JOHDATUS TIETEENFILOSOFIAAN

© Ilpo Halonen

ETUSIVU


2. LUENTO

2 Tiede, tieto ja totuus

KIRJALLISUUTTA

Haaparanta, Leila ja Ilkka Niiniluoto, Johdatus tieteelliseen ajatteluun, Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja n:o 3/1986.

Halonen, Ilpo, Timo Airaksinen ja Ilkka Niiniluoto (toim.), Taito, Suomen Filosofinen Yhdistys, Helsinki 1992.

Hellsten, Sirkku ja Markus Lammenranta (toim.), Ajatus 53. Teemanumero "Tieto", Suomen Filosofisen Yhdistyksen vuosikirja 1996.

Lammenranta, Markus, Tietoteoria, Gaudeamus, Helsinki 1993.

Niiniluoto, Ilkka, Informaatio, tieto ja yhteiskunta. Filosofinen käsiteanalyysi, Valtion painatuskeskus, Helsinki 1989 (5. täyd. painos 1996).

Niiniluoto, Ilkka, ”Tietämisen onni ja tuska”, teoksessa Lindeman-Viitasalo, Marjaana (toim.), Toden näköiset harhat, Duodecim, Helsinki 1995.

Niiniluoto, Ilkka, Totuuden rakastaminen, Otava, Helsinki 2003.

Niiniluoto, Ilkka ja Leila Taiminen (toim.), Totuus, Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja n:o 9/1980.

Yrjönsuuri, Mikko, Tiedon rajat. Johdatus tietoteoriaan, 3. painos, Kirjapaja, Helsinki 1998.


2.1 Inhimillinen tieto - mitä se on ja mitä se ei ole...

Eino Kaila ja invarianssien etsintä: Inhimillinen tieto (1939)

 

2.2 Tieto ja totuus

Mitä oikeastaan tarkoitamme tiedolla?

- tieto-oppi, tietoteoria, epistemologia (kreik. episteme)

Tiedon lajeja

Taito ja osaaminen

Taitotieto (’know how’) - piilevä tai hiljainen tieto ('tacit knowledge'),

nGilbert Ryle, The Concept of Mind (1949): 'know how' (‘tietää kuinka’) ja 'know that' (’tietää että’) on erotetava toisistaan.
n

Tietoa, joka voidaan ilmaista kielellisesti väitelauseiden muodossa, kutsutaan propositionaaliseksi tiedoksi (’know that’).

Autonomistinen ja naturalistinen näkemys

Tietoteorian historiassa on esiintynyt kaksi vastakkaista lähestymistapaa. Autonomistisen näkemyksen mukaan tietoteorian tulee olla erityistieteisiin ja terveen järjen käsityksiimme nähden autonomista. Sen mukaan tietoteoria edeltää kaikkea todellisuuden luonnetta koskevaa tutkimusta.

Naturalistisen näkemyksen mukaan tietoteoria ei voi olla autonomista, vaan sen on nojattava kaikkeen siihen relevanttiin informaatioon, jonka tiede ja arkikokemus voi tarjota. Erityisen radikaalia naturalistista tietoteoriaa on kannattanut W. V. Quine (1908-2000), joka katsoo, että tietoteoria on osa luonnontiedettä. Hänen mukaansa tietoteoria tutkii luonnollisen inhimillisen subjektin suhdetta tämän ympäristöön ja erityisesti sitä, miten tämä subjekti päätyy uskomuksiinsa maailmasta aistiärsytyksen perusteella.

Maltillisempi naturalisti säilyttää osan tietoteoriaa autonomisena ja tyytyy korostamaan empiirisen tutkimuksen relevanssia tietoteoriaan nähden. Esimerkiksi Alvin Goldman katsoo, että yksi tietoteorian tehtävä on analysoida keskeisiä tiedollisia käsitteitä ja että käsiteanalyysi on apriorista – kokemuksesta riippumatonta – ja näin tieteeseen nähden autonomista. Hänen mukaansa empiirinen tiede – erityisesti kognitiivinen psykologia – tulee mukaan vasta, kun näitä käsitteitä ryhdytään soveltamaan.

