Nuorakeramiikka

Sisältö

Tutkimushistoria

Nuorakeramiikka liittyy oleellisesti nuorakeraamiseen l. vasarakirveskulttuuriin. Ensimmäisen kerran keramiikan erotti Suomessa omaksi tyypikseen Alastaron Kalamäen asuinpaikan perusteella Julius Ailio (1909). Niinpä keramiikkaa on kutsuttu eponyymiasuinpaikan mukaan myös Alastaron keramiikaksi. Aarne Äyräpää yhdisti useissa tutkimuksissaan nuorakeramiikan nimenomaan vasarakirveskulttuuriin kuuluvaksi. Äyräpää vei myös itse keramiikan tutkimuksen pidemmälle kuin Ailio.

Aarne Äyräpään jälkeen huomattavimpia tutkimuksia Suomen nuorakeramiikasta ovat kirjoittaneet Matts Malmer ja Torsten Edgren. Jälkimmäinen on paitsi jakanut koko Suomesta löytyneen nuorakeramiikan kymmeneen typologiseen ryhmään, myös selvittänyt tarkemmin löytöyhteyksiä. Suuri osa nuorakeramiikasta on löydetty haudoista. Nuorakeramiikkaan liittyy myös jonkin verran erilaisia savesta poltettuja esineitä, kuten lusikoita.

Kuvaus

Nuorakeraamisten saviastioiden pohja on tasainen ja seinämä loivasti profiloitu. Astian levein kohta on seinämän keskivaiheilla tai hieman pohjan yläpuolella. Ohuudestaan huolimatta nuorakeramiikka on valmistettu vyöhyketekniikalla. Sekoiteaineena tavallisin on chamotte eli murskattu palanut savi, jota lienee saatu vanhoista saviastioista. Josku on käytetty hiekkaa. Astiat on polton jälkeen usein kiillotettu.

Nuorakeraamiset astiat on koristeltu vain yläosastaan ja joskus pohjalevyn ympäriltä. Itse pohjaa ei kuitenkaan ole koristeltu. Koristeaiheina on käytetty vaakasuoria nuorapainanteita, kalanruoto- tai vinoviivavyöhykkeitä, soikeita pystysuoria leimapainanteita ja kohovöitä. Joskus on käytetty nuorapainanteen sijaan myös vaakasuoria viivoja. Painanteiden alapuolelle on usein tehty pienistä pisteistä tai soikeista painanteista koostuva ripsuaihe tai nuoraköynnös. Astioita ei aina ole koristeltu lainkaan. Pohjan ympärillä saattaa olla koristelua sädekehämäisesti.

Kohovyö- eli vulstiastiat lienevät käyttökeramiikkaa, sillä niitä ei koskaan ole löydetty haudoista ja ne ovat myös muita astioita kookkaampia. Kohovyöt on koristeltu erilaisin pienin leimapainantein tai muovailtu aaltomaiseksi. Kohovyöastiat muodostavat yhtenäisen aika-kulttuurihorisontin Keski-, Pohjois- ja Itä-Euroopassa.

Kirjallisuus

Ailio, Julius 1909: Die Steinzeitlichen Wohnplatzfunde in Finnland I-II. Helsingfors.
Edgren, Torsten 1970: Studier över den snörkeramiska kulturens keramik i Finland. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 72.
Edgren, Torsten 1984: Kivikausi. Suomen historia 1.
Europaeus, Aarne 1915: Förvärv till Statens Historiska Museum år 1913, Stenåldern. Finskt Museum 1915.
Europaeus, Aarne 1917: Förvärv till Nationalmuseet år 1915. Finskt Museum 1917.
Europaeus, Aarne 1922: Fornfynd från Kyrkslätt och Esbo socknar. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja XXXII:1.
Europaeus-Äyräpää, Aarne 1930: Die Relative Chronologie der Steinzeitlichen Keramik in Finnland. I- II. Acta Archaeologica I. Fasc. 2 & 3. Köbenhavn.
Kilian, Lothar 1958: Schnurkeramik und Ockergrabkultur. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 59:2.
Kivikoski, Ella 1935: Paimion Rukkijoen vasarakirveshauta. Suomen Museo 1934.
Luho, Ville 1948: Suomen kivikauden pääpiirteet. Helsinki.
Luho, Ville 1952: Båtyxkulturen. Forntid och fornfynd.
Luho, Ville 1964: Eine Amphorae. Finskt Museum 1963.
Malmer, Mats 1962: Jungneolithische Studien. Acta Archaeologica Lundensia, Series in 8, nr 2.
Malmer, Mats 1975: Stridsyxekulturen i Sverige och Norge. Lund.
Matiskainen, Heikki 1994: Essay über die Ökonomie, die Migration und die Adaption des Einheitshorizontes der Schnurkeramik speziell unter dem Gesichtspunkt des Ost-Balticums und Finnlands. Suomen Museo 1993.
Purhonen, Paula 1986: Vantaan Jönsaksen nuorakeraamiset haudat. Iskos 6.
Siiriäinen, Ari 1974: Nuorakeraamisen kulttuurin hauta Teuvalla. Suomen Museo 1974.
Äyräpää, Aarne 1932: Kauhavan Perttulanmäen kivikautinen hauta. Suomen Museo 1931- 1932.
Äyräpää, Aarne 1933: Über die Streitaxtkulturen in Russland. Studien über die Verbreitung neolithischer Elemente aus Mitteleuropa nach Osten. Eurasia Septentrionalis Antiqua VIII.
Äyräpää, Aarne 1956: Den yngre stenålderns kronologi i Finland och Sverige. Finskt Museum 1955.

Nuorakeramiikan levintä Suomessa

Ympyrän koko kuvaa löytöpaikkojen lukumäärää kunnittain.

Petro Pesonen (Petro.Pesonen@NBA.f i)

Tätä sivua on muutettu 25.3.1999