|
|
Helsingin yliopisto arkeologian laitosLoppuraportti 15.1.1997 |
Muinais-Saimaa -projektin vastuullisena johtajana on toiminut professori Ari Siiriäinen. Tutkimusryhmän muut jäsenet ovat assistentit Mika Lavento ja Anne Wikkula. Projektisihteerinä on toiminut Tuija Kirkinen.
Projekti on ollut avoin kaikille Saimaan alueen esihistoriasta kiinnostuneille opiskelijoille ja tutkijoille, ja hankkeessa on työskennellyt aktiivisesti noin 30 henkilöä sekä arkeologian että luonnontieteiden piiristä. Kiinteää yhteistyötä on harjoitettu erityisesti Museoviraston arkeologian osaston, Savonlinnan maakuntamuseon, Geologian tutkimuskeskuksen ja Mikroliitti Oy:n kanssa kuten myös Kuopion kulttuurihistoriallisen museon ja Helsingin yliopiston geologian laitoksen kanssa. Hankkeen opiskelijajäsenet ovat pääosin arkeologeja, mutta mukana on ollut myös maantieteen ja eläintieteen laitoksen opiskelijoita.
Ks. lisätietoja projektin tutkijoista ja yhteistyötahoista TUHTI-tietokannasta.
Projektin tutkimus jakaantui neljään osa-alueeseen, jotka ovat seuraavat:
Projektin eri osa-alueet limittyvät toisiinsa ja hyödyntävät toistensa tutkimustuloksia, esim. keramiikka- ja rannansiirtymistutkimuksessa on tehty tiivistä yhteistyötä kronologiaan liittyen, ja ympäristörekonstruoinneissa on myös hyödynnetty rannansiirtymistutkimuksen tuloksia.
Seuraavassa on yhteenveto projektin eri osa-alueiden päätuloksista.
Järvialtaiden jääkauden jälkeinen kallistuminen ja siitä johtuva rannansiirtyminen tarjoavat arkeologeille tärkeän ajoitusmenetelmän selvitettäessä aikoinaan rannalla sijainneiden pyyntikulttuurin kohteiden ajoitusta. Rannansiirtymistutkimuksen avulla on mahdollista tarkentaa kivikauden ja varhaisen metallikauden kronologiaa sekä lisätä tietoa alueen geologiasta.
Rannansiirtymistutkimuksen tutkijana on työskennellyt Timo Jussila, jonka aihetta käsittelevä pro gradu -tutkielma The Shoreline Displacement Dating of Prehistoric Dwelling Sites in Iso-Saimaa valmistui vuonna 1994 (ks. myös Jussila, T. 1995 ja 1996). Tutkimuksen tavoitteena oli luoda alueen kattava rannansiirtymiskronologia hyödyntäen geologien (Matti Saarnisto) ja arkeologien (Ari Siiriäinen, Christian Carpelan) alueella aiemmin tekemiä tutkimuksia.
Tutkimus pohjautui eteläisen Saimaan alueella (Varkauden eteläpuoleinen alue) suoritettuihin maastotöihin (Timo Jussila, Mika Lavento), joissa koottiin tietoja yli sadalta esihistorialliselta asuinpaikalta. Maastotutkimuksissa määritettiin muinaisten rantatörmien korkeus merenpinnasta ja törmät ajoitettiin pääasiassa esihistoriallisen keramiikan, joissakin tapauksissa myös 14C-ajoitusmenetelmän perusteella.
Tutkimustuloksia on hyödynnetty Timo Jussilan tekemässä SOAR-tietokantaohjelmassa siten, että ohjelman avulla on nyt mahdollista laskea ajoitus rannansiirtymisen perusteella eteläisen Saimaan kivi- ja varhaismetallikautisille asuinpaikoille muinaisjäännöksen x-, y- ja z-koordinaattien perusteella.
Keramiikkatutkimuksen puitteissa on käyty läpi laajoja löytöaineistoja, analysoitu keramiikan sekoiteaineksena käytettyjä asbestimineraaleja sekä suoritettu inventointi- ja kaivaustutkimuksia keramiikkatutkimuksen kannalta keskeisillä asuinpaikoilla (Outokumpu Sätös, Rääkkylä Pörrinmökki, Ristiina Laasola Kitulansuo).