(Ks. lisää Lammenranta 1993, 8-12.)

 

Klassinen tiedon käsitteen määritelmä (Platon: Theaitetos):

henkilö A tietää, että p, jos ja vain jos seuraavat ehdot ovat täytetyt:

(1) A uskoo, että p,

(2) A:lla on päteviä perusteita sille väitteelle, että p,

(3) p on tosi.

Tieto on siis hyvin perusteltu (oikeutettu) tosi uskomus.

Huom! Kunkin ajankohdan muuttuva "tieteellinen tieto" ei täytä näitä ehtoja: se voi olla epätotta, tutkijat voivat jopa tietää, että heidän kehittämänsä teoria perustuu tosiasioiden vastaisille "idealisoiduille" oletuksille.

"Regulatiivinen periaate" (Immanuel Kantia seuraten): perusteltu totuus on päämäärä, jota tiede yrittää lähestyä.

Tieteellisellä tiedolla tarkoitetaan tavallisesti propositionaalista tietoa, jonka toivotaan olevan "objektiivista" neutraalisuuden mielessä. Siihen sisältyvät kaikki "parhaita menetelmiä" käyttäen saavutetut luotettavat tutkimustulokset, jotka on "hyväksytty" jossain tieteellisessä yhteisössä.

Tietämisen onni ja tuska

Tietomyönteiset, tietokielteiset ja tietoepäilijät

”Kaikki ihmiset tavoittelevat luonnostaan tietämistä” (Aristoteles, Metafysiikka, 1. lause)

”Hanki viisautta, se on aarteista kallein, hanki ymmärrystä, sijoita kaikki varasi siihen”, sillä ”tyhmyys on narrien koriste, viisaiden päässä on tiedon seppele”. (Vanha Testamentti, Sananlaskujen kirja)

”Ja minä halusin ottaa selville, mikä on tietoa ja viisautta, mikä taas mielettömyyttä ja typeryyttä. Mutta minä havaitsin, että tuulta vain tavoittelin. Sillä missä on paljon viisautta, siellä on paljon huolta, ja joka tietoa lisää, lisää tuskaa.” (Vanha Testamentti, Saarnaajan kirja)

"Tietomyönteiset tarkoittavat tiedolla - Platonin määritelmän mukaisesti – totuudenmukaisia ja hyvin perusteltuja käsityksiä maailmasta. Tieto on näin erehdyksen ja pelkän luulon vastakohta. ... Tiedonhankinnan järjestelmällisimmäksi muodoksi on kohonnut tiede."

(Ks. Niiniluoto 1995.)

Skeptisismi

Tietoepäilijät - toisin kuin tietomyönteiset ja tietokielteiset – kieltävät tiedon mahdollisuuden.

Sisilialainen Gorgias (n. 480-380 eKr.):

  • Mitään ei ole olemassa.
  • Jos jokin olisi olemassa, emme voisi sitä tietää
  • Jos pystyisimme sen tietämään, emme pystyisi kertomaan siitä kenellekään.

Epäilyn periaate oli keskeinen myös Sokrateen filosofian metodissa. Hän korosti, että ainoa seikka, josta hän itse saattoi olla täysin varma, oli tietoisuus omasta tietämättömyydestä.

Hellenistisellä kaudella aikaisempien kreikkalaisten skeptiset huomiot ja asenteet kehittyivät argumenteiksi, jotka pyrkivät osoittamaan, joko

  • ettei mitään tietoa voi olla olemassa tai
  • että meidän pitäisi pidättäytyä kaikista todellisuutta koskevista uskomuksista tai mielipiteistä.

Edellistä näkemystä kutsutaan akateemiseksi, jälkimmäistä pyrrhonistiseksi skeptisismiksi.

