tvt-kurssien järjestämisen ja tvt:n käytön ohjaus- ja neuvontatehtävät, kuin myös opiskelijoille tarkoitetun tvt-opetuksen järjestämisen ja tvt-opintoneuvonnan. HumIT-toiminnoista vastaavat tiedekunnan verkko-opetuksen suunnittelija ja tvt-asioista vastaava koulutussihteeri.

Linkkejä:

HumIT-ryhmän yhteystiedot

• Atk-tilat

Humanistisella tiedekunnalla on omien opiskelijoiden itsenäiseen atk-työskentelyyn tarkoitettuja atk-luokkia keskustakampuksella sekä Kouvolassa käännöstieteen laitoksessa. Myös henkilökunta voi varata opetuskäyttöön tiedekunnan hallinnassa olevia atk-luokkia ja tiloja. Nämä löytyvät verkkosivuilta kohdasta HumIT ja muut atk-tilat.

• Lainattavat tietokoneet

Pro gradun työstämistä varten humanistisen tiedekunnan opiskelijalla on mahdollisuus saada lainaksi kannettava tietokone. Koneita haetaan gradun ohjaajan puoltamana. Koneita on tarjolla 20 kpl ja laina-aika on kuusi kuukautta.

5 Tiedonhallinto

5.1 Hyvä tiedonhallintotapa

Vastuullinen päivittäjä:

Tiedonhallinta on joukko tiedonhallintatoimintoja ja -palveluita. Tiedonhallintaa eli tietohallintotehtäviä suoritetaan monella toimintalohkolla, kuten asiakirjahallinnossa, tietohallinnossa ja viestinnässä. Se koskettaa useimpia yliopiston työntekijöitä ja opiskelijoita.

Tiedonhallinnan perusta on hyvä tiedonhallintatapa. Sillä tarkoitetaan viranomaisen velvollisuutta huolehtia asiakirjojen ja tietojärjestelmien sekä niihin liittyvien tietojen asianmukaisesta saatavuudesta, käytettävyydestä ja suojaamisesta sekä eheydestä sekä muusta tietojen laatuun vaikuttavista tekijöistä. Hyvä tiedonhallintatapa perustuu lakiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta sekä asetukseen viranomaisen toiminnan julkisuudesta ja hyvästä tiedonhallintatavasta. Lisäksi valtionvarainministeriö on vuonna 2000 julkaissut asiasta työryhmämuistion Hyvän tiedonhallintatavan määritys.

Virastolla on oltava hyvän tiedonhallintatavan toteuttamiseksi arkistonmuodostussuunnitelma, kuvaukset omasta toiminnastaan niin selkeästi, että kuvauksista ilmenee paitsi viraston koko toiminta että myös käsiteltävät tietovirrat, luettelot käsiteltävistä ja käsitellyistä asioista, tietojärjestelmäselosteet kaikista tietojärjestelmistään sekä rekisteriselosteet kaikista henkilörekistereistään. Olennainen osa hyvää tiedonhallintatapaa ja sen toteuttamista on riittävä organisaatio toiminnan ja tietovirtojen hoitamiseen. Organisaation jäsenten vastuiden on myös oltava selkeästi kuvattuja, jotta oikeat henkilöt hoitavat heille kuuluvia tehtäviä.

5.2 Asiakirjahallinto ja dokumentointi

Vastuullinen päivittäjä: hallintosihteeri

Asiakirjahallinto ja arkistotoimi ovat tehtäväkokonaisuus, johon kuuluu kehittää ja ohjata yliopiston toimintaa koskevien asiakirjallisten tietojen vastaanottamista, tuottamista, käsittelyä, tallentamista ja käyttöön saattamista sekä varmistaa asiakirjojen käytettävyys ja säilyminen sekä huolehtia osaltaan asiakirjoihin liittyvästä tietopalvelusta. Tehtäväalueeseen kuuluu myös määritellä asiakirjojen säilytysarvo (säilytysaika) ja ohjata tarpeettomaksi käyneiden asiakirjojen ja aineistojen hävittämistä. Jokainen yliopiston palveluksessa tai virassa oleva on vastuussa hallussaan olevista asiakirjoista ja aineistoista.