Petro Pesosen pro gradu/lisensiaattitutkielma Varhainen asbestikeramiikka käsittelee Suomen varhaisen asbestisekoitteisen keramiikan jaottelua tyylillisten piirteiden perusteella, keramiikan ajoitusta sekä sen suhdetta muihin kivikautisiin keramiikkaryhmiin. Tutkimus tukee aiempaa jakoa kahteen pääryhmään - Kaunissaaren keramiikkaan ja asbestisekoitteiseen nuorempaan varhaiskampakeramiikkaan Ka I:2 (asb) - ja erottelee klusterianalyysiin perustuen kolme ryhmää: kaksi Kaunissaaren keramiikkaan kuuluvaa ryhmää ja Ka I:2 (asb)-keramiikan. Olennaisin havainto koskee tyypillisen kampakeramiikan leviämistä ja varhaisen asbestikeramiikan välistä yhteyttä, joka Pesosen mukaan on mahdollista selittää väestön muuttumisena. (ks. Pesonen 1994a; 1995; 1996a; 1996b).
Mika Lavento on tutkinut keramiikan sekoiteaineena käytetyn asbestimineraalin provenienssia yhteistyössä mineralogi Seppo Hornytzkyj'n kanssa. Asbestikuitunäytteet on analysoitu SEM-menetelmän (Scanning-elektronimikroskopia) ja siihen yhdistetyn mikroanalysaattorin avulla. Asbestiesiintymät ovat suhteellisen harvinaisia ja niiden sijainti on hyvin paikallistettavissa ja rajattavissa, joten analyysien avulla on mahdollista tutkia asbestinkäytön leviämiseen liittyviä kysymyksiä. Tutkimuksen perusteella on mahdollista havaita, että käytetty asbesti on lähtöisin hyvin rajattavissa olevalta alueelta Pohjois-Karjalasta (Outokumpu-Heinävesi). (ks. Lavento & Hornytzkyj 1995; 1996).
Ympäristötutkimus jakautui kahteen osa-alueeseen. Ensimmäinen osa-alue käsitteli ihmisen suhdetta ympäristöönsä, jota tutkittiin analysoimalla esihistoriallisten kohteiden ympäristöjä ja luonnonresursseja. Ympäristötutkimuksen avulla on mahdollista tehdä päätelmiä ihmisen valinnan taustalla olleista tekijöistä kuten elinkeinoista, ja tietoa on mahdollista soveltaa muinaisjäännösinventoinneissa etsittäessä uusia, ennen tuntemattomia kohteita esihistorialliselle asutukselle suotuisilta alueilta.
1) Esihistoriallisen asutuksen suhdetta ympäristöönsä tutkittiin sekä manuaalisen kartta-analyysin avulla että paikkatieto-ohjelmien (GIS) avulla. Manuaalisista sovelluksista laajin on Päivi Maarasen pro gradu -tutkielma Etelä-Saimaan esihistoriallisten ja historiallisten röykkiöiden luonne, sijainti ja ajoittuminen, jossa analysoitiin röykkiöiden sijaintia suhteessa geomorfologisiin muodostumiin (ks. myös Maaranen 1996a; 1996b). Tavoitteena oli selvittää, onko ympäristön avulla mahdollista saada lisätietoa kiviröykkiön luonteesta (esim. hautaraunio, viljelyröykkiö) ja ajoituksesta (varhaismetallikautinen, rautakautinen, historiallinen) ilman arkeologisia kaivaustutkimuksia. Toinen hanke perustui Anne Wikkulan tutkimuksiin (ks. Vikkula 1994a) ja se toteutettiin yhteistyössä maantieteen opiskelija Saara Wilhelmsin kanssa. Tässä tutkimuksessa kehitettiin tapa luokitella ja koodata esihistoriallisten kohteiden ympäristöä kuvaavia tietoja tilastollista jatkokäsittelyä varten (ks. Wilhelms 1995; Vikkula 1995). Saara Wilhelms on testannut menetelmää kokoamalla aineistoa perus- ja maaperäkartoilta ja syöttänyt tiedot Saimaa-tietokantaan. Aineiston jatkokäsittely on vielä kesken, mutta siitä huolimatta luokittelua ja tiedonkeruuta on sovellettu viimeaikaisissa tutkimuksissa (Lehtinen in press).