"Hänen [Pyrrhonin] mukaansa ei ole mitään kaunista tai rumaa eikä mitään oikeudenmukaista tai epäoikeudenmukaista. Ylipäänsä mitään ei todellisuudessa ole olemassa, ja ihmiset tekevät kaiken vain tavan ja tottumuksen vuoksi, sillä mikään ei ole sen enempää tätä kuin tuotkaan.

Tätä oppia hän noudatti myös omassa elämässään. Hän ei väistänyt mitään eikä pitänyt koskaan varaansa, vaan kohtasi samalla tavalla kaiken tielleen osuvan, sekä vaunut, kuopat että koirat, eikä hän luottanut aisteihinsa missään asiassa."

(Diogenes Laertios 2002, 351.)

Totuusteoriat:

Totuuden käsitteen määrittely-yrityksiä kutsutaan totuusteorioiksi.

Totuuden korrespondenssiteoria: totuus on ajatuksen tai lauseen ja tosiasian välistä vastaavuutta. Aristoteles, Ludwig Wittgenstein, Alfred Tarski.

Totuuden koherenssiteoria: lauseen totuus merkitsee sen yhteensopivuutta muiden lauseiden muodostaman joukon kanssa. Baruch Spinoza, eräät saksalaisen idealismin edustajat, vrt. totuuden määrittelyä "perusteltuna väitettävyytenä" (John Dewey) tai tiedeyhteisön keskustelun yksimielisenä lopputuloksena (Jürgen Habermas)

Pragmatistinen totuusteoria: lauseen totuus merkitsee toimivuutta tai menestyksellisyyttä. William James

Absolutismi ja relativismi

Tiedon mahdollisuus

Absolutismi ja relativismi

Dogmatismi, agnostisismi, skeptisismi, naiivi realismi, fallibilismi

A priori -tieto ja a posteriori -tieto (lat. a priori 'aiemmasta', a posteriori 'myöhemmästä')

analyyttinen ja synteettinen tieto

välttämätön ja kontingentti tieto

Immanuel Kant: millaisia ovat synteettiset arvostelmat a priori?

 

  a priori a posteriori
analyyttinen loogiset ja analyyttiset

totuudet

-
synteettinen ? kokemukseen

perustava

tieto

Tiedostusprosessi

aktivistinen ja passivistinen tietoteoria

tietoteoreettinen realismi ja idealismi

Havaintoteorioita

Realismilla tarkoitetaan: 1) aineellinen todellisuus on olemassa tajunnastamme riippumatta

2) siitä on mahdollista saada tietoa

Naiivi realismi: Aineellinen todellisuus on havaintojemme kaltainen

Edustuksellinen realismi: Aineellinen todellisuus aiheuttaa havaintomme

Fenomenalismi: Hylkää realismin, ainoastaan havainnonsisällöt todellisia

Kriittinen realismi: Havaitsija vuorovaikutuksessa ulkoisen todellisuuden kanssa

Ilkka Niiniluoto: Critical Scientific Realism, Oxford UP 1999.


2.3 Tietoyhteiskunta - ... kun sanat sekoilevat ...

englannissa kukaan ei sekoittaisi sanoja 'data', 'information' ja 'knowledge' toisiinsa

Suomi 1950-luku: 'tietojenkäsittely', 'atk', 'tietokone' (ruotsin 'dator', englannin 'computer', ranskan 'l'ordinateur')

"Näin Suomeen luotiin turmiollinen puhetapa, jonka mukaan mikä tahansa merkki tai merkkijono, koneissa tai viestimissä kulkeva koodattu aineisto, sähkösysäys tai piipitys, on muka tietoa. Kun 'tieto' on tullut tuhlatuksi sanan 'data' käännöksenä, insinöörikielessä on nyttemmin omaksuttu sanan 'knowledge' vastineeksi 'tietämys'." (Niiniluoto 1997.)

tammikuussa 1995 hallitus julisti Suomen "tietoyhteiskunnaksi", jossa joka kouluun ja kirjastoon on saatava tietokoneet ja yhteydet tietoverkkoihin

jälleen käännösvirhe, vrt. 'information society' ja 'information superhighway'

 

3 Käsitteet, teoriat, lait ja mallit

KIRJALLISUUTTA

Haaparanta, Leila ja Ilkka Niiniluoto, Johdatus tieteelliseen ajatteluun, Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja n:o 3/1986.