Helsingin yliopiston arkistotoimesta määrätään arkistojohtosäännössä. Johtosääntö perustuu arkistolakiin (23.9.1994/841) ja muihin arkistotointa koskeviin säädöksiin ja määräyksiin. Arkistojohtosäännössä määrätään yliopiston arkistotoimen organisoinnista ja arkistotoimen hoidosta. Johtosääntöä täydentää yliopiston arkistonmuodostussuunnitelma. Siinä esitetään eri tehtävien yhteydessä syntyvät ja saapuvat asiakirjat, joiden rekisteröinnin, käsittelyn ja säilyttämisen ohjeistona se toimii. Arkistonmuodostussuunnitelman tarkoituksena on osaltaan taata hyvä tiedonhallintotapa eli tiedon käytettävyys, saatavuus, eheys, laatu ja luottamuksellisuus yliopistohallinnossa. Pysyvästi säilytettäväksi määrätyistä asiakirjoista syntyy ajan myötä yliopiston historiallinen arkisto, joka on osa kansallista kulttuuriperintöämme.

Vireille tulevat asiat rekisteröidään asianhallintajärjestelmään ja päätöksistä pidetään pöytäkirjoja ja päätösluetteloita. Pöytäkirjoja sekä muita keskeisiä päätöksiä voidaan julkaista yliopiston www-sivuilla. Yliopiston keskusarkisto vastaa sinne säilytykseen siirrettyjä asiakirjoja koskevasta tietopalvelusta. Yliopisto julkaisee toiminnastaan tietoa tietoverkoissa. Asiakirjojen ja tietojen julkaiseminen sekä niiden oikeellisuus on jokaisen julkaisevan yksikön vastuulla.

5.3 Tietosuoja ja tietoturva

Vastuullinen päivittäjä:

Tieto on yliopiston merkittävin voimavara, käytännössä yliopiston koko toiminta on riippuvaista tiedosta ja tietotekniikasta. Tietoturvasta eli tiedon luottamuksellisuudesta, eheydestä ja käytettävyydestä on huolehdittava kaikissa tiedon olomuodoissa ja käsittelyvaiheissa, koko tiedon elinkaaren ajan.

Helsingin yliopiston tietoturvapolitiikka

Helsingin yliopiston tietosuojaryhmä

Yliopiston tietotekniikkaosaston tietoturvallisuutta koskevat ohjeet

Helsingin yliopiston kirjaamon ja asiakirjahallinnon tietojärjestelmä- ja rekisteriselosteet

6 Viestinnän tuki

Vastuullinen päivittäjä: tiedottaja

Tiedekunnalla on viestintäohjelma, jossa käydään läpi viestinnän eri osa-alueet konkreettisine toimenpiteineen. Laitokset saavat viestintäänsä tukea tiedekunnan tiedottajalta ja www-suunnittelijalta sekä yliopiston viestintäosastolta.

Tiedekunta tukee laitoksia mm. seuraavissa tiedotukseen liittyvissä asioissa:

• tutkimustiedotus
• lehdistötiedotteiden kirjoittaminen/muokkaaminen ja tiedotteiden lähettäminen lehdistölle
• sopivien medioiden etsintä tiedotteille
• ilmoitusten suunnittelu ja toteutus
• yhtenäisten esitteiden, kalvojen, kirjepohjien yms. aineiston suunnittelu ja jakelu
• opiskelijarekrytointi.

Tiedekunnan Almasta tiedottajan palvelusivuilta löytyy ohjeita ja neuvoja erilaisiin viestintää koskeviin tilanteisiin.