Digitaalisessa muodossa olevien karttojen analysointiin ja käsittelyyn perustuvan GIS-menetelmän (Geographical Information Systems; suom. paikkatietojärjestelmä) soveltaminen on edennyt sekä tutkimuksessa että opetuksessa, ja siitä on näiden vuosien aikana tullut yksi laitoksen erityisosaamisen painopistealueista. GISin käyttö on levinnyt laajalti yhteiskunnassa, ja sillä on runsaasti sovellusalueita arkeologisessa tutkimuksessa ja muinaismuistohallinnossa. GIS on myös osoittautunut hyvin merkittäväksi eri tieteenalojen välistä yhteistyötä edistäväksi välineeksi.
Muinais-Saimaa projektin piirissä GIS-menetelmää on soveltanut Tuija Kirkinen pro gradu -tutkielmassaan Etelä-Savon ja -Karjalan nuoremman rautakauden asutuksen suhde luonnonympäristöön ja taloudelliseen ympäristöön (ks. myös Kirkinen 1994; 1995; 1996a; 1996b). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli verrata eräalueella sijaitsevien rautakautisten kohteiden suhdetta ympäristöönsä ja tehdä päätelmiä asutuksen leviämiseen ja sijoittumiseen vaikuttaneista tekijöistä.
2) Luonnontieteellisten analyysien kuten siitepöly- ja makrofossiilianalyysien ja osteologisten tutkimusten perusteella on tehty päätelmiä luonnonresurssien hyödyntämisestä, elinkeinoista ja myös ihmisen vaikutuksesta ympäristöönsä esihistoriallisella ajalla.
Laajin näistä tutkimuksista on koko Saimaan alueen esihistoriallisista kohteista vuosikymmenien aikana kertyneen luuaineiston analyysi. Tutkija Pirkko Ukkosen tekemä analyysi on ensimmäinen Suomessa tehty laajan maantieteellisen alueen kattava selvitys. Aineisto kattaa ajallisesti 6000 vuotta koostuen 4500 identifioidusta luufragmentista. Aineiston perusteella on mahdollista tutkia nisäkäslajien levintää esihistoriallisella ajalla, eri eläinlajien pyyntiä kivikaudelta rautakaudelle sekä kotieläinten pidon alkua nuoremmalla rautakaudella (ks Ukkonen 1996a; 1996b).
Paleoekologisissa tutkimuksissa on aiemmin keskitytty pääasiassa varhaiseen maatalouteen ja maanviljelyn alkamisen selvittämiseen. Projektin piirissä tehdyissä tutkimuksissa päähuomio kiinnitettiin kivi- ja varhaismetallikautisten pyyntikulttuurien asutuksen tutkimiseen kolmessa kohteessa: Rääkkylän Pörrinmökki (Vuorela & Kankainen 1994; Vuorela 1996a; 1996b), Outokumpu Sätös (Vuorela 1996b; Saastamoinen 1996) ja Ristiina Laasola Kitulansuo (Saastamoinen in press). Sari Saastamoisen pro gradu -tutkielma Sätöksen (Outokumpu, P-K) alueen esihistoriallisen asutuksen kuvastuminen Saari-Oskamo -järven sedimenteistä tehdyssä siitepölyanalyysissä käsittelee laajan kivikautisen asuinpaikka-alueen, Outokummun Sätöksen toiminnan vaikutuksia lähiympäristöönsä ja kasvillisuuteen. Pirjo Jussila on tutkinut em. asuinpaikkojen maanäytteistä makrofossiileja (ks. Jussila, P. 1994; 1996). Näistä sekä Rääkkylän Pörrinmökin että Ristiinan Laasolan Kitulansuon asuinpaikoilta saadut aineistot ovat hyvin monipuolisia, ja tulosten perusteella on mahdollista tehdä päätelmiä kohteiden lähiympäristön kasvillisuudesta ja sen hyödyntämisestä. Kiinnostavimmat ovat Pörrinmökin pohjoinen vesipähkinälöytö sekä tiedot uusien kasvilajien hyödyntämisestä, Ristiinasta taas on varhaismetallikautiseen asuinpaikkaan liittyen tietoa hyvin varhaisesta maanviljelystä.