Hakkarainen, Kai, Kirsti Lonka ja Lasse Lipponen, Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen, WSOY, Porvoo - Helsinki - Juva 1999.

Kakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa (toim.), Argumentti ja kritiikki. Lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot, Gaudeamus, Helsinki 1998.

Niiniluoto, Ilkka, Johdatus tieteenfilosofiaan. Käsitteen- ja teorianmuodostus, Otava, Helsinki 1980.

3.1 Tieteellisestä käsitteenmuodostuksesta

Kieli on tieteen ilmaisuväline, kaiken korkeamman ajatustoiminnan edellytys

Kielen tutkimuksen kolme osa-aluetta: syntaksi, semantiikka, pragmatiikka

Merkitys, ekstensio ja intensio

Arkikielen ongelmallisia piirteitä: monimielisyys, epämääräisyys, sivumerkitykset eli konnotaatiot

Merkityksen kontekstuaalisuus: ilmauksen merkitys määrittyy asiayhteydestä, jossa se esiintyy.

Esim.

”Koulussa on käytävä”
”Suuri nuoli pienemmän korvaa.”
”Riippumaton ostaja saa rahoilleen parhaan vastineen.”
”Time flies like an arrow … and fruit flies like a banana.”

Tieteellinen käsitteenmuodostus: prosessi, jossa tieteellisiä käsitteitä muodostetaan, kehitetään ja täsmennetään.

Neljä tavoitetta (Whewell/Niiniluoto): yksinkertaisuus, selvyys, yleisyys, totuus.

Kriteeri: teoreettinen hedelmällisyys: siis käsitteenmuodostus ja teorianmuodostus liittyvät yhteen

selvyyden lisääminen: määritellään termit, jotka ovat vieraita tai monimerkityksisiä

Määritelmät

definiendum: se mikä määritellään
definiens: se mikä määrittelee

Traditionaalinen määritelmien teoria

Aristoteles: määritelmän tehtävänä oli ilmaista määritelmän kohteena olevan asian tai oliolajin olemus kahden termin avulla:

genus ilmaisee sen laajemman suvun, johon asia tai oliolaji kuuluu
differentia ilmaisee sen olennaisen tunnusmerkin, jonka avulla määriteltävä laji voidaan erottaamuista samaan sukuun kuuluvista lajeista

esim. Ihminen on rationaalinen eläin.

reaalimääritelmät ja nominaalimääritelmät

Aristoteleen näkemys on essentialistinen, vrt. Wittgensteinin "perheyhtäläisyys"

Moderni määritelmien teoria

deskriptiiviset ja stipulatiiviset määritelmät

Määritelmiä koskevat ehdot (Cohen ja Nagel 1934)

A) Määritelmän täytyy antaa määriteltävän olemus
B) Määritelmä ei saa olla kehämääritelmä
C) Määritelmää ei saa lausua negatiivisin termein, jos se voidaan ilmaista positiivisin termein
D) Määritelmää ei saa ilmaista epäselvällä tai kuvaannollisella kielellä.

Käsitetyypit

Luokitus ja ositus, vastaavat toisiaan:

ositus: suvun jakamista lajeihin
luokitus: yksilöiden ryhmittelemistä luokkiin, luokkien ryhmittelemistä laajempiin luokkiin

Kvalitatiiviset käsitteet

termejä, jotka saavat aikaan jonkin olioluokan osituksen, kutsutaan kvalitatiivisiksi termeiksi

looginen ositus: 'mies' - 'ei-mies'
faktuaalinen ositus: 'mies' - 'nainen'

Komparatiiviset käsitteet

suhdekäsitteitä, joita voidaan käyttää olioiden vertailemisessa

Kvantitatiiviset käsitteet

pituus, paino, lujuus...

metrittäminen: käsitteenmuodostuksen vaihe, jossa siirrytään kvalitatiivisista tai komparatiivisista käsitteistä vastaaviin kvantitatiivisiin käsitteisiin

mittaaminen: kvantitatiivisen arvon määrääminen jollekin objektille

Kvantitatiivinen menetelmä

"Mitataan kaikki, mikä voidaan mitata, ja tehdään mitattavaksi kaikki, mitä ei vielä voida mitata" - "Maailmankaikkeuden kirja on kirjoitettu matemaattisin kirjaimin" - Galileo Galilei (vrt. pythagoralaiset).