7 Henkilöstöhallinto ja -palvelut

Vastuullinen päivittäjä: hallintopäällikkö

Humanistisessa tiedekunnassa käytännön henkilöstöhallinnosta vastaa hallintopäällikkö yhdessä hallintosihteerin kanssa. Henkilöstöhallinnon periaatteita linjaavat dekaani ja tiedekuntaneuvosto. Dekaaneista, varadekaaneista ja kanslian vastuuvirkamiehistä koostuvassa työvaliokunnassa, laitosjohtajakokouksissa ja YT-menettelyissä käsitellään talouteen ja henkilöstöön liittyviä kysymyksiä sekä konkreettisesti henkilöä tai henkilöstöryhmää koskettavia muutoksia. Lisätietoja henkilöstöpalveluista löytyy toimintakäsikirjan kohdasta C 2 Henkilöstö.

Linkkejä:

Helsingin yliopiston henkilöstö- ja lakiasiain osasto

Humanistisen tiedekunnan Alma > Toiminta ja talous

Humanistisen tiedekunnan Alma > Henkilöstöasiat

8 Taloushallinto humanistisessa tiedekunnassa

Vastuullinen päivittäjä: suunnittelija

8.1 Katsaus taloushallintoon

Kvestuuri vastaa yliopiston kokonaistaloudesta sekä valtion budjettirahoituksen että omien varojen osalta. Tavoitteena on mahdollisimman taloudellisesti ja asiantuntevasti tukea yliopiston perustehtävän toteuttamista. Taloushallinnon toimialasta vastaa kvestori. Kvestuurin tukipalvelut toimivat palvelukeskuksissa kaikilla kampuksilla. Osastolla on yleisjohdon ja tukipalveluiden lisäksi neljä vastuualuetta: kirjanpitopalvelut, konsernikirjanpito, taloussuunnittelu ja yliopiston rahastot.

Humanistisen tiedekunnan taloushallinnosta vastaa suunnittelija yhdessä hallintosihteerin kanssa.

Linkkejä:

Helsingin yliopiston taloussääntö (2005)

Talous ja matkustaminen Almassa > Taloushallinnon ohjeita

Helsingin yliopiston Rondo-ostolaskujärjestelmän yleisesittely

Helsingin yliopiston täydentävän rahoituksen ohje

Humanistisen tiedekunnan Alma > Toiminta ja talous

8.2 Matkat ja matkalaskut

Helsingin yliopistossa noudatetaan pääosin Valtion matkustussääntöä (2008), jonka mukaan matkakustannusten enimmäiskorvaukset määräytyvät. Valtion matkustussääntö on virka- ja työehtosopimus matkakustannusten korvaamisesta. Matkustamista ohjaavat myös valtiovarainministeriön matkakustannusten alentamistyöryhmän sopimukset ja valtiovarainministeriön antamat ohjeet ja määräykset.

Helsingin yliopiston matkustusohjeet täsmentävät ja ohjaavat edellä mainittujen sääntöjen ja määräysten soveltamista ja tulkintaa yliopiston matkustuskäytännössä. Ohjeiden tarkoituksena on antaa matkustaville opastusta ja palvelua, jota matkan tuloksellinen ja turvallinen toteuttaminen edellyttää sekä varmistaa, että matka toteutetaan tarkoituksenmukaisella ja kokonaiskustannukset huomioiden edullisimmalla tavalla. Yliopiston henkilökunta on velvollinen noudattamaan annettuja matkustusohjeita

Yliopistossa kvestuuri vastaa siitä, että yliopistolla on asianmukaiset matkustamista tukevat palvelusopimukset matkatoimistojen, vakuutus- ja korttiyhtiöiden yms. kanssa. Matkahallinnon toimintatapoja ja käytäntöjä kehitetään vastaamaan yksiköiden tarpeita yliopiston tavoitteiden saavuttamiseksi.

Matkayhdyshenkilöt ja yliopiston sopimusmatkatoimisto vastaavat matkan vaihtoehtoisten toteuttamistapojen etsimisestä ja matkaan liittyvistä varauksista. Matkayhdyshenkilöt ja sopimusmatkatoimisto omalta osaltaan varmistavat, että matkustaminen on yliopiston matkustamisohjeiden mukaista.

Yliopistossa on käytössä matkalaskujärjestelmä WebTraveller. Työntekijä tekee oman matkasuunnitelmansa WebTravelleriin, jonka laitoksen johtaja tai dekaani hyväksyy. Hyväksytty matkasuunnitelma on edellytys matkalle lähtöön ja matkakorvausten saamiseen. Matkasuunnitelma tarvitaan myös matkatoimistoon lippujen varaamista varten. Matkasta aiheutuneista kustannuksista haetaan korvausta matkalaskulla, joka tehdään myös WebTraveller -ohjelmistolla. Tarkistuksen ja tiliöinnin jälkeen lasku menee esimiehen hyväksyttäväksi.

Linkkejä:

Matkatoimistojen yhteystiedot

Kanslerin matkatuki

8.3 Täydentävä rahoitus

§ Sopimuksen laadinta

Dekaani päättää esittelystä niiden sopimusten ja niitä koskevien tarjousten hyväksymisestä, jotka ovat suuruudeltaan korkeintaan 50 000 euroa. Humanistinen tiedekunta ei peri ulkopuolisesta rahoituksesta yleiskustannusosuutta ellei erityisestä syystä toisin sovita. Kaikki projektinavauslomakkeet toimitetaan projektin vastuullisen johtajan ja laitoksen johtajan allekirjoittamina tiedekuntaan dekaanin allekirjoitettavaksi.

Linkkejä:

Helsingin yliopiston taloussääntö (2005)

8.4 Omaisuuden hankita, hallinta ja omaisuuskirjanpito

8.4.1 Yliopiston hankintaperiaatteet

Kaikissa hankinnoissa tulee noudattaa julkisia hankintoja koskevaan lainsäädäntöön, yliopiston taloussääntöön ja kestävän kehityksen ohjelmaan kirjattuja periaatteita:

Hankinnat tulee tehdä yliopiston kannalta mahdollisimman tehokkaasti ja taloudellisesti ottaen huomioon julkisia hankintoja koskevat kilpailuttamismääräykset.

• Hankinnat tehdään yliopiston kannalta kokonaistaloudellisesti edullisemmalla tavalla.
• Hankinnoista tiedotetaan avoimesti ja kaikki niihin liittyvät kilpailuttamismahdollisuudet hyödynnetään.
• Tarjoajia ja toimittajia kohdellaan tasapuolisesti ja syrjimättä.
• Hankinnat suunnitellaan ja toteutetaan huolellisesti ja hankintaprosessin eri vaiheet dokumentoidaan.

Hankinnoissa huomioidaan mahdollisimman kattavasti tuotteen koko elinkaaren aikaiset kustannukset ja ympäristövaikutukset.

• Hankitaan käyttötarkoitukseensa hyvin soveltuvia, kestäviä ja energiatehokkaita laitteita.
• Jätteiden määrän vähentämiseen ja jätteiden kierrätyskelpoisuuteen kiinnitetään huomiota jo hankintavaiheessa.
• Hankittavien tuotteiden tulee olla ihmisille ja ympäristölle mahdollisimman turvallisia.
• Panostetaan laitteiden ja tavaroiden ylläpitoon, huoltoon ja korjaukseen.
  
  

Toimintaa muutetaan vähemmän materiaaleja ja energiaa kuluttavaksi.

• Hankintoja suunniteltaessa arvioidaan hankintojen tarpeellisuus ja selvitetään vaihtoehtoisia ratkaisumalleja, kuten tavaran hankkimista käytettynä sekä vuokraus- ja yhteishankintamahdollisuuksia.
• Yliopistolaisille annetaan koulutusta materiaalia ja energiaa säästävistä toimintatavoista.
  