Muista projektin ympäristö-teemaan liittyvistä tutkimuksista on syytä mainita Leena Lehtisen Pihlajaveden-alueen pyyntikulttuuriin kuuluvien kohteiden ympäristötutkimus (Lehtinen in press) ja Kimmo Seppäsen rautakautiseen ja varhaisen historiallisen ajan asutukseen liitettävien arkeofyyttilajien (erityisesti tummatulikukka) inventoinnit ja levinnän perusteella tehtävät päätelmät rautakautisen asutuksen leviämisestä (mm. Seppänen 1993).
Kuten on jo edellä mainittu, ei innovaatio-teema ehtinyt Saimaa-projektin aikana täysin käynnistyä johtuen siitä, että se oli pitkälti riippuvainen laajoista esiselvityksistä. Innovaatioita tullaan käsittelemään laajemmin Muinais-Saimaa -projektin jatkohankkeessa Saimaan Vuoksi -projektissa. Kahdessa tutkimuksessa on innovaatioiden problematiikkaa kuitenkin jo käsitelty, nimittäin aiemmin mainitussa Mika Lavennon ja Seppo Hornytzkyj'n keramiikan sekoiteasbestin provenienssitutkimuksessa ja Maija Jaatisen (ent. Simes) selvityksessä kampakeraamisen kulttuurin kiviesineiden kivilajeista ja niiden provenienssista.
Muinais-Saimaa projektissa koottiin vuonna 1992 relaatiopohjainen (K-mies sovellus SOAR; SOvellutus ARkeologeille) Saimaa-tietokanta, johon tallennettiin hyvin monipuolista informaatiota Itä-Suomen alueen kiinteistä muinaisjäännöksistä ja irtolöydöistä. Perustietojen kuten kohteen sijainnin, tyypin, ajoituksen ja tutkimushistorian ohella tietokanta sisältää informaatiota mm. kohteen ympäristöstä. Rantasidonnaisten pyyntikulttuurin kohteiden osalta ohjelma laskee koordinaattien perusteella kohteen ajoituksen rannansiirtymisen perusteella. Tämä toiminto perustuu projektin rannansiirtymistutkimuksen tuloksiin. Saimaa-tietokannan tiedot on mahdollista yhdistää sijaintitiedon avulla GIS-ohjelmistoihin jatkotutkimuksia ja levintäkarttojen tekoa varten.
Tietokantaa on ylläpidetty jatkuvasti uusien löytöjen osalta yhteistyössä Savonlinnan maakuntamuseon kanssa. Tällä hetkellä tietokanta sisältää vajaat 3000 kohdetta ja vajaat 10000 löytöä.
Projektin tutkijat ovat tehneet laajalti kenttätöitä Saimaan alueella sekä arkeologisten kaivausten että erilaisten muinaisjäännös- ja ympäristöinventointien puitteissa.
Arkeologisista kaivauksista tärkeimmät ovat arkeologian laitoksen opetuskaivaukset Rääkkylän Pörrinmökin kivikautisella asuinpaikalla (ks. Pesonen 1994a; 1995; 1996a; 1996b) ja Ristiinan Laasolan Kitulansuon varhaismetallikautisella asuinpaikalla (Lavento 1996a). Muita keskeisiä kohteita ovat olleet Outokummun Sätöksen kivikautinen asuinpaikka (ks. Karjalainen 1993; 1996a; 1996b; Räihälä 1996) ja Savonlinnan Tynkkylänjoen rautakautinen asuinpaikka (kaiv.joht. Timo Sepänmaa).
Kuntakohtaisia muinaisjäännösinventointeja on tehty useiden kuntien alueella Savonlinnan maakuntamuseon toimesta (us. julkaisuja ja raportteja; ks. mm. Lehtinen & Sepänmaa 1995; Sepänmaa 1993; Sepänmaa & Bilund 1993) yhteistyössä Muinais-Saimaa -projektin kanssa. Monia tutkimuksia varten on koottu maastossa informaatiota; mm. rannansiirtymistutkimuksessa on vaaittu muinaisia rantatörmiä esihistoriallisilla asuinpaikoilla ja asuinpaikan suhdetta rantalinjaan fosfaattianalyysin avulla (mm. Timo Jussila ja Mika Lavento), keramiikkatutkimuksessa on tutkittu eri tyyppisten kohteiden ympäristöjä ja sijaintia suhteessa rannansiirtymisen avulla ajoitettaviin rantamuodostumiin (mm. Petro Pesonen) ja ympäristötutkimuksissa on koottu tietoa esihistoriallisten kohteiden lähiympäristöistä ja ympäristön resursseista (mm. Pirjo Jussila, Tuija Kirkinen, Päivi Maaranen, Kimmo Seppänen).
Projekti kytkeytyi hyvin tiiviisti laitoksen opetukseen, erityisesti GIS-koulutukseen ja kenttätyöopetukseen sekä tutkimuksen tekemisen opetteluun proseminaarista lähtien aina valmistuneisiin pro gradu- ja lisensiaattitutkielmiin.
Keskeisintä opiskelijoille on ollut päästä mukaan tutkimusprojektiin, jossa on saanut tukea oman tutkimuksen tekemisessä. Projektin piirissä on valmistunut viisi pro gradua ja yksi lisensiaattitutkimus. Joitakin tutkielmia (erityisesti lisensiaattitutkielmia) on edelleen tekeillä, jotkut ovat keskeyttäneet. Projektin tarjoamat resurssit, mm. mahdollisuudet tehdä maastotutkimuksia, analysoida luonnontieteellisiä aineistoja, teettää radiohiiliajoituksia tai hankkia numeerisia karttoja ovat mahdollistaneet monia uusia näkökulmia ja hankkeita.
Yhdestä ympäristötutkimuksen osa-alueesta, GISistä, on kehkeytynyt Muinais-Saimaa -projektin myötä yksi arkeologian laitoksen painopistealueista. Projektin aikana laitokselle on perustettu GIS-laboratorio tarpeellisine laitteineen (skanneri, digitointipöytä, tehokkaat työasemat) ja ohjelmineen (mm. Idrisi, Map Info) sekä hankittu ja tuotettu numeerisessa muodossa olevia aineistoja. GIS-opetuksesta on vastannut Anne Wikkula sekä atk-kurssien että GIS-opintopiirin muodossa, ja menetelmää on sovellettu jo joissakin opinnäytetöissä.
Laitoksella on vieraillut myös alan johtavia ulkomaisia asiantuntijoita, jotka ovat pitäneet aiheesta luentoja, esitelmiä ja kursseja (prof. Ezra Zubrow, State Univ. of New York at Buffalo, USA ja Dr. Ian Johnson, University of Sydney, Australia). Muinais-Saimaa -projekti järjesti kaikille kiinnostuneille avoimet GIS-päivät 10.-11.11.1993, joilla luennoi prof. Ezra Zubrowin ohella useita kotimaisia eri alojen asiantuntijoita.
Kenttätutkimusten osalta ovat laitoksen opetuskaivaukset Rääkkylän Pörrinmökin kivikautisella asuinpaikalla ja Ristiinan Laasolan varhaismetallikautisella asuinpaikalla olleet keskeinen osa projektia, joissa on yhdistetty tutkimus ja koulutus. Projektin alusta käynnistettiin myös kaivattu inventointikoulutus siten, että Saimaan alueella suoritettavissa inventoinneissa kokeneet inventoijat ottivat avukseen maastoon harjoittelijan.
Projektin tutkimuksia on julkaistu useissa sarjoissa, ja arkeologian laitoksen sarjassa Helsinki Papers in Archaeology on vuoden 1996 aikana julkaistu 2 osaa. Rannansiirtymistutkimusta käsittelevä osa on edelleen mukana julkaisusuunnitelmissa vuonna 1997.
Projektin tutkimuksia on esitelty lukuisissa koti- ja ulkomaisissa seminaareissa ja konferensseissa. Arkeologian laitos on järjestänyt kaksi projektin tutkimusalaa esittelevää tilaisuutta; GIS-päivät (10.-11.11.1993) ja Saimaa-päivä (3.2.1995). Tilaisuuksiin osallistui 70-100 henkilöä sekä Helsingin yliopistosta että muista yliopistoista ja tutkimuslaitoksista.
Jussila, Pirjo 1994: Pörrinmökin vesipähkinät. Kentältä poimittua 2. Museovirasto, arkeologian osasto, julkaisu N:o 4.
Jussila, Timo 1993a: Kerimäki Raikuu Martinniemi - kivi-, pronssi- ja rautakautisen pyyntiasuinpaikka-alueen fosfori- ja yleiskartoitus. Sihti 3.
Jussila, Timo 1993b: Mikkelin maalaiskunnan muinaisjäännösten inventointi 1992. Sihti 3.
Jussila, Timo 1994: Pohdintaa kaivausmenetelmistä. Kentältä poimittua 2. Museovirasto, arkeologian osasto, julkaisu N:o 4.
Jussila, Timo 1995: The Shorelevel Displacement of the Prehistoric Dwelling Places in the Ancient Lake Saimaa Complex. Fennoscandia archaeologica XII.
Jussila, Timo 1996: Eteläisen Saimaan kalliomaalausten ajoitusarviot rannansiirty- miskronologian perusteella. Sihti 4.
Karjalainen, Taisto 1993: Tutkimuksia Outokummun Sätöksen kivikautisella asuinpaikalla vuonna 1992. Sihti 3.
Karjalainen, Taisto 1996: Outokumpu Sätös ja Orov Navolok 16, talo 3. Muinaistutkija 1/1996.
Kirkinen, Tuija 1994: Luonnonolosuhteiden vaikutus Mikkelin seudun rautakautisen asutuksen sijaintiin. Kalmistojen kertomaa. Toim. Lehtinen, L. - Nousiainen, P. Mikkeli.
Kirkinen, Tuija 1995: Modelling the Viking Age Environment in Taipalsaari, Sout- hern Karelia with GIS. Fennoscandia archaeologica XII.
Kirkinen, Tuija 1996a: Center in the Wilderness area ¾ Using a Geographical Information System (GIS) in Modeling the Late Iron Age Settlement in Eastern Finland. Theorethical and Methodological Problems. XIII International Congress of Prehistoric and Protohistoric Sciences. Forli, Italia, 8/14 September 1996.
Kirkinen, Tuija 1996b: Esihistoriallisen asutuksen tutkiminen GISin avulla ¾ ympäristödeterminismiä vai teknistä determinismiä. Muinaistutkija 3/1996.
Lavento, Mika (in press): Geoarchaeological Observations on the Early Metal Period Dwelling Sites in the Ancient Lake Saimaa Area. Fenno-ugri et slavi 1994.
Lavento, Mika & Hornytzkyj, Seppo 1995: The Mineralogical Investigations of the Finnish Asbestos Ceramics by Scanning Electron Microscopy (SEM). Fennoscandia archaeologica XII.
Lavento, Mika 1996a: Varhaista raudanvalmistusta Ristiinassa ¾ muutamia huomioita Kitulansuon raudansulatusuunista ja siihen liittyvästä keramiikasta. Sihti 4.
Lehtinen, Leena & Sepänmaa, Timo 1995: Survey of Prehistoric Sites in South Savo. Fennoscandia archaeologica XII.
Maaranen, Päivi 1996a. Geomorfologisen analyysin soveltaminen arkeologiaan. Kentältä poimittua 3. Museoviraston arkeologian osaston julkaisuja N:o 6.
Nunez, Milton, Vikkula, Anne & Kirkinen, Tuija 1995: Perceiving time and space in an isostatically rising region. Interpreting space, an European perspec- tive. Taylor & Francis. Ed. by Lock, G. - Stan_i_, Z.
Pesonen, Petro 1994a: Löytöjen dokumentointi, fosforianalyysi ja kodanpohjat Rääkkylän Pörrinmökin asuinpaikalla. Kentältä poimittua 2. Museovirasto, arkeologian osasto, julkaisu N:o 4.
Pesonen, Petro 1994b: Tervanpolton juurilla - koivutervan käyttö saviastian korjauksessa kivikaudella. Tekniikan Waiheita 1/1994.
Pesonen, Petro 1995: Hut Floor Areas and Ceramics - A Spatial Analysis of an Ex- cavation Area in Rääkkylä Pörrinmökki Settlement Site, Eastern Finland. Fennoscandia archaeologica XII.
Pesonen, Petro 1996a: Rääkkylän joutsenet ja muita kampakeramiikan linnunkuvia. Kentältä poimittua 3. Museoviraston arkeologian osaston julkaisuja N:o 6.
Seppänen, Kimmo 1993: Puumalan asutus on kasvien perusteella eteläisiä naapureita nuorempaa. Sihti 3.
Sepänmaa, Timo 1993: Ristiinan muinaisjäännösten inventointi 1992. Sihti 3.
Sepänmaa, Timo & Bilund, Antti 1993: Rantasalmen muinaisjäännösinventointi vuonna 1993 - yhteenvetoa tuloksista. Sihti 3.
Sepänmaa, Timo 1996: Myöhäiskeskiaikainen röykkiö Enonkoskella. Sihti 4.
Vikkula, Anne 1994a: Ecological Approaches to the Stone Age of Ancient Lake Saimaa. Fenno-ugri et slavi 1992. Prehistoric economy and means of livelihood. Museovirasto. Arkeologian osaston julkaisu no 5.
Vikkula, Anne 1994b: Stone Age Environment and Landscape Changes on the Eastern Finnish Lake District. Methods in the Mountains: Proceedings of UISPP Commission IV Conferegnce, Mount Victoria, Australia, August 1993. Sydney University Archaeological Methods Series 2. Ed. by Johnson, I.
Vikkula, Anne 1995: Settlement and Environment in the Southern Saimaa Area during the Stone Age. Fennoscandia archaeologica XII.
Vuorela, Irmeli & Kankainen, Tuovi 1994: Rääkkylän Pörrinmökin kivikautisen asutuksen kuvastuminen järvenpohjakerrostumissa. Geologian tutkimus- keskus, raportti P 34.4.109.
Wilhelms, Saara 1995: The Surroundings of Prehistoric Remains in Savonlinna and Puumala. Fennoscandia archaeologica XII.
Jussila, Pirjo: Site exploitation through macrofossil analysis at different settlement stages of the Pörrinmökki site in Rääkkylä.
Kirkinen, Tuija: Use of a Geographical Information System (GIS) in modeling the Late Iron Age settlement in Eastern Finland.
Maaranen, Päivi: Geomorphological and vegetational environmental analysis of the prehistoric and historic cairns of the Lake South Saimaa area.
Pesonen, Petro: Archaeology of the Jaamankangas area ¾ with special reference to the Rääkkylä Pörrinmökki Stone Age settlement site.
Ukkonen, Pirkko: Osteological analysis of the refuse fauna in the Lake Saimaa area.
Ukkonen, Pirkko: Refuse fauna of the Jaamankangas area, Northern Karelia.
Vuorela, Irmeli: Palynological indication of the Stone Age dwelling site of Pörrin- mökki, Rääkkylä, Eastern Finland.
Karjalainen, Taisto: Pithouse in Outokumpu Sätös excavated in 1992-1994.
Lavento, Mika & Hornytzkyj, Seppo: Asbestos types and their distribution in the Neolithic, Early Metal Period and Iron Age pottery in Finland and Eastern Karelia.
Pesonen, Petro: Early Asbestos Ware.
Räihälä, Oili: A Comb Ware house in Outokumpu Sätös ¾ Some remarks on the application of ceramic typologies.
Saastamoinen, Sari: Prehistoric settlement in the Sätös area in eastern Finland reflected in a pollen analysis made from the sediments of Lake Saari- Oskamo.
Vuorela, Irmeli: Palaeoecological evidence of the Stone Age settlements of Pörrin- mökki and Sätös, eastern Finland. Concluding report.
Jussila, Pirjo 1993: Rääkkylän Pörrinmökin makrofossiilitutkimukset. MV, arkeologian osaston top. arkisto.
Jussila, Pirjo 1995: Ristiinan Laasolan Kitulansuon makrofossiilitutkimukset. Helsingin yliopisto, arkeologian laitos
Jussila, Timo 1993: Saimaa-projektin rantavaaitusinventointi 1992. MV, arkeologian osaston top. arkisto.
Karjalainen, Taisto 1993: Outokumpu Sysmä Sätös, kivikautisen asuinpaikan kaivauskertomus 1992. MV, arkeologian osaston top. arkisto.
Karjalainen, Taisto 1994: Outokumpu Sysmä Sätös, kivikautisen asuinpaikan kaivauskertomus 1993. MV, arkeologian osaston top. arkisto.
Kirkinen, Tuija 1992: Taipalsaari 1992 - rautakauden ympäristöinventoinnin yhteydessä tarkastetut kohteet. HY, arkeologian laitos.
Lavento, Mika 1992: Rääkkylän Pörrinmökki, kaivauskertomus 1991. MV, arkeologian osaston top. arkisto.
Lavento, Mika 1994: Saimaan alueen varhaismetallikautisten asuinpaikkojen inventointi. HY, arkeologian laitos.
Lavento, Mika 1995: Ristiina Laasola Kitulansuo d, kaivauskertomus 1994. MV, arkeologian osaston top. arkisto.
Maaranen, Päivi 1994: Varhaismetallikautisten asuinpaikka- ja röykkiökohteiden inventointi 1993. HY, arkeologian laitos.
Pesonen, Petro 1993: Rääkkylä Pörrinmökki, kaivauskertomus 1992. MV, arkeologian osaston top. arkisto.
Pesonen, Petro 1994: Rääkkylä Pörrinmökki, kaivauskertomus 1993. MV, arkeologian osaston top. arkisto.
Pesonen, Petro 1994: Varhaisasbestikeraamisten asuinpaikkojen inventointi 1993. HY, arkeologian laitos.
Ukkonen, Pirkko 1993: Saimaan alueen luuanalyysit. HY, arkeologian laitos.
Savonlinnan maakuntamuseo/Leena Lehtinen, Timo Sepänmaa, Antti Bilund, Timo Jussila: useita kuntakohtaisia muinaisjäännösinventointeja. Raportit: MV, arkeologian osaston top. arkisto.
Muinais-Saimaa -projektin piirissä käynnistettyä tutkimusta tullaan syventämään ja koottuja aineistoja hyödyntämään neljässä jatkohankkeessa.
Saimaan Vuoksi -projekti käynnistyy vuoden 1997 aikana. Projekti on suoraa jatkoa Muinais-Saimaa -projektin teemoille, erityisesti innovaatio-teemalle. Olennaista jatkoprojektissa on se, että tutkimusalueeseen kuuluu myös Vuoksen Saimaaseen yhdistämä itä-Karjala.
Spatial Data in Archaeology on Suomen Akatemian vuosiksi 1997-1999 rahoittama, laajan yhteistyöhankkeen From Data to Knowledge osaprojekti. SDA-projekti käsittelee spatiaalisen tiedon käsittelyä arkeologiassa GISin ja spatiaalisen tilastotieteen keinoin ja on jatkoa Muinais-Saimaa -projektin GIS-tutkimukselle.
Rautakauden kylä -projekti on Mikkelin kaupungin museoiden, Savonlinnan maakuntamuseon ja Helsingin yliopiston arkeologian laitoksen yhteistyöhanke, jonka tavoitteena on sekä tutkia Itä-Suomen, erityisesti Mikkelin seudun rautakautta sekä luoda tutkimustulosten pohjalta matkailu-/toimintakeskus, Rautakauden kylä, joka popularisoi tutkimustuloksia rekonstruktioiden, näyttelyiden ja kokeellisen arkeologian muodossa sekä jatkaa tutkimustoimintaa, mm. arkeologisia kaivauksia. Hanketta ovat rahoittaneet Helsingin yliopiston arkeologian laitos, Mikkelin kaupunki, Mikkelin kaupungin museot sekä Mikkelin läänin kulttuurirahasto.
Arkeologian laitoksen kotisivulle