Edellinen periaate voidaan nykyään korvata seuraavalla periaatteella (Niiniluoto 1980): "maailmankaikkeuden kirjaa kannattaa lukea matemaattisin kirjaimin silloin, kun se on mahdollista ja kun se osoittautuu tutkimuksen päämäärien kannalta hedelmälliseksi".

Kvalitatiivinen (laadullinen) tutkimus vs. kvantitatiivinen tutkimus

Esim. suomalaisessa sosiaali- ja kasvatustieteiden kentässä kvalitatiivisten menetelmien käyttö on yleistynyt 1970- ja 1980-luvuilta lähtien.

Onko kysymys siitä, että kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät sopivat luonnontieteisiin, kun taas ihmistieteissä on luontevinta käyttää laadullisia menetelmiä:

"Ihmistieteellisen tutkimuksen menetelmällistä kenttää ei voi jakaa 'kvalitatiivisiin' ja 'kvantitatiivisiin' menetelmiin. Sen sijaan voidaan erottaa kaksi tutkimuksen tekemistä tulkitsevaa ideaalimallia: yhtäältä luonnontieteen koeasetelma, toisaalta arvoituksen ratkaiseminen." (Alasuutari, Pertti, Laadullinen tutkimus, 1994, 23.)

3.2 Tieteellisestä teorianmuodostuksesta

liittyy käsitteenmuodostukseen: uusi teoria, uudet käsitteet

päämäärä: tieteelliset teoriat tekevät mahdolliseksi toisaalta ilmiöiden selittämisen ja ymmärtämisen sekä toisaalta niiden ennustamisen ja manipuloinnin

teoria (kr. 'theoria', katsominen, tarkasteleminen): joukko todellisuutta koskevia väitteitä, joilla on sekä ennustus- että selitysvoimaa

teoria sisältää teoreettisia termejä, jotka viittaavat teoreettisiin entiteetteihin eli olioihin, jotka eivät ole välittömästi havaittavissa, esim. alkeishiukkaset, geenit, sosiaalinen paine, kollektiivinen piilotajunta ja superego.

Teoriat muodostuvat systemaattisesta, usein aksiomatisoidusta, teoreettisten tai empiiristen lakien kokoelmasta sekä näihin lakeihin liittyvistä eksistenssioletuksista, nimittäin teoreettisten entiteettien olemassaoloa koskevista oletuksista. Teoria kertoo, millaisia olioita maailmassa on ja miten nämä oliot säännönmukaisesti liittyvät toisiinsa.

Tieteelliset lait

väitteitä, jotka ilmaisevat todellisuutta koskevia säännönmukaisuuksia

1. jaottelu:

ominaisuuksien yhteenliittymistä koskevat lait vs. tapahtumien tai tapahtumatyyppien ajallista seurantoa koskevat lait

2. jaottelu:

yleiset lait vs. tilastolliset lait

3. jaottelu:

empiiriset eli kokeelliset lait vs. teoreettiset lait

Mallit

Mallien avulla voidaan hankkia tietoa sellaisesta, jota ei voida tutkia suoraan. Malli voi olla havainnollinen kuva jostakin ilmiöstä tai objektista tai sitä voidaan käyttää heuristisena apuvälineenä.

1) matemaattiset mallit

2) esittävät mallit

3) teoreettiset mallit


wpe1.jpg (11144 bytes)

ilpo.halonen@helsinki.fi

Viimeksi muokattu 02.02.2009