  

Lisäksi noudatetaan soveltuvin osin julkisten hankintojen yleisiä sopimusehtoja (JYSE 1994) ja valtion tietotekniikkahankintojen yleisiä sopimusehtoja (VYSE 1998), ja liitetään ne hankintoja koskeviin tarjouspyyntöihin ja sopimuksiin.

Hankintoja voivat tehdä tiedekuntien dekaanit, tiedekuntien alaisten erillisten yksiköiden esimiehet, laitosten esimiehet, erillisten laitosten johtajat, hallintojohtaja tai heidän kirjallisesti määräämät henkilöt käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa.

Yksiköt päättävät omista hankinnoistaan itsenäisesti. Käytettävän hankintamuodon ja -menettelyjen valinta riippuu hankinnan kokonaishinnasta sekä hankittavan tuotteen laadusta.

Uusi julkisia hankintoja koskeva laki on tullut voimaan 1.6.2007. Hankintalaki koskee hankinnan rahoituslähteestä riippumatta kaikkia yliopistolla tehtäviä vähintään 15 000 euron tavara- ja palveluhankintoja.

Laitoksilla hankinta-asiat tulisi keskittää yhdelle henkilölle tai jos laitoksella on suurehkoja osastoja, näille kullekin voidaan nimetä oma yhdyshenkilö. Hankintayhdyshenkilö hoitaa tilauskirjan käyttöä, määrärahojen seurantaa, tiedotteiden ja ohjeiden tallentamista ja laitteiden rekisteröintiä.

Käytettävän hankintamuodon ja -menettelyjen valinta riippuu hankinnan kokonaishinnasta sekä hankittavan tuotteen laadusta.

Linkkejä:

Helsingin yliopiston laitehankintojen periaatteet (laitestrategia 2005 –)

Helsingin yliopiston hankintaohjeet

Julkiset hankinnat TEM

Helsingin yliopiston taloussääntö

Julkisten hankintojen yleiset sopimusehdot (JYSE 1994)
Valtion tietotekniikkahankintojen yleiset sopimusehdot (VYSE 1998)

8.4.2 Laitteiden rekisteröinti

Tuotteet viedään käyttöomaisuus/irtaimistorekisteriin hyväksyttyjen laskujen tilitietolomakkeella ilmoitettujen tietojen perusteella. Yliopistossa pidetään valtion talousarviosta annetussa asetuksessa (1243/92) tarkoitettua irtaimistorekisteriä, joka sisältää laitteita koskevat nimet, määrät, hankintahinnat ja -ajankohdat sekä sijaintipaikat. Kalusteiden osalta rekisteri sisältää kalustetyypit sekä kalusteiden määrän ja sijainnin. Tuotteet on syytä merkitä yksilöintiä helpottavalla rekisterin KOM-numerolla.

Irtaimistorekisteriä pitää hallintoviraston antamien ohjeiden mukaisesti kukin tiedekunnan alainen yksikkö. Laitteiden inventaario on suoritettava kerran vuodessa ja poistoista tehtävä merkinnät pöytäkirjaan. Inventaarion suorittavat laitoksen esimiehen määräämät henkilöt ja esimies säilyttää inventaariopöytäkirjat. Rekisteriin ei tule merkitä sellaisia laitteita, joita ei inventoinnin yhteydessä pystytä tunnistamaan.

Atk-laitteiden verkkoliikenteen sekä ylläpidon osalta laitteet rekisteröidään yliopiston nk. AD‑järjestelmään, mikä ylläpidon lisäksi tarjoaa mahdollisuudet erilaisiin tunnistautumista edellyttäviin palveluihin.

8.4.3 Miten meillä hankitaan

• Tietokoneiden ja oheislaitteiden hankinnat

Tähän asti laitokset ovat hankkineet tietokoneet itse, kukin oman harkintansa mukaisesti. Muutama kerta on suoritettu tiedekuntakohtaisia yhteishankintoja, joiden pyrkimyksenä on ollut määräalennusten saamisen lisäksi laitekannan vakiointi. Tässä pyrkimyksessä on apuna ollut muutaman laitetoimittajan kanssa solmitut yliopiston keskitetyt puitesopimukset.

Yliopiston uudessa laitestrategiassa asetetaan tavoitteeksi laitehankintojen suunnitelmallisuus, hankintojen tehokkaampi kilpailuttaminen ja ylläpidon yhdenmukaistaminen. Laitestrategian mukaisesti hankinnat tulee keskittää kampuskohtaisesti. Avainasemassa tulee olemaan palvelukeskuksiin sijoitetut atk-tukihenkilöt, joiden tehtävänä tulee olemaan avustaa laitoksia atk-hankinnoissa.

Linkkejä:

Helsingin yliopiston laitehankintojen periaatteet (laitestrategia 2005 –)

• Kalustehankinnat

Kaikki kalustehankinnat tehdään teknisen osaston välityksellä. Kalusteiden hankinta suunnitellaan sisustusarkkitehdin kanssa ja rahoitus otetaan tekniselle osastolle varatusta määrärahasta.

• Kirjahankinnat

Tähän asti on kirjahankinnat hoidettu joko suoraan laitoksen tai opettajan toimesta tai tiedekunnan kirjaston kautta laitoksen toimeksiannosta. Määrärahat hankintoja varten laitokset ovat siirtäneet kirjastolle tarpeensa mukaisesti, yleensä vuoden alussa. Vain osa hankinnoista (yhteiseen käyttöön tarkoitettu aineisto sekä osa kausijulkaisuista) on rahoitettu suoraan tiedekunnan kirjaston kautta.

Vuodesta 2007 alkaen on siirretty laitosten kirjahankintamäärärahat suoraan tiedekunnan kirjastolle; ensivaiheessa tämä koskee 2/3 laitoksista, seuraavana vuonna loput. Kirjaston tehtävänä on yhteistyössä laitosten kanssa toteuttaa kirjahankinnat tasapuolisesti ja kokonaistaloudellisesti. Tavoitteena on hankintojen tehokkaampi kilpailuttaminen sekä hankintatarpeen parempi ennakoiminen.

• Muut tarvikehankinnat

Toimistotarvikkeet tulee tilata sopimustoimittajien (nyt Lindell ja Wulff) verkkokauppojen kautta, mutta myös Akateeminen kirjakauppa ja Yliopistokirjakauppa käyvät mikäli sopimustoimittajilla ei tarvittavaa tuotetta ole tai toimitusaika on tarpeeseen nähden liian pitkä. Joitakin erikoisempia tarvikkeita voi hankkia tilanteen mukaan muualtakin, mutta vain jos vastaavaa ja riittävän hyvää ei ole saatavilla sopimustoimittajilta. Muiden sekalaisten tarvikkeiden hankinnassa sopimustuotteiden ulkopuolelta toimitaan tilannekohtaisesti.

9 Tila- ja kiinteistöpalvelut

Vastuullinen päivittäjä: tila-asioista vastaava suunnittelija

Yliopiston tekninen osasto vastaa yliopiston tilahallinnosta ja tiloista sekä niihin liittyvistä kalusteista ja varusteista, hankintatoimesta sekä yliopiston omista ja hallinnassa olevista kiinteistöistä ja huoneistoista.

Yliopiston kiinteistöpalveluosasto vastaa yliopiston käytössä olevien tilojen ja kiinteistöjen sekä niihin liittyvien kalusteiden ja varusteiden hoidosta, huollosta, kunnossapidosta sekä tila- ja liitännäispalveluista. Kiinteistöpalveluosaston tilapalvelut -yksikkö huolehtii mm. tilojen siivouksesta ja jätehuollosta, kiinteistöjen vahtimestaripalveluista ja tilojen turvallisuusvalvonnasta, opetustilojen vuokraamisesta, kuljetus- ja postipalveluista sekä puhelinliikennepalveluista.

Yliopiston ohjeet tilojen vuokraamisesta koskevat yliopiston käytössä olevia rakennuksia ja tiloja kuten esimerkiksi auditorioita, luentosaleja, seminaarihuoneita, kokoushuoneita, juhlasaleja, auloja ja käytävätiloja. Konsistorin sali ja lehtisali päärakennuksessa eivät ole vuokrattavissa. Vapaita tiloja haetaan WebTimmi -järjestelmällä.

Alma-linkkejä:

Korjauksen ja kunnossapidon vastuuhenkilöt

Siivous- ja vahtimestaripalvelut

Vika ja vahinkoilmoitukset yliopistossa

Yliopiston jäteohjeet

Postipalvelut

Puhelinpalvelut

Majoituspalvelut

Palvelusuhdeasunnot

Muutot

Kuljetuspalvelut

Pysäköintiohjeet

Helsingin yliopiston kiinteistöjen esimiehet

Ks. myös yliopiston toimintakäsikirja kohta D 10.

10 Liikuntapalvelut

Vastuullinen päivittäjä: tiedottaja

Yliopistoliikunta tarjoaa liikuntapalveluja koko yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle. Yliopistoliikunnan tarjonta löytyy Yliopistoliikunnan verkkosivuilta.

Työyhteisön on mahdollista tukea jäsentensä omatoimista liikuntaa maksamalla osan työntekijän/opiskelijan liikuntamaksusta. Yliopistoliikunnan edustajan voi tilata kertomaan liikuntapalveluista esimerkiksi henkilöstön yhteisiin kokouksiin tai koulutuspäiviin taikka uusille opiskelijoille järjestettäviin tilaisuuksiin. Henkilökunnalle järjestettävää ryhmäliikuntaa varten on myös mahdollista hakea tyky-rahoitusta.

Almasta kohdasta Järjestöt, liikunta ja vapaa-aika löytyy tietoa esimerkiksi yliopiston henkilökunnan harrastekerhoista, henkilökunnan vuokrattavissa olevista puutarhapalstoista sekä ylioppilaskunnan liikunta- ja urheilujärjestöistä..

11 Juridiset palvelut

Vastuullinen päivittäjä: hallintopäällikkö

Tiedekunnan esittelijät ja muut virkamiehet vastaavat valmistelemiensa ja esittelemiensä asioiden laillisuudesta, joten he voivat antaa perusneuvontaa myös laitoksille toimintaa koskevista säädöksistä ja ohjeista.

Juridisiin erikoistilanteisiin liittyvää neuvontaa ja muita palveluja annetaan keskitetysti yliopiston henkilöstö- ja lakiasiainosaston palveluna yhteistyössä työantaja-asioiden, opintoasioiden ja tutkimusasioiden näitä tehtäviä hoitavien yksiköiden kanssa. (Ks. tarkemmin Almasta Henkilöstö- ja lakiasiat > Henkilöstö- ja lakiasiainosasto.) Lakiasiainyksikkö käsittelee myös keskusvaalilautakuntaan ja yliopiston vaaleihin liittyviä asioita, koordinoi yliopiston tietosuoja-asioita ja niihin liittyvää ohjeistusta, osallistuu yliopiston etujen turvaamiseen sopimustoiminnassa siltä osin kun asia ei kuulu nimenomaisesti muun yksikön vastuulle. Oikeudellisiin palveluihin kuuluvat myös hankintatoimeen ja kiinteistöjen hallintaan ja hoitoon liittyvät oikeudelliset kysymykset, hallinnollisiin ja -esittelymenettelyihin liittyvä neuvonta (esim. jääviyskysymykset) ja ohjeistus sekä tutkimuseettisiin kanteluihin liittyvä prosessin hallinta.

12 Ympäristöasiat

Vastuullinen päivittäjä: kanslian ympäristöyhdyshenkilö

Tiedekunnalla ei ole omaa ympäristöohjelmaa. Ympäristöasiat on yliopistossa liitetty osaksi yliopiston strategiaa ja kehittämisohjelmia (ks. kohta A 2.2 Toimintaa ohjaavat säädökset ja ohjeet). Yliopistolaisten ympäristökoulutuksen riittävyydestä huolehtii yliopiston henkilöstö- ja lakiasiainosasto.

Tiedekunnan kansliaan on nimetty ympäristöyhdyshenkilö, jonka tehtäviin kuuluu ympäristöasioista tiedottaminen kanslian sisällä sekä jätteiden lajittelun tarkkailu ja opastus. (Ks. Kanslian työjärjestys.) Laitoksilla on omat yhdyshenkilönsä.

Linkkejä:

Tekninen osasto ja kiinteistöpalveluosasto > Kestävä kehitys

Helsingin yliopiston ympäristötutkimusyksikkö

Ympäristöasiat yliopistolla

Hallinnon ja tukipalvelujen ympäristöjärjestelmä

Ympäristöraportit
Ohjeet ja materiaalit

Kestävän kehityksen ohjelma

13 Tukipalvelujen arviointi ja kehittäminen

Vastuullinen päivittäjä: hallintopäällikkö

Tiedekunnan hallinto- ja tukipalveluiden tarkoituksena on tukea laitoksia perustehtävien hoitamisessa. Tukitoimintojen kehittämistarpeet ja kehittämismenetelmät vaihtelevat tukitoiminnoittain. Kehittämistyössä on keskeistä tarkoituksenmukaisuus sekä pyrkimys korkeaan laatuun ja resurssien tehokkaaseen käyttöön.

Merkittävimmät yliopistoa ja tiedekuntaa koskevat hallinto- ja tukipalveluiden arvioinnit ovat olleet Universitas Renovata 1993, Universitas Renovata Continuata 1994, Hallinnon benchmarking 1997–1998, Kirjasto- ja tietopalveluiden arviointi 2000 ja seuranta-arviointi 2004, Hallinnon ja tukitoimintojen arviointi 2004–2005. Ks. myös Hallinnon ja tukitoimien kehittämisohjelma 2007–2009.

Keskeiset hallintoa ja tukitoimintaa koskevat uudistukset on käsitelty ja sovittu yliopiston toiminnanohjausprosessissa. Tiedekuntien, erillisten laitosten ja hallintoviraston tavoiteohjelmiin vuosiksi 2007–2009 on kirjattu tukitoimintojen kehittämiseksi sellaisia yhteisiä muotoiluja, joilla eri osapuolet sitoutuvat toteuttamaan hallinnon ja tukitoimien kehittämisohjelman sisältämiä toimenpiteitä. Ks. tarkemmin A 3 Toiminnanohjaus.

Yliopiston hallintovirasto ja tiedekunnat ovat vuodesta 2004 lähtien palvelusopimuksessa määrittäneet eri osapuolten työnjakoa opettajille, tutkijoille ja opiskelijoille tuotettavissa palveluissa, hallinnon ja tukitoimintojen edellyttämiä resursseja, kehittämiskohteita ja seurantaa. Palvelusopimusneuvottelut ja sitä edeltävät keskustelut ovat synnyttäneet säännöllisesti toistuvan foorumin, jolla eri hallintotasoilla toimiva henkilöstö voi keskustella hallinto- ja tukipalveluiden tilasta ja kehittämisestä. Ks. humanistisen tiedekunnan Alma-välilehdeltä > Työnjako hallinto- ja tukipalveluiden tuottamisessa.

Hallinto- ja tukipalvelujen kehittämisalueet ja vastuutahot on kirjattu tiedekunnan tavoiteohjelmaan 2007–2009.

E TIEDEKUNNAN TOIMINTA KOKONAISUUTENA

Tiedekunnan toiminnasta saa kattavan kuvan lukemalla huolellisesti tämän humanistisen tiedekunnan toimintakäsikirjan, joka löytyy myös Almasta kohdasta Toimintakäsikirja